Kun sovelletaan Raamatun sanomaa nykyaikaan, voi sanoa, että maailma on täynnä väkivaltaa niin kuin oli Nooan päivinä (1. Moos. 6:11; Matt. 24:37). Sota vaikuttaa olevan melkein välttämättömyys tällä planeetalla. Sekä Pohjois-Amerikan poliittinen oikeisto että vasemmalle taipuvainen Presidentti Barack Obama ovat aloittaneet ja pitäneet käynnissä useita sotia. Carrolin ja Greensbergin (2014, October 10) mukaan Obama aloitti jopa enemmän sotia kuin Presidentti George W. Bush. Lisäksi nykyinen Yhdysvaltain Presidentti Donald Trump on sodassa Islamia vastaan (Shariatmadari, 2017, January 30). Miksi tämä “kristitty” maa on niin sotaisa? Miksi historia on täynnä verenvuodatusta Kristuksen nimessä? Niin kutsuttu oikeutetun sodan teoria, joka rakennettiin neljännellä vuosisadalla eläneen munkin, Aurelius Augustinuksen, toimesta (Marshall & Pickering, 1984), on syy näihin konflikteihin. Toisin sanoen teologia johti käytäntöön, joka piti sisällään verenvuodatusta.

Luukkaan evankeliumin 22:35-38, jossa Jeesus vaikuttaa käskevän opetuslapsiaan ostamaan miekkoja ja sanoo, että kaksi miekkaa ovat tarpeeksi, on yksi raamatunkohta, jota käytetään sekä puolustussotien että hyökkäyssotien oikeuttamiseksi Kristinuskon nimissä. Augustinuksen tulkinta Luukkaan 22:35-38:sta johti Katolisen kirkon “kaksi miekkaa” (tai “kaksi valtakuntaa”) oppiin (“Catholic Dictionary,” n.d.). Tämä uskomus piti sisällään Keskiajan kirkkovaltion “maallisen miekan” tai “valtion miekan” käytön ristiretkien ja inkvisition muodoissa (toinen miekka on “hengellinen miekka”). Lisäksi monet kristityt ovat tulleet vaikutetuiksi Augustinuksen oikeutetun sodan teorian johdosta kun he ovat tukeneet Yhdysvaltojen sotaa terrorismia vastaan.

Tänään paavikunta jatkaa opetustaan “oikeudenmukaisesta voimankäytöstä” ja “sovinnaisten ehkäisevien voimien” käytöstä silloin kun “todellisia todisteita välittömästä uhasta” on olemassa (“Today’s Catholic,” 2017). Katolinen kirkko opettaa näin sen nimissä, että saataisiin rauha maanpäälle (John Paul II, 2002). Toisin sanoen Vatikaani opettaa oikeutetun sodan teoriaa ja väittää, että sillä on valta määrittää milloin voimankäyttö on oikeutettua. Yleinen puolustusargumentti oiketetun sodan teorialle on se, että se tähtää lopulliseen päämäärään, joka on rauha. Tuleeko rauhaa tavoitella sotimalla?

Tämä kolme-osainen artikkeli etsii vastausta tähän kysymykseen sekä oikeaa ymmärrystä Luukkaan kiisteltyyn tekstiin. Antoiko Jeesus käskyn opetuslapsilleen vai tarkoittiko Hän jotakin toista ihmisryhmää? Mitä Jeesuksen vastaus opetuslapsilleen “kahdesta miekasta” tarkoittaa?

Merkittävin lähde sille idealle, että Jeesus puhui toisesta ihmisryhmästä, sekä kannustin tähän tutkimukseen, on seitsemännen päivän adventisti herätysevankelista (oma määritelmäni hänestä) Walter Veithin luento, jossa hän väittää, että Jeesus ei viitannut opetuslapsiin Luukkaan evankeliumin 22:36 raamatunkohdassa (“The Herodian Mind,” 2015).

Käsiteltävän tekstin tulkinta on keskeinen asia, sillä se määrittelee kannan sodan ja rauhan merkityksille, joissa on kyse elämästä ja kuolemasta. Joko Jeesus tarkoitti, että on oikeutettua käyttää miekkaa (väkivaltaa) joissakin tapauksissa tai sitten Hänen sanoillaan oli toinen tarkoitus. Tämä artikkeli väittää, että sekä asiayhteys että tekstin alkuperäinen kieli eivät viittaa väkivallan käytön “oppiin”. Lisäksi tullaan osoittamaan, että (1) puhuessaan miekkojen ostamisesta Jeesus viittasi toiseen ihmisryhmään kuin opetuslapset; (2) sen lisäksi että Jeesus puhui oman aikansa olosuhteista, Hän lausui profetian ja viittasi kirkon tulevaisuuteen liittyviin olosuhteisiin; ja (3) Jeesuksen kokonaisvaltainen opetus, koko Raamatun opetus liitoista (ns. vanha ja uusi liitto) sekä kristillinen etiikka eivät oikeuta väkivaltaa. Väkivallaton vastarinta on se kanta, jonka tämä kirjoitelma väittää olevan raamatullinen. Artikkelissa käytetään protestanttista, raamatullista tulkintaa.

Artikkeli (tai tutkimus) koostuu siis tämän Johdannon (osa 1) lisäksi kahdesta muusta osasta. Toinen osa keskittyy Luuk. 22:35-38 raamatunkohtaan (linkki osaan kaksi) ja kolmas osa käsittelee väkivallatonta vastarintaa, sotaa ja rauhaa kristityn näkökulmasta (väitettä numero 3) (linkki osaan kolme). Mikäli tahdot lukea vain kristillisestä väkivallattomuudesta, suosittelen hyppäämään kolmanteen osaan, sillä toinen osa käsittelee lähes ainoastaan Luuk. 22:35-38 kohtaa sekä teologisia tulkintoja ja tulkinnan periaatteita.

Ihmiset tekevät kauhistuttavia asioita toisilleen ja ihmiskunta huokaa tuskassaan päästä eroon väkivallasta. Augustinuksen tulkinta on johtanut lukemattomiin sotiin, julmuuksiin ja kidutukseen sekä kaukaisen historian että lähihistorian aikana. Niiden miljardien miesten, naisten ja lasten vuoksi, jotka on tapettu sotien takia ja joilla oli tämä arvokas elämäksi kutsuttu asia — niin arvokas, että Jeesus tuli maailmaan ja kuoli jokaisen ihmiselämän puolesta — on tärkeää tietää raamatulliset perusteet sotaan ja väkivaltaan, jotta nykyinen sukupolvi ja, ehkä, tulevat sukupolvet voisivat tehdä oikeita päätöksiä elämänsä suhteen; ja jotta he voisivat tehdä valintoja, jotka perustuvat järkeville ja raamatullisille pohdinnoille sodasta ja väkivallasta ja viisaille pyrkimyksille kohti rauhaa.

Lähteet: osassa 3.