Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?

Sisältö

1. Johdanto

2. Kestämätön sosiaaliselle oikeudelle

  • Sosiaalinen oikeus Katolisen kirkon mukaan
  • Martti Luther protestantismin sydämessä
  • Sosiaalinen oikeus modernin protestantismin ja evankelikalismin valossa
  • Sosiaalinen oikeus liberalismissa ja ateismissa
  • Määritelmien arviointi

3. Vailla perustaa historian valossa

  • Pimeä keskiaika
  • Jean Calvinin teokratia
  • Amerikan uskonnonvapautta tutkimassa

4. Epäraamatullinen

  • Uskonnonvapaus Raamatussa
  • Jeesuksen opetuksia

5. Johtopäätökset ja ennusteet

6. Viitteet

Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?

1. Johdanto

Kirkon ja valtion välinen suhde on ollut merkittävä kysymys halki Kristinuskon historian. John Wycliffe, jo 12:sta vuosisadalla, puhui paavikuntaa vastaan, joka väitti olevansa näkyvä “Jumalan valtakunta” maanpäällä (Schaff, 1882, para. 8). Martti Luther jatkoi protestia opettamalla tietynlaista eroa kirkon ja valtion välillä (d’Aubigné, 1846, pp. 922-923). Myöhemmin, Amerikan protestantit laittoivat “unelman” omantunnonvapaudesta käytäntöön.

Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että edistys on kääntänyt suunnan. Vastikään Venäjä kielsi Adventtikirkon lähetystyön (“Houston News,” n.d.) ja Jehovan todistajien koko olemassaolon (Mayer, 2017b). Puolestaan meren toisella puolella presidentti Donald Trump vannoi sulkevansa kuilun kirkon ja valtion välillä (Nesbit, 2016), ja asetti lain, joka myöntää kirkoille mahdollisuuden vaikuttaa poliittisesti (Liptak, 2017). Lisäksi paavi Franciscus vieraili Yhdysvaltojen kongressissa (Cook, 2015). Molemmat, Trump ja Franciscus, kaipaavat jonkinlaisen uskonnollisen moraalin elpymistä yhteiskunnissa.

On totta, että yhteiskunnat eivät tarvitse vain lakia ja järjestystä vaan myös sisäistyneen kuvan moraalista ja niin sanotun arvoperustan. Kirkot tarvitsevat oikeutta, järjestystä ja vapauden yhteiskunnassa, joita valtion tulisi ylläpitää. Vastavuoroisesti, valtio tarvitsee evankeliumia sivistääkseen ihmisiä, ja voittaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja korruption, niin kuin Geneven teologisen koulun johtaja Merle d’Aubigné (1846) kirjoitti.

Mutta, vaikka kirkko ja valtio tarvitsevat toisiaan, ne eivät voi työskennellä yhdessä sellaisten lakien säätämisessä, jotka pakottavat tietynlaista uskoa, tietynlaisia jumalanpalveluskäytäntöjä tai käytännön-uskonnollisia toimia ihmisille, tai rajoittavat joitakin uskontoja tai uskonyhteisöjä, näiden vielä ollessa rauhanomaisia. Näitä perusoikeuksia rajoittavat ja kieltävät toimet rikkovat omantunnonvapautta sekä yleistä uskonnonvapautta. Rikkoessaan edellä mainittuja vapauksia, kirkon ja valtion yhteys tulee vainoavaksi tahoksi, niin kuin Raamattu ja klassinen, “amerikkalainen” käsitys tästä liitosta julistavat. Tämä artikkeli tuo esiin kirkon ja valtion liiton epäoikeudenmukaisuuden kolmessa kohdassa, jotka väittävät, että (1) se on kestämätön sosiaaliselle oikeudelle; (2) se on vailla perustaa historian valossa; ja (3) se on epäraamatullinen.

2. Kestämätön sosiaaliselle oikeudelle

Webster’s Third New International Dictionary (1981a) määrittelee sosiaalisen oikeuden “tasa-arvoon pyrkimyksen tilaksi tai opiksi” (s. 726), joka tarkoittaa uskomusta siihen, että kaikilla ihmisillä on yhdenmukainen oikeus vapauksiin ja etuoikeuksiin (Webster’s, 1981b). Tämä taas tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen oikeus uskonnonvapauteen on osa sosiaalista oikeutta (tai sen tulisi olla). Useimmiten sosiaalinen oikeus perustuu ns. luonnolliseen lakiin, mutta on olemassa erilaisia käsityksiä tästä laista. On hyvä tutkia näitä eriäviä käsityksiä, koska ne vaikuttavat niihin keinoihin joilla oikeutta tai oikeudenmukaisuutta ylläpidetään maailmassa. Voidaan aloittaa Katolisesta kirkosta, joka on ehkä tunnetuin sosiaaliseen oikeuteen keskittyvä uskonnollispoliittinen taho tänään.

Sosiaalinen oikeus Katolisen kirkon mukaan. ”Yhteiset ihmisoikeudet”, ”yhteinen hyvä” ja ”sosiaalinen oikeus” ovat sanoja joita kuulee Katolisen kirkon edustajilta erittäin usein. Ne perustuvat paavikunnan ymmärrykseen luonnollisesta laista ja ihmisjärjellä saavutettavasta arvoperustasta. Kirkko uskoo että ihmisjärki, ei Raamattu, on lopullinen auktoriteetti hyvän ja pahan määrittelyssä (“Man,” n.d.). Paavikunta opettaa, että kirkon johdolla on todellinen ja ainoa oikeus tulkita Raamattua ja moraalista luonnollista oikeutta, joka ilmoittaa Jumalan tahdon (Cook, 2007; Paul VI, 1969, para. 9; “Sacred Scripture,” para. 20).

Katolisen kirkon katekismus kyllä sanoo, että jokaisella on oikeus tehdä henkilökohtaisia, moraalisia päätöksiä uskonnollisissa asioissa, mutta se opettaa myös, että omaatuntoa tulisi opettaa, ja ohjata kirkon arvovallalla, joka varmistaa vapauden ja turvallisuuden yksilön omista päätelmistä (“Moral Conscience,” n.d., para. 7-10).
Tämä on selvästi havaittavissa paavi Franciscuksen kommenteissa. Hän sanoi, että uskontoa ei tulisi rajoittaa henkilökohtaiseen omaantuntoon (“Pope Francis,” 2015). Tärkeämpänä, Franciscuksen vetoamukset viittaavat siihen, että uskonnollisilla ryhmillä voi olla uskonnonvapaus niin pitkälle kuin ne muuttavat yksillölliset oppinsa pluralistisiksi uskonkappaleiksi (Perriello, 2015; Pullella, 2013), tai, niin kuin David Ingram, filosofian professori Loyola yliopistossa, sanoo, laajentavat “kapeita opillisia lähtökohtiaan” uskontoneutraaliin tulkitsemistapaan sosiaalisen oikeuden ja “universaalin poliittisen arvon” nimissä (Ingram, 2014, p. 381-382).

On totta, että Katolinen kirkko on “edistänyt demokratiaa 20:nen vuosisadan kolmena viimeisenä vuosikymmenenä”, (Ingram, 2014, p. 381). Joka tapauksessa, paavikunnan näkemys demokratiasta ei ole muuttunut vuosien aikana (Miller, 2003). Paavi Franciscus I toivoi “kansainvälisiä instituutioita” (Francis I, 2015, para. 175), viitaten paavi Benedictus XVI:hin, joka kaipasi “globaalia taloutta”, ja “todellista maailmanlaajuista poliittista auktoriteettia” (Benedictus XVI, 2009). Robbins (1999), poliittisen filosofian tohtori John Hopkins yliopistossa, valaisi paavikunnan motiivin, jonka se on osoittanut keinoillaan politiikassa, joka on sen pyrkimys hallita ”kaikkia yhteiskunnan ja talouden osa-alueita” (s. 85-86). Vuonna 1874, Britannian pääministeri W. E. Gladstone sanoi peittelemättä: “Yksilöllinen palvelevaisuus, oli se kuinka nöyristelevää hyvänsä, ei tule tyydyttämään latinalaista kirkkoa. Myös valtion on oltava orja” (as quoted in Semlyen, n.d., s. 167-168). Kuinka tämä eroaa protestanttisesta näkemyksestä?

Martti Luther protestantismin sydämessä. Cook (2007), kirkko-valtio tutkimuksen tohtori Baylor yliopistossa, lausuu: “protestanttien keskuudessa olevat luonnollisen lain teorian edustajat modernin ajan alussa vaihtoivat painotuksen luonnollisen lain teoriassa ihmisen moraalisesta täydellisyydestä sosiaaliseen rauhaan” (s. 70). Vaikka painopiste vaihtui, 16:sta vuosisadan protestantismi ei hylännyt luonnollisen lain olemassaoloa, koska se perustui Roomalaiskirjeen kohtaan 2:14-15 (“The Defense,” n.d., para. 3). Niin kuin Nicholas Miller, kirkkohistorian professori Andrews yliopistossa, kirjoitti, Lutherin löytö oli erittäin merkittävä askel kohti uskonnonvapauden voittosaattoa historiassa (as cited in Ragosta, 2013).

Luther opetti, että Raamattu on ainoa auktoriteetti omantunnon määrittämisessä (d’Aubigné, 1846, p. 924; Ragosta, 2013, para. 3), joka on yksi tärkeimmistä alkuperäisen protestantismin opetuksista. Lutherin Schriftprinzip (Pyhät kirjoitukset perustana) oli protestantismin aksiooma (perusoletus), aivan niin kuin Führerprinzip (johtaja perustana) oli katolilaisuuden aksiooma (Robbins, 1999, s. 17-18). Prorestantit eivät uskoneet (eivätkä usko), että ihminen voi tietää tai omistaa absoluuttisen totuuden Jumalan näkökulmasta, niin kuin usein virheellisesti luullaan, vaan että ihmisellä on pääsy absoluuttisen totuuden lähteelle, Raamattuun. Totuus, ihmisen näkökulmasta, on aina ollut kasvavaa kun historian saatossa raamatuntutkijat ovat löytäneet valoa tuosta Jumalan inspiroimasta kirjasta, josta uskonpuhdistus on esimerkkinä. Mutta ”tämänhetkinen” totuus on aina perustunut ristiriidattomille aikaisemmin löydetyille totuuksille ja aikaisempaan totuuden perustaan, Raamattuun, josta se on aina ollutkin löydettävissä (Suutarinen, 2015a). Lisäksi, löydön oikeellisuus on aina määrittynyt Raamatun itsensä kautta, sillä Kirjoitukset selittävät itse itseään, joka on Sola Scriptura (”Yksin kirjoituksista”) periaate. Toisin sanoen, protestantismi katsoi että luonnollinen laki antoi oikeuden tehdä omat valinnat, mutta ei antanut lopullista totuutta. Tämä erosi paavikunnan opetuksesta niin, että paavikunta uskoi luonnollisen lain antaneen totuuden ihmisjärjen kautta, kun taas oikeuden valita antoi paavikunta itse.

Vaikka protestantit näkivät sosiaalisen oikeuden tärkeänä, he eivät uskoneet paavikunnan maailmanlaajuiseen yhteis-sakramentaaliseen järjestykseen, niin kuin Robbins (1999) sitä kuvaili (s. 188). Joka tapauksessa, tämän päivän valtavirta-protestantismi on muuttunut.

Sosiaalinen oikeus modernin protestantismin ja evankelikalismin valossa. Henry (1974), tohtori, ja poliittisen tieteen apulaisprofessori Calvin collegessa, väitti että politiikka on lunastuksen jatkumoa (s. 66), näki Room. 2. luvun mahdollisuutena ekumeniaan (s.81), ja sanoi että “evankeliumi sen täydessä merkityksessään” pitää sisällään poliittisia ulottuvuuksia (s. 102), jotka johtavat “uuteen jumalalliseen järjestykseen” (s. 103) maan päällä. Jan-Wermer Müller, poliittisen tiedekunnan professori Princeton yliopistossa, korotti Jacques Maritainin, 20:nen vuosisadan katolisen filosofin, lähes kristillisen demokraattisen ajattelun “ruummiillistumaksi” (Müller, 2013). Timothy La Haye, merkittävä evankelinen kirjailija, väitti että “ainoa keino saada aito hengellinen herätys on saada lakisääteinen uudistus” (as cited in Younker, 2012, p. 22). Hiljattain presidentti Donald Trump valitsi uskon neuvonantajien lautakunnan, jonka kaikilla jäsenillä oli yhteyksiä evankelikalismiin (Shellnutt & Zylstra, 2016). Suomalaisena tuoreena esimerkkinä mainittakoon Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, joka sanoi Helsingin piispanvaalitentissä 14.8.2017, että taivaan valtakuntaa rakennetaan myös ihmisten toimesta maanpäälle, sekä että Jumalan luomistyö on yhä käynnissä (Jumalan jatkuvan luomistyön oppi kuuluu ns. prosessi teologiaan, jossa ihmiskunta rakentuu sekä poliittisen että spiritistis-humanistisen evoluution kautta kohti ykseyttä ja jumaluutta, joka perustuu katolilaiseen maailmankuvaan [lue enemmän artikkelista Omega eksytys]).

Kuten nämä esimerkit osoittavat, “protestantismi” ja niin kutsuttu evankelikalismi ovat suurissa määrin omaksuneet Katolisen kirkon käsityksen sosiaalisesta oikeudesta. He ovat yrittäneet rakentaa “Jumalan valtakuntaa” maan päälle (Ellingsen, 1993, s. 111-117; González, 2010, s. 489-490; Henry, 1974, s. 43-45; Ingram, 2014, s. 20; Noll, 1992, s. 393). Jopa monet ateistit ovat pitäneet kirkon ja valtion erossa toisistaan paremmin kuin monet kristityt.

Sosiaalinen oikeus liberalismissa ja ateismissa. John Locke, Valistuksen ajan ajattelija (kahdeksannelta vuosisadalta), julisti, että luonnollisen lain mukaan jokainen on samanarvoinen siviililain edessä (Sherman & Selby-Bigge, 1984). Jopa naturalistit uskovat että jokaisella tulisi olla samat mahdollisuudet toteuttaa tarpeita oikeuksiin, niin kuin oikeutta elää (Shafer-Landau, 2012). Kuitenkin, “luonnolla on, parhaimmassa tapauksessa, vain rajoittunut rooli moraaliteoriassa” (Shafer-Landau, 2012, p. 88). Joka tapauksessa, Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, joka ottaa myös ateistit huomioon (Cook, 2015), on yhteinen kaikille, huolimatta yksilön uskonnosta tai filosofiasta (“Universal Declaration,” n.d.).

Määritelmien arviointi. Niin kuin todettiin, jokaisen samanvertaiset oikeudet uskonnonvapauteen on osa sosiaalista oikeutta, joka perustuu luonnolliseen lakiin. Käsitys tästä korkeammasta laista on hyvin samankaltainen eri maailmankatsomuksissa (länsimaissa). Siitä huolimatta, Robbins (1999) tuo esiin, että Roomalaiskatolisen kirkon poliittinen teoria perustuu totalitaariseen teokratiaan ja paavin rajoittamattomaan valtaan kaikkien maallisten ja hengellisten asioiden säätelijänä. Katolisen kirkon tasa-arvoisuus ja vapaus määritellään ja jaetaan (kansalaisille) uskonnollispoliittisen johdon toimesta, joka tekee paavikunnan tasa-arvon epätasa-arvoiseksi ja sen moraalin epämoraaliseksi. Vatikaanin yhteinen hyvä johtaa totalitaariseen ja vääränlaiseen kollektiiviseen mentaliteettiin, jossa valtio alkaa vakoilemaan kansalaisiaan ja ihmiset alkavat vakoilla toisiaan.

Niin kuin mainittiin, paavikunta ei ole muuttanut tavoitteitaan keskiajalta lähtien. Vastikään paavi Franciscus sanoi, että Euroopan on pian siirryttävä liittovaltioksi (”Pope Francis Says,” 2017). Kuuluisa Vatikaanin toinen kirkolliskokous, jossa mm. sanotaan että “aikamme monimutkaiset olosuhteet tekevät sen välttämättömäksi, että julkinen arvovalta puuttuu yhä useammin sosiaalisiin, ekonomisiin ja kulttuurillisiin asioihin” (Paul VI, 1965, artikla 75), ei muuttanut paavikunnan tavoitteita. Vakoilu ja kansalaisten valvonta joka elämän alueella oli keskiajan Katolisen kirkon keino harjoittaa sosiaalista oikeutta. Vakavimpana esimerkkinä mainittakoon se, että vuonna 2006 Paavikunta totesi, että inkvisitio oli laillisesti oikeutettu (Petre, 2006) (inkvisitio oli keskiajan kuulustelu järjestelmä, joka kidutti ja tappoi lukemattomia ihmisiä; siitä enemmän alempana).

Katolisen kirkon tavat, vakoilu ja kidutus, ovat siirtyneet myös nykyiseen tiedusteluun. CIA:n perustaja oli roomalaiskatolilainen ja Maltan ritari William ”Wild Bill” Donovan. Myös FBI:n perusti Maltan ritari nimeltä Charles Joseph Bonaparte, joka oli myös mukana OSS:n perustamisessa joka oli CIA:n vanha nimi. Koska CIA on niin katoliseen ajatteluun pohjautuva organisaatio, ja se on jäsenistöltään ollut niin katolispainotteinen, sen lempinimeksi on annettu ”Katolinen tiedustelu järjestö” (”Catholic Inteligence Agency”) (Wargas, 2016). CIA:lla on yhä läheiset yhteydet Vatikaaniin (Lee, 1983, para. 3). Hiljattain jesuiittapaavi Franciscus laittoi voimaan maailmanlaajuiset tiedustelutyökalut kitkeäkseen pois “vääränlaista kuvaa” paavista (Pentin, 2017). Paavikunta tekee yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, joka on avoimesti myöntänyt että se vakoilee ihmisiä (Trevor, 2016; Ackerman & Thielman, 2016) käyttäen mm. Googlea ja muuta nykytekniikkaa. Onkin mielenkiintoista, että Vatikaanilla on hyvät yhteydet Googleen ja Appleen (”Rome Reports,” 2016); White, 2016). Myös Australia on mennyt askeleen pidemmälle vakoilussa ja yksityisyyteen puuttumisessa; se asetti lain, jonka mukaan valtio seuraa kaikkea internetin liikennettä ja voi jopa “kopioida, poistaa ja muokata” niiden tietokoneiden dataa, joita sillä on lupa monitoroida (Grubb, 2014). Suomen valtiolla on, vielä tässä vaiheessa, vain oikeus salakuunnella internet-liittymiä (”Nettivalvonta,” 2013) rikosepäilyn yhteydessä. Mutta perustavanlaatuiseksi tulee se, kuka määrittelee sen mikä on rikos ja mikä ei. Lisäksi, Supon oikeudet valvonnassa ovat kasvamassa terroriuhan takia (Pietiläinen, 2017).

Nykyään painotetaan yleisellä tasolla, että ei saa olla vihapuhetta, jolla tarkoitetaan jopa toisten uskontojen arvostelua. Paavi Franciscus on tämän ajattelutyylin eteenpäin ajaja, sillä paavikunnan tarkoitus on juuri saada määritellä, ja asettaa laiksi, se minkälainen ajattelutyyli on sovelias ja minkälainen ei. Paavi Franciscus sanoi, että sananvapaudella on rajansa (Topping, 2015). Hän on sanonut: ”Meidän velvollisuutemme on hajottaa murhaavia ideoita ja ääri-ideologioita” (O’Connell, 2017, para. 16). Tämä on merkittävää, sillä hän lausui, että ideologinen kristillisyys on sairautta (”Vatican Radio,” 2013, para. 4). Vatikaani jopa kutsuu niitä terroristeiksi, jotka arvostelevat paavin istuinta (Pomperoy, 2007). Lisäksi, paavi Franciscus kutsuu “huhuihin” perustuvaa journalismia terrorismiksi (San Martín, 2016). Toisin sanoen, paavikunta yrittää määritellä sen, mikä kuuluu sananvapauden piiriin ja mikä ei, mikä on huhu ja mikä ei, ja mikä on tervettä uskoa ja mikä ei. On selvää, että hyvän etiikan ja hyvän maun nimissä ei ole soveliasta pilkata ketään, mutta Katolinen kirkko, poliittisena valtana, tahtoo ohjata maailmaa tiettyihin lakeihin sananvapaudessa. Tämä on täysin pimeän keskiajan ajattelutyyliä, joka Rooman asetettua laiksi toteutui käytännössä kun se murhasi miljoonia toisinajattelevia ihmisiä. Tästäkin kerrotaan enemmän alempana.

Ikävä kyllä, valtiot menevät mukaan Rooman ajattelumaailmaan. Iso-Britanniassa tuomittiin kaksi katusaarnaajaa King James käännöksen lainaamisesta (Mayer, 2017a). Bristolin oikeusistuin päätteli, että Raamattu itse on vihapuhetta. Kristillisen oikeuskeskuksen asianajaja Michael Phillips puolusti miehiä sanoen, että “tämä syyte ei ole mitään muuta kuin nykyaikainen kerettiläisyys-oikeudenkäynti… sananvapaus on perustavanlaatuinen asia yhteiskunnan toiminnalle – yhtälailla kuin lehdistönvapaus ja demokratia – ja sitä tulee suojella hinnalla millä hyvänsä”. Syytetyt miehet, herrat Overd ja Stockwell, sanoivat että he toimivat rakkaudesta ja halusta antaa ihmisille mahdollisuus kuulla hyvät uutiset Jeesuksesta Kristuksesta. “Olen järkyttynyt, että Jumalan rakkauden sanomaa pidetään nyt vihamielisenä ja vaarallisena,” toinen heistä sanoi.

Suomenkin Poliisiylijohtaja tahtoisi kriminalisoida vihapuheen (Pelkonen, 2016), josta ei olisi enää pitkä matka sellaisen uskonnollisen “vihapuheen” kriminalisointiin, joka evankelioi, toisin sanoen omaa vakaumuksen ja tuo esiin omaa identiteettiään, arvostelee toisia uskontoja ja omaa uskoaan, toisin sanoen harjoittaa vertailevaa uskontotiedettä, pyrkii löytämään totuuden, sekä julistaa Raamatun sanomaa, jonka perustus on Jumalan rakkaus ja halu siihen, että Hänen luotunsa löytäisivät tien hyvään elämään, todelliseen vapauteen, ja taivaaseen. Huolimatta siitä, onko julistettu sanoma totuus vai ei, tulisi sitä voida jakaa toisille.

Sanan- ja uskonnonvapauden kriminalisoinnissa, Venäjä on ottanut askeleen hiukan pidemmälle. Mikäli venäläiset julistavat yleistä mielipidettä vastustavia sanomia, voivat seuraukset olla ikäviä; Ortodoksinen kirkko, nimittäin, on kehottanut kansaa “paljastamaan” Jehovan todistajien toiminnan. (”Russia Religion News,” 2017). Jehovan todistajia on uhkailtu, heidän asuntojensa ikkunoita on rikottu ja yhden perheen koti poltettiin (Balmforth, 2017).

Katolisen kirkon lisäksi, myös Ortodoksinen kirkko opettaa, että Raamatun tulkinnan tulee olla sopusoinnussa kirkon kanssa (“The Longer Cathechism,” n.d., artikla 56; “Tsasounan suunnalta,” n.d., artikla 12). Kirkon traditio antaa “oikean ymmärryksen” Raamatun lukemiseen (artikla 24), ja kirkko on totuuden aarreaitta ja “elämän ovi” (“The Longer Catechism,” artikla 18).

Venäjän valtion ja kirkon yhteys on tiivis (Hurskainen, 2017; Savin, n.d.; Sidoroff, 2015; Engström, 2010). Papkovan (2011) mukaan patriarkka Kirillillä on autoritatiivisuuteen ja eksklusivismiin kääntyviä asenteita (s. 678), mutta Kirill itse näkee ajavansa kansan etua (”Patriarch Kirill,” 2016), joka viittaa samaan ajattelutyyliin kuin on Katolisella johdolla, joka katsoo tietävänsä paremmin kuin “alemmat” kansalaiset vallan hierarkiassa, mikä on heille parhaaksi. Myös Kreikassa, jossa Ortodoksinen kirkko on vallassa, lähetystyö (”käännytystyö”) on kielletty lailla (”Constitution of Greece,” n.d.).

Ortodoksisen kirkon toimet Venäjällä todistavat kirkon ja valtion yhteyden sosiaalista oikeutta rikkovasta lopputuloksesta. Kaiken tämän keskellä on merkittävää, että vastikään Ortodoksinen kirkko ja Katolinen kirkko tekivät erittäin tärkeän ja historiallisen askeleen kohti yhteyttä, niin kuin jesuiittojen oma lehti, America kertoo (O’Connell, 2016). He julistavat, että heillä on nyt yhteinen kaste, siis yhteinen “sisäänpääsy” yhteisöön. Tämä tarkoittaa hyväksymistä yhteiseen maailmanlaajuiseen yhteisöön, jossa kirkko määrittelee sen mikä on sovelias usko ja mikä ei, ja jossa, heidän mukaansa, kollektiivisen moraalin ”syvemmät tietäjät” löytyvät ihmiskunnan valtapyramidin “huipulta”.

Onkin merkittävää, että Katolinen kirkko on ottanut askeleen vielä pidemmälle kuin Venäjän Ortodoksinen kirkko. Paavi Franciscus, joka esiintyy suurena sosiaalisen oikeuden puolustajana, käydessään Meksikossa vuonna 2016, ei sanonut sanaakaan niitä vainoja vastaan, joita Meksikossa harjoitetaan protestantteja kohtaan, niin kuin Christianity Today raportoi (Zylstra, 2016). Protestantteja eristetään, vangitaan, nöyryytetään ja joskus jopa tapetaan (Lee, 2015; Saliba, 2012; ”Donald Trump,” 2017).
Tämä ei ole uutta Katoliselle kirkolle 1900- ja 2000-luvuilla. Paavikunta oli mukana mm. Natsi-Saksan nostamisessa valtaan (Simkin, 1997) ja sen tukemisessa (Green, 2016; ”Religion, Rome,” 2006; Carroll, 1999), sekä Rwandan kansanmurhassa (Gaffey, 2016). Uusinta paavia epäillään jopa yhteyksistä Argentiinan likaiseen sotaan (Gutman, 2013).

Tietenkin politiikka on likaista peliä, niin kuin joku voisi sanoa. Mutta kysymys onkin siitä, että tuleeko kristityn pyrkiä “valtaamaan maailma” maailman keinoin, vai tuleeko kristityn vaikuttaa maailmaan niin kuin Jeesus vaikutti, tehden hyvää, opettaen Jumalan valtakunnan periaatteita, pitää yllä omantunnonvapautta, ja julistaa Raamatun sanomaa Jumalan armosta ja totuudesta. Paavikunnan, Yhdysvaltojen ja Ortodoksisen kirkon ideologiaan vaikuttaa niiden uskomus tietynlaiseen teokratiaan, joka on Vanhan testamentin vanhentunut käsite. Siitä enemmän alempana.

Protestantismi ajattelee näin: yksikään ihminen ei ole toisen ihmisen yläpuolella totuuden määrittäjänä. Todellinen moraali tulee omantunnonvapaudesta, niin kuin Martti Luther opetti. Ihmisellä on valinnanvapaus, mutta vapaus ja monien uskontojen ja filosofioiden mahdollisuus ei kumoa mahdollisuutta yhteen totuuteen. Evankeliointi tai sanoman/uskon jakaminen tai saarnaaminen yleisesti tai yksityisesti voi kyllä loukata toisia henkisesti, mutta se on osa ihmiselämää; kaikilla on joskus eriäviä mielipiteitä toisten kanssa. Jokaisella on omantunnonvapaus ja oma harkinta uskoa niin kuin itse uskoo, omata oma mielipide ja ottaa tai olla ottamatta sanomaa, uskonkappaleita, filosofioita tai mielipiteitä vastaan. Sosiaalinen oikeus antaa luvan olla palvelematta tai uskomatta Jumalaa, jumalaa, jumalia tai filosofioita. Wright sanoi, että Warren L. Burger, Yhdysvaltain viidestoista korkeimman oikeuden puheenjohtaja, totesi, että jokainen henkilö tulee tuomita hänen tekojensa mukaan (as cited in “The Magna Carta”, 2015), joka tarkoittaa sitä, että siviili- ja rikosoikeus ovat tarkoitetut oikeuden jakamiseen tekojen perusteella, ei uskomusten ja vakaumusten perusteella. Tätä on omantunnonvapaus ja uskonnonvapaus, jotka johtavat myös sananvapauteen ja toisiin vapauksiin yhteiskunnassa. “Ilman vapautta uskonnolisissa asioissa, ihmisiltä ryöstetään kyky nauttia mistään vapaudesta, ja kaikesta vapaudesta varastetaan sen merkittävyys” (Snow, 1913, p. 10).

Ikävä kyllä, monet “protestantit” ja evankeliset edistävät kirkon ja valtion liittoa ja ekumeenista sosiaalista oikeutta (Ellingsen, 1993). He tahtovat “Jumalan valtakunnan” maan päälle poliittisin keinoin tässä ajassa, joka on epäraamatullista, niin kuin tullaan osoittaman alempana tässä artikkelissa.

Raamattu on ainoa “asiakirja”, jossa luonnollisella lailla on rakastava, kaikkivoipa ja looginen lähde. Kristinusko tuo todellista sivistystä, sillä Raamatulla on voima muuttaa sydän, ja se opettaa oikeudenmukaisuutta, kunnioitusta, nöyryyttä ja rakkautta. Lisäksi, Kristinusko kannustaa uskonnon, ajattelun, historian, luonnon ja avaruuden tutkimukseen: kaikkeen sivistykseen. Ateistisen luonnollisen lain ja ihmisoikeuksien teoreettinen lähtökohta on ihmisessä itsessään, ja on ihmiskeskeinen. Puolestaan Jumalan sanan (Raamatun) lähtökohta on Luojan oikeuksissa. Jumalalla on oikeus olla palvottu (as cited by Miller, 2008), ihannoitu, rakastettu ja toteltu, sillä Hän on Luoja ja Lunastaja. Joka tapauksessa, sosiaalisen oikeuden tulisi pitää sisällään moraalin säätäminen laeiksi ilman sen oikeuden rikkomista, joka suo luvan palvella Jumalaa tai jumalaa tai jumalia tai filosofioita tavalla joka ei vahingoita toisia fyysisesti, tai olla palvelematta Jumalaa, jumalia tai filosofioita. Sosiaalinen oikeus ja omantunnonvapaus eivät ole ristiriidassa keskenään. Molemmat pitävät yllä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta maailmassa. Sosiaalinen oikeus pitää sisällään omantunnonvapauden; siksi ne ovat erottamattomia toisistaan.

Äänet, jotka julistavat raamatullista omantunnonvapautta, alkavat käydä yhä harvinasemmiksi. Venäjällä (ainakin allekirjoittaneen viimeisimpien tietojen mukaan), Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei vielä olla menty verisiin vainoihin, mutta historia kertoo että kirkon ja valtion yhteys vie lopulta niihin. Meksikon vainot protestantteja kohtaan on nykyaikainen esimerkki, mutta on hyvä ottaa muutama lisätodiste historiasta.

3. Vailla perustaa historian valossa

Pimeä keskiaika. Pimeä keskiaika oli osuva nimi kun paavikunnan rajoittamaton valta, jonka se sai keisari Justinianus I:ltä (Christensen & Göransson, 1975, s. 193-200; Suutarinen, 2015b, para. 20), laittoi inkvisition käyntiin, joka kidutti ja teloitti ne jotka eivät uskoneet Katolisen kirkon tavalla. Historialliset lähteet arvioivat paavikunnan toimesta tapettujen ihmisten lukumääräksi 50 miljoonaa (Plaisted, 2006, chapter 3). Rosa (1988), joka valmistui Gregorian yliopistosta Roomasta ja oli Teologisen tiedekunnan dekaani Corpus Christi collegessa Lontoossa, kirjoitti:

Kahdeksasta kymmenen paavin seuraantolinjasta, 13:sta vuosisadalta lähtien, ei yksikään paavi tuominnut inkvisition teologiaa ja järjestelmää. Päin vastoin, yksi paavi toisensa jälkeen lisäsi omia julmia ideoitaan tämän kuoleman koneiston toimintaan. (s. 174-175)

Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän totalitaarinen ja omantunnonvapauden tukahduttava systeemi saa valtaa, sitä syvemmälle se menee tuon vallan toteuttamisessa. Rosa (1988) jatkoi toteamalla, että syy inkvisition keksimiseen oli kirkon ja valtion yhteys (s. 175).

Keskiajan jälkeen paavikunta on osoittanut tarkoituksensa Maailman valtion rakentamiseen mm. totalitarismin, vahvan valtioon perustuvan yhteiskunnan (corporate state), vapautuksen teologian ja fasismin kautta, niin kuin Robbins (1999) osoittaa kirjassaan Ecclesiastical Megalomania: The Economic and Political Thought of the Roman Catholic Church.

Väkivaltaisesti ylläpidetty kollektivismi oli Keskiajan trendi. Tämän kaltainen ajattelu ei kitkeytynyt pois helposti, niin kuin oli nähtävissä myös joissakin protestanttisissa yhteisöissä.

Jean Calvinin teokratia. Vaikka protestantismi vapautti ihmiset paavikunnan alistukselta, joskus se itse lankesi samaan ajattelutyyliin, ja toi oman vainonsa entisen tilalle. Näin kävi kalvinistisessa Genevessä, jossa kansalaisia teloitettiin ja kidutettiin harhaoppisuudesta ja noituudesta (Gulley, s. 40). Castellio sanoi: “Mikä tragedia, että ne jotka aivan vasta olivat vapauttaneet itsensä kauhealta inkvisitiolta, ryhtyivät niin pian imitoimaan sen tyranniaa ja pakottivat ihmisiä takaisin kimmerialaiseen pimeyteen niin lupaavan alun jälkeen!” (as cited in Gulley, p. 42). Kuitenkin, “omantunnonvapauden aurinko” oli pian nouseva lännestä.

Amerikan uskonnonvapautta tutkimassa. Vihdoinkin, pitkän ja pimeän historian vaiheen jälkeen omantunnonvapaus alkoi saamaan “tuulta alleen”, ja tekemään vaikutusta ihmisiin “uudessa maassa” nimeltä Amerikka. 156:na vuotena ennen Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistusta, yhteiskunnalliset ja tieteelliset saavutukset olivat hyvin vähäisiä. Mutta heti Itsenäisyysjulistuksen, ja sen kaikille tasa-arvoisuuden lain edessä suovan ajattelun, jälkeen, “tiedon ja edistyksen tulvaportit avautuivat”, ja USA ja maailma ryhtyivät kehittymään uskomattomalla vauhdilla (Snow, s. 11).

Miller (2008) tuo esiin että kaipuu sielun vapauteen syttyi yhtäaikaa amerikkalaisten kritittyjen sydämissä, jotka tulivat erilaisista seurakunnallisista taustoista. Esimerkiksi, ennen Amerikan vallankumousta, Roger Williamsin lisäksi, joka oli ehkä kaikkein tunnetuin uskonnonvapauden uranuurtaja, kolme vaikutusvaltaista henkilöä, uskonnollista johtajaa ja osavaltioiden perustajaa, William Penn (kveekari), Isaac Backus (baptisti), ja Elisha Williams (puritaani), perustivat ajattelunsa ennemmin teologisille syille kuin käytännöllisille tai Valaistuksen vaikuttamille syille, kun heitä vainottiin, ja he kaipasivat kirkon ja valtion eroa.

Lisäksi, jokainen heistä lainasi John Lockea, tai omasi samankaltaisia ajatuksia Locken kanssa (Miller, 2008). Joka tapauksessa, pääsyy uskonnollisen vapauden heräämiseen oli Raamattu. Penn lausui raamatullisen järkeilyn inspiroimana: “Jos yksikään ihminen ei voi uskoa ennen kuin hän ymmärtää, ja yksikään ihminen ei voi ymmärtää ennen kuin hän on Jumalan inspiroima, silloin ei ole kohtuullista rangaista ihmistä jos tämä ei usko jotakin” (as cited by Miller, 2008, s. 144).

Miller (2008) sanoi, että kaikkein tärkein Penniä, Backusta ja Williamsia yhdistävä Raamatun oppi oli kaikkien uskovien tasa-arvoinen pappeus (1. Piet. 2:9), joka teki kaikista samanarvoisia Raamatun tulkinnassa ja Jumalaa lähestyessä, niin kuin Victor Obenhaus, avustava professori Federated Theological opettajakunnassa, Chicagon yliopistossa ja Chicagon teologisessa seminaarissa, myös kirjoitti (Obenhaus, 1957, s. 154). Lisäksi, Robbins (1999) kirjoitti:

Käsitys tasavaltaisesta ja demokraattisesta valtiosta sai liikevoimansa modernissa maailmassa kaikkien uskovien pappeus-opista, joka käänsi keskiaikaisen kirkkovaltion säätyjärjestelmän ylösalaisin… Tämän vallankumouksellisen hyvän uutisen lähde ei ollut roomalainen kirkkovaltio, joka oli vaimentanut evankeliumin tuhanneksi vuodeksi; lähde oli Raamattu, jonka roomalainen kirkko oli myös tukahduttanut. Evankeliumin vapauttavaa vaikutusta opetti Kristus itse: ’Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.’ (Joh. 8:31-32)… Täydellinen ja erehtymätön Raamattu, ei erehtyvä kirkko; pysyvä, julkinen, kirjoitettu dokumentti, eivät erehtyväiset, elävät ihmiset, on koko auktoriteetti opissa; kokousten ja paavien säädösten tulee mukautua Raamattuun; Raamattua ei tule uudelleentulkita sen mukauttamiseksi paavillisiin säädöksiin tai johonkin mystiseen tai gnostilaiseen puhuttuun perimätietoon… Itse Raamattu annettiin kaikille ihmisille kaikista luokista ja kutsumuksista. Sitä ei annettu vain paaveille – heitä ei ole edes mainittu Raamatussa – eikä vain piispoille tai diakoneille, vaan erottelematta kaikille ihmisille. (s. 17-18)

Tämä johdattaa tutkimuksen viimeiseen “kirkkoa ja valtiota erottavan muurin” puolustukseen, niin kuin Jefferson (1802) kuvaili tätä eroa kirjeessään Danburyn baptisteille (para. 3).

4. Epäraamatullinen

Uskonnonvapaus Raamatussa. Niin kuin Amerikan uranuurtajat väittivät, kaikkien uskovien yhteinen pappeus julistaa, että Jumalan silmissä ei ole olemassa korkeamman auktoriteetin omaavaa pappeutta, piispoja tai muita vastaavia korkeampia johtajia uskonnollisten asioiden arvioinnissa ja päättämisessä, vaan että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia tulkitessaan Raamattua ja valitessaan uskoaan. Tämä oppi on havaittavissa myös Apostolien tekojen 15:23 kohdassa (KJV), jossa seurakunta osoitti päättäneen opillisen asian yhdessä, ei ainoastaan apostolien ja vanhinten päätöksellä, eikä varsinkaan “korkeamman kirkkohallinnon” toimesta. Lisäksi, Heprealaiskirje kertoo, että on olemassa vain yksi Ylipappi, ainoa papillinen ja Taivaan pyhäkössä toimiva Välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, Jeesus Kristus (4:14-16). Uskovien pappeuden lisäksi on myös muita tärkeitä raamatullisia oppeja, jotka puolustavat kirkon ja valtion eroa.

Jo ensimmäiset ihmiset luotiin erikseen, yksilöinä (1. Moos. 2:15, 22; 3:16-19). Heillä oli valinnanvapaus hyvän ja pahan tiedon puun edessä (1. Moos. 2:16-17). Tämä tarkoittaa sitä, että Luoja ei pakota ketään uskomaan itseensä (Joos. 25:15), joka edellyttää yksilöllistä omantunnonvapautta (1. Kor. 10:29) ja valtaa tehdä yksityisiä päätöksiä. Lisäksi, jokainen tuomitaan yksilöllisesti. Raamatussa sanotaan: ”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään” (Room. 14:12); ja: ”Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11).

Kristityn usko on henkilökohtaista (Gal. 3:11), joka viittaa siihen että jokaisella tulisi olla henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Todellinen vapaus ei tuo moraalittomuutta tai moraalin vastaisuutta; päin vastoin, se on ainoa “kanava” jota Jumala käyttää vaikuttaakseen todellista moraalia ihmisen sydämessä, josta se kumpuaa yksilön valinnan kautta (Ef. 3:16-17). Näin Jumalan ikuisesta, universaalista ja ihmisestä ulkoisesta laista tulee myös subjektiivista, ihmiselle yksilöllistä ja henkilökohtaista (Jer. 31:33; Room. 3:31). Ilman valinnanvapautta, ei ole rakkautta.

Jumala kutsui Abrahamin, uskon isän, henkilökohtaisesti (1. Moos 12:1). Abraham “odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala” (Hepr. 11:10 VKR), koska, niin kuin Muoro sanoi, Jumalan valtakunta on ikuinen valtakunta, ei ajallinen valtakunta (as cited in Martin, 1973; 2. Piet. 1:11: Dan. 7:14, 22; Hepr. 1:8; Ilm. 11:15, 18; Jes. 9:7; Luuk. 1:33). Maalliset valtiot eivät voi ottaa Jumalan paikkaa niiden asukkaiden valitsemisessa, jotka tulevat asumaan Jumalan kaupungissa. Väitettä tukee Johannes, kun hän näki uuden Jerusalemin laskeutuvan taivaasta, ei rakennettavan ihmiskäsin maanpäälle (Ilm. 21:2).

Lopuksi, Ilmestyskirjan 13. luku kertoo pedoista, valtiovalloista, jotka tulevat nimenomaan lopettamaan uskonnonvapauden, ja tulevat teloittamaan Jumalan pyhiä uskonnollisten asioiden vuoksi. Tämä uskonnollistaloudellispoliittinen järjestys tulee ottamaan Jumalan paikan ihmisten omantunnon määrittäjänä, ja se tulee tuhoutumaan Jumalan toimesta (Ilm. 19:20). Protestantismi on identifioinut (yhdeltä osin) merestä nousevan pedon paavikunnaksi juuri siksi, että se pyrkii maailman herruuteen, luullen tietävänsä kuinka pelastaa ihmiskunta sosiaalisen oikeutensa avulla, joka polkee omantunnonvapauden maahan.

Niin kuin edellä tuotiin esiin, paavikunta, Yhdysvallat ja niiden tiedustelu- ja sotakoneistot ottavat Vanhan testamentin käsitteen teokratiasta, jolloin Jumala antoi auktoriteetin kansakunnalle, Israelille, toimia Hänen tuomionsa välikappaleena. Paavikunta ja Yhdysvallat katsovat oikeudekseen murtaa ja eheyttää kansakuntia keinoista välittämättä ideologian pohjalta ja ”yhteisen hyvän” varjolla. Toisin sanoen, paavikunta pyrkii kitkemään pois muut ideologiat, kutsuen niitä ”sairaiksi”, ja saattamaan oman ideologiansa maailman moraaliksi. Tämän toteuttamisessa paavikunta käyttää sota- ja tiedustelujärjestelmiään, joista ehkä tunnetuin on CIA. Tämä tiedusteluorganisaatio mm. yhdessä Maltan ritarien ja Punaisen ristin kanssa suojeli natsi-sotarikollisia joutumasta oikeuteen (Lee, 1984, para. 12-14). CIA on kuulu rikoksista ja murhista eri maissa, jotka ovat aiheuttaneet jatkunutta epävakautta ja väkivaltaisuutta noilla alueilla. Esimerkkeinä toimivat Guatemalan vallankumous (Doyle & Kornbluh, n.d.), ja kun CIA teki yhteistyötä Kolumbian huumekartellien kanssa, jonka johdosta Amerikka tuli ”uimaan” kokaiinissa, niin kuin Even at the Doors lainaa Lontoon The Times lehtiartikkelia videossaan (”The two kingdoms,” 2014).

Tietysti joku voisi sanoa, että CIA:n oli välttämätöntä toimia niin kommunismin kukistamiseksi, ja sen on välttämätöntä tehdä sitä mitä se tekee turvallisuuden nimissä. Tai, joku voisi sanoa, että paavi Franciskuksen oli pelattava likaista peliä Argentiinassa, sillä olosuhteet vaativat sitä. Mutta juuri sellainen ajattelu kumpuaa jesuiitoilta, joka sanoo että lopputulos ja tarkoitus pyhittävät keinot (Hurlbert, 1890) silloin kun on ”suojeltava maailmaa” vääriltä tai ”vääriltä” ideologioilta. Ja juuri sellainen filosofia tulee Katoliselta kirkolta, jonka mukaan Jumala on antanut paaville avaimet kaiken maailman ja ihmissielujen hallintaan, joka ei ole raamatullinen oppi (Suutarinen, 2015a). Raamatun mukaan se on jopa pöyhkeyttä (2. Tess. 2:4; Dan. 7:8; 11:36; Ilm. 13:5). Antikristuksesta sanotaan: ”Viekkaan älynsä vuoksi hän menestyy petollisissa toimissaan ja kasvaa sydämeltään ylpeäksi ja tuhoaa monia rauhankin aikana.” (Dan. 7:25)

On surullista, että Raamatun mukaan juuri ne, paavikunta, Yhdysvallat ja maailma, jotka pyrkivät yhdistämään kaikki ”kristillisyyden”, yhteisuskonnollisuuden, pluralismin ja humanistis-spiritualistisen evoluution alle, toimivatkin Raamatun ennustuksen mukaisesti, ollen Raamatun ”epäpyhä kolminaisuus” (lohikäärme ja kaksi petoa Ilmestyskirjasta), hyläten omantunnonvapauden (Suutarinen, 2014). Kun paavi Franciscus valittiin maailman suosituimmaksi johtajaksi (”BBC News,” 2017), kuvaa se hyvin Ilmestyskirjan 13:3 jaetta: “Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä”.

Ilmestyskirja siis maalaa eteemme vakavia tulevaisuuden näkymiä, mutta se antaa myös varman toivon Jeesuksen takaisintulosta. Ilmestyskirja kertoo ennen kaikkea Jeesuksen lopullisesta ja Hänen omiensa lopullisesta voitosta; se on ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys” (Ilm. 1:1). Jeesuksella, varsinkin, oli jotakin sanottavaa Jumalan valtakunnan ja maallisten valtojen eroista.

Jeesuksen opetuksia. Sen lisäksi, että Jeesus, “tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6), puhui kaikkien profeettojen ja apostolien kautta (1. Kor. 10:4; Joh. 15:26), Hän antoi myös oman todistuksensa ihmiskehossa maanpäällä liittyen kirkon ja valtion yhteyden epäkohtiin.
Ensinnäkin, Jeesus lausui että Hänen valtakuntansa ja seuraajansa eivät ole tästä maailmasta (Joh. 17:14; 18:36). Sana maailma tulee kreikankielen sanasta kosmos, joka tarkoittaa myös “järjestyksellistä asetelmaa” (“Strong’s Lexicon,” n.d.). Tämä antaa ymmärtää, että tämän maailman järjestys ei lopulta ole Jumalasta. Tätä tukee myös se tosiasia, että Mooseksen lait, jopa Kymmenen käskyä, eivät ole enää voimassa teokraattisesti (Joh. 8:1-11; Luuk. 22:49-51). (Enemmän Vanhan ja Uuden liiton eroista artikkelissa Israelin merkitys Raamatussa ja ajankohtaisissa tapahtumissa).

Jeesus ei pakottanut ketään seuraamaan itseään (Joh. 12:47). Hän sanoi, että Hän itse, ei kirkko tai valtio, tulisi toteuttamaan rangaistuksen viimeisenä päivänä niille, jotka hylkäsivät Hänen pelastuksenlahjansa (Matt. 13:24-30). Lisäksi, Jeesus sanoi että pakanat ovat niitä jotka hallitsevat toisiaan, mutta Jumalan lapset ovat vapaita (Matt. 17:26; 20:25).

Toiseksi, niin kuin Norman Gulley, joka väitteli tohtoriksi Systemaattisessa teologiassa Edinburghin yliopistossa, kirjoitti, Jeesus tuli tähän maailmaan avuttomana vauvana, ei valloittavana kuninkaana (Gulley, 2007, s. 57). Hänellä oli ainakin seuraavat mahdollisuudet saada itselleen poliittista valtaa: kun saatana kiusasi Häntä erämaassa (Luuk. 4:5-8); kaikkien ihmismassojen keskellä, jotka seurasivat Häntä; kun Hän saapui Jerusalemiin riemusaatossa; ja kun Hänellä oli mahdollisuus kutsua tuhansia enkeleitä apuun Häntä vangitessa (Matt. 26:52). Kuitenkin, Hän kieltäytyi ottamasta vastaan maallista valtaa. Jeesus itse oli syytettynä ja tuomittuna “kirkon” (Sanhedrinin, joka oli juutalaisten uskonnollinen johto) ja valtion (Rooman keisarikunnan) toimesta uskonnollisten asioiden vuoksi. Joka tapauksessa, niin kuin Hän opetti (Joh. 15:20; Matt. 5:39), Hän ei vastannut vainoon vainolla.

5. Johtopäätökset ja ennusteet

Huolimatta uskonnoista, uskonopeista, tai filosofioista, luonnollinen laki, joka pitää sisällään sosiaalisen oikeuden ja omantunnonvapauden, vaikuttaa koko ihmiskuntaan. Siviili- ja rikosoikeus ei voi tunkeutua “sielunvapauden” alueelle, koska se perustuu omantunnonvapauteen (Snow, 1913). Siviili- ja rikosoikeus ovat tarkoitetut tuomitsemaan tekoja, ei uskoa, niin kuin Thomas Jefferson kirjoitti (1802). Uskonnonvapaus on tie myös toisiin vapauksiin ja kehitykseen yhteiskunnassa.

Tästä syystä, katolilainen, orodoksinen, “protestanttinen” (eli langennut protestanttinen) ja evankelinen ymmärrys sosiaalisesta oikeudesta johtaa kirkon ja valtion liittoon, joka aiheuttaa omantunnon pakottamisen valtion toimesta. Historia kertoo meille ne kauheat seuraukset, jotka tämä liitto tuo mukanaan. Kun ateismilla ei ole loogista perustaa moraaliteorialle, protestantismi on ainoa looginen, Raamattuun perustuva ja tehokas uskonnonvapauden puolustaja nykyisessä maailmassa.

Raamatun profetian toteutumiseen Paavikunnan, Yhdysvaltojen ja maailman omatuntoa polkevasta systeemistä on tällä hetkellä merkittävät mahdollisuudet. Donald Trump on ryhtynyt voimakkaisiin toimiin kristittyjen moraalisen äänen nostamisessa politiikkaan, niin kuin hänen asettamansa laki kertoo. Hän toivoo uskonnonvapautta kristityille (Starnes, 2017), niin kuin hänen valintansa korkeimman oikeuden tuomariksi Antonin Scalian tilalle myös vihjaa, mutta samaan aikaan Trump toivoo kirkon ja valtion yhteyttä, seuraten evankelis-katolilaista traditiota politiikassa. Demokraattipoliitikko Charles Schumer pelkää, että Neil Gorsuchin valinta korkeimpaan oikeuteen tuo oikeuteen lisää poliittista puolueellisuutta (Wolf & Kelly, 2017), ja todennäköisesti julkisen uskonnollispoliittisen äänen edistämistä. Suurin osa korkeimman oikeuden tuomareista on katolilaisia (”Current Supreme Court,” n.d.), ja kolmannes USA:n kongressista on katolilaisia (”A Third,” 2017). Nämä tiedot ovat hälyyttäviä merkkejä niin pitkälle kuin katolilaiset toteuttavat todellista Katolisen kirkon oppia käytännössä, sillä Trump suosii myös katolilaisia (Eschliman, 2016). Kaiken lisäksi Trump tahtoisi tuoda kidutuksen takaisin kuulustelukeinoihin (”Donald Trump Says,” 2017), aivan niin kuin keskiajalla. Myös varapresidentti Mike Pence ei sulje pois mahdollisuutta kidutukseen (Wang, 2016).

Nähtäväksi jää, onko Trumpin johto se joka toteuttaa Raamatun ennustuksen kirkon ja valtion omaatuntoa polkevasta systeemistä yhdessä paavikunnan ja sen liittolais-uskontojen ja kirkkojen kanssa. Ainakin Trump ihannoi Vladimir Putinin päämäärätietoista ja ronskia asennetta (Kaczynski, Massie, & McDermott, 2017), jolloin on mahdollista, että hän myös tulee toimimaan kuin Putin, asettaen tiukat uskontolait yhdessä uskonnollisen johdon kanssa.

Vaikka Trump sai myös katolilaisten ääniä puolelleen (”Catholics 4 Trump,” 2017), vaikuttaisi siltä, että hän ei pysty saamaan uskonnollista vasemmistoa puolelleen (saatikka sekulaarista vasemmistoa), mutta kuka tietää kuinka politiikan virrat ja yleinen mielipide saattavat kääntyä yhtäkkiä. Trumpin johtohan nimittäin pyrkii myös yhdistämään uskontoja taisteluun terrorismia vastaan (Sherlock, 2017). Vaikuttaa siltä, että se pyrkii jopa taistelemaan ääri-ideologioita vastaan, aivan niin kuin Katolinen kirkko, sillä Trump kutsui koko lähi-itää yhdistymään taisteluun ”terrorismia ja äärimmäisyyttä” vastaan (”Trump calls,” 2017, para. 4). Trumpin ”kabinetti” näyttäisi aloittavan ensin taistelulla väkivaltaista äärimmäisyyttä vastaan, aivan niin kuin Venäjän johto; ja, nähtäväksi jää, lopettaako Trumpin johto niin kuin Venäjä, taistelulla väkivallatonta ”äärimmäisyyttä” vastaan, kieltäen uskonnonvapauden. On myös mahdollista, että Trump syrjäytetään ja Mike Pence ottaa ohjat ”järkevämpänä” johtajana. Hänhän ei laske pois ihmisen toiminnan vaikutusta ilmaston muutokseen (”Mike Pence appears,” 2016). Joka tapauksessa, tulee kirkon ja valtion yhteys lainsäätäjänä missä muodossa tahansa, ja kenen tai keiden kautta tahansa, se ei tule seisomaan oikeutetulla perustalla.

Ainoa ja varma yhdistämisen taustalla oleva korkein taho, paavikunta tuo Eurooppaa ja maailmaa yhteen sekä poliittisesti, taloudellisesti että hengellisesti sen yhteiseen uskonnollispoliittiseen eukaristiaan. Hiljattain Express uutisoi, että EU-johtajat hakevat neuvoa paavilta siihen, kuinka elvyttää EU jälleen henkiin (Gutteridge, 2017), johon protestanttisen raamatuntulkinnan mukaan käy osuvasti Raamatun lause: ”Yksissä tuumin he (maailman kuninkaat) antavat valtansa ja voimansa pedon palvelukseen.” (Ilm. 17:13). Uskonnollinen laki, joka ennustuksen mukaan tullaan säätämään, on sunnuntailaki. (Lue enemmän siitä, miksi juuri sunnuntai on tämän “epäpyhän kolminaisuuden” merkki yhteisöissä ja yksilöissä, ja mikä on Jumalan sinetti [merkki], artikkelista Uskonvanhurskauden merkki). Katolisen kirkon katekismus sanookin, että ”kristityt luonnollisesti taistelevat sen puolesta, että siviili-lainsäädäntö kunnioittaa heidän velvollisuuttaan pitää sunnuntai pyhänä” (John Paul II, para. 7). Tämä ei vielä kerro, että sunnuntai tultaisi pakottamaan kaikille, mutta tulee muistaa paavikunnan katekismuksen toinen opetus siitä, että sen mukaan kirkon on ohjattava ihmisten omatuntoja. Se kuinka tämä ohjaus tapahtuu, on nähtävissä historiassa. Toiseksi, Katolisen kirkon ajama kirkon ja valtion liitto on ilmeinen.

Aivan vasta Donald Trump asetti sunnuntain kansalliseksi rukouspäiväksi hurrikaani Harveyn tuhojen vuoksi (Abedi, 2017). Se ei vielä pakota ketään pyhittämään sunnuntaita, eikä estä ketään pyhittämästä jotakin toista päivää, mutta se on mielenkiintoinen askel kohti Ilmestyskirjan profetoimaa viimeistä koitosta.

Paavikunta ja langennut protestantismi sanovat sunnuntain olevan se yhdistävä tekijä, joka tuo maailman yhteen. Ainakin Katolinen kirkko tietää, että sunnuntai on sen arvovallan merkki, sillä se muutti seitsemännen päivän sapatin vieton viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille. Menekkiteoksessaan The Faith of Millions roomalaiskatolinen tutkija John A. O’Brien huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita ”perustuu Katolisen kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa” (O’Brien, 1974, s. 400-401). Tämä heijastaa sitä, että Katolinen kirkko ei usko Raamatun arvovaltaan.

Katolinen kirkko ja ”protestantismi” väittävät toimivansa tasa-arvon ja työntekijöiden oikeuksien puolesta ajaessaan sunnuntain pyhittämistä yhteiskunnissa. Esim. CESI (The European Confederation of Independents Trade Unions), joka sanoo olevansa työntekijöiden oikeuksien puolella, liittyi juuri European Sunday Alliance liittoon (”CESI Joins,” 2017; ”European Sunday Alliance,” 2013). Paavi sanoi, että kauppojen aukiolo ja muut liikeasiat sunnuntaisin eivät ole hyödyllisiä yhteiskunnalle. Hän jatkoi, että sunnuntain viettäminen perheen ja ystävien parissa on eettinen valinta niin uskollisille kuin ei-uskollisille (”Never on Sunday,” 2014). Paavi Franciscuksen kommentissa näemme täsmälleen Katolisen kirkon ymmärryksen omantunnonvapaudesta: se on sidottu kirkon arvovaltaan, joka määrittelee etiikan ja sen, ketkä ovat uskollisia ja ketkä eivät. Roomalaiskatolisen, Englannin kirkon, Walesin kirkon, Metodistikirkon, Yhdistetyn Reformoidun kirkon ja Pelastusarmeijan johtajat laativat kauppojen aukioloaikoja rajoittavan vetoomuksen Iso-Britannian hallitukselle, viitaten jopa Oxford yliopiston tutkimukseen (Ross, 2016). 1800-luvulla, jolloin Yhdysvaltojen National Reform Association ajoi sunnuntailain voimaanasettamista, se, nimenomaan, perusti oikeutuksensa ”yhteisen hyvän” varjelemiseen uskonnonvapauden kustannuksella. Lakiehdotuksen esittäjä sanoi seuraavasti: ”Kun puhumme luonnollisista oikeuksista, niissä on oltava rajoituksia. Yksilön luonnolliset oikeudet yhteisössä ovat alisteisia yhteiselle hyvälle. Sapattilait on todistettu olevan hyväksi yhteiselle hyvälle” (as cited in Jones, 1898, s. 243). Onkin merkittävää, että aivan vasta Catholic Herald totesi, että ”ollaanpa rehellisiä: Katolinen opetus ei aina hylkää kuolemantuomiota”, sillä se voi joskus tukea yhteistä hyvää. (Mason, 2017).

Paavi painottaa sununtain viettoa myös ilmastonmuutoksen ehkäisijänä (Francis I, para. 237). Samaan aikaan Yhdysvaltain oikeusministeriö ja FBI ovat suunnitelleet niiden syyttämistä, jotka eivät usko ihmisen aikaansaamaan ilmastonmuutokseen (Delingpole, 2016). Franciskus jopa sanoi, että ympäristöä kohtaan syntiä-tekevät joutuvat kohtaamaan Jumalan tuomion (”Pope says,” 2015), joka, jälleen, on kuin suoraan keskiaikaisen Inkvisition suusta. Toisaalta Donald Trump on ”ilmastonmuutoksen kieltäjä”.

Paavi Franciscus ja presidentti Donald Trump tapasivat 24.5.2017 Vatikaanissa. Vaikuttaa siltä, että paavi teki Trumpiin suuren vaikutuksen, sillä 30 minuutin neuvottelun jälkeen pari käveli ulos huoneesta tyytyväisin ilmein. Trump sanoi, että oli kunnia olla paavin seurassa, hän on ”erityinen” ja ”tapaaminen hänen kanssaan oli mahtava”. Vatikaani ja Trump tekivät sopimuksen, joka edistää rauhallista yhteistyötä pakolaisten auttamisessa ja terveydenhuollon ja koulutuksen tarjoamisessa USA:ssa. Lausunnossaan Vatikaani sanoi, että molemmat osapuolet hyväksyivät sopimuksen ”elämän ja palvonnan (uskonnon harjoittamisen)- ja omantunnonvapauden puolesta” (”The Latest,” 2017). Kuitenkin, molemmat ajavat kirkon ja valtion tiivistä liittoa, joka ei hyväksy omantunnonvapautta. Tulee muistaa Franciscuksen sanat siitä, että uskontoa ei tulisi rajoittaa henkilökohtaiseen omaantuntoon (“Pope Francis,” 2015). Ja, niin kuin jo mainittiin, Franciscus viittaa siihen, että uskonnollisilla ryhmillä voi olla uskonnonvapaus niin pitkälle kuin ne muuttavat yksillölliset oppinsa pluralistisiksi uskonkappaleiksi (Perriello, 2015; Pullella, 2013). Tapaamisen jälkeen Trump sanoi myös, että tavattuaan ”Hänen pyhyytensä” hän tahtoo rakentaa rauhaa yhä päättäväisemmin maailmassa, sekä, että hän ei unohda paavin sanoja (Squires, 2017). Vaikuttaa siltä, että paavikunnan ja Yhdysvaltojen liitto syvenee. Mikäli Trump ei hyväksy ihmisen aikaansaamaa ilmastonmuutosta, todennäköisesti hänet syrjäytetään esim. Mike Pencellä. Kolmas mahdollisuus on, että globalistit ottavat vallan. Amerikkalaiset vasemmistolaiset kapinoivat voimakkaasti tällä hetkellä.

Joka tapauksessa, Pariisin ilmastosopimus ja terrorismin uhka toimivat pohjana kansainvälisille laeille, ja paavikunta tuo oman oikeutensa kaikkien moraaliksi sen jälkeen kun maailma on ensin ajettu sekasortoon (Lue enemmän siitä, kuinka maailma ajetaan sekasortoon etusivun kirjoituksesta, Mistä terrorismi on saanut alkunsa sekä Protestanttinen näkökulma maailmaa yhdistävään politiikkaan artikkeleista). Paavikunnan ekumenia väittää rakentavansa maailmaa moraalin, reilumman talouden, luonnonsuojelun, solidaarisuuden ja ihmiskunnan rauhan puolesta, mutta se pyrkii toteuttamaan ne tavalla joka sortaa omantunnonvapautta. Ikävä kyllä, yhteisuskonnollisuus johdattaa ihmiskuntaa väärään käsitykseen Jumalan luonteesta ja pelastussuunnitelmasta, vieden monia kadotukseen. Edellä lainattu Dan. 8:25 loppuosa lukeekin KJV:ssä: ”[J]a rauhan kautta hän tuhoaa monia”. Paavikunnan ja maailman sosiaalinen oikeus ja yhteisuskonnollisuus vetoaa moniin nuoriin. Tutkimuksen mukaan 61 prosenttia nykynuorista liittää new age oppeja ”kristilliseen” uskoonsa tai filosofiaansa ja enemmän kuin kolmannes hyväksyy marxismin (Jordahl, 2017), joka on erittäin lähellä Katolisen kirkon sosiaalista oikeutta (joka on, itse asiassa, lähempänä fasismia [lue enemmän artikkelista Antikristuksen globaali taloudellinen valta]), joka hylkää omantunnonvapauden. On hyvä muistaa, että paavikunnan ideologia perustuu yhä Führerprinzipille (johtaja perustana).

Politiikassa on kyse vallasta mielikuvien avulla kun on kyse massojen hallinnasta. Vääristynyt mielikuva protestantimista Donald Trumpin vuoksi ohjaa ihmiset ajattelemaan ja katsomaan Rooman globaalia ”demokratiaa” hyvänä asiana. Väkevin eksytys on sellainen huijaus, jossa ihmiset saadaan itse tahtomaan valhetta ja vääränlaista valtaa. Edellä mainittu tutkimus kertoo siitä, kuinka kauas on menty Raamatun sanomasta, joka julistaa omantunnonvapautta ja juuri kertoo Jumalan luonteen, totuuden ja pelastussuunnitelman. Joko Jeesus on ainoa tie pelastukseen tai Hän ei ole; Raamattu ei jätä muita vaihtoehtoja.

Niin kuin tuotiin esiin, omantunnonvapaus on raamatullinen käsite. Jeesus, ihmiskehoon tullut Jumala (Joh. 1:14), ilmoitti Jumalan tahdon maanpäällä, ja kuoli ihmiskunnan syntien puolesta. Jokaisella ihmisellä maa planeetalla on vapaus joko valita Kristuksen sijaiskuolema syntiensä edestä tai hylätä se. Todellinen vapaus, joka tulee sydämestä, ei ole valtion, tai minkään muunkaan tahon tai henkilön, pakottama. Valitsemalla Jumalan sanan, yksilö voi antaa Jumalan Hengen pyhittää sielun ja vaikuttaa elämässä ja yhteiskunnassa edistävän moraalin tavoin.

Jeesus kuoli myös omantunnonvapauden puolesta. On merkittävää, että Hän kuoli kirkon ja valtion liiton toimesta. Lisäksi, Jeesus antoi esimerkin kaikille kristityille kaikkina aikoina. Vaikka Jumalan kansan tulee elää niiden yhteiskuntien parhaaksi, joissa he vaikuttavat (Jer. 29:7; Room. 13:5; 1. Piet. 2:17), kuuliaisuus Jumalalle menee sen edelle, jos valtio ottaa itselleen oikeuksia, jotka kuuluvat ainoastaan itse Jumalalle (Ap.t. 5:29). Joka tapauksessa teokraattinen ja Jumalan välittömän tuomion maanpäällä toteuttanut Jumalan kansa kuului Vanhaan liittoon, joka ei ole enää voimassa.

Raamattu on profetoinut petojen omaatuntoa väheksyvän systeemin, sanoen että ne ja ”maailman kuninkaat” käyvät ”taisteluun Karitsaa vastaan”; mutta Kirjoitukset ovat myös luvanneet, että Jeesus Kristus, ”Kartitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa” (Ilm. 17:14). Lopulta, Jumala hävittää kaiken epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, sodan ja kärsimyksen. ”Niin kuin helle pilven varjostaessa, niin vaimenee väkivaltaisten voittolaulu” (Jes. 25:5). ”Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita.” (Jes. 26:21). Puhdistettuaan tämän synnin saastuttaman maan tulella, Herra luo uuden taivaan ja maan (Ilm. 20:7-21:1). Silloin ”[k]uolema on nielty ainiaaksi” ja ”Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.” (Jes. 25:8) Ennen kuin Jumala luo uuden taivaan ja maan, Hän nostaa kuolleet haudoistaan: ”Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös.” (Jes. 26:19) Jo Vanhassa testamentissa luvataan ylösnousemus kuolemasta!

Samaisessa kirjassa, josta edelliset jakeet ovat, Profeetta Jesaja, joka sai useita profetioita Jumalalta, kirjoitti: ”Herra, sinä olet minun Jumalani! Sinun korkeuttasi laulan, sinun nimeäsi ylistän, sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan.” (Jes. 25:1) Vain Herran sana, Raamattu, joka pitää sisällään myös sen profetiat, on luotettava, sillä ainoastaan Luoja on ikuinen ja itsestään oleva, joka ei tarvitse ulkoapäin tulevaa elämää, energiaa, totuutta ja vanhurskautta (hyvyyttä ja moraalia) (2. Moos. 3:14), sillä Hän on itse elämä, totuus ja vanhurskaus. Siksi Hän pystyy herättämään kuolleetkin eloon. Siksi vain Hän pystyy pelastamaan sekä yksilön että maailman. Siksi vain Hänellä on auktoriteetti omantunnon määrittäjänä.

Raamattu ei perustu luonnolliseen lakiin ja ihmisen puutteeliseen järkeen vaan itse Taivaan Isän luonteeseen, Hänen valtakuntansa periaatteisiin ja Hänen lupauksiinsa, joka on uskollinen sanoissaan. ”Hän ei voi valehdella… hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme” (Hepr. 6:18). Siksi Hän vannoi itsensä kautta, sillä ei ole suurempaa jonka nimessä vannoa (Hepr. 6:13). Jumalan valtakunta tulee olemaan ikuinen valtakunta, jossa ainoastaan rakkaus on perustus ja kasvupohja yhä suurempaan Jumalan tuntemiseen.

Kuitenkin, täällä maanpäällä on tultava toimeen sen valtakuntien keskellä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Vaikka valtio tarvitsee kirkkoa saadakseen moraalisen äänen julkiselle areenalle, kirkko voi vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaan ilman sotkeutumista uskonnollisten lakien säätämiseen. On totta, että kommenttiensa johdosta kirkko saattaa joutua voimakkaan kritiikin tai jopa vainon kohteeksi joidenkin poliittisten tai sosiaalisten tahojen tai ryhmien toimesta. Kuitenkin, tämä tutkielma on osoittanut kolmessa pääkohdassaan, että kirkon ja valtion laatiessa jumalanpalvelus- tai uskomuslakeja kirkon oman raamatuntulkinnan perusteella, kirkko ja valtio voivat lopulta tulla, ja Raamatun mukaan tulevat, itse, yhdistetyksi, vainoavaksi tahoksi. Lopputulos on se, että kirkon ja valtion liitto seisoo epäoikeutetulla perustalla.

Tämän maailman aika on lopuillaan. Jumalan lakia vastustavat vallat ovat jo yhdistyneet ja laittavat omantunnonvapauden vastaisen sunnuntailain voimaan niin pian kuin mahdollista. Pian Jeesus saapuu taivaan pilvissä tuhoamaan tämän synnin saastuttaman maailman ja pelastamaan ne, jotka ovat ottaneet Hänen ristinkuolemansa sovituksen vastaan ja seuraavat Häntä Jumalan lain perusteella. Jumala on kuluttava tuli, ja Hänen saapuessa tämä pahuuden tartuttama maailma palaa (5. Moos. 4:24; 2. Piet. 3:10). Jumala on kuitenkin luvannut sanassaan luoda uuden maan ja uuden taivaan.

Ystäväni, mikäli sinä et ole vielä tehnyt valintaa Jeesuksen puoleen, tänään on aika tehdä se. Me emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Voi olla mahdollista, että tänään on viimeinen mahdollisuutesi ottaa pelastus vastaan. Mutta Jumala tietää kaiken huomisesta ennen kuin se on tullutkaan. Hän on luvannut pitää sinusta huolen. ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:7-8). On turhaa pitää kiinni tämän maailman tarjoamista, hetkellisistä eduista ikuisen elämän kustannuksella. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” (Matt. 16:26)

Tämän maailman valtiaan antama toivo ei ole todellista toivoa; ja sillä ei ole takeita, koska Paholainen itse tietää, että hänellä on vain vähän aikaa (Ilm. 12:12). Todellinen toivo pelastuksesta ja elämästä löytyy Jeesukselta. Tunnustamalla syntisi Jumalalle ja hyväksymällä Jeesuksen ristinkuoleman sovittavana tekona syntiesi puolesta, sinut otetaan Jumalan valtakunnan perilliseksi, ja Jumalan perheeseen. ”[K]aikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12) Etkö sinäkin tahtoisi elää Jumalan, Taivaan Isän kanssa ikuisesti? Etkö sinäkin tahtoisi tuntea Hänet, joka rakastaa sinua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa kuolemaan tähtesi? Etkö tahtoisi liittyä Jumalan perheeseen, Hyvän Paimenen omaksi, joka johdattaa sinut elämään (Joh. 10:11-18)? Jumalalle kallis lukijani, tahdon tavata sinut taivaassa!

6. Viitteet

A third of the US congress is Catholic. (2017). Catholic Herald. Retrieved May 16, 2017 from http://www.catholicherald.co.uk/news/2017/01/05/a-third-of-the-us-congress-are-catholic/

Abedi, M. (2017, September 1). Donald Trump signs proclamation creating ’Day of prayer’ for Harvey victims. Global News. Retrieved September 7, 2017 from http://globalnews.ca/news/3713239/donald-trump-national-day-of-prayer-harvey/

Ackerman, S. & Thielman, S. (2016, February 9). US nteligence chief: we might use the internet of things to spy on you. The Guardian. Retrieved May 16, 2017 from https://www.theguardian.com/technology/2016/feb/09/internet-of-things-smart-home-devices-government-surveillance-james-clapper

Balmforth, T. (2017). House torched as ’acts of vandalism’ target Jehovah’s witnesses in Russia. Radio Free Europe Radio Liberty. Retrieved May 16, 2017 from https://www.rferl.org/a/jehovah-s-witness-house-torched-vandalism/28480772.html

BBC News: Pope Francis ’world’s most popular leader’. BBC News. Retrieved May 16, 2017 from http://www.bbc.com/news/av/world-europe-35892917/pope-francis-worlds-most-popular-leader

Benedict XVI. (2009). Caritas in veritate. Retrieved from http://w2.vatican.va/content/benedict-xvi/en/encyclicals/documents/hf_ben-xvi_enc_20090629_caritas-in-veritate.html

Breaking: Russia finally bans Seventh-day Adventist Churches after long court debate. (2017). Houston News. Retrieved May 16, 2017 from http://houstonchronicle-tv.com/breaking-russia-finally-bans-seventh-day-adventist-churches-after-long-court-debate/

Carroll, J. (1999, October). The holocaust and the Catholic Church. The Atlantic. Retrieved May 16, 2017 from http://www.independent.co.uk/news/world/europe/religion-rome-and-the-reich-the-vaticans-other-dirty-secret-479043.html

Catholics 4 Trump. Retrieved May 16, 2017 from https://www.catholics4trump.com/

CESI joins the European Sunday Alliance. (2017). Keep the Faith. Retrieved May 16, 2017 from http://ktfnews.com/cesi-joins-european-sunday-alliance/

Christensen T. & Göransson S. (1975). Kirkkohistoria 1: Evankeliumista paavin
jumalanvaltioon (2nd ed.). Finland: Oy Gaudeamus Ab.

Constitution of Greece, article 13. Freedom of religion. (n.d.). In Georgetown University: Berkeley Center for Religion and World Affairs. Retrieved May 22, 2017 from https://berkleycenter.georgetown.edu/quotes/constitution-of-greece-article-13-freedom-of-religion

Cook, E. (2007). The parameters of social justice and natural law theory. Journal of the Adventist Theological Society, 18(1), 64-80. Retrieved February 28, 2017 from http://www.atsjats.org/publication/view/326

Cook, E. (2015). Courtship between church and state. Liberty. Retrieved February 16, 2017 from http://www.libertymagazine.org/article/courtship-between-church-and-state

Current supreme court members. (n.d.). Infoplease. Retrieved May 16, 2017 from https://www.infoplease.com/history-and-government/supreme-court/current-us-supreme-court-members

d’Aubigné, M. (1846). The history of the Reformation of the sixteenth century (Vol. 3). Glasgow: William Collins. Retrieved February 28, 2017 from http://pdf.amazingdiscoveries.org/eBooks/HISTORY_OF_THE_REFORMATION.pdf

Delingpole, J. (2016, March 10). Us Attorney General: We’ve discussed prosecuting climate change deniers. Breitbart. Retrieved May 21, 2017 from http://www.breitbart.com/big-government/2016/03/10/us-attorney-general-we-may-prosecute-climate-change-deniers/

Donald Trump says he believes waterboarding works. (2017, January 26). BBC News. Retrieved May 16, 2017 from http://www.bbc.com/news/world-us-canada-38753000

Donald Trump and social engineering. (2017). Retrieved May 16, 2017 from https://www.youtube.com/watch?v=lmcSb4w6JkU&t=935s

Doyle K. & Kornbluh P. (Ed.). (n.d.). CIA and assassinations: The Guatemala 1954 documents. The National Security Archive: The George Washington University. Retrieved May 22, 2017 from http://nsarchive.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB4/

Ellingsen M. (1993). The cutting edge: How churches speak on social issues. Geneva: WCC Publications.

Engström, M. (2010). Venäjä – Suvereeni teokratia?. Idäntutkimus 3, 3-10. Retrieved May 16, 2017 from http://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:520525/FULLTEXT01

Eschliman, B. (2016, October 10). Read the letter Donald Trump wrote to Catholic leaders. Charisma News. Retrieved May 22, 2017 from http://www.charismanews.com/politics/elections/60437-read-the-letter-donald-trump-wrote-to-catholic-leaders

European Sunday Alliance insists on work-free Sunday. (2013). Keep the Faith. Retrieved May 16, 2017 from http://ktfnews.com/european-sunday-alliance-insists-work-free-sunday/

Francis I. (2015). Laudato Si’. Retrieved from http://w2.vatican.va/content/francesco/en/encyclicals/documents/papa-francesco_20150524_enciclica-laudato-si.html

Gaffey, C. (2016, October 25). Rwanda demands Vatican apology for church’s role in genocide. Newsweek. Retrieved May 16, 2015 from http://www.newsweek.com/rwanda-demands-vatican-apology-churchs-role-genocide-525178

González, J. L. (2010). The story of Christianity: The Reformation to the present day (Vol. 2, Rev. ed.). New York, NY: HarperCollins.

Green, D. B. (2016, July 20). This day in Jewish history // 1933: The Vatican and Nazi Germany sign an agreement. Haaretz. Retrieved May 16, 2017 from http://www.haaretz.com/jewish/this-day-in-jewish-history/1.732032

Grubb, B. (2014, September 25). Terror laws clear Senate, enabling entire Australian web to be monitored and whistleblowers to be jailed. The Sydney Morning Herald. Retrieved May 16, 2017 from http://www.smh.com.au/digital-life/consumer-security/terror-laws-clear-senate-enabling-entire-australian-web-to-be-monitored-and-whistleblowers-to-be-jailed-20140925-10m8ih

Gulley, N. (2007). The public square: Union of church and state: What we can learn from history and scripture. Journal of the Adventist Theological Society, 18(1), 35-63. Retrieved February 28, 2017 from http://www.atsjats.org/publication/view/326

Gutman, M. (2013, March 16). New pope faces old accusations in Argentina’s dirty war. ABC News. Retrieved May 16, 2017 from http://abcnews.go.com/International/pope-faces-accusations-argentinas-dirty-war/story?id=18745535

Gutteridge, N. (2017, March 1). Divine intervention! EU leaders will turn to the Pope over plans to revive struggling bloc. Express. Retrieved May 22, 2017 from http://www.express.co.uk/news/politics/773508/European-Union-EU-leaders-Pope-Francis-Rome-Summit

Henry, P. (1974). Politics for evangelicals. Valley Forge, PA: Judson Press.

Hurlbert, J. B. (1890). The end justifies the means: Proven, from Jesuit authors, to have been taught for 350 years. Montreal. Retrieved May 22, 2017 from https://archive.org/details/endjustifiesmean00hurl

Hurskainen, H. (2017). Voihan Venäjä. Kuopion Hiippakunta: Hiipan Alta ja Vierestä. Retrieved May 16, 2017 from http://www.kuopionhiippakunta.fi/hiipan-alta-ja-vieresta-blogi/?x1943996=b2445241

Ingram, D. (2014). Promoting Public Reason. Politics, Religion & Ideology, 15(3), 380–400. doi: 10.1080/21567689.2014.948594

Jefferson, T. (1802). Jefferson’s letter to the Danbury Baptists: The final letter as sent. Library of Congress Information Bulletin, 57(6). Retrieved March 26, 2017 from https://www.loc.gov/loc/lcib/9806/danpre.html

John Paul II. (1998). Dies domini: The day of rest. Retrieved November 1, 2017 from https://w2.vatican.va/content/john-paul-ii/en/apost_letters/1998/documents/hf_jp-ii_apl_05071998_dies-domini.html

Jones, A. T. (1898). American Sentinel 13. Retrieved May 22, 2017 from https://m.egwwritings.org/en/book/1074.891#946

Jordahl, S. (2017, May 17). What are believers believing exactly?. One News Now. Retrieved May 24,2017 from https://www.onenewsnow.com/church/2017/05/17/what-are-believers-believing-exactly?utm_source=OneNewsNow&utm_medium=email&utm_term=16787165&utm_content=85741766271506800&utm_campaign=29469

Kaczynski, A., Massie, C., & McDermott, N. (2017). 80 times Trump talked about Putin. CNN Politics. Retrieved May 17, 2017 from http://edition.cnn.com/interactive/2017/03/politics/trump-putin-russia-timeline/

Lee, M. (2015). US wants answers on Evangelical persecution – In Mexico. Christianity Today. Retrieved May 16, 2017 from http://www.christianitytoday.com/gleanings/2015/july/mexicos-evangelicals.html

Liptak, K. (2017, May 5). Trump signs executive order to ’vigorously promote religious liberty’. CNN Politics. Retrieved May 18, 2017 from http://edition.cnn.com/2017/05/03/politics/trump-religious-liberty-executive-order/

Man: the image of God. (n.d.). In Catechism of the Catholic Church: Part three: Life in Christ: Chapter one: The dignity of the human person. Retrieved March 21, 2017 from http://www.vatican.va/archive/ENG0015/__P5G.HTM

Martin, H. (1973). The origin of dispensational futurism and it’s entry into Protestant Christianity (3rd ed.). In J. A. Wylie, The Papacy is the Antichrist (p. 109). Retrieved April 13, 2017 from http://www.granddesignexposed.com/download/JAWyliePDF.pdf

Mason, M. (2017, May 16). Let’s be honest: Catholic teaching doesn’t always forbid the death penalty. Catholic Herald. Retrieved September 7, 2017 from http://www.catholicherald.co.uk/commentandblogs/2017/05/16/lets-be-honest-catholic-teaching-doesnt-always-forbid-the-death-penalty/

Mayer, H. (2017a). London street preachers convicted of quoting the King James Bible. Keep the Faith. Retrieved May 16, 2017 from http://ktfnews.com/london-street-preachers-convicted-quoting-king-james-bible/

Mayer, H. (2017b). Why the ban on Jehovah’s witnesses is so troubling. Keep the Faith. Retrieved May 16, 2017 from http://ktfnews.com/russian-ban-jehovahs-witnesses-troubling/

Mike Pence appears at odds with Trump on climate change. (n.d.). CNN Politics. Retrieved May 29, 2017 from http://edition.cnn.com/videos/politics/2016/09/27/mike-pence-donald-trump-climate-change-newday.cnn

Miller, P. (2003). “Differing from other councils…”. Seattle Catholic. Retrieved March 23, 2017 from http://www.seattlecatholic.com/article_20030103_Differing_from_Other_Councils.html

Miller, N. (2008). Theology and disestablishment in colonial America: Insights from a Quaker, a Puritan, and a Baptist. Journal of the Adventist Theological Society, 19(1-2), 137-160. Retrieved March 31, 2017 from http://www.atsjats.org/publication/view/341

Moral conscience. (n.d.). In Catechism of the Catholic Church: Part three: Life in Christ: Chapter one: The dignity of the human person. Retrieved April 13, 2017 from http://www.vatican.va/archive/ccc_css/archive/catechism/p3s1c1a6.htm

Müller, J. (2013). Towards a new history of Christian democracy. Journal of Political Ideologies, 18(2), 243–255. http://dx.doi.org/10.1080/13569317.2013.784025

Nesbit, J. (2016). President Donald Trump vowed to close the gap between church and state. Time. Retrieved February 16, 2017 from http://time.com/4452309/trumps-evangelical-voters/

Nettivalvonta: Tiesitkö, että Suomen poliisi voi jo nyt seurata yksityisiä Facebook-viestejäsi. (2013). Talouselämä. Retrieved May 16, 2017 from http://www.talouselama.fi/uutiset/tiesitko-etta-suomen-poliisi-voi-jo-nyt-seurata-yksityisia-facebook-viestejasi-3446019

Never on a Sunday: Pope Francis says working on Sunday has negative effect on families. (2014). Catholic Online. Retrieved May 21, 2017 from http://www.catholic.org/news/hf/faith/story.php?id=56083

Noll, M. (1992). A history of Christianity in the United States and Canada. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Publishing Company.

O’Brien, J. A. (1974). The faith of millions (Rev. ed.). Huntington, IN: Our Sunday Visitor, Inc.

Obenhaus, V. (1957). The responsible Christian: A Protestant interpretation. Chicago, IL: The University of Chicago Press.

O’Connell, G. (2016). Pope Francis’ meeting with patriarch Kirill is a breakthrough of enormous importance. America. Retrieved May 16, 2017 from http://www.americamagazine.org/content/dispatches/pope-francis-and-patriarch-kirills-meeting-cuba-milestone-road-christian-unity

O’Connell, G. (2017). Pope Francis to Egypt’s leaders: country can end ’famine of love’ in Mideast. America. Retrieved May 22, 2017 from https://www.americamagazine.org/faith/2017/04/28/pope-francis-egypts-leaders-country-can-end-famine-love-mideast

Paul VI. (1965). Gaudium et spes. Retrieved from http://www.vatican.va/archive/hist_councils/ii_vatican_council/documents/vat-ii_const_19651207_gaudium-et-spes_en.html

Paul VI. (1969). Humane vitae. Retrieved from http://w2.vatican.va/content/paul-vi/en/encyclicals/documents/hf_p-vi_enc_25071968_humanae-vitae.html

Papkova, I. (2011). Russian Orthodox concordat? Church and state under Medvedev. Nationalities Papers, 39(5), 667-683. doi: 10.1080/00905992.2011.602394

Patriarch Kirill spoke about the relations of church and state in Russia. (2016). Russia News Today. Retrieved May 16, 2017 from http://chelorg.com/2016/12/03/patriarch-kirill-spoke-about-the-relations-of-church-and-state-in-russia/

Pelkonen, L. (2016, September 21). Poliisiylijohtaja: Vihapuhe pitäisi kieltää laissa. Uusisuomi. Retrieved May 16, 2017 from https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204426-poliisiylijohtaja-vihapuhe-pitaisi-kieltaa-laissa

Pentin, E. (2017, February 22). Vatican to use systematic surveillance to protect papal images from illegal use. National Catholic Register. Retrieved May 16, 2017 from http://www.ncregister.com/blog/edward-pentin/vatican-to-use-systematic-surveillance-to-protect-papal-images-from-illegal

Perriello, P. (2015, December 3). Pope Francis continues his critique of religious fundamentalism. National Catholic Reporter. Retrieved April 12, 2017 from https://www.ncronline.org/blogs/ncr-today/pope-francis-continues-his-critique-religious-fundamentalism

Petre J. (2006, January 30). Inquisition was a mistake but legally justified, claims Vatican official. The Telegraph. Retrieved September 7, 2017 from http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/1509185/Inquisition-was-a-mistake-but-legally-justified-claims-Vatican-official.html

Pietiläinen, T. (2017, June 21). Oikeusasiamies ja oikeuskansleri arvostelevat tiedustelulain ehdotuksia – Supon oikeudet kasvamassa huomattavasti. Helsingin Sanomat. Retrieved June 22, 2017 from http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005264451.html

Plaisted, D. (2006). Estimates of the number killed by the Papacy in the Middle Ages and later. Investigative Journal. Retrieved March 21, 2017 from http://arcticbeacon.com/books/Plaisted-Estimates_Number_Killed_by_the_Papacy-2006.pdf

Pomperoy, R. (2007, May 2). Vatican calls verbal attack on Pope ”terrorism”. Reuters. Retrieved May 16, 2017 from http://www.reuters.com/article/us-pope-terrorism-idUSL0211344020070502

Pope Francis: Religion should not be confined to ’personal conscience’. (2015). Vatican Radio. Retrieved May 16, 2017 from http://en.radiovaticana.va/news/2015/04/18/pope_religion_should_not_be_confined_to_personal_conscience/1137800

Pope Francis says ’America has a distorted vision of the World’. (2017, July 8). cnsnews.com. Retrieved July 8, 2017 from http://www.cnsnews.com/news/article/cnsnewscom-staff/pope-francis-says-america-has-distorted-vision-world

Pope says environmental sinners will face God’s judgment for world hunger. (2015, May 12). The Guardian. Retrieved May 21, 2017 from https://www.theguardian.com/world/2015/may/12/pope-environmental-sinners-will-face-god-judgment

Pullella, P. (2013, March 20). Pope urges religions, those with no church to ally for justice. Reuters. Retrieved April 12, 2017 from http://www.reuters.com/article/us-pope-idUSBRE92D05P20130320

Ragosta, J. (2013). The religious roots of the First amendment: Dissenting Protestants and the separation of church and state [Review of the book The religious roots of the First amendment: Dissenting Protestants and the separation of church and state]. The American Historical Review, 118(1), 177-178. doi: 10.1093/ahr/118.1.177

Religion, Rome and the reich: The Vatican’s other dirty secret. (2006, May 20). The Independent. Retrieved May 16, 2017 from http://www.independent.co.uk/news/world/europe/religion-rome-and-the-reich-the-vaticans-other-dirty-secret-479043.html

Robbins, J. (1999). Ecclesiastical megalomania: The economic and political thought of the Roman Catholic Church. United States of America: Trinity Foundation.

Rome Reports: Pope Francis meets with Google executive, Eric Schmidt. (2016). Rome Reports. Retrieved May 16, 2017 from http://www.romereports.com/2016/01/15/pope-francis-meets-with-google-executive-eric-schmidt

Rosa, P. (1988). Vicars of Christ: The dark side of the Papacy. New York, NY: Crown Publishers.

Ross, T. (2016, February 27). Church leaders unite against new Sunday trading laws. The Telegraph. Retrieved May 23, 2017 from http://www.telegraph.co.uk/news/religion/12176301/Church-leaders-unite-against-new-Sunday-trading-laws.html

Russia religion news: Orthodox church urges members to expose Jehovah’s witnesses activity. (2017). Russia Religion News. Retrieved May 16, 2017 from http://www2.stetson.edu/~psteeves/relnews/170505c.html

Sacred scripture. (n.d.). In Catechism of the Catholic Church: Part one: The profession of faith. Retrieved March 21, 2017 from http://www.vatican.va/archive/ccc_css/archive/catechism/p1s1c2a3.htm

Saliba, F. (2012, April 10). Mexico’s rebel Chiapas state is turning its back on Catholicism. The Guardian. Retrieved May 16, 2017 from https://www.theguardian.com/world/2012/apr/10/mexico-indians-abandon-catholic-church

San Martín, I. (2016, September 22). Pope says journalism based on rumors and fear is ’terrorism’. Crux. Retrieved May 16, 2017 from https://cruxnow.com/vatican/2016/09/22/pope-says-journalism-based-rumors-fear-terrorism/

Savin, L. (n.d.). The state and the chuch in Russia. Katehon. Retrieved May 16, 2017 from http://katehon.com/1068-the-state-and-the-church-in-russia.html

Schaff, P. (1882). Enlarged conception of the church: Augustin, Wiclif, Hus, Luther. In History of the Christian church: Modern Christianity: The German reformation (Vol. VII, Rev. ed.). Grand Rapids, MI: Christian Classics Etheral Library. Retrieved February 28, 2017 from http://www.ccel.org/ccel/schaff/hcc7.ii.v.x.html

Semlyen, M. D. (n.d.). All roads lead to Rome? The Ecumenical movement. In 253 – Twisting the Ten commandments / In the stream of time – Walter Veith. Retrieved May 16, 2017 from https://www.youtube.com/watch?v=Cq0GTHF_cwA

Shafer-Landau, R. (2012). The fundamentals of ethics (2nd ed.). New York: Oxford University Press.

Shellnutt K. and Zylstra E. (2016). Who’s who of Trump’s ‘tremendous’ faith advisers: The Republican candidate finally names his campaign’s evangelical connections. Christianity Today. Retrieved March 17, 2017 from http://www.christianitytoday.com/ct/2016/june-web-only/whos-who-of-trumps-tremendous-faith-advisors.html

Sherlock, R. (2017, May 4). Donald Trump hoping to use first foreign trip to unite religions against terrorism. The Telegraph. Retrieved May 19, 2017 from http://www.telegraph.co.uk/news/2017/05/04/donald-trump-hoping-use-first-foreign-trip-unite-religions-against/

Sherman, C. & Selby-Bigge, L. (Eds.). Great books of the Western world: Locke, Berkeley, Hume (26th ed.). (1984). Chicago, IL: Encyclopaedia Britannica, Inc.

Sidoroff, I. (2015). Vieraskynä: Venäjän Ortodoksisen kirkon ja valtion yhteistyö: Synkkenevä sinfonia. Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki. Retrieved May 16, 2017 from http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2015/01/vieraskyna-venajan-ortodoksisen-kirkon.html

Simkin, J. (1997). Franz Von Papen. Spartacus Educatioal. Retrieved May 16, 2017 from http://spartacus-educational.com/GERpapen.htm

Snow, C. (1913). Religious liberty in America. Washington, DC: Review & Herald Publishing Association.

Squires, N. (2017, May 24). ’The honour of a lifetime.’ Beaming Donald Trump meets with critic Pope Francis at the Vatican. The Telegraph. Retrieved May 24, 2017 from http://www.telegraph.co.uk/news/2017/05/24/donald-trump-meets-critic-pope-francis-vatican/

Starnes, T. (2017, April 5). Trump: ’We will not allow people of faith to be bullied’. Charisma News. Retrieved May 16, 2017 from http://www.charismanews.com/opinion/american-dispatch/64702-trump-we-will-not-allow-people-of-faith-to-be-bullied

Strong’s lexicon: G2889 – kosmos. (n.d.). In Blue Letter Bible. Retrieved April 2, 2017 from https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?t=kjv&strongs=g2889

Sullivan. D. (Ed.). (1952). Great books of the Western world: The summa theologica of Saint Thomas Aquinas (Vol. 2). (Fathers of the English Dominican Province, Trans.). Chicago, IL: Encyclopaedia Britannica, Inc. (Original work published 1485)

Suutarinen, V. (2014). Kristillinen apokalyptiikka. Totuus on ”tuolla ulkona”. Retrieved May 19, 2017 from https://totuudensanat.com/category/raamatun-ennustukset-apokalyptiikka/

Suutarinen, V. (2015a). Kertooko Raamattu Jumalan vai ihmisten arvovallasta? Totuus on ”tuolla ulkona”. Retrieved May 22, 2017 from https://totuudensanat.com/category/raamattu-jumalan-vai-ihmisten-kirjoittama/

Suutarinen, V. (2015b). Paaviuden nousu kirkkohistoriassa. Totuus on ”tuolla ulkona”. Retrieved May 16, 2017 from https://totuudensanat.com/2014/08/29/paaviuden-nousu-kirkkohistoriassa/

The defense of the Augsburg confession: Article IV (II): On justification. (n.d.). In The Book of Concord: The Confessions of the Lutheran Church. Retrieved April 13, 2017 from http://bookofconcord.org/defense_4_justification.php

The dignity of the human person. (n.d.). In Catechism of the Catholic Church: Part three: Life in Christ. Retrieved March 21, 2017 from http://www.vatican.va/archive/ccc_css/archive/catechism/p3s1c1a6.htm

The Latest: Trump says he had ’fantastic meeting’ with the pope. (2017, May 24). ABC News. Retrieved May 24, 2017 from http://abcnews.go.com/Politics/wireStory/latest-trump-meets-pope-time-47601655

The longer Catechism of the Orthodox, Catholic, Eastern church. (n.d.). Retrieved May 16, 2017 from http://www.pravoslavieto.com/docs/eng/Orthodox_Catechism_of_Philaret.htm

The Magna Charta. (2015). Retrieved May 16, 2016 from https://www.youtube.com/watch?v=m8NiYvQT2yU&t=931s

The two kingdoms: The struggle for truth. (2014). Retrieved September 7, 2017 from https://www.youtube.com/watch?v=6ErbGysGikw&t=285s

Topping, A. (2015, January 16). Pope Francis: Freedom of expression has limits. The Guardian. Retrieved May 16, 2017 from https://www.theguardian.com/world/2015/jan/15/pope-francis-limits-to-freedom-of-expression

Trevor, T. (2016, February 9). The government just admitted it will use smart home devices for spying. The Guardian. Etrieved May 16, 2017 from https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/feb/09/internet-of-things-smart-devices-spying-surveillance-us-government

Trump calls for coalition to ’stamp out extremism,’ slams Iran during landmark speech. (2017). Radio Free Europe Radio Liberty. Retrieved May 22, 2017 from https://www.rferl.org/a/trump-saudi-muslim-speech-iran-israel-vatican/28500059.html

Tsasounan suunnalta: Ortodoksinen kirkon usko ja opetus. (n.d.). Retrieved May 16, 2017 from http://tsasouna.net/index.php/ortodoksinen-usko/8-ortodoksinen-usko/215-ortodoksisen-kirkon-usko-ja-opetus

Universal declaration of human rights. (n.d.). United Nations. Retrieved May 1, 2017 from http://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/

Vatican Radio. (2013). Pope Francis at mass calls for greater openness. Retrieved May 22, 2017 from http://en.radiovaticana.va/storico/2013/10/17/pope_francis_at_mass_calls_for_greater_openness_/in2-738150

Wang, A. B. (2016, November 20). Mike Pence doesn’t rule out waterboarding under Trump administration. The Washington Post. Retrieved May 16, 2017 from https://www.washingtonpost.com/news/the-fix/wp/2016/11/20/mike-pence-doesnt-rule-out-waterboarding-under-trump-administration/?utm_term=.a3bdb20739c8

Wargas, R. (2016). Why Catholics thrive in the CIA. Catholic Herald. Retrieved May 21, 2017 from http://www.catholicherald.co.uk/issues/may-6th-2016/why-catholics-thrive-in-the-cia/

Webster’s Third New International Dictionary of the English Language and Seven Language Dictionary: Unabridged (Vol. 1). (1981a). United States of America: G. & C. Merriam Company.

Webster’s Third New International Dictionary of the English Language and Seven Language Dictionary: Unabridged (Vol. 3). (1981b). United States of America: G. & C. Merriam Company.

White, D. (2016). Pope Francis met with Apple CEO Tim Cook. Time. Retrieved May 16, 2017 from http://time.com/4190148/pope-francis-apple-ceo-tim-cook/

Wolf, R. & Kelly, E. (2017, April 7). Gorsuch confirmation to have major impact on all three branches of government. USA Today. Retrieved May 16, 2017 from https://www.usatoday.com/story/news/politics/2017/04/07/neil-gorsuch-senate-confirmation-supreme-court/100130124/?csp=breakingnews

Younker, M. (2012). Adventist eschatology in relation to the religious left and the religious right. Journal of the Adventist Theological Society, 23(2), 190-242. Retrieved March 1, 2017 from http://www.atsjats.org/publication/view/524

Zylstra, S. E. (2016). Pope Francis quiet on Catholic persecution of Protestants in Mexico. Christianity Today. Retrieved May 16, 2017 from http://www.christianitytoday.com/gleanings/2016/february/pope-francis-catholic-persecution-protestant-mexico-chiapas.html

Mainokset