Taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä

Artikkeli valaisee syitä, taustaa ja historiaa maailmassa myllertävään suureen konfliktiin hyvän ja pahan välillä, sekä tuo nämä ihmiskuntaa koskettavat kysymykset myös nykyajan ja tulevaisuuden raameihin. Raamatun ja erityisesti Ilmestyskirjan kautta Jeesus avaa meille tämän taistelun salaiset vaiheet ja syvimmät vaikuttajat. Artikkeli myös kuvailee Taivaallisen oikeusistunnon vaiheita.

Ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä; hyvästä ja pahasta. Kaikki maalliset oikeusjärjestelmät ovat ainakin periaatteeltaan pieni heijastus Taivaallisesta, alkuperäisestä ja ikuisesta järjestyksestä, jonka itse Jumala on asettanut (Ps. 119:89). Itse asiassa tämä Taivaallinen rakkauden laki on Jumalan luonne. Lakinsa Hän kirjoitti ihmiskunnankin luettavaksi Siinain vuorella. Tunnemme tämän lain nimellä Kymmenen Käskyä.

Hyvin usein nykyaikana, vastaus oikean ja väärän suhteeseen pyritään löytämään ihmisestä itsestään. Ihmisyyden oikeudenmukaisuus on kuitenkin lähtöisin suuremmasta ikuisesta oikeudenmukaisuudesta. Jos oikeus ja vääryys on vain kulttuurisidonnainen ilmiö, silloin absoluuttista hyvyyttä ei ole. Tällöin Jeesuksen äärimmäinen hyvyys ei olisi jumalallista ja ihmiskunnalla ei olisi toivoa. Todellinen hyvyys on itseuhrautuvuutta, ja tästä Jeesus antoi esimerkin. Se oli jumalallinen esimerkki.

Jumala osoitti maailmankaikkeudelle pelastavan tahtonsa ja voimansa epäoikeudenmukaisuutta vastaan vapauttamalla muinaiset israelilaiset Egyptin orjuudesta. Esimerkkinä tulevillekin sukupolville, Hän lähti johdattamaan kansaansa vapaaseen maahan ja parempaan elämään. Jumala oli opettanut ihmiselle Taivaan periaatteita jo Edenin puutarhasta lähtien, mutta matkalla luvattuun maahan Hän erityisesti muistutti ihmiskuntaa näistä ohjeista kuinka elää parempaa elämää. Nämä ohjeet ovat Kymmenen Käskyä, maailmamme perustuslaki. Neljä ensimmäistä käskyä suojelevat suhdettamme Jumalaan ja kuusi viimeistä käskyä suojelevat suhdettamme toisiimme. Kuningas Daavidkin kirjoitti psalmiinsa: ”Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta” (Ps. 19:8).

Taivaassa kaikki on sopusoinnussa. Taivaallisten olentojen luonne on sopusoinnussa Jumalan luonteen kanssa; Lakia ei rikota. Toisin on maanpäällä. Yksi taivaallisista enkeleistä päätti ryhtyä kapinaan Jumalaa ja Hänen hallitustaan vastaan. Samassa hän (Saatana) veti mukaansa osan Taivaan enkeleistä (Ilm. 12:4) sekä ihmiskunnan. Siksi Raamatussa sanotaankin: ”Iloitkaa siis taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt (Ilm. 12:12). Voimme nähdä Paholaisen vaikutuksen kaikessa epäoikeuden mukaisuudessa ja kärsimyksessä jota maailma on tulvillaan.

Maan päällä on siis ollut taistelu Jumalan ja Saatanan; hyvän ja pahan välillä aina sen alkuajoista lähtien. Koska kaikki hyvyys, rakkaus ja oikeudenmukaisuus ovat heijastus Jumalan luonteesta, on loogista, että yksi Saatanan päätarkoituksista on esittää Jumalan luonne väärässä valossa. Jeesus kutsuikin Paholaista valehtelijaksi ja valheen isäksi (Joh. 8:44). Pääpettäjä aiheuttaa kaiken kurjuuden maanpäällä ja syyttää siitä sitten Jumalaa. Tällaisia syytöksiä Jeesuskin sai osakseen. Itseään täynnä olevat oppineet väittivät, että Jeesuksessa on paha henki (Joh. 8:48). Jeesus tuli kuitenkin osoittamaan Jumalan todelliset tarkoitusperät. Kristus, Jumalan Poika on heijastanut Taivaan Isän luonnetta jo ennen maailman luomista halki ikuisuuksien. Hän sanoikin: ”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän” ja ”…jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin (alkutekstin mukaan: Minä Olen)” (Joh. 14:9; 8:58). Jeesus ilmoitti tässä olevansa sama Jumala, joka ilmestyi Moosekselle ja kertoi nimekseen ”Minä joka Olen” (2.Moos. 3:14). Jumalan Poika myös oli se, joka julisti Siinailla ihmiskunnalle Lakinsa niin, että salamat leimahtelivat ja ukkonen jylisi (2.Moos. 20:18).

Herran noustua kirkkauteensa, Hänen opetuslapsensa alkoivat kertoa ja järjestelmällisesti julistaa pelastuksesta jonka Jumala oli valmistanut. Evankeliumin siementä kylvettiin ahkerasti ja se saavutti Rooman valtakunnan kaukaisimmatkin kolkat. Satona korjattiin tuhansia ja tuhansia pahoilta teiltään kääntyneitä. Sanan oppi oli tervettä ja totuus loisti kirkkaana. Ikävä kyllä viljaa korjatessa sekaan eksyy myös akanoita. Paavali huomasi tämän ja näki sen aiheuttavan ongelmia sanoessaan: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Ap.t. 20:29,30) Seurakunta alkoi erkaantua alkuperäisen evankeliumin sanomasta. Ihmisiä alkoi liittyä seurakuntaan vain nimellisesti. Rooman ylimykset katsoivat parhaaksi liittää pakanauskontojen tapoja kristinuskoon. Tämän seurauksena jumalanpalvelus käytäntö muutettiin. Keisari Konstantinus määräsi sunnuntain (sunday, auringonpäivä) uudeksi Kristuksen ja auringonjumalan palvonnan yhteiseksi päiväksi houkutellakseen pakanoita kirkkoon ja erottuakseen juutalaisista (koska Kristuksen surmaajat olivat juutalaisia) ja näiden lauantaina viettämästä sapatistaan. Vähitellen ja salakavalasti väärät opit saivat jalansijaa. Kreikan filosofiasta tullut oppi sielun kuolemattomuudesta synnytti ikuisen helvetin opin, kiirastuliopin ja Neitsyt Marian sekä muiden pyhimysten palvonnan.

Rooman tuhoutumisen jälkeen (476 jaa.) sen vallan suoranainen jatkaja oli sen piispa (paavi), jonka onnistui saamaan myös poliittista valtaa. Paavinkirkosta tuli Euroopan valtakuntia yhdistävä henkinen tekijä. Ihmisten omatuntoon vedoten, se pystyi esteettä harjoittamaan valtaansa. Vallastaan huumaantunutta kirkon päätä tuli kutsua erehtymättömäksi, Kristuksen sijaiseksi maanpäällä ja jopa ”Herra Jumala Paaviksi” (Extravagantes of Pope John XXII, otsikko 14, luku 4). Paavalin sanat koituivat todeksi hänen kirjoittaessaan, että ennen Kristuksen toista tulemusta ”tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2.Tess. 2:3,4) Ilmestyskirja kuvailee saman asian seuraavasti: ”Pedolle (uskonollis-poliittiselle vallalle) annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja” (Ilm. 13:5). Raamatun ilmaisema sana antikristus tarkoittaakin juuri Kristuksen sijaista. Tämä on petollisempaa vastustamista. Tälle Jumalan tarkoitusperiä vähättelevälle ja muuttavalle vallalle ”Lohikäärme (Saatana) antoi voimansa ja valtaistuimensa.” (Ilm. 13:2) Tämä uskonnollis-poliittinen valta uhkaili, sorti, vainosi ja murhasi ihmisiä, täyttäen täydellisesti antikristillisen ja saatanallisen petovallan merkit. Raamatun profetian mukaan paavinvallan vainon vuodet kestivät 1260 vuotta (Dan. 7:25; Ilm. 13:5-7).

Jumala kuitenkin lupaa Sanassaan: ”Minä Itse valvon, että Sanani toteutuu.” (Jer. 1:12) Herra ei jättänyt keskiaikaista kristillistä maailmaa pimeyden valtaan. Saatanan valta alkoi murtua. Iso-Britanniassa oli alkuperäinen kristillisyys juurtunut sangen varhain ja Kaakkois-Ranskan ja Pohjois-Italian välisellä alppiseudulla Kristuksen puhdasta oppia varjeltiin. Mm. Ionan saaren luostariyhdyskunta (perustettiin v. 563) ja Pierre Valdesin (n. 1140-1217) mukaan nimetyt valdolaiset olivat Jumalan Sanan valon levittäjiä keskiajan pimeydelle, kunnes ”uskonpuhdistuksen aamutähti” vihdoin nousi Englannissa. John Wycliffe (n. 1320-1384) esitti vakuuttavasti vastalauseensa Roomaa vastaan. Wycliffen julistuksesta innoittuneena uskoa puhdistamaan nousi puolestaan tsekkiläiset Jan Hus (n. 1369-1415) ja Hieronymos Prahalainen (1379-1416). Kumpikin kuolivat marttyyrikuoleman. Taistelu hyvän ja pahan välillä jatkui kiivaana. Saatanalliset, kirkolliseen arvovaltaan vetoavat tuomioistuimet poltattivat roviolla Raamatun arvovaltaan uskovia rohkeita Valon kantajia. Jumala nosti puolustajakseen mm. Martti Lutherin, Jean Calvinin, Ulrich Zwinglin ja John Bunyanin. Ruotsissa toiminut Olaus Petri ja Suomessa toiminut Mikael Agricola olivat molemmat Lutherin oppilaita ja toivat valoa myös pimeään Pohjolaan.

Uuden” Amerikan maan löydyttyä, myös uudet reformaation tuulet puhalsivat tuonne länsimaiden ”luvattuun maahan” niin kuin myös Eurooppaankin. Raamatun aikaprofetioista katsottiin Jeesuksen tulevan pian. Aikamäärän ymmärrettiin myöhemmin tarkoittavan maailmanhistorian ja pelastushistorian viimeisen vaiheen alkamista, sillä Herran tulemuksen ”päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät Taivaan enkelit, eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt. 24:36) Osa näistä Jeesuksen takaisintuloa (toista adventtia) odottavista adventisteista löysi Raamatusta myös pitkään unohduksissa olleen totuuden Jumalan asettamasta lepopäivästä. Huomattiin, että Jumalan luomistyön päätteeksi antama päivä levolle on yhä sama muinaisen Jumalan kansan, heprealaisten säilyttämä lepopäivä, seitsemäs päivä, Sapatti (Jumalasta luojana mm. https://fellowvvv.wordpress.com/category/luominen/, http://www.luominen.fi, http://www.teoria.fi, http://www.icr.org, http://www.answersingenesis.org). Myös Jeesuksen ja apostolien huomattiin viettäneen sapattia (Luuk. 4:16; Ap.t. 13:4; 16:13; 17:2; 18:4). Herran huomattiin levänneen jopa lunastustyönsä päätteeksi (Luuk. 23:56; 24:1). Näin syntyi Seitsemännen päivän Adventistikirkko (Suomessa tunnetaan pelkästään Adventtikirkkona) (Sapatista enemmän: http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-sapatti).

Ilmestyskirja maalaa eteemme Kristuksen ja Saatanan välisen taistelun loppuvaiheita ja lopputuloksen. Kirjan sanoma keskittyy Jeesuksen takaisin tuloon ja pahuuden hävittämiseen. Tämän vuoksi siellä myös kerrotaan yksityiskohtaisesti Herran tulemusta edeltävät tapahtumat. Ilmestyskirja paljastaa pahan voimien yhtymisen globaliseen poliittis-uskonolliseen järjestelmään. Raamattu kuvailee ja nimittää maailmanvaltakoneistoja pedoiksi (Dan. 7; Ilm. 13). Peto nimitys on osuva, koska luonnollisen viettinsä ajamana se on julma, eikä pysty hallitsemaan itseään. Inhimillisen erehtyvyyden vuoksi, nämä valtakoneistot ovat alttiita henkisten tuulien ja maailmankatsomusten myllerrykselle niin kuin voimme havaita historian lehdiltä. Ramatun mukaan Paholainen tulee käyttämään samaa vanhaa petollista asettaan, jossa hän sekoittaa hiukan valheen henkeä ja vääriä filosofioita uskonnolisiin ja poliittisiin näkökulmiin. Näin koko totuus, ymmärrys Jumalasta ja Hänen tarkoitusperistään vääristyy. Näin onkin jo käynyt. Tätä kristillisten ja pakanallisten oppien sekamelskaa Raamattu kutsuu Babyloniksi ja portoksi (Ilm. 14:7; 17; 18). Aivan kuin muinaisessa Babylonissa ihmisten kielet sekoittuivat (1.Moos. 11:1-9), niin nykyaikaisessa Babylonissa uskonnot ja maailmankatsomukset sekoittuvat. Käsityksellä Jumalan luonteesta ja maailmankatsomuksella on merkitystä, koska ne vaikuttavat ihmisen tekoihin. Muinaiset tai uudemmatkin väärät käsitykset mm. kuoleman jälkeisestä elämästä (lisää kuoleman arvoituksesta: http://artikkeli.fi/kuoleman-arvoitus/), luomisesta ja jumalanpalveluksesta vaikuttavat kristikuntaan. Tämän Babylonin porton Johannes näki ratsastavan pedolla. Tämän mukaan väärien oppien uskonnollisuus, sekä ahne ja rikas poliittinen valta yhdistyvät (Ilm. 18:2-3). Globaaliksi asetelmaksi syntyy jälleen Kristus vastaan Antikristus. Totuus vastaan valhe. Oltuaan hetken toipumassa haavoistaan (Ilm. 13:8) petollinen valta ”vielä nousee” (17:8) ja pyrkii ”muuttamaan juhla-ajat ja lain” (Dan. 7:25).

Ilmestyskirja paljastaa tähän saatanalliseen petokseen yhdistyvän vielä toisenkin vallan. Tällä poliittisella ja hengellisellä vallalla on ”kuin Karitsan sarvet” (Ilm. 13:11), jolloin se jäljittelee Kristusta, jota sanotaan Jumalan Karitsaksi (Joh. 1:29). Sanotaan, että tämä valta ”tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta ihmisten nähden” (13:13) jäljitellen näin Pyhää Henkeä joka laskeutui opetuslasten päälle tulisten kielten tavoin helluntaina (Ap.t. 2:3). Kyseessä on Amerikan Yhdysvallat, sekä sieltä nousseet spiritistiset herätysliikkeet. Amerikasta noussut uskonnollis-poliittinen voimannäyttö, karismaattinen huomiohakuisuus ja tunteisiin perustuva hengellisyys ovat tälle pedolle tunnusomaisia piirteitä. Väärät käsitykset kuoleman jälkeisestä elämästä ovat altistaneet osan kristikuntaa spiritismille, jolloin Saatanan henget pääsevät vaikuttamaan ihmeteoissa. Kyse on maailmanlaajuisista liikkeistä, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä, mutta tosiasiassa toimivat Häntä vastaan, ollen näin antikristillisiä. Jeesus sanoikin lopunajasta: ”Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut.” (Matt. 24:24-25) Myös Paavali kirjoitti ”laittomuuden salaisuudesta”, joka tulisi mahdollisesti ihmishahmossakin ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä.” (2.Tess. 2:9) Henkien eksyttävästä voimasta todistaa myös nykyaikana populaarinen ufojen ja humanoidien ilmaantuminen. Kaikkien yliluonnollisten, niin kuin luonnollistenkin kokemusten viestittämä sanoma on turvallisinta punnita Jumalan erehtymättömällä Sanalla. Raamattu sanookin: “`Pysykää laissa ja todistuksessa!` Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20) Lisäksi, tämä peto toimii merkittävänä poliittisena vaikuttajana Yhdysvaltojen muodossa, johtaen maailmaa takaisin vanhaan totuudesta luopumiseen ja Rooman kirkon syliin.

Ihmiskunta on kohdannut useita maailmanlaajuisia ongelmia. Valtakoneistot ovat luonnollisesti pyrkineet yhdistämään voimansa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Panostetaan ekologiaan, aseistariisuntaan, ja köyhyyden ja rikollisuuden minimalisointiin. Maailmanlaajuisten katastrofien uhatessa katsotaan parhaaksi ryhtyä poliittisiin toimiin maailmaa pelastavien pyrkimysten tehostamiseksi. Elämme ajassa, jolloin tarvitsemme hyviä ohjenuoria laittomuuden ja sen aiheuttaman epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen keskelle. Ekumeeniset pyrkimykset tuntuvat antavan yhteisen eettisen ja uskonnollisen pohjan tulevaisuuden rakentamiselle. Jumala siunaa kaikkia ihmisen hyviä pyrkimyksiä. On kuitenkin muistettava Saatanan juoni suunnata ihmisten hyvinäkin pitämänsä pyrkimykset Jumalaa vastaan. Saatana työskentelee pelottavan määrätietoisesti ajaakseen omia valheitaan koskien periaatteita, joiden varassa rakentaa yhteiskuntaa. Pienikin siemen väärää käsitystä Jumalan tarkoitusperistä, opeista ja luonteesta pääsee itämään helposti ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja ihmissydämessä, kantaen näin usein myös hedelmää. Poliittisten ja eettisten johtajien ollessa huolissaan tulevaisuudesta, he niin helposti antavat valtakoneiston muodostua pedoksi, joka näkee ainoaksi keinoksi käyttää pakkokeinoja. Näin Ilmestyskirjan mukaan tuleekin käymään.

Ihmiset ovat laatineet lakejaan ja yhteiskunnallisia järjestelmiään Jumalan tahdosta ja Hänen Lakinsa periaatteiden pohjalta. Maallisten tuomioistuinten lait eivät kuitenkaan enää päde jos ne ovat Taivaallista Lakia vastaan. Niin kuin keskiajalla ja uudenajan alussa kamppailu valon ja pimeyden välillä koski kysymystä: kenelle annamme arvovallan, niin myös historian viimeinen yhteenotto käydään samoissa merkeissä. Tosiasiassa, valta voima ja kunnia kuuluu Luojalle, mutta ihmisellä on myös vapaus valita ketä palvella ja millä tavalla tehdä se. Arvovaltansa merkin Jumala on sijoittanut Kymmenen Käskynsä neljänteen käskyyn, lepopäiväkäskyyn, sen keskelle ja sydämeen, sanoen: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2.Moos. 20:11) Näin Jumala osoittaa pelastavan voimansa seurauksen, Käskyjen, tulleen Häneltä, kaiken Luojalta. Myös ihmisen lunastajana, sekä synnin ja kuoleman voittajana, Jeesukselle kuuluu todellinen arvovalta. Voimme antaa kunnian Jumalan Pojalle ja Hänen Sanalleen tai petollisten valtojen nostamille auktoriteeteille, jolloin arvovalta siirtyy ihmiskäskyille. Mutta ”enemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29) Raamattu myös kehottaa: ”Kumartakaa Häntä joka on luonut taivaan ja maan ja vesien lähteet” (Ilm. 14:7) Kirkolliseen arvovaltaan vetoavat johtohahmot saattavat puolustaa väitteitään kirkkohistorian virheellisiin perinteisiin ja luopumukseen vedoten. Raamatussa tästä, jo edellä mainitusta petovallasta ennustettiin: ”Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan.” (Dan. 7:25) Ylvästellen se väittää, että kirkko ei olisi pystynyt muuttamaan lepopäiväkäskyä ellei sillä olisi arvovaltaa muuttaa Jumalan Lakia. Tämä on kuitenkin vain väliaikaista ja uhmakasta valtaa, ”jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella.” (2.Tess. 2:8)

Jotkut taas väittävät, että Jumala itse olisi kumonnut Lakinsa. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä Kymmenen Käskyä ovat yhtä muuttumattomat kuin Hänen valtaistuimensa. Ne ilmentävät Taivaallisia periaatteita ja ovat Rakkauden palvelijoita. Jumala sanoo yhä ihmiskunnalle: ”Älä tapa” ja ”Älä varasta” ja tarkoittaa sanojaan, koska tietää niiden olevan ihmiselle hyväksi. Vanhaan heprealaisten ja juutalaisten kautta ilmaistuun, pelastuksen välikappaleena toimineeseen ja esikuvalliseen uhrijärjestelmään liittyvät seremonialait poistettiin; mutta siveyslaista Jeesus sanoo: “Laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat.” (Matt. 5:17)

Inhimillisissä oikeusjärjestelmissä oikeus ei aina toteudu ja maallinen oikeustiede ei aina löydä tarvittavia todisteita. Toisin on Taivaallisen oikeustieteen laita. Jumalalle ”ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi.” (Matt. 10:26) Jobin ja Sakariaan kirjoissa meille näytetään kosmisen oikeusistuimen tapahtumia (Job. 1 ja 2; Sak. 3:1-5). Saatana toimii syyttäjänä, vaikka onkin itse aiheuttanut olosuhteet jotka ovat vieneet ihmisen rikkomukseen. Jumala toimii tuomarina. Hänen tutkivan tuomionsa alla, jokaisen rehellisen ihmisen on tunnustettava: ”minä olen syntinen ja olen rikkonut Sinua vastaan”, ”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 8:23) Jokainen on jollakin tavalla rikkonut Jumalaa tai lähimmäistään vastaan elämänsä aikana edes ajatuksissaan, sillä Jeesus teki lain syvemmälle, ihmisen ajatuksiin ja sanoihin ulottuvaksi sanoessaan: ”Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion” ja ”jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämmessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt. 5:22,28) Vain Jeesus voi sanoa: ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä?” (Joh. 8:46) Vain Hän on vanhurskas (oikeamielinen). Heprealaisen Raamatun opettaja Martin Pröbstle kirjoittaa: ”Vaikka Jesaja oli Jumalan profeetta ja vaikka hän kehotti muita ihmisiä parannukseen, hän ymmärsi, että Jumalan edessä hänkin oli tuhoon tuomittu. Joutuessaan kasvokkain Jumalan pyhyyden ja kirkkauden kanssa (Jes. 6) Jesaja tajusi oman syntisyytensä samoin kuin kansansa saastaisuuden. Pyhyys ja synti ovat yhteen sopimattomia. Jesajan tavoin meidän on tultava siihen tulokseen, ettemme selviä jumalallisesta tuomiosta omin avuin. Ainoa toivomme on sijaisessa.” (Raamatun Sanoma Loka-Marraskuu 2013, Media 7 julkaisutoiminta, s. 46)

Hyvä uutinen onkin se, että Taivaallisessa oikeussalissa Tuomarimme on myös Asianajajamme! Lainopettajien ja fariseusten tuotua aviorikoksesta kiinni jääneen naisen Jeesuksen eteen tuomiolle, Hän sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Jokainen kaikkosi pikaisesti paikalta. Vain Jeesus jäi yksin naisen kanssa. Hän kuitenkin sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11) Vain Jeesus pystyy puolustamaan ihmistä Saatanan syytöksiä vastaan, koska Hän itse ei langennut syntiin ja otti kannettavakseen jokaisen ihmisen rikkomusten seuraukset. ”Meidän rikkomuksemme olivat Hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme Hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha… Hän antoi itsensä sovitusuhriksi.” (Jes. 53:5,10) Oi, mikä Jumala! Tälläkin hetkellä Taivaan korkeuksissa, Hän ottaa itse syytetyn paikan ja osoittaa lävistettyjä käsiään todistukseksi sijaisuhristaan. Meidän seisoessa Taivaallisen tuomioistuimen edessä, Hän sanoo: ”Minä olen jo kärsinyt tämänkin syytetyn ihmislapsen rikkomusten seuraukset. Kun hän katuu, hän saa syntinsä anteeksi.” Ihmisen tehtäväksi jää tunnustaa rikkomuksensa, ottaa vastaan Jeesuksen tarjoama pelastus, eikä enää elää synnille vaan pyrkiä tekemään oikein. Tämä on tie, jolla Jeesus johdattaa. Raamatussa sanotaan: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä, ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” (Miika 6:9) On kuitenkin selvää, että ihmisellä ei ole omaa voimaa tehdä aina oikein. Ihmisellä ei olisi edes ymmärrystä etsiä Jumalaa ilman Hänen Henkensä vaikutusta. Siksi Jumala itse tarttuu meidän käteemme ja vie meidät elämään. Ihmisen tehtävä on ojentaa kätensä Jumalaa kohti; valita etsiä Häntä.

Monet kysyvät, miksi Jumala antaa pahuuden vielä jatkua maailmassa? Miksi Jeesus ei ole vielä tullut? Vastaus on, koska Hän ”tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2.Piet. 3:9) Taistelu hyvän ja pahan välillä on käynnissä myös meidän jokaisen sydämessä. Lukijani, etkö sinäkin hakisi turvaa Vapahtajastamme, pahan Voittajasta? Suuren uskonpuhdistaja Martti Lutherin tavoin voimme sanoa: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan” (Jumala Ompi Linnamme, Saksassa 1529).

Jumala on antanut meille yksilöllisen elämämme. Hän näki meistä jokaisen jo äitimme kohdussa. Hän haluaa synnyttää meidän sisimpäämme myös iankaikkisen elämän. Tämä elämä uudistaa meitä niin, että tahdomme tehdä oikein, jolloin Jumalan käskyt eivät ole raskaita noudattaa (1.Joh. 5:3). Maailman myllerrysten ja kovuuden keskellä myös oma sydämemme kovettuu helposti. Jeesus odottaa, että jokainen kääntyisi Hänen puoleensa, jolla on ”elävän veden virrat” (Joh. 7:38). Nämä armon virrat pystyvät murtamaan kivikovankin sydämen ja luomaan sinne uutta virvoittavaa voimaa. Elämän alkulähteellä kaiken näkee uusin silmin ja kaiken kokee aidon Elämän Hengen kautta. Tämä on ainutlaatuinen ja syvästi liikuttava kokemus, koska silloin ihmissydän on yhteydessä itse Elämän Antajaan. Jeesus sanookin: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10) Hän sanoo myös: ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2.Kor. 6:1)

Mainokset