Terveysperiaatteet ja ruokalait Raamatussa

 

Sisällysluettelo

  1. Johdanto
  2. ”Epäpuhtaus” Raamatussa ja kuinka se ei liity ruokalakeihin
    • Kielen ja kulttuurin vaikutus
    • Joitakin tapoja tulkita Room. 14:14
  3. Laajempi näköala
  4. Ruokalait ja terveys
    • 3. Moos 11. luku ja uusi liitto
  5. Ruokalait ja tiede
  6. Terveys ja omatunto
  7. Terveyssanoman juuret Adventtikirkossa
  8. Lopputulos
  9. Viitteet

_______________________________

1. Johdanto

Apostoli Johanneksen tervehtiessä seurakuntansa jäsentä kolmannessa kirjeessään, hän sanoo: ” Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” (3. Joh. 1:2, KR92) Terveys on tärkeä ja suosittu aihe ihmisille tänään; ja vaikuttaa siltä, että se oli tärkeä asia myös Johannekselle, hänen aikanaan. Ruoka, jota kulutamme, vaikuttaa terveyteemme. Kuitenkin, tänä päivänä, kristittyjen keskuudessa on näkemys, että kulinaarisessa maailmassa ei ole mitään syötäväksi sopimatonta ja että 3. Mooseksen kirjan ruokalait puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä eivät ole enää voimassa.

Kirjeessään roomalaisille, Paavali käsittelee mm. ruokailutottumuksia ja yhteyttä Rooman seurakunnassa. Kirjeen 14:14 kohdassa Paavali vaikuttaa toteavan, että kaikki ruoka on sopivaa syötäväksi, kun hän kirjoittaa: ” Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta.” (KR92) Mitä Paavali tarkoittaa sanoillaan? Sanooko hän, että 3. Mooseksen kirjan ruokalait eivät ole enää voimassa?

”Epäpuhdas” sanan merkitys riippuu sen kreikankielisestä sanasta, ja näitä kahta mahdollista sanaa (κοινός ja ἀκάθαρτος) tullaan käsittelemään tässä artikkelissa. Myös roomalaiskirjeen historiallinen ja kulttuurinen tausta vaikuttavat suuresti käsitteen ja Paavalin sanojen tulkintaan. Tullaan huomaamaan, että ”epäpuhdas” sanalla Paavali tarkoittaa rituaalisesti epäpuhdasta, eikä viittaa 3. Mooseksen kirjan ruokalakeihin.

Paavalin kirjeen pohjalta artikkelissa tarkastellaan myös muita raamatunkohtia puhtauteen ja epäpuhtauteen liittyen. Tuodaan myös esiin tieteellisiä todisteita Raamatun ruokalakien paikkansapitävyydestä ja niiden yleismaailmallisesta luonteesta, joka tarkoittaa sitä, että ne ovat voimassa vielä tänäkin päivänä.

Niin kuin todettiin, terveyskysymykset ovat erityisen suosittuja tänä päivänä. Uutiset ja aikakausilehdet käsittelevät taajaan aiheita, joissa etsitään parhaita keinoja vaalia terveyttä ja elää tasapainosta elämää. Kuitenkin jo noin sata vuotta sitten, Jumala antoi erityistä valoa terveysperiaatteista Adventtikirkon uranuurtajalle, Ellen Whitelle. Vaikka hän kirjoitti näistä asioista, hänen aikansa ihmiset eivät yleensä nähneet mitään yhteyttä terveen elämäntyylin ja sairauksien välillä sekä kehon ja mielen välillä. Whiten kirjoitukset olivat aikaansa edellä ja ne ovat yhä päteviä ohjeita niille, jotka tahtovat vaalia terveyttään.

Jumala tahtoo, että Hänen lapsensa olisivat terveitä. Siksi Hän antoi ruokasäädökset ja terveysperiaatteet Raamattuun. Syömällä ei pelastu, vaan terveydestä huolehtiminen on seurausta pelastuksesta Jeesuksen veren kautta, kun uskova tahtoo omasta valinnastaan pitää huolta ruumiistaan ja mielestään, jotka Jumala on hänelle antanut. Pelastuakseen lopulta taivaan kotiin, kristitty tarvitsee Jeesuksen veren suojan aina siihen asti, kun Jeesus tulee hakemaan omansa sinne. Terveysperiaatteet ovat lahja, jotka antavat ihmiselle mielen ja kehon virkeyttä, iloa ja yltäkylläisemmän elämän (Joh. 10:10).

2. ”Epäpuhtaus” Raamatussa ja kuinka se ei liity ruokalakeihin

Kun Paavali kirjoitti roomalaiskirjeen noin vuonna 57 jälkeen ajanlaskumme alun, Rooman kaupungin populaatio koostui ihmisistä, joita oli tullut joka puolelta laajaa Rooman imperiumia. Kaupungissa oli myös vahva juutalainen yhteisö, johon kuului 40000 – 50000 jäsentä (Karding, 2014). Tämä on se tausta niille erilaisille tavoille kulttuurien ja ruokailutapojen kesken, joihin Paavali viittaa neljännessätoista luvussa. Juutalaiskristityt ja pakanakristityt elivät, palvelivat Jumalaa ja aterioivat yhdessä seurakuntana (1. Kor. 11:17-22, 33-34; Ap. t. 10; 13:42 [KJV]; 14:1 [KJV]; 15:1-29; Ef. 2:11-22).

Kuitenkin Rooman seurakunnassa oli jakautuneisuutta. Roomalaiskirjeen 14. luvussa apostoli Paavali opettaa seurakuntalaisia tulemaan toimeen keskenään. Hän sanoo, että niiden, jotka syövät vain kasviksia (”heikot”), ei tulisi tuomita niitä, jotka syövät kaikkea (”vahvat”), ja niiden jotka syövät kaikkea ei tulisi halveksia niitä, jotka syövät vain kasviksia (14:3). Sama ohje pätee juhlapäivien viettoon (14:5). Yhdet viettävät juhlapäiviä ja toiset eivät, ja heidän ei tulisi tuomita toisiaan. Kaiken tulisi tapahtua yksilön omantunnon perusteella, Jumalan kunniaksi ja toisten ihmisten parhaaksi (14:6-15:13).

Vaikuttaa siltä, että Paavali ratkaisee asian kumoamalla kaikki VT:n ruokalait, kun hän sanoo, ”ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta” (Room. 14:14). Mutta, mitä Paavali todella tarkoittaa? Se selviää Paavalin ajan kieltä ja kulttuuria tutkimalla.

Kielen ja kulttuurin vaikutus tulkintaan

Se kreikankielinen sana, jota Paavali käyttää kuvaamaan ruokaa ”epäpuhtaaksi”, on koinos (κοινός), ja se esiintyy kaksitoista kertaa Uudessa testamentissa (UT) (Wigram, 2002). Roomalaiskirjeen 14. luvun asiayhteydessä koinos tarkoittaa ”maallista”, ”epäpyhää” tai ”häpäisevää” (engl. ”profane”), joka selvästi erottuu ”pyhästä” (kreik. ἅγιος) (Kittel & Friedrich, 1989, p. 797). Tämä ymmärrys pyhästä ja epäpyhästä on erityisesti juutalainen käsite (Dunn, 1988, p. 800), ja sen mukaan ruoka tai jopa ihmiset voivat olla epäpuhtaita (Kittel & Friedrich, 1989, p. 797). Tästä syystä koinos tarkoittaa ”seremoniallista epäpuhtautta” Gingrich (1983), ”kultillista epäpuhtautta” (Kittel & Friedrich, 1989) tai ”rituaalista epäpuhtautta” (Carson, France & Motyer, 1994).

Mutta, mitä seremoniallinen epäpuhtaus tarkoitti käytännössä juutalaisille Paavalin aikana? T. Smith kirjoitti:

Pakanat, jotka söivät joitakin 3. Mooseksen kirjan epäpuhtaita eläimiä eivät olleet sopivia sosiaaliseen kanssakäymiseen juutalaisten kanssa. Juutalaisuuden separatistinen käytäntö tuli niin ankaraksi, että öljyä, leipää, maitoa ja lihaa ei voinut ostaa pakanoilta. Pakanoiden ruuan syöminen oli iljetys, mutta pakanoiden luona ateriointi oli vielä pahempi asia. (as cited in House, 1983, p. 151)

Tämä tarkoittaa sitä, että ”epäpyhän” merkitys laajentui tarkoittamaan ”saastumista” jopa pakanoiden kanssakäymisen kautta.

Colin House osoittaa tutkimuksessaan, kuinka raamatulliset ja kielitieteelliset todisteet ja rabbiininen kirjallisuus viittaavat siihen, että koinos tarkoitti ”kanssakäymisen kautta saastumista” (engl. ”defilement by association”) (House, 1983). Dunn (1988) valaisee asiaa selittämällä, että huolimatta laeista koskien puhtaita ja epäpuhtaita eläimiä, todennäköisesti merkittävämpi pelko juutalaisille tuohon aikaan oli ruuan syöminen, joka oli saastunut epäjumalanpalveluksen kautta, joka vaikuttaa olleen joidenkin Rooman vankilaan teljettyjen juutalaisten pappien motiivina (s. 801). Tämä pyhyyden periaate oli erityisen tärkeä essealaisille ja/tai Qumranin yhteisölle, joita juutalaisten keskuudessa kutsuttiin ”puhtaus lahkoiksi” (Rescio & Walt, 2012, p. 61). Essealaiset, yhdessä fariseusten kanssa, uskoivat, että he saastuivat jos söivät tai edes koskivat ruokia, jotka olivat pakanoiden valmistamia (Rescio & Walt, 2012, p. 62; Carson et. al., 1994). Tämän vuoksi fariseukset katsoivat tarvitsevansa rituaalisen käsienpesun ennen aterioimista (Mark. 7:5) (Carson et. al., 1994).

Mark. 7:2, 5; Ap. t. 10:14, 28; 11:8; ja Room. 14:14 ovat ainoat raamatunkohdat UT:ssa, joissa koinos sana esiintyy ruuan tai syömisen yhteydessä. Puolestaan Vanhan testamentin (VT:n) ruoka laeissa (3. Moos. 11) käytetään sanaa טָמֵא, joka tarkoittaa ”epäpuhdasta” (Brown, Driver & Briggs, 2015; Merling, 1999), joka on johdettu kreikankieliseen VT:n käännökseen, Septuagintaan (LXX) akathartos (ἀκάθαρτος) sanaksi (House, 1984). Toisin sanoen edellä mainitut UT:n raamatunkohdat eivät käytä samaa sanaa ja käsitettä epäpuhtaudesta kuin VT:n ruokalait.

Apostolien tekojen luku 10, jossa Pietari saa näyn puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä, selittää enemmän tätä juutalaisten uskomusta. Pietari näkee näyssään sekä puhtaita että epäpuhtaita (koinos) eläimiä, mutta hän sanoo, että hän ei tahdo syödä kumpiakaan. Tässä näemme puhtaan saastumisen niin, että se on yhteydessä epäpuhtaan kanssa, kun eläimet koskevat toisiaan. F. F. Bruce lausuu raamatunkohdasta:

Silloin tällöin on kysytty, että eikö Pietari olisi voinut tappaa ja syödä yhden niistä puhtaista eläimistä. Mutta hän oli järkyttynyt puhtaiden ja epäpuhtaiden eläinten epäpyhästä sekoituksesta; tämä on erittäin tärkeä seikka, kun muistamme sen käytännöllisen tavan, jolla hän välittömästi sovelsi näyn opetusta. (as cited in House, 1983, p. 145)

Koinos sana, sen raamatullisessa ja kulttuurisessa asiayhteydessä, muodostaa jo yksin vahvan tuen sille, mitä Paavali tarkoitti roomalaiskirjeen 14:14 kohdassa. Tästä huolimatta asia kaipaa laajempaa raamatullista selitystä ja sovellusta, johon seuraavaksi keskitymme.

Joitakin tapoja tulkita Room. 14:14

Mitä Paavali tarkoittaa sillä, että ei ole olemassa mitään epäpuhdasta? Ensinnäkin Houston (1993) ja Cochrane (1974) väittävät, että Room. 14:14:sta merkitys pitää sisällään VT:n ruokalait ja että kaikki nuo ruokalait ovat kumottuja. Dunn (1988) on varovaisempi ja lausuu, että Room. 14 käsittelee koko juutalaista käsitystä pyhyydestä (s. 819), joka luultavasti pitää sisällään 3. Moos. kirjan 11. luvun ruokalait sekä epäjumalille uhratun ruuan (p. 801). Vaikka Carson ja Moo (2005) mainitsevat asian UT:n johdannossa, heidän kommenttinsa antaa sen käsityksen, että kristityt pystyivät syömään mitä tahansa lihaa, kun he kirjoittavat, että ”heidän uskonsa antoivat heille luvan syödä mitä tahansa ruokaa” (s. 393).

Moskala (2011) näkee asian eri tavalla. Hän päättelee, että ruokalait eivät ole kumottuja, ja hän sanoo seuraavasti: ”Roomalaiskirjeen 14. luvussa Paavali todennäköisesti käsittelee ongelmia, jotka liittyvät askeetteihin essealaisten parissa tai kohtaa saman ongelman kuin oli Korinttissa: epäjumalille uhrattu liha” (s. 28).

Mark A. Snoeberger, systemaattisen teologian professori Detroit Baptist Theological Seminary oppilaitoksessa ajattelee, että useat erilaisuudet Room. 14. luvun ja 1. Kor. 8-10 lukujen välillä viittaavat erilaisiin tilanteisiin. Hänen mukaan merkittävintä ovat ne seikat, että Room. 14. luvusta puuttuu viittaus epäjumalille uhrattuun lihaan (τὸ εἰδωλόθυτον) ja siitä löytyy maininta pyhistä päivistä, joiden perusteella voisi päätellä, että Roomassa oli juutalaisiin, ei pakanoihin, liittyvä ongelma (Snoeberger, 2007, p. 34). Snoeberger (2007) jatkaa, että on melko todennäköistä, että ”heikkojen” teot voitaisi yhteyttää Roomassa eläneisiin ortodoksijuutalaisiin, joilla ehkä oli vaikeuksia turvata kosher lihan ja viinin saanti (s. 34, alaviite).

Lopuksi, House (1984) väittää, että roomalaiset juutalaiskristityt pelkäsivät ”kanssakäymisen kautta saastumista”, ja että ruokalait olivat ja ovat yhä voimassa.

Mikä tulkinnoista on pätevä? Ensinnäkin, on totta, että Room. 14. luvun asiayhteydessä Paavali ei sanonut, että kristittyjen ei tulisi syödä epäpuhtaita eläimiä. Tästä huolimatta mennään liian pitkälle, jos sen perusteella tehdään tulkinta, että silloin kristityt pystyivät syömään minkä tahansa eläimen lihaa.

Toiseksi, Norman H. Young, joka päätti tohtorin tutkintonsa F. F. Brucen valvonnassa, tuo kaksi tärkeää seikkaa ”pöydälle” (Young, 2016). Ensimmäinen pointti on se, että hän yhdistää juhlapäivien vieton aterioimiseen, koska juhlat löytyvät välittömästä asiayhteydestä (Room. 14:5-6) ja yksimielisyys oli Paavalin tavoite (Room. 14:1-15:13). Myös Dunn (1988) mainitsee, että ruoka ja juhlat olivat merkittävin ja näkyvin erotus juutalaisten ja pakanoiden välillä (s. 797, 800). Toinen seikka on se, että Young (2016) puoltaa ”kanssakäymisen kautta saastumisen” pelkoa Room. 14. luvun pohjana.

Kolmanneksi, on huomion arvoista, että sekä Korintin että Rooman seurakunta näyttävät kamppailleen saman kysymyksen parissa: voiko kristitty syödä lihaa, joka on uhrattu epäjumalille (1. Kor. 8:1-13; 10)? Vaikka Room. 14. luvusta ei löydykään mainintaa uhrilihasta, niin kuin Snoeberger (2007) mainitsee, pelko saastumiseksi tulemisesta on todennäköistä kahdesta syystä: (1) Koska juutalaiskristityt ja pakanakristityt söivät yhdessä (1. Kor. 11:33), on ilmeistä, että juutalaiskristityt eivät pelänneet saastuneeksi tulemista kanssakäymisestä pakanakristittyjen kanssa vaan jostakin muusta syystä; ja (2) ainoa järkevä selitys, 1. Kor. mukaan ja koska he söivät ainoastaan kasviksia (Room. 14:2), on se, että juutalaiskristityt pelkäsivät saastumista epäjumalille uhratusta lihasta. Dunnin (1988) selitys tukee argumenttia, kun hän lausuu, niin kuin mainittiin, että Paavalin aikana, kaikista saastumisista, juutalaiset todennäköisesti eniten pelkäsivät epäjumalanpalveluksessa saastunutta ruokaa (s. 801). Tämän lisäksi, Young (2016) lausuu:

Kotona ”heikot” melko todennäköisesti söivät kaikenlaisia ruokia kosher menusta – mukaan lukien lihaa. Ainoastaan roomalaisten seurakuntien sekalaisessa yhteisössä he harjoittivat varovaisuutta kaiken tahattoman rikkomisen suhteen ruokailuun liittyvissä tunnontuskissaan. On olemassa huomattavia todisteita siitä, että hurskaat juutalaiset rajoittivat ruokavalionsa vihanneksiin silloin, kun pakanat hoitivat ruuan valmistuksen. (s. 62)

Lopputulokseksi voidaan sanoa, että todennäköisin näkökulma on ”kanssakäymisen kautta saastuminen” -tulkinta (House, 1983), joka täydentää Moskalan (2011) ajatuksia. Tämä merkitsee sitä, että Room. 14. luvussa Paavali ottaa kantaa tilanteeseen, jossa osa juutalaisesta taustasta tulevista kristityistä pelkäävät syödä pakanoiden tarjoamaa ruokaa, koska he ovat saattaneet ostaa ruuan torilta, jossa se on saatettu uhrata epäjumalille ennen sen myymistä. Näin myös House (1983) näkee asian.

Kun Paavali tarkoittaa ”epäpuhtaalla” seremoniallista epäpuhtautta ja kanssakäymisen kautta saastumista, hän ei viittaa VT:n lakeihin puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä. Tämä on merkittävää, sillä yhdessä muun UT:n kanssa se vihjaa, että tämän päivän kristityille on yhä ruokalakeja voimassa. Lisäksi, toiset UT:n kohdat suosivat tätä näkökulmaa, niin kuin tullaan osoittamaan seuraavaksi.

3. Laajempi näkoala ruokakysymykseen

Raamattu on itsensä selittäjä; joten, mitä UT sanoo tästä kysymyksestä? Niin kuin mainittiin, Markuksen evankeliumin 7. luku käyttää koinos sanaa samassa merkityksessä kuin Room. 14:14. Mark. 7. luvussa, Jeesus tuomitsee rituaalisen puhtauden, eli kanssakäymisen kautta saastumisen, ruokien suhteen, joka oli tullut ihmisen perinnäissäännöistä ja joka antoi väärän kuvan Jumalan luonteesta ja tahdosta (Seventh-day Adventist Bible Commentary, 1980, p. 622).

Niin kuin myös mainittiin, Apostolien tekojen 10. luku selventää Housen (1983) näkemystä. Tuossa raamatunkohdassa, Pietarin näyn sanoma on se, että pakanat eivät ole seremoniallisesti epäpuhtaita (Ap. t. 10:28), ja heillä on yhtäläiset oikeudet Pyhän Hengen saamiseksi ja ikuisen elämän perimiseksi Jeesuksen kautta ilman, että ensiksi täytyy tulla juutalaisien rituaalien puhdistamaksi (10:43-48; 11:18). Yhdessä Room. 14. luvun kanssa, yksikään UT:n teksti ei käsittele 3. Mooseksen kirjan ruokalakeja. Kaksi ainoaa raamatunkohtaa, jotka voisivat suoranaisesti viitata ruokalakeihin ovat Ap. t. 10-11 ja Mark. 7, mutta ne eivät käsittele noita lakeja.

Vielä yksi teksti on hyvä ottaa esiin tässä asiayhteydessä. Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle (4:3-5), Paavali lausuu, että jotkut kieltäytyvät syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut nautittaviksi (4:3), kaikki Jumalan luoma on hyvää (4:4), ja että Jumalan sana ja rukous pyhittävät ruuan (4:5). Kuitenkin, Paavali sanoo selvästi, että kaikki, jonka Jumala on antanut syötäväksi, on hyvää ja tarkoitettu nautittavaksi.

Rinnakkaisteksti 1. Tim. 4:4:lle löytyy Room. 14:20:stä, jossa Paavali lausuu, että kaikki on puhdasta. Paavali, mitä ilmeisimmin, ei tarkoita, että kaikki asiat auringon alla ovat hyviä syötäviksi. Siinä tapauksessa hän sanoisi, että jopa myrkylliset kasvit ja kivet ovat syötäviä. Paavali voisi käyttää yleistystä ”kaikki”, joka tarkoittaisi kaikkia syötäviä asioita. Mutta juuri silloin nousee esiin kysymys: mitkä ovat näitä asioita, jotka kelpaavat ihmiselle syötäväksi? On loogista, että Jumala ohjeisti israelilaisia sen suhteen, mikä on syötävää, kun Hän antoi Kymmenen käskyäkin heidän viisaudekseen (5. Moos. 4:6). Näistä syistä, Room. 14. luvun asiayhteydessä Paavali viittaa aikaisempaan kirjoitukseensa siitä, että mikään ei ole epäpuhdasta (14:14). Johtopäätöksenä, 1. Tim. 4:4 ja Room. 14:20 eivät välttämättä kerro, että kaikki ”ruuat” ovat syötäviä tällä planeetalla. Kaikki ruuat eivät olekaan yhtä terveellisiä ja ruokalait ovat yhteydessä terveyteen, niin kuin tullaan huomaamaan.

4. Ruokalait ja terveys

Jumala välittää lastensa terveydestä. Esimerkiksi Joosef ja Mooses elivät pitkän ja terveen elämän (1. Moos. 50:265. Moos. 43:7). ”Rauhan” ja muiden merkityksien lisäksi, heprean kielen sana shalom (שָׁלוֹם) tarkoittaa ”täydellisyyttä”, ”eheyttä”, ”hyvinvointia”, ”terveyttä” ja jopa ”ruumiin terveyttä” (Brown et. al., 2015, s. 1022). Jumala toivoo shalomia jokaiselle ihmiselle tällä planeetalla (Sananl. 3:1-4). Lisäksi, UT opettaa huolenpitoa ruumiin ja mielen terveydestä (1. Kor. 6:19, 20; 1. Tess, 5:23; 2. Kor. 7:1; Room. 12:1) ja raittiutta (1. Piet. 4:3; Gal. 5:21).

3. Moos. 11. luku ja uusi liitto

Tänään, UT:n ja uuden liiton aikana, ihminen tarvitsee terveen ruumiin, jotta hän voi elää ja toimia hyvin, samoin kuin ihminen tarvitsi terveen ruumiin noin 4500 ja 2000 vuotta sitten. Kolmannen Mooseksen kirjan 11. luvun ruokalait ovat universaaleja eli yleismaailmallisia lakeja ilman aika- tai paikkasidonnaisuutta, niin kuin Moskala (2011) osoittaa tutkimuksessaan (s. 8-13, 16-18). Lisäksi, Davidson (2003) kirjoittaa: ”Ainoastaan terveitä eläimiä voitiin käyttää ruuaksi” (s. 116), joka viittaa siihen, että hygienialait ja ruokalait olivat yhteydessä toisiinsa terveysperiaatteiden pohjalta. On mielenkiintoista, että kolmea neljästä säädöksestä, jotka pidettiin voimassa Jerusalemin kokouksen toimesta, olivat ateriointilakeja (Ap. t. 15:20). Rajoitus veren syönnille ja säädös eläimen veren laskemisesta maahan olivat yhteydessä syötäväksi kelpaavan ja puhtaan eläimen syömiseen (3. Moos. 17:13). Kaikessa tässä on taustalla terveysperiaatteet.

Jeesus lopetti seremonialait ristillä. Voidaan sanoa, että rituaaliset ja yhteisölliset lait, joilla oli jotakin tekemistä juutalaisen valtion kanssa tuona nimenomaisena aikana tuossa nimenomaisessa paikassa, pyhäkköpalveluksen kanssa (Moskala, 2011, s. 17), ja erottumisena kansana, ovat kumottuja. Lisäksi ne lait, jotka olivat Jumalan lapseuden ja perinnön merkkeinä VT:n aikana, ovat kumottuja, sillä ei ole enää juutalaista tai pakanaa, vaan jokainen, joka uskoo Jeesukseen, on osa universaalia Jumalan perhettä ja perii ikuisen elämän (Ef. 3:6; Gal. 3:28; Joh. 4:4-42; 10:16; Luuk. 9:51-56; Matt. 15:21-28). Kuitenkin, ruokalait eivät liity edellisiin lakeihin. Lisäksi, ruokalait eivät ole typologisia (esikuvallisia), jotka viittaisivat täyttymykseen Kristuksessa, kirkossa tai maailman viimeisissä tapahtumissa (eskatologiassa) (Moskala, 2011, s. 25). Rinnakkainen lista puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä 5. Moos. 14:3-21 raamatunkohdassa vaikuttaa myös olevan ennemmin yhteydessä syömiseen kuin uhrattaviin asioihin (Handbook of Seventh-day Adventist, 2000, s. 775).

Toisin sanoen, Jeesus ei lopettanut Raamatun universaaleja lakeja. Ruokalait ovat universaaleja, koska ne annettiin jo Nooalle (1. Moos. 7:2), ihmiskunnan uuden alun isälle vedenpaisumuksen jälkeen. Ruokalait ovat yleismaailmallisia myös siksi, että kaikista epäpuhtauteen liittyvistä laeista (3. Moos. 11-15) vain ruokalait ovat sovellettavissa muukalaisiin metsästyslakien kautta (3. Moos. 17:13) (Moskala, 2011, s. 18).

5. Ruokalait ja tiede

Niin kuin Moskala (2011) ja Davidson (2003) väittivät, Jumala antoi ruokalait pitääkseen lapsensa terveinä. Tuodakseen todisteita VT:n ruokalakien terveydellisiin tarkoituksiin, uraa-uurtava tutkimus tehtiin John Hopkins yliopistossa vuonna 1953. Brown (2005) lausui tutkimuksesta:

Tohtori David Macht tutki eläimen lihan myrkyllisiä vaikutuksia kontrolloidussa kasvuympäristössä (soluviljelmissä). Myrkyllinen liha osoitti soluviljelmän kasvunopeuden. Kaikki alle 75% kasvunopeuden omaava havaittiin myrkylliseksi. Ihmeellisesti, kaikki Raamatun puhtaat eläimet havaittiin olevan reilusti yli 75%… Jokainen eläin, joka testattiin Jumalan epäpuhtaiden eläinten listalta, jäi keskimäärin alle 75%. (s. 243)

Walter Houston, merkittävä tutkija Manchesterin yliopistosta, sanoo, että on mahdollista, että muinaiset israelilaiset ymmärsivät joitakin terveys- ja hygieniaperiaatteita, kun he pidättäytyivät syömästä sian lihaa, joka oli klassifioitu epäpuhtaaksi, koska siinä oli Trichinella Spiralis loisia (trikiinimatoja) ja koska israelilaiset tarkastelivat fyysisiä vaikutuksia, johon 3. Moos. 19:5-8 viittaa (Houston, 1993). Joka tapauksessa, Houston (1993) lausuu, että Macht myönsi, että muillakin eläimillä on loisia sekä, että hänen tutkimuksestaan ei voi vetää mitään lopullista päätelmää ihmisten ruokailutottumusten suhteen. Houston (1993) tulee lopputulokseen, että väite muinaisen israelilaisten terveyslakien olemassaolosta on vailla selitystä (s. 70).

Tästä huolimatta, jopa ilman Machtin löydösten teologista soveltamista, hänen tutkimuksensa on varteenotettava ja kertoo terveysperiaatteista 3. Mooseksen kirjan 11. luvun taustalla. Muiden tämän artikkelin todisteiden kanssa, Machtin löydöt tuovat tärkeän lisän teologiseen tulkintaan ja terveydelliseen sovellutukseen. Lisäksi, nykyaikaiset tutkimukset puolustavat Moskalan (2011) ja Davidsonin (2003) näkemystä.

Ensinnäkin, israelilaisten ei ollut lupa syödä esim. petoeläimiä. Se on mielenkiintoista, koska myrkyt kerääntyvät petoeläimiin (Bezel & Mukhacheva, 2013), joka tekee niiden lihasta epäpuhtaampaa kuin kasvinsyöjien.

Toiseksi, porsaanlihasta puhuttaessa, tohtori Rex Russel toteaa:

Yksi syy sille, kun Jumala eväsi sianlihan on se, että sian ruuansulatusjärjestelmä on täysin erilainen kuin naudan… Siat ovat ylensyöjiä, tietämättä milloin lopettaa syöminen. Niiden mahahapot laimentuvat ruuan määrästä, joka aiheuttaa sen, että kaikenlaiset syöpäläiset ohittavat tämän suojamuurin. Loiset, bakteerit, virukset ja myrkyt voivat tunkeutua sian lihaan ylensyömisen vuoksi. Nämä myrkyt ja tartuttavat tekijät voivat siirtyä ihmisiin silloin, kun he syövät sianlihaa. (as cited in “The Dangers of Unclean Meats,” n.d., para. 13)

Viitaten useaan tieteelliseen tutkimukseen, tohtori David Jockers yhtyy Russelin ajatuksiin (Jockers, n.d.); ja Walter Veith, eläintieteen tohtori, sanoo:

Sioilla on erittäin korkeat histamiini arvot. Sidekudoksissa on erittäin korkea määrä rikkiä, joka johtaa kohonneeseen veren happoisuuteen ja osteoporoosiin, sillä sulfaattien mukana poistuu myös kalsiumia. Tutkimus osoittaa, että korkeat sulfaatti arvot, eritoten liharikkaissa ruokavalioissa, ovat syynä osteoporoosille. (Veith, 2016)

Vielä yksi lähiaikoina tehty tutkimus kertoo, että useat tapaus-verrokkitutkimukset osoittavat merkittäviä määriä enemmän sianlihan, villisianlihan ja teurasjätelihan kulutusta hepatiitti E -virus potilailla verrattuna kontrolliryhmiin (Slot, Zaaijer & Molier, 2017, s. 3).

Muutkin eläintuotteet sianlihan ohella aiheuttavat tauteja (“Q&A on the Carcinogenicity,” 2015; Schlundt, Toyofuku & Jansen, 2004; “Zoonotic Diseases,” n.d). Maailman terveysjärjestö (WHO) ilmoittaa, että on terveellisempää rajoittaa prosessoidun lihan ja punaisen lihan kulutusta syöpäriskin vähentämiseksi (“Q&A on the Carcinogenicity,” 2015). Tieteellinen tutkimus osoittaa, että ennenaikaisen kuoleman riskin välttämiseksi on terveellisempää olla syömättä lainkaan lihaa (Orlich, et. al., 2013; ”Health Reform Principles,” n.d.). Joka tapauksessa, vaikuttaa siltä, että sianliha oli suhteellisesti vaarallisempaa muinaisille ihmisille kuin se on nykyihmisille seuraavista syistä.

Ensiksi, tutkittuaan muinaista egyptiläistä muumiota, Boni, Lenczner ja Scott (1977) tulivat tulokseen, että trikiinimadot (trikinellat) olivat tartuttaneet trikinelloosia (trikinoosia) muinaisen Egyptin aikana. Dupouy-Camet (2015) kirjoitti, että trikiinimadoilla on maailmanlaajuinen levinneisyys ja ne varmasti esiintyivät muinaisessa Egyptissä, aivan niin kuin ne yhä esiintyvät modernissa Egyptissä. Hän kuitenkin jatkoi, että trikinellat ehkä tartuttivat muinaisia ihmisiä, mutta ehdottoman varmaa näyttöä siitä ei ole (para. 2). Joka tapauksessa, Stanford yliopiston websivu lausui, että trikinoosi oli vallitseva tauti muinaisessa Egyptissä ja sitä on löydetty useista muumioista (“Trichinosis,” n.d., para. 7). Vaikka Cox (2002) sanoi, että trikinellan esiintyminen muinaisilla ihmisillä on vain väite, hän kirjoittaa:

On kuitenkin olemassa epäsuoria todisteita eri kulttuureista, että ihmiset olivat tietoisia niistä mahdollisista vaaroista, jotka liittyvät sianlihan syömiseen. Küchenmeister kommentoi, että cysticerci -matoja ei löydy esim. juutalaisilta ja muslimeilta, joiden uskonto kieltää sianlihan kulutuksen. (para. 32)

Lisäksi, lääketieteen tohtori, Enoch S. Sundaram lausui, että nykyaikaisten paleopatologien mukaan egyptiläiset kärsivät sydänsairauksista, syövästä, diabeteksesta, kihdistä, niveltulehduksesta, peräpukamista ja tuberkuloosista (Sundaram, 2018). Sundaram (2018) viittasi seuraaviin teoksiin: R. Moodie, Antiquity of Disease; J. Thorwald, Science and Secrets of Early Medicine; ja D. P. Ucko Morsen artikkeliin American Review of Respiratory Disease -lehdessä.

On mielenkiintoista, että Jumala sanoi israelilaisille:

Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi. (2. Moos. 15:26, KR92)

Edellä mainittujen todisteiden valossa voimme tulla johtopäätökseen, että trikinoosia oli muinaisessa Egyptissä ja että tuona aikana eläneet israelilaiset tiesivät taudista ja terveyssyistä sen takana.

Toiseksi, ”trikinoosi, vaikka onkin yhä yleinen lihansyöjä-villieläimissä, on saatu hallintaan kotieläin-sioissa suurimmassa osassa maailmaa, joka on merkittävästi alentanut taudin ilmenemistä ihmisissä ja osittain villieläimissä” (Dehove, 2010, s. 3). Tämä viittaa siihen, että sianliha aiheutti merkittävän paljon sairautta silloin, kun trikinoosia ei vielä kyetty estämään, ja että yksin sianlihan kulutuksen estäminen oli suuri sairauden rajoittaja muinaisessa Israelissa.

Kolmanneksi, muinaisen Israelin aikana ei ollut olemassa samanlaista massiivista eläinperäisten (zoonoottisten) tautien kasvua ihmisillä niin kuin on nykyään (Schlundt et. al., 2004). ”Uusista taudeista (niin kuin West Nile Fewer -virusinfektio), jotka ovat esiintyneet ihmisissä viimeisen kymmenen vuoden aikana, noin 75% on saanut alkunsa eläimistä tai eläinperäisistä tuotteista” (“Zoonotic Diseases,” n.d., para. 2). Syy ruuasta johtuviin sairauksiin on se massiivinen lihantuotanto teollisuus nykyisessä maailmassa. Schlundt et. al. (2004) toteaa:

Joidenkin näiden zoonoottisten patogeenien esiintyminen vaikuttaa lisääntyneen merkittävästi lähivuosina. Tämänkaltaisten lisääntymisien tekijöitä ei ole tutkittu tarkasti, mutta siitä ollaan yleisesti samaa mieltä, että niihin sisältyy muutoksia eläintuotanto-systeemeissä ja ruoan tuotantoketjussa. (para. 1)

Neljänneksi, 15. vuosisadalta eaa. alku-kristillisille ajoille ja pitkälle siitä eteenpäin, ei ollut olemassa esimerkiksi voimalaitoksien elohopeapäästöistä johtuvaa kalojen saastumista niin kuin on tänä päivänä (Enger & Smith, 2016, p. 448).

Nämä esimerkit kertovat meille, että puhtaan eläimen lihan ja puhtaan kalan syöminen ei ollut niin vaarallista muinaisille israelilaisille niin kuin se on ihmisille, jotka elävät teollistumisen jälkeisenä aikana. Tästä syystä, muinaisille juutalaisille, puhtaan eläimen lihan kulutus oli vielä suhteellisesti terveellisempää kuin epäpuhtaan eläimen lihan kulutus. Tämä todistaa Jumalan suuresta viisaudesta ja ennaltatietämyksestä silloin, kun Hän antoi ruokalait.

6. Terveys ja omatunto

Kun monet kristityt, niin kuin esimerkiksi Cochrane (1974), ovat samaa mieltä alkoholismin sopimattomuudesta kristitylle (s. 47), ja kun raittiusperiaate (1. Piet. 4:3; Gal. 5:21) liittyy itsestä huolehtimiseen (Ef. 5:18, 29), miksi emme pitäisi huolta itsestämme syömällä terveellisesti? Jumala antoi ihmiskunnalle universaalit, kaikkia ihmisiä koskettavat, lait, mukaan lukien ruokalait, jotta sillä olisi suuntaviivat onnellisempaan elämään.

Kuitenkin, lakien tai periaatteiden noudattaminen ei pelasta ihmistä (Gal. 2:15-16). Raamattu tekee selväksi, että pelastus on ainoastaan armosta, Jeesuksen ristinuhrin kautta (Ef. 2:8-9). Kun ottaa vastaan armon ja anteeksiannon synneistä suoraan Jumalalta Jeesuksen kautta, on jo pelastettu (vanhurskautettu).

Room. 14-15 raamatunkohdassa, Paavali on huolissaan seurakunnan yhteydestä. Yhden ei pitäisi tuomita toista siitä, mitä tämä syö, vaan hyväksyä toinen toisensa Kristuksen omina (Room. 15:7). Vaikka luvussa onkin kyse epäjumalille uhratusta lihasta, käy ajatus myös terveysperiaatteisiin siinä mielessä, että Raamattu ei sano suoraan mitä ihmisen täytyisi minäkin päivänä syödä. Ruokalaeista huolimatta, Raamattu kertoo vain yleisen periaatteen siitä, että ruumiistaan tulee pitää huolta samalla kun kaiken tulee tapahtua vapaudesta (Gal. 4:21-5:1). Esim. 1. Tess. 5:23 sanoo: ”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne” (KR92, korostus lisätty). Pyhitys on yhteistyötä Jumalan kanssa siinä mielessä, että ihminen luovuttaa tahtonsa Jumalalle ja antaa Hänen pyhittää itseään. Paavali kirjoittaa Korinttilaisille: ”Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle” (2. Kor. 7:1, KR92, korostus lisätty; katso myös Room. 13:14).

Lakien tai Jumalan käskyjen merkittävyys tulee Jumalan lapselle läheiseksi vasta uskoontulon ja uudestisyntymisen jälkeen (Joh. 14:15). Siitä eteenpäin Jumala tahtoo, että ihminen pysyisi oikealla tiellä. Siksi Hän pyhittää ihmistä tässä läheisessä suhteessa Itsensä kanssa, jolloin ihminen tahtoo omasta valinnastaan seurata Häntä, jolloin Herra itse saattaa päätökseen pyhityksen (2. Tess. 1:11). Silloin ihminen tahtoo omasta valinnastaan elää moraalisesti parempaa ja henkisesti ja ruumiillisesti terveempää elämää; henki ja ruumis kun ovat läheisessä yhteydessä, sillä ihminen on jakamaton kokonaisuus (1. Moos. 2:7). Juuri ruokavalio vaikuttaa terveyteen, joka vaikuttaa myös ihmisen mieleen; ja juuri mielen kautta ihminen on yhteydessä Jumalaan.

Näin syöminen, terveysperiaatteen alla, on jokaisen omantunnon asia ja riippuu ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan (Room. 14:12, 20, 23). Ruokalait, terveellinen elämä, pyhitys ja puhdas elämä eivät pelasta (vanhurskauta / tee täydelliseksi Jumalan oikeussalissa), sillä Jumalan silmissä ihminen ei voi olla niin puhdas kuin Jeesus, vaan ihminen tarvitsee Jeesuksen virheettömän veren suojan aina siihen saakka, kun Jeesus tulee ja muuttaa tämän synnin rappeuttaman ruumiin oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi (Hepr. 9:14; Fil. 3:21; 1. Kor. 15:50-54), ”sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hepr. 10:14. KR92). Kristityn pyhitys ja terveellinen elämä ovat seurausta pelastuksesta Jeesuksen veren kautta, kun henkilökohtaisen omantunnon kautta niistä on tullut merkittäviä Jeesukseen uskovalle ja hän tahtoo vaalia niitä. Niiden perusteella ei voi tuomita tai halveksia toisia, mutta kaikilla ei ole asioista oikeaa tietoa, joten terveys- ja ruoka-asioista avoimesti keskusteleminen on usein kohdallaan.

Terveysperiaatteissa on yksinkertaisesti kyse siitä, että ne antavat mahdollisuuden elää yltäkylläisempää ja iloisempaa elämää sekä olla virkeämpi mieleltä etsiessä Jumalan kasvoja ja jättäytyessä Hänelle yhä enemmän ja enemmän elämässään. Jeesus sanoikin: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt. 26:41, KR92) Ja Pietari kirjoitti: ”Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla.” (1. Piet. 4:7, KR92) ”Pitäkää ajatuksenne kirkkaina” (1. Piet. 1:13).

7. Terveyssanoman juuret Adventtikirkossa

Seitsemännen päivän adventistikirkon (Adventtikirkon) uranuurtaja, merikapteeni, Joseph Bates oli yksi merkittävimmistä Adventtikirkon uskon laatijoista 19. vuosisadalla. Kun hän ja esim. James White löysivät joitakin totuuksia Raamatusta, oli Raamattu näin korkein auktoriteetti uskon ja opin määrittämisessä. Vasta tämän jälkeen, Herra antoi rohkaisun totuudesta varhaisille adventisteille toisen Adventtikirkon uranuurtajan, Ellen Whiten, näkyjen kautta. Näin tapahtui myös terveysperiaatteiden kohdalla. Joseph Bates oli ensimmäinen, joka löysi ne Raamatusta ja alkoi noudattamaan niitä. Myöhemmin Ellen White sai näkyjä terveyden vaalimisen tärkeydestä ja hioi ja täsmensi periaatteita.

Ellen White puhui ja kirjoitti terveysperiaatteiden merkittävyydestä jo yli sata vuotta sitten, kun ne eivät vielä olleet niin suosittuja yleisessä keskustelussa. Hän mm. käsitteli terveellisen elämäntyylin yhteyttä sairauksien ehkäisemiseen ja sairauksista parantumiseen, kasvis- ja hedelmäperusteisen ruokavalion terveyshyötyjä sekä eläinperäisten tuotteiden epäterveellisiä vaikutuksia. Hän jopa sanoi zoonoottisista taudeista profeetallisesti, että tulee aika, jolloin ei ole enää lainkaan turvallista syödä munia, maitoa, kermaa tai voita, sillä taudit eläimissä ovat niin paljon lisääntyneet (White, 1902, s. 135). Myös mielenterveys, stressin välttäminen, riittävä veden saanti, pidättäytyminen mm. tupakasta, alkoholista, huumeista ja joistakin lääkkeistä, riittävä liikunta sekä riittävä unen saanti kokonaisvaltaisessa terveydessä olivat hänen kirjojensa aiheita.

Ellen Whiten kirjoitukset olivat aikaansa edellä. Myös muut hänen aikansa kirjoittajat puhuivat joistakin samoista asioista, mutta mitkään muut kirjoitukset eivät olleet niin kattavia ja virheettömiä kuin Whiten kirjoitukset (”Health Reform Principles,” n.d.).

Hänen aikansa ihmiset eivät yleensä nähneet mitään yhteyttä terveen elämäntyylin ja sairauksien välillä. Tämän päivän uutisotsikot erittäin rasvaisten ja vähäkuituisten ruokien terveyttä rappeuttavasta vaikutuksesta ja liikunnan tarpeesta olivat hänen aikanaan vielä kaukana tulevaisuudessa. Ruumiin ja mielen yhteys ja ihmisen jakamaton kokonaisuus olivat vielä kaukaa haettua. Mikrobiteoria, jonka mukaan jotkin sairaudet ovat mikrobien aiheuttamia, oli 19. vuosisadan keskivaiheilla vielä outo asia suurelle yleisölle ja jopa lääkäreillekin. Lääkärit käyttivät vielä oopiumia, kalomelia, elohopeaa, arsenikkia ja strykniiniä lääkkeinä. Joidenkin lääkkeiden, huumeiden ja alkoholin nauttimisen vaaroista raskauden aikana ei vielä tiedetty noin sataan vuoteen.

Ellen Whiten kirjoitukset ovat terveydellisesti ja tieteellisesti päteviä vielä tänäkin päivänä. Hänen kirjoituksensa olivat Jumalan vaikuttamia ja antoivat ja antavat erityisen rikkauden seurakunnalle ja sitä kautta koko ihmiskunnalle.

8. Lopputulos

Roomalaiskirjeen 14. luvussa Paavali puhutteli Rooman seurakuntaa sen ongelman suhteen. Tämä ongelma oli samanlainen kuin Korintin seurakunnassa. Tekstin tutkimuksesta esiin tulleet todisteet, yhteydessä koinos sanaan ja sen käyttöön muinaisessa juutalaisessa kulttuurisessa kontekstissa, ja sen käyttö Raamatussa, selittivät, että juutalaiskristityt (tai jotkut juutalaiskristityt) Rooman seurakunnassa pelkäsivät saastumista pakanoiden valmistaman ruuan kautta, koska pakanakristityt olivat voineet ostaa lihaa, joka oli uhrattu epäjumalille.

Lisäksi, ”kanssakäymisen kautta saastuminen” -näkemys oli kaikkein todennäköisin esitetyistä tulkinnoista.

Yhdessä Room. 14. luvun kanssa, yksikään UT:n teksti ei käsittele 3. Moos. kirjan ruokalakeja. Nämä ruokalait eivät olekaan hylättyjä kristityille. Jeesus lopetti seremonialait ristillä, mutta Hän ei lopettanut VT:n universaaleja lakeja. Ruokalait ovat universaaleja lakeja.

Tiede todistaa sen puolesta, että 3. Moos. kirjan terveysperiaatteet ovat päteviä. Muinaiset israelilaiset tiesivät terveyssyistä ruokalakien takana, joka pitää sisällään syyn olla syömättä sianlihaa. Muinaisen Israelin aikana oli suhteellisesti terveellisempää pitää ruokalait kuin olla pitämättä niitä.

Jumala toi terveysperiaatteiden tärkeyden läheiseksi Adventtiseurakunnalle erityisesti Ellen Whiten kautta. Hänen noin sadan vuoden takaiset kirjoituksensa ovat päteviä terveyden edesauttamiseen vielä tänäkin päivänä.

Syömällä ei pelastu, sillä pelastus perustuu ainoastaan Jeesuksen vanhurskauteen Hänen verensä hyväksi lukemisen kautta yksilön kohdalla taivaan temppelissä silloin, kun henkilö pyytää syntejään anteeksi suoraan Jumalalta Jeesuksen kautta ja tahtoo ottaa pelastuksen vastaan (Hepr. 7:24-25; 10:19-22). Vasta vanhurskautuksen ja uskoontulon jälkeen, terveelliset periaatteet tulevat tärkeiksi uskovalle, sillä pyhitys on luonnollinen seuraus pelastuksesta Jeesuksessa. Myös pyhityksen ja koko elämän ajan, ihminen tarvitsee Jeesuksen veren sovitusta.

Loppujen lopuksi, Jumala tahtoo, että eläisimme tervettä ja onnellista elämää (3. Joh. 1:2). Terveysperiaatteet ovat kuin ekstra lahja Jumalalta. Shalom!

___________________________

Viitteet

Bezel, V. S., & Mukhacheva, S. V. (2013). Trophic levels of small mammals:
Multi-elemental composition and toxic load. Biology Bulletin, 40(10), 801–808. Doi: 10.1134/S1062359013100014

Boni, U. de., Lenczner, M. M., & Scott, J. W. (1977). Autopsy of an Egyptian mummy. 6. Trichinella spiralic cyst. Canadian Medical Association Journal, 117(5), 472. Retrieved April 23, 2018 from https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1879964/?page=1

Brown, F., Driver, S., & Briggs, C. (2015). The Brown-Driver-Briggs Hebrew and English lexicon: Coded with Strong’s concordance numbers. Peabody, MS: Hendrickson Publishers.

Brown, J. C. (2005). The Creation diet: God’s pattern for health, happiness, and holiness. USA: Xulon Press.

Carson, D. A. & Moo, D. J. (2009). An introduction to the New Testament (2nd ed.). Grand Rapids, MI: Zondervan.

Carson, D. A., France, R. T., Motyer, J. A., & Wenham, G. J. (1994). New Bible commentary:
21st cenrury edition. Downers Growe, IL: Inter-Varsity Press.

Cochrane, A. C. (1974). Eating and drinking with Jesus: An ethical and biblical inquiry. Philadelphia, PA: Westminster Press.

Cox, F. E. G. (2002). History of human parasitology. Clinical Microbiology Reviews, 15(4), 595-612. Doi: 10.1128/CMR.15.4.595-612.2002.

Davidson, J. A. (2003). World religions and the vegetarian diet. Journal of the Adventist Theological Society, 14(2), 114–130. Retrieved April 16, 2018 from https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1052&context=theology-christian-philosophy-pubs

Dehove, A. (2010). One world, one health. Transboundary & Emerging Diseases, 57(1), 3-6. Doi: 10.1111/j.1865-1682.2010.01125.x

Dunn, D. G. (1988). Word biblical commentary: Romans 9-16 (Vol. 38B). Waco, TX: Word Books.

Dupouy-Camet, J. (2015). Atherosclerosis, trichinellosis and Egyptian mummies [Letter to the editor]. Journal of Cardiology 65(4), 349. DOI: https://doi.org/10.1016/j.jjcc.2014.09.007

Enger, E. D., & Smith, B. F. (2016). Environmental science: A study of interrelationships: International edition (14th ed.). New York, NY: McGraw-Hill Education.

Gingrich, F. W. (1983). Shorter lexicon of the Greek New Testament (2nd ed.). Danker, F. W. (Ed.). Chicago: University of Chicago Press. BibleWorks. v.10.

Handbook of Seventh-day Adventist theology: Commentary reference series (Vol. 12). (2000). Dederen, R. (Ed.). Hagerstown, MD: Review and Herald Publishing Association.

Health reform principles: Chapter 28. (n.d.). Ellen G. White Estate. Retrieved June 14, 2018 from http://www.whiteestate.org/books/mol/Chapt28.html

House, C. (1983). Defilement by association: Some insights from the usage of κοινός/κοινόω in Acts 10 and 11. Andrews University Seminary Studies, 21(2), 143-153. Andrews University Press. Retrieved April 16, 2018 from https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1216&context=jatshttps://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1603&context=auss

Houston, W. (1993). Purity and Monotheism: Clean and unclean animals in biblical law. Sheffield, England: Sheffield Academic Press.

Jockers, D. (n.d.). Why is pork bad for you: A biblical perspective. DR.ERICZ Living the Abundant Life. Retrieved April 17, 2018 from https://drericz.com/why-is-pork-bad-for-you/

Karding, B. (2014). Build up the Kingdom of God: An exegetical paper on Romans 14:13-23. Academia. Retrieved April 20, 2018 from https://www.academia.edu/13773493/Build_up_the_Kingdom_of_God_An_Exegetical_Paper_on_Romans_14_13-23

Kittel, G., & Friedrich, G. (1989). Theological dictionary of the New Testament (Vol. 3, 9th ed.). Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Publishing Company.

Merling, D. (1999). Clean and unclean meat. Ministry. Retrieved April 19, 2018 from https://www.ministrymagazine.org/archive/1999/06/clean-and-unclean-meat

Moskala, J. (2011). The validity of the Levitical food laws of clean and unclean animals: A case study of biblical hermeneutics. Journal of the Adventist Theological Society, 22(2), 3-31. Retrieved April 16, 2018 from https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1113&context=jats

Orlich, J., Singh, P. N., Sabaté, J., Jaceldo-Siegl, K., Fan, J., Knutsen, S., Beeson, W. L., & Fraser, G. E. (2013). Vegetarian dietary patterns and mortality in Adventist health study 2. PubMed Central: US National Library of Medicine National Institutes of Health. Retrieved April 21, 2018 from https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4191896/#!po=43.1818

Q&A on the carcinogenicity of the consumption of red meat and processed meat. (2015). World Health Organization: International Agency for Research on Cancer. Retrieved April 20, 2018 from http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/pdf/Monographs-Q&A_Vol114.pdf

Rescio, R., & Walt, L. (2012). “There is nothing unclean”: Jesus and Paul against the politics of purity. Annali di Storia dell’Esegesi, 29(2), 53-82. Retrieved April 20, 2018 from https://www.academia.edu/2508691/_There_Is_Nothing_Unclean_Jesus_and_Paul_against_the_Politics_of_Purity

Schlundt, J., Toyofuku, H., Jansen, J., & Herbst S. A. Emerging food-borne zoonoses [Abstract]. Revue Scientifique et Technique, 23(2), 513-33. Retrieved April 19, 2018 from https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15702717

Seventh-day Adventist Bible commentary (Vol. 5, Rev. ed.). (1980). Nichol, F., D. (Ed.). Hagerstown, MD: Review and Herald Publishing Association.

Slot, E., Zaaijer, H. L., Molier, M., Van den Hurk, K., Prinsze, F., & Hogema, B. M. (2017). Meat consumption is a major risk factor for hepatitis E virus infection. PLoS ONE, 12(4), 1-7. Doi: 10.1371/journal.pone.0176414

Snoeberger, M. A. (2007). Weakness or wisdom? Fundamentalists and Romans 14.1-15.13. Detroit Baptist Seminary Journal, 12, 29–49. Retrieved April 20, 2018 from http://www.dbts.edu/journal/

Sundaram, E. S. (2018, April). God’s physical health restoration plan for man. Health Ministries Weekend. Lecture conducted from Asia-Pacific International University, Muak Lek, SRI.

The dangers of unclean meats— a medical perspective: Chapter 3. (n.d.). Truth of God: Restoring Original Christianity – For Today! Retrieved April 17, 2018 from https://www.cbcg.org/booklets/what-the-bible-teaches-about-clean-and-unclean-meats/chapter-three-the-dangers-of-unclean-meats-a-medical-perspective.html

Trichinosis: Trichinella: History of discovery. (n.d.). Stanford. Retrieved April 24, 2018 from https://web.stanford.edu/group/parasites/ParaSites2005/Trichinella/trich.html

Veith, W. J. (2016). Clean and unclean. AD@Work. Retrieved April 16, 2018 from https://amazingdiscoveries.org/blog/clean-and-unclean-by-walter-veith/

White, E. G. (1902). Testimonies for the Church (Vol. 7). Review and Herald Publishing Association.

Wigram, G. V. (2002). The Englishman’s Greek concordance of the New Testament. Peabody, MS: Hendrickson Publishers Inc.

Young, N. H. (2016). Romans 14:5-6 in its social setting. Andrews University Seminary Studies, 54(1), 51-70. Retrieved April 20, 2018 from https://research.avondale.edu.au/cgi/viewcontent.cgi?article=1126&context=theo_papers

Zoonotic diseases. (n.d.). European Food Safety Authority. Retrieved April 19, 2018 from https://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/zoonotic-diseases

Mainokset