Taivaat ja maailmat

Avaruuden ja aineen tutkimus on kiinnostanut ihmistä läpi aikojen. Keskustelussa maailmankaikkeuden alusta, tieteen ja filosofian raja hämärtyy. Materialistisella maailmankatsomuksella ei ole vastauksia. Oppikirjat muuttuvat filosofisten mallien mukaan. Raamattuun pohjautuva malli puolestaan on pysynyt samana jo noin 3500 vuotta. Kuinka todenmukainen Raamatun käsitys Jumalasta, sekä maailmankaikkeuden alusta ja lopusta on? Onko ulkoavaruudessa toisia elämänmuotoja ja ovatko ne yhteydessä ihmiskuntaan? Artikkeli käsittelee näitä kysymyksiä.

Nykyaikana on helppoa ymmärtää tosiasia, että elämme valtavan suuressa maailmankaikkeudessa. Jos universumin ihmeellisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta ja kauneutta haluaa katsella nöyrin mielin, pienen lapsen lailla, voi nähdä Luojan ajatuksia ja kädenjälkeä. Sillä ”viisaudella Herra loi maan perustan, ymmärryksellä Hän rakensi taivaat.” (Sananl. 3:19)

Planeetat kiertävät radallaan, koska niille on asetettu fysiikan lait sitä toteuttamaan. Niin kuin kaikilla ihmiskunnan laeilla on aina säätäjänsä, niin on myös maailmankaikkeuden laeilla. Itse asiassa fysiikan lait ovat äärimmäisen tarkasti hienosäädettyjä. Jopa useat ateistiset tiedemiehet myöntävät maailmankaikkeuden ”näyttävän” suunnitellulta. Raamatun Jumalaan uskovalle asia on selvä, koska Kirjan mukaan maailmankaikkeus on suunniteltu. Fysiikan lait pohjautuvat matemaattisiin käsitteisiin. Matematiikka on kuin kieli ja suunnitelma, fysiikan ollessa kuin puhetta ja toteutus. Kaikki tämä ihmeellisyys on annettu ihmisen tutkittavaksi (http://www.youtube.com/watch?v=nkwCl0ymTfg). Nykyaikainen astronomia on huomannut enenemässä määrin, että fysiikan lait (mukaan lukien suhteellisuusteoria [liittyen kaukaisten tähtien valon matkaan]) eivät ole ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa (tohtori Jason Lisle, http://www.youtube.com/watch?v=hzzARVIYiwY ). Kysymys on vain siitä, minkä maailmankatsomuksen ja ennakkouskomuksen pohjalta tulkitsemme tiedettä. Raamatun ulkopuoliset teoriat kaikkeuden synnystä ovat nimensä mukaan teorioita; toisin sanoen ne ovat ajatusleikkejä tietyn filosofisen ennakkouskomuksen pohjalta. Tämä ennakkouskomus eli uskonto on hyvin laajoissa piireissä materialismi, jonka vaikutuksesta alkuräjähdysteoria ja makroevoluutioteoria ovat syntyneet.

Fysiikan lait eivät voi selittää niiden itsensä ilmaantumista. Tarkastellessa erinäisiä kosmologisia teorioita kaikkeuden synnystä (alkuräjähdysteorialle on erilaisia malleja), ne kaikki avoimesti menevät tunnetun fysiikan ulkopuolelle. Tehdään havaintoja, joita ei pystytä selittämään nykyaikaiseen fysiikan tietämykseen nojautuen; esim. pimeä aine (näkyvää ainetta arvellaan olevan vain muutama prosentti) ja alkuräjähdyteorian alkupisteen olosuhteet. Jokaisen rehellisen tutkijan on tässä vaiheessa tunnustettava, että teoriat kaikkeuden synnystä perustuvat uskomuksiin ja filosofiaan. Luojaan uskovien on puolestaan todettava, että Hänen tapansa rakentaa universumi ja todellisuus ovat ihmismielen saavutettamattomissa. Tämä ei tarkoita, että tieteellisen tutkimuksen tulisi lyödä hanskat tiskiin ja todeta, ettei enää ole järkekään tutkia fysiikan lakeja jos niiden perimmäisimpiä salaisuuksia ei voida löytää. Asia on päin vastoin; Jumalan ihmismielelle asettamat rajat ovat siunaus. Ihmisellä on oma paikkansa maailmankaikkeudessa ja se ei ole Jumalan paikan ottaminen. Ihminen oppii aina uutta, hänelle annettujen rajojen puitteissa. Jokainen uusi edistysaskel avaruuden ja aineen tutkimuksessa kertoo lisää Jumalan käsittämättömästä viisaudesta. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo Hänen teoistaan.” (Ps. 19:2) Oppien uutta fysiikan laeista ja matematiikasta, ihminen samalla käyttää tietoa rakeentaakseen yhteiskuntaa, toimien näin Jumalan hänelle tarkoittamalla tavalla, Jumalan kuvaksi luotuna, älyään ja taitojaan käyttävänä, luovana olentona.

Ihminen, saatikka aine itse, ei kuitenkaan voi luoda mitään jo valmiiksi luotuihin fysiikan lakeihin perustumatonta. Tämän vuoksi materialistiset kaikkeudensyntyteoriat pettävät. Alkuräjähdysteoriassa on useita tieteellisiä ongelmia. (http://www.youtube.com/watch?v=tegyIfwMbus) Tieteeseen nojautuvaa selvitystä ei myöskään ole löytynyt kysymykselle: mikä/mitkä tekijät olisivat synnyttäneet alkuräjähdyspisteen, kentän tai minkä vain mielikuvitukseen perustuvan teoreettisen tilan tai tilattomuuden? Ei voi olla aikaa, eikä paikkaa ilman kokemusta; eikä kokemusta voi olla ilman kokijaa. Ihminen voi päätellä teorioita, mutta ymmärryksemme on rajallista, koska emme voi täysin ymmärtää äärettömyyttä tai ajattomuutta, ellemme ole sellaista kokeneet. Ihminen voi ymmärtää maailmankaikkeutta vain omasta inhimillisestä ulottuvuudestaan ja kokemuksestaan käsin. Järkemme mukaan aikaa ei voi olla ilman syntymää; emme kokijana olleet olemassa ennen syntymäämme. Deja Vun selittäminen edellisestä elämästä tai maailmankaikkeudesta tulleeksi ei kelpaa tieteelliseksi selitykseksi. Kuolema taas on selkeä ajan ja kokemuksen päätös. Ajatus edellisestä maailmankaikkeudesta tai olotilasta lykkää vain taaemmas kysymyksen: kuka on luonut kaiken ja onko Hänellä ratkaisua tämän maailman ja todellisuuden ongelmiin?  Teoriat kuolemanjälkeisestä metafyysisestä kokemuksesta pysyvät teorioina, ellei kaikkeuden ajan, paikan ja kokemuksen Suunnittelija ja Alkuunpanija erityisesti kertoisi myös lopun (kuoleman) olemusta. Onneksi Hän on sen tehnyt (aiheesta enemmän kategoriassa ”Kuolema ja yliluonnolliset ilmiöt”). Henkilökohtaiseen kokemukseen voi vaikuttaa myös henkivaltojen vaikutus, jota käsitellään myöhemmin tässä artikkelissa.

Tutkimus on havainnut materialistisen tieteen ongelman olevan, että kaikista oletetuista alkusynnyn olotilan tai olomuodon purkauksellisista tai kehittyvistä muutoksista puuttuu mekanismi. Loogisesti ajateltuna, mekanismeilla täytyy lisäksi olla Mekanisoija. Raamattuun uskoville tämä ei ole ongelma. Selityksen antaa Jumalan yliluonnollinen ja fysiikan lakien yläpuolella oleva arvovalta kaiken Suunnittelijana ja Luojana. Jumala ei vain ole paljastanut mekanismejaan sen tarkemmin kuin Genesiksessä lukee. Luomiskertomuksessa ei kuvailla tapoja, joilla Jumala loi kaiken. Se ei selitä Jumalan luoneen ihmistä eläinkunnassa tapahtuneen hitaan kärsimyksen ja kuoleman (makroevoluution) kautta, joka antaisikin Jumalasta julman kuvan. Raamattu kertoo Jumalan luoneen maapallon, avaruuden ja kaiken mitä niissä on, kuudessa vuorokaudessa. Kyseessä ovat kirjaimelliset vuorokaudet, sillä heprealaisen Raamatun alkutekstissä käytetty päivää merkitsevä sana yom merkitsee kirjaimellista 24h ajanjaksoa aina kun sen edessä esiintyy lukuarvo (Jim Stambaugh, https://answersingenesis.org/days-of-creation/the-days-of-creation-a-semantic-approach/). Esim. Brown, Driver ja Briggs hepreankielen sanakirjat näkevät asian samalla tavalla (Ken Ham, https://answersingenesis.org/why-does-creation-matter/the-necessity-for-believing-in-six-literal-days/). Luomispäivien päätteeksi lukeekin: meni ensimmäinen päivä, meni toinen päivä, meni kolmas päivä jne.

Usein kuulee kysyttävän: miksi luojajumalia tai yleensäkään jumalia ei voisi olla useita? Tähän kysymykseen on kaksi vastausta. Vastaukseen vaikuttaa, tarkoitetaanko kysymyksellä jumaluuden olemusta vai luonnetta ja tahtoa. Jumalan tai jumaluuden olemus on ihmismielelle, ainakin tässä ajassa, käsittämätön. Raamattu kertoo Jumalalla olevan kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. He ovat kuitenkin yhtä luonteeltaan, tahdoltaan ja olemukseltaan. Puolestaan toisten uskontojen jumalat eivät ole Raamatun Jumalan kanssa yhtä luonteeltaan, teoiltaan ja tahdoltaan ihmiskuntaa kohtaan. Muiden muinaisten tai nykyisten jumalien luomisteot ja teot yleensäkin ovat usein mielivaltaisia (saaden inhimillisen erehtyväisyyden sävyttämiä muotoja) ja perustuvat selkeästi ihmisen omaan mielikuvitukseen. Ne eivät perustu ikuiseen ja absoluuttiseen Hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja loogisuuteen joka on ilmaistu Raamatussa, sekä osittain ihmisen omatunnossa. Raamatussa lukee osuvasti: ”Kaikki mitä Hän (Jumala) tekee, on oikein…” (Ps. 111:7) Totuudeksi Raamatun paljastaa ihmisen omatunnon kautta vaikuttava Pyhä Henki, jonka inspiroimana se on kirjoitettu, Raamatun historiallinen luotettavuus (aiheesta enemmän kategoriassa ”Raamatun historiallisuus”), sekä ennen kaikkea Jeesuksen todistus.

Toinen yleinen kysymys on: mistä Jumala on tullut? Kuka on luonut Jumalan? Kysymys on harhaan johtava, koska aina edellisen jumalan luoneen jumalan olisi täytynyt luoda edellinen jumala, jolloin toiminnasta tulee ääretön; kaikki palaa jälleen yhteen ja ainoaan Jumalaan, äärettömyyden (niin kuin myös Jumalan olemuksen ja luomistapojen), ollessa ihmismielelle käsittämätön. Voi myös sanoa, että on vain yksi Jumala, koska absoluuttista hyvyyttä ja hyvyyden alkuperää voi olla vain yksi; jos on kaksi vaihtoehtoa hyvyydelle, niin hyvyys lakkaa olemasta absoluuttista. Näin jumalia voi olla vain yksi ja ainoa: Hän, joka on luonut kaiken alussa hyväksi. Samoin absoluuttista pahuutta ja pahuuden alkuperää (Saatana) on vain yksi; jos pahuutta ja syntiä puolustelee ja sille ”löytää syyn”, se lakkaa olemasta syntiä.

Jumalalla, kaiken Luojalla on siis ollut yhtenäinen ja johdonmukainen pelastussuunnitelma ihmiskunnalle läpi maailman historian ja ikuisuuden. Raamattu on ainoa muinainen dokumentointi, joka antaa kaiken alusta johdonmukaisen ja Jumalan voimaa rajoittamattoman kuvauksen. Raamatussa on myös paljon kaunista kuvausta luomisteoista. Kirjoitusten ja erityisesti Jobin kirjan mukaan luonnon ja avaruuden monimuotoinen tarkoituksenmukaisuus ja kauneus kuvaavat, vielä synnin aiheuttaman kirouksen jälkeenkin, Luojan ääretöntä voimaa ja välittämistä ihmisestä ja eläinkunnasta.

Jobin kirja sijoittuu Usin maahan, joka sijaitsi pohjoisessa Arabiassa. Kirjan kuvaamat olosuhteet sijoittuvat patriarkaaliseen aikaan, jonka mukaan se on kirjoitettu (myös Talmudin mukaan) ennen 1400-lukua eaa. Noihin aikoihin kansojen yleisin käsitys oli, että maa on meressä kelluva litteä kiekko. On merkittävää, että noin 1000-1500 vuotta ennen Pythagorasta (joka eli 582–496 eaa.) Jobin kirjassa kerrotaan Jumalan ripustaneen maan ”olemattoman varaan”, toisin sanoen tyhjään avaruuteen (Job. 26:7). Puolestaan saman luvun jakeessa kymmenen Jumalan sanotaan piirtäneen veden päälle pyöreän tai ympyrän muotoisen horisontin (mukaillen NKJV käännöstä). Myöskin Jesaja (n. 740-680 eaa.) kirjoitti Jumalan istuvan maan ympyrän tai maan pallon yläpuolella noin 200 vuotta ennen Pythagoraan ajatusta maan pallonmuotoisuudesta (Jes. 40:22).

Ihminen pystyy laskemaan paljain silmin joitakin tuhansia (ehkä jopa 10 000) tähteä yötaivaalta. Tiedämme kuitenkin tähtiä olevan lukemattomia määriä. Onkin mielenkiintoista, että Genesiksessä tähtien määrää verrataan hiekanjyviin meren rannalla, joita ei voi laskea (1.Moos. 22:17; 32:12). Avaruuden ollessa niin laaja, ihmistä onkin usein askarruttanut kysymys: onko olemassa toisia maailmoja ja elämää ulkoavaruudessa? Raamattu kertoo, että ihmis -ja eläinkunnan lisäksi on olemassa myös muunlaisia elämänmuotoja. Suomalaisen 1992 -sekä King James käännöksen mukaan Jumala on tehnyt useita maailmoja (Hepr. 1:2). Hän on myös luonut näkymättömiä valtoja ja hallituksia (Kol. 1:16), joista Jes. 45:12 käyttää nimitystä Taivaan joukot; ja Job. 1:6 sekä 38:7 puolestaan nimitystä Jumalan pojat. Ps. 8:4 ja 5 kertovat ihmisen olevan hiukan alempi Taivaan enkeleitä ja Hepr. 1:14 kertoo näiden enkelien olevan palveleviä henkiä.

Raamattu kuitenkin kertoo maapallolla vallitsevan elämän olevan erityistä universumissa. Tämä pieni pallo (tai nykytietämyksen mukaan geoidi) on ainoa Jumalan laumasta eksynyt lammas. Ei tarvitse olla maailman tapahtumia tarkemmin tutkiva journalisti tietääkseen, että asiat eivät ole täällä hyvin. Raamatun mukaan kaikki julmuus, kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja kuolema, niin ihmiskunnassa kuin villissä luonnossakin, johtuvat erään langenneen enkelin, Saatanan toimista, sekä synnistä joka tuli ihmisen erottua Jumalan yhteydestä tottelemattomuuden seurauksena. Kuolema on ero Jumalasta. Esivanhempiemme jälkeläisinä synti hallitsee ja kuluttaa ruumistamme.  Me rappeudumme eli vanhenemme, kunnes kuolemme. ”Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa… Luomakunnalla on kuitenkin toivo!” (Room. 8: 22,20).

Ulkoavaruudessa on siis elämää, mutta nämä elämänmuodot eivät ole yhteydessä Tellukseen, koska ne ovat lankeamattomista maailmoista ja nauttivat alkuperäisestä Jumalan yhteydestä. Vain Jumalan enkelit ovat yhteydessä ihmiskuntaan, toimien palvelevina henkinä, jakaen henkiselle elämälle antavaa totuuden valoa ja voimaa. Ikävä kyllä, puolestaan myös Saatana ja hänen enkelinsä toimivat levittäen valheitaan, pyrkien johtamaan sieluja pimeyteen ja kadotukseen.

Taistelu hyvän ja pahan, totuuden ja valheen välillä on todellinen. Saatana pyrkii antamaan Jumalasta ja maailmankaikkeudesta väärän, Luojan tarkoituksia ja luonnetta mustamaalaavan kuvan.  Kyseessä on äärimmäisen voimakas ja älykäs olento, jolle on annettu rajoitetuksi ajaksi valta pettää ihmiskuntaa. Hän ilmestyy kuin valon ja totuuden lähettiläänä ja kuin kehittyneen ulkoavaruuden rodun edustajana. Toiset saavat hänen vaikutuksensa alaisten filosofioiden pohjalta valheellisia teorioita ja tiedon nimellä kulkevaa valhetietoa, toisten saadessa konkreettisia kokemuksia humanoidien vierailuista. Petos on täydellinen. Muinaisten taikauskoisten pakanallisten uskontojen jumalien ilmestyminen noidille ja oraakkeleille on vain saanut uuden tieteisuskon nimissä tapahtuvan muodon. Humanoideina tai ufoina ilmestymisen lisäksi, Saatana esiintyy toisinaan kuolleina henkilöinä tai erilaisina henkiolentoina. Yhteistä hänen petoksilleen on se, että tilanteen tai olennon itsensä viestimmämä sanoma on ristiriidassa Raamatun opetuksien kanssa kuoleman jälkeisestä olotilasta (kuten Neitsyt Marian ilmestymiset tai spiritismin esiin manaamat kuolleiden henget), ja usein myös muiden Raamatun totuuksien kanssa (esim. ainoastaan Jeesukselle kuuluva Välimiehen paikka, sekä Kymmenen Käskyn pysyvyys).

Kuoleman rajan takana käyneet tai koomassa olleet ihmiset usein kertovat käyneensä Taivaaksi tai toiseksi maailmaksi kuvailemassa paikassa, tai jopa keskustelleen vaikuttavan näköisten olentojen tai jo maan päällä kuolleiden henkilöiden kanssa. Esimerkiksi kuuluisan neurokirurgi Eben Alexanderin miljoonia kappaleita myydyssä kirjassa Totuus Taivaasta, hän kertoo koomassa vietetyn kokemuksensa jälkeen kuoleman olevan vain yksi elämän siirtymä vaihe ihmisen ikuiselle hengelle. Jotkin ns. rajakokemuksista johtuvat aivojen itsensä tuottamista prosesseista, kun aivot eivät ole vielä kuolleet, mutta kokemukseen voivat vaikuttaa myös yliluonnolliset tekijät. Ihmisen mieli ja siihen vaikuttavat voimat olisivat entistä salaperäisempiä, ellei Jumala oli paljastanut tarpeellisia seikkoja Sanassaan. Saatana tuntee Raamatun totuuden ihmisen sielusta ja kuolemasta; ja pyrkii täten tietoisesti jakamaan valheitaan päästessään yhteyteen ihmismielen salaperäisten alueiden kanssa. Juuri alitajuisessa tilassa ihminen ei pysty kontrolloimaan harkintakykyään.

Jumalan sanansaattajat (luonnolliset tai yliluonnolliset) eivät koskaan puhu Raamatun oppia vastaan. Aivan kuten alkuräjähdysteoria, makroevoluutioteoria ja ufokultti pohjautuvat materialistiseen mystiikkaan, myös sielun kuolemattomuusoppi ja sielunvaellusoppi pohjautuvat Raamatun ulkopuoliseen mystiikkaan. Raamatun mukaan kuolleet henkilöt (sielut) ovat lakanneet olemasta ja kuin nukkuvat tiedostamatonta unta, kunnes Jeesus saapuu herättämään heidät (enemmän aiheesta kategoriassa ”Kuolema ja yliluonnolliset ilmiöt”).  Jeesuksen tulemus on kaikille yhteinen ja joka puolella maailmaa nähtävä tapahtuma (Matt. 24:27,30,31; Ilm. 1:7; 1.Tess. 4:13-18).

Äärimmäinen eksytys Sielunvihollisen toimesta tulee olemaan vaikuttava. Hän tulee esiintymään itse Vapahtajana, esittäen samalla ovelasti valheita Raamatun sanomasta. Tämä tulee olemaan jälleen yksi täydellinen petos. Arvoisa lukijani, toivottavasti sinun uskosi on Raamatun totuuksissa. Todellinen, Kristukseen perustuva usko on aina perustunut Hänen Sanaansa, ei tunteisiin, eikä erehtyväisten ihmisten käsitykseen totuudesta tai organisaatioiden ja kirkkojen asettamiin auktoriteetteihin. Jeesukseen ja Raamattuun uskoville ilmestyksen valheellisuus paljastuu Kristuksen omien sanojen perusteella. Hän varoitti lopunajoista: ”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut. Jos siis teille sanotaan: ’Hän on tuolla autiomaassa’, älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: ’Hän on sisällä talossa’, älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” (Matt. 24:23-27) Saatanalla ei ole valtaa imitoida Jeesuksen toisen tulemuksen tapaa.

Jumala ei ole jättänyt ihmiskuntaa oman onnensa nojaan taistelemaan pahuutta vastaan. Hän valmisti pelastuksen omassa Pojassaan. Ihmistä on läpi aikojen askarruttanut kysymys: onko Jumala hyvä? Jumalan itseuhrautuva rakkaus Golgatan ristillä antoi tähän vastauksen. Jeesus antoi itsensä alttiiksi kärsimykselle ja kuolemalle sinunkin tähtesi. Ristillä Jumalan luonne on tuotu ihmisen, sekä koko maailmankaikkeuden katseltavaksi. Enkelit, sekä muutkin maailmat ihmettelevät ja tutkivat tätä Jumalan ihmeellistä tekoa haltioituneen ja sanoin kuvaamattoman ilon vallassa. Ristillä Jumala osoitti maailmankaikkeudelle, että Hän puhuu totta sanoessaan olevansa rakkaus ja Saatana on väärässä syyttäessään Häntä, Hänen Lakiaan ja Hänen tapojaan hallita universumia.

Jumalan hyvyys on läpi aikojen ja ikuisuuden ollut löydettävissä Jumalan Pojassa (mm. Kol. 1:15-17; Joh. 5; Miika. 5:1). ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua Hänessä” (Kol. 1:19) Jumala antaa ihmisen itse tutkia ja etsiä Häntä. Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa Hänen (Jumalan) tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:17)  Daavid kirjoitti Pyhän Hengen inspiroimana: ”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.” (Ps. 34:8) Meillä on etuoikeus koetella Jumalan lupauksia ja hyvyyttä, sekä tutkia onko Hän todella vastaus. Myös Luukas pystyi todistamaan ”kuinka luotettavaa” opetus Jeesuksesta Kristuksesta on, sanottuaan ensin: ”otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon.” (Luuk. 1:3-4) Aiheesta on osuva esikuvallinen ja historiallinen kertomus Vanhassa Testamentissa kun Mooses lähetti 12 tiedustelijaa tutkimaan luvattua maata. (5.Moos. 1:22-25) Osa tiedustelijoista palasivat iloisina sanoen: ”Maa jonka Herra meidän Jumalamme antaa meille, on hyvä maa.” (jae 25) Maistettuaan Herran hyvyyttä jo täällä maan päällä, löydettyään Kristuksen ja otettuaan Jumalan Valtakunnan vastaan, Jumalan lapsi saa lupauksen mukaan tulla saatetuksi myös uuteen, parempaan maahan, jossa ei ole enää syntiä ja murhetta. Jumala on luvannut: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.” (Jes. 65:17,18) Ollessaan maan päällä, Jeesus lausui rukouksessa nämä koskettavat sanat: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka Sinä olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka Sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh. 17:24)

Mainokset