Historia on mielenkiintoinen oppikirja. Historiaa voidaan tutkia niin kauas kuin sitä on dokumentoitu. Arkeologiset löydöt myös valottavat menneisyyttä. Arkeologia on nostanut tieteenalana päätään yhä enemmän. Muinaisen Egyptin, Kaksoisvirran maan kulttuurien, sekä Palestiinan alueita kaivellaan ahkerasti. Näillä alueilla tiedetään olleen ensimmäiset ns. korkeakulttuurit. Niiden vaikutuksen länsimaiseen kulttuuriin tiedetään olleen ja olevan suuri. 1800-luvulla alkoi yleinen epäilys Raamatun historiallisuudesta. Kuitenkin mitä enemmän Etu-Aasiaa on kaiveltu, sitä enemmän todisteita on noussut maasta. Arkeologia on jatkanut kulkuaan merkittävänä tieteenalana ja todisteita Raamatun historiallisuudesta on löydetty ja löydetään kerta toisensa jälkeen.
Raunioita ja savisia esineitä
Jerikossa tehdyt kaivaukset osoittavat, että se on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja. Sen vanhasta rauniokummusta on paljastunut useita asutuskerrostumia. Suotuisa ilmasto ja hedelmällinen maaperä houkuttelivat sinne jo varhain ihmisiä. Tätä rikasta, kuninkaan hallitsemaa kaupunkia ympäröivät muinoin vahvat muurit, joiden Raamattu kertoo sortuneen äkisti kun Korkein puuttui sotaan israelilaisten vallatessa sitä 16. vuosisadan loppupuolella eaa. (Joos. 6) Arkeologi Bryant Wood huomasi todisteita, jotka kertovat äkillisestä Jerikon sortumisesta. Tiilikasojen perusteella voidaan nähdä muurien sortumistapa. Ne viittaavat alas vajoamiseen. Merkittävää on, että kaupungin viljasäilöt olivat niitä löydettäessä yhä täynnä viljaa. Pidempiaikaisessa kaupungin piirityksessä ne olisivat huvenneet merkittävästi tai loppuun asti, koska sodassa kaupungin piirityksen yksi tarkoitus on näännyttää eristetty väestö nälkään. Raamattu kertookin piirityksen kestäneen vain viikon. Lisäksi raunioista löytyneet ruukunpalaset ajoittuvat oikeaan aikaan. (Tri. Michael Hasel, http://www.youtube.com/watch?v=NJf9OxuqBy4)
Hasor oli suurin tunnettu kaupunki israelilaisten Kanaanin maan valloitusten aikana. Se oli ”seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin.” (Joos. 11:10) Siellä on tehty kaivauksia 1950 luvulta lähtien. Kaivauksilta löydetyissä, niinkin varhaisissa kuin Egyptin keskivaltakunnan (2055- 1650 eaa.) aikaisissa kultti esineissä lukee kaupungin nimi. (Michael Hasel, http://www.youtube.com/watch?v=IP_vuwwqo34) Babylonialaiset Marin savitaulut mainitsevat Hasorin kauppakumppanina usean kerran. Marin tauluissa mainitaan myös kansa nimeltä habiru, joka todennäköisesti viittaa heprealaisiin. Vielä tauluissa lukee kaupunki nimeltä Nahor. Samoilla seuduilla eläneen Abrahamin veljen ja isoisän nimi oli Nahor. (1.Moos. 11:22-29, http://www.christianevidences.org/mari.html) Egyptiläiset Amarnan taulut (ajoitetaan 1350- 1330 eaa.) mainitsevat niin ikään Hasorin, sekä habiru kansan. (http://en.wikipedia.org/wiki/Amarna_letters) Taulut mainitsevat myös Hasorin kuninkaan Jabinin, joka mainitaan myös Raamatussa. (Joos. 11:1, Hasel)
Raamattu kertoo Hasorin palaneen poroksi. Mielenkiintoista onkin, että sen kaivauksilta löytyi sulaneita tiiliä ja ruukkuja. Kuinka Hasor paloi ja mikä sen aiheutti? Filistealaisten vaikutuksesta alueella ei ole todisteita. Egyptiläisten ei kerrota vallanneen Hasoria missään lähteissä. Sitä ympäröivät kaupunkivaltiot olivat liian heikkoja tätä sen ajan suurinta kaupunkivaltiota vastaan. Raamattu kertoo israelilaisten hävittäneen sen Joosuan johdolla. Verrattuna muihin samalle aikakaudelle ajoitettuihin kaivauksiin, Hasorin kuusiholvinen portti, kasematti sekä ruukkujen typologia (valmistustapa, muoto tai koristelu) viittaavat 10. vuosisadalle eaa. Raamatun mukaan se oli kuningas Salomon hallituskautta. Salomo linnoitti Hasorin samoin kuin Geserin ja Megiddon. (1.Kun. 9:15) Kunkin kaupungin kaivauksissa on löytynyt nuo suuret, linnoitetut kuusiholviset portit. (http://www.bibleinterp.com/articles/Hazor_Ebeling.shtml, http://www.teolinst.fi/index.php/vanha-testamentti/379-vanhan-testamentin-arkeologiaa)
Muinaista dokumentointia
Muinaisista kirjoituksista voidaan sanoa Raamatun kirjakokoelman olevan ehdottomasti ainoa laatuaan. Sen elähdyttävät ja innostavat tarinat ovat historiallisesti vertaansa vailla. Historioitsija Hartmut Schmökel mainitsee: ”Toisen Samuelin kirjan luvuissa 9-20 (sekä muissa ennen tätä tekstiä ja sen jälkeen esiintyvissä tiedoissa) [on] aito, aikalaisten kirjoittama Daavidin hallituskauden kuvaus, jonka havainnollisuutta ja dramaattista elävyyttä assyrialaiset tai heettiläiset eivät koskaan saavuttaneet.” (Suuri Maailman Historia 1, s.498-499)
Kuitenkin muutkin historialliset dokumentit kertovat Abrahamin jälkeläisistä. Yhteensä noin 60 mainintaa Raamatun henkilöistä on löydetty muista historiallisista ja arkeologisista lähteistä.
Muinaista kirjoittamista alettiin harjoittamaan mm. savitauluille. Italialainen arkeologi Paolo Matthiae kaivaustiimeineen löysi 1800 savitaulua ja useita tuhansia taulun osasia muinaisen Tell Mardich kaupungin kaivauksissa vuosina 1974-75. Taulut kuuluivat joskus Syyrialaisen Ebla nimisen kaupungin palatsin arkistoon. Taulut ajoitetaan vuosille 2500-2250 eaa. Eblalaisista savitauluista on löydetty Raamatusta tuttuja yleisiä muinaisseemiläisiä nimiä niin kuin: Adam, Eeva, Jabal, Abraham, Esau, Mikael, Saul, Daavid ja Joona. Eblan savitauluista tunnetaan myös monia Lähi-Idän paikannimiä, muun muassa: Ashtaroth, Siinai, Hazor, Laakish, Gezer, Dor, Megiddo, Joppa, Sodoma, Gomorra, Soar ja Ur. Niistä löytyy vanhin maininta Jerusalemista, jolloin kaupungin nimi oli vielä Salem, joka mainitaan Raamatussa.
Eblalaisista teksteistä löytyy myös vedenpaisumuskertomus ja Raamatun tuomareita vastaavia heimojohtajia. On myös löydetty kolme versiota eblalaisten luomiskertomuksesta, joka kuuluu näin: ”Taivaan ja maan Herralle: maata ei ollut, Sinä loit sen. Päivänvaloa ei ollut, Sinä loit sen. Aamunvaloa et ollut vielä tehnyt.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ebla)
Merkittävä tapahtuma Israelin historiassa on Egyptin orjuudesta vapautuminen. Raamattu kertoo sen ajankohdaksi 1450 eaa. 1. Kun. 6:1 kertoo, että Salomo alkoi rakennuttamaan Herran temppeliä 480 vuotta sen jälkeen kun israelilaiset lähtivät Egyptistä. Tutkijoiden kronologian mukaan tämä rakennustöiden aloittamisvuosi oli 971 eaa. Silloin oli Salomon neljäs hallitusvuosi (hallitsi Daavidin kanssa neljä vuotta). Laskiessamme tuosta ajankohdasta 480 vuotta taaksepäin, tulemme vuoden 1450 kevääseen ennen ajanlaskumme alkua ja ennen Kristuksen syntymää, jolloin tapahtui Egyptistä lähtö sillä pääsiäisen ajankohta on keväällä. Onkin merkittävää, että silloinen faarao Thutmosis III kuoli 17.3.1450; hautakirjoitus yhdeltä hänen sotilaaltaan kertoo sen. Lisäksi on mielenkiintoista että koko 18. dynastian aikana ei syntynyt miespuolisia lapsia, ei kuninkaallisia poikia. Se oli täydellinen aika Mooseksen syntymälle, sillä hänestä tulikin erikoisella tavalla, ja adoption kautta, Egyptin prinssi. Thutmosiksesta seuraava faarao kirosi seemiläiset ja aloitti kampanjan hankkiakseen tai tuodakseen takaisin noin 90 000 orjaa. Mihin hän yhtäkkiä tarvitsisi 90 000 orjaa, ellei Egypti olisi menettänyt paljon orjia? Lisäksi tämä faarao ei ollut esikoispoika, joka myös viittaa siihen että esikoispojat olivat kuolleet niin kuin Raamattu kertoo tapahtuneen kymmenennen vitsauksen aikana. Näiden tapahtumien jälkeen Egyptiin tuli monoteistinen jumalanpalvonta, joka myös viittaisi siihen että egyptiläiset näkivät kuinka israelilaisten Jumala on yksi ja ainoa Jumala, Hänen osoitettuaan voimansa viedessään Israelin pois Egyptin orjuudesta. (Richard Davidson, https://www.youtube.com/watch?v=lbTZMRMRtkY)
Egyptin historiankirjat mainitsevat israelilaiset kansana ilman omaa maata heidän orjuutensa aikana ja Kanaanin maan kansalaisina heidän maanpakonsa jälkeen, sekä esim. poikalasten joukkomurhan (2.Moos. 1:22). Näiden tapahtumien aika osuu yhteen Raamatun ilmoittamien aikojen kanssa. Merneftan steelassa (pystyssä seisova hautakivimäinen monumentti) faarao jopa väittää tuhonneen koko Israelin. Tämänkaltainen liioittelu oli ominaista tuon ajan politiikalle. Kuninkaan täytyi antaa kansalle vaikutelma voittamattomuudestaan, jotta kansalaiset pysyisivät luottavaisina turvallisuudestaan. Egypti oli sodassa useasti myös heettiläisten kanssa. Välillä tuli voitto ja välillä tappio. Joka tapauksessa Egyptin historian kirjojen mukaan egyptiläiset voittivat joka kerta. Sama ilmiö on havaittavissa myös heettiläisissä historian kirjoissa. (https://www.audioverse.org/english/sermons/recordings/1166/moses-egypt-and-the-lie-of-the-serpent.html), (http://www.teolinst.fi/index.php/vanha-testamentti/379-vanhan-testamentin-arkeologiaa) Useita muitakin todisteita esim. seemiläisten orjien oleilusta Egyptissä ja Raamatussa kerrotusta vastasyntyneiden lasten joukkosurmasta on löydetty (https://answersingenesis.org/archaeology/ancient-egypt/doesnt-egyptian-chronology-prove-bible-unreliable/?utm_source=articlesmedia&utm_medium=email&utm_content=featurebutton&utm_campaign=20150502&mc_cid=6b3b21bcb7&mc_eid=e4dc7a85f9)
Esimerkkeinä Raamatun ulkonaisista tekstilähteistä mainittakoon vielä mm. assyrialaisten historiankirjat, jotka kertovat Israelin pohjoisen valtakunnan pakkosiirtolaisuudesta, kuvailevat israelilaisten sodankäyntitaktiikoita ja kertovat Samarian kukistumisesta, (Jes.36; Annals, 10-18; https://www.audioverse.org/english/sermons/recordings/1167/isaiah-and-the-assyrian-terrorist-threat.html)
Sanheribin prisma, jossa Kuningas Sanherib kuvailee 46 Juudan kaupungin valloitustaan ja mainitsee vanginneen Hiskian kaupunkiinsa kuin linnun häkkiin. Prismassa kuvaillaan myös Hiskian jääräpäisyyttä, (http://en.wikipedia.org/wiki/Taylor_and_Sennacherib_Prisms)
Israelin kuningas Jehun ja Assyrian kuningas Salmanassar III:n tapaaminen joka on kuvattuna Salmanassarin Mustaan Obeliskiin, (http://en.wikipedia.org/wiki/Black_Obelisk_of_Shalmaneser_III )
sekä Meshan steelan maininta moabilaisten ja isralilaisten välisistä erimielisyyksistä. (2.Kun.3 ja 1:1) (http://fi.wikipedia.org/wiki/Meshan_steela) Moabilainen kuningas Meshan kertoo Meshan steelassa noin 800-luvulla eaa. moabilaisten onnistuneesta kapinasta Israelia vastaan. Se on merkittävimpiä todisteita Raamatun kertomusten kuninkaiden olemassaolosta. Steela mainitsee Atarotin maassa asuvat Gadin miehet, mikä vahvistaa Raamatun (4. Moos. 32:34) antaman tiedon siitä, että Atarotin seutu kuului Gadin heimon asuma-alueisiin.
Daavidin kuningashuone
Israelin valtakunta jakaantui pohjoiseksi Israeliksi ja eteläiseksi Juudaksi vuonna 931 eaa. Pohjoisen hallitsijaksi nousi Jerobeam I ja etelän Rehabeam. Jerobeam I rakennutti Daniin ja Beteliin kultaisen sonnipatsaan palvontapaikan. 1980 ja 90 luvuilla tehtiin kaivauksia Danissa ja sieltä löydettiin tämä uhrikukkula, josta toisen sonnipatsaan sarvet. Danin kaupungin liepeiltä löytyi myös steela, jossa oli merkittävää tekstiä. Kivessä kerrotaan Aramin (Syyrian) kuninkaan sotakampanjasta Israelia ja Juudaa vastaan. Juudaa siinä kuvaillaan Daavidin kuningashuoneeksi. Myös Raamattu käyttää Juudasta tätä nimitystä. Steelan teksti sijoittuu 150 vuotta Daavidin jälkeiseen aikaan, mutta Juudasta käytettiin sanontaa Daavidin kuningashuone aina vuoden 586 eaa. tapahtuneeseen Jerusalemin tuhoon asti, koska valtakuntaa hallitsi aina Daavidin jälkeläinen.
Daavid ja Salomo hallitsivat 1000 luvun alusta 900 luvun loppuun eaa. On väitetty, että kaikki kirjoitukset Daavidista ja Salomosta on kirjoitettu 300 vuotta myöhemmin heidän aikaansa, jolloin ne eivät olisi niin luotettavia. Väitettiin myös ettei ole löydetty todisteita siitä loistosta jota Daavidin ja varsinkin Salomon hovissa kerrotaan Raamatun mukaan olleen. Sanotaan, että heidän aikaisensa israelilaiset olivat vain paimentolaisia pienissä kylissä siellä täällä.
Vuodesta 2007 on tehty kaivauksia Khirbet Qeiyafassa, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Jerusalemista länteen. Aleksanteri Suuren aikaisen rakennelman alta löytyi vanhempaa alkuperää oleva linnoitettu kaupunki, jonka pinta ala on n. 2,4 hehtaaria ja jonka ympärillä kiertävä muuri on n. 700 metriä pitkä. Kaupunkia ympäröivään, alun perin noin kuusi metriä korkeaan kaksoismuuriin on tarvittu arviolta 200 000 tonnia kiveä. Yksittäiset kivenlohkareet painavat jopa kahdeksan tonnia. Muurin ja kaupungin rakenne muistuttavat toisia varhaisia juutalaisia kaupunkeja ja itse asiassa juuri Juudan valtakunnan kaupunkeja.
Alueelta on löytynyt rituaalisia esineitä, jotka muistuttavat Raamatun kuvaamia Salomon temppelin esineitä. Löydettiin myös noin sata ehjää samankaltaista saviruukkua kuin on löydetty muista noin 1000 eaa. sijoitetuista Israelin historiallisista kaivauksista. Ruukut sijoitettiin samalle aikakaudelle niiden typologian perusteella. Paikan päälle kaivauksille tuli 40 Israelin huippu arkeologia, sekä kriitikoita varmistamaan löydön aitouden. Jokainen oli samaa mieltä, että se oli ensimmäinen löydetty todiste Daavidin aikaisen israelilaisen kulttuurin olemassaolosta Raamatun kertomalla paikalla.
Noin 500 saviastiassa on sormenjäljin merkitty kahva. Tällaiset merkinnät olivat tunnusomaisia Juudan kuningaskunnan kansalle. Linnoituksessa oli myös kaksi porttia, joista ainakin toinen oli kolmiholvinen portti, sekä viemärijärjestelmä. Tämä osoittaa, että Daavidin kuningashuone ei ollut mikään paimentolaisten kertoma satu iltanuotiolla. Khirbet Qeiyafan kaupunkia ei voinut rakentaa muutama maanviljelijä. Näissä mittakaavoissa oleva linnoitettu kaupunki vaati keskitettyä organisaatiota ja arkkitehtuuria niin kuin Raamattu kertoo.
Daavidin kuninkuuden merkitystä saatetaan usein aliarvioida. Kuitenkin ”…hän (Daavid) on ensimmäinen aikaisen Israelin vakavasti otettava henkilö maailman politiikassa; voitettuaan filistealaiset hän yhdisti Palestiinan yhtenäiseksi valtarakennelmaksi ja pystyi jopa menestyksekkäästi laajentamaan vaikutusaluettaan Syyriaan. Tämä teki Israelista ensimmäisen kerran maailmanpoliittisen vaikuttajan.” (Siegfried Herrmann, A history of Israel in Old Testament times, s. 21) Daavid on yksi VT:n kertomusten merkittävimmistä henkilöistä. Hänestä on kerrottu enemmän kuin yhdestäkään toisesta VT:n henkilöhahmosta. Raamattu kuvaa hänet sankarilliseksi, mutta myös inhimillisen erehtyväksi. Häntä pidetään Israelin kuninkuuden ihanteena, ensimmäisenä todellisena kuninkaana, jolla oli liitto Jumalan kanssa. Näin hän on esikuva kuninkaiden Kuninkaasta Jeesuksesta Kristuksesta. Daavid myös alkuunpani juutalaisten ensimmäisen (Salomon) temppelin rakennustyöt. Hän kirjoitti useita suurenmoisia psalmejaan, joita luetaan ja lauletaan juutalais-kristillisissä jumalanpalveluksissa vielä tänäkin päivänä.
Khirbet Qeiyafan linnoitus sijaitsi korkealla kukkulalla, josta avautuu laakso, jonka läpi kulki ainoa reitti sotaväelle edetä Jerusalemiin. Tuossa laaksossa israelilaiset kävivät useita kamppailuja muiden kansojen kanssa, erityisesti lähinaapureiden filistealaisten kanssa. Siksi laaksoa vartioimaan oli perustettu jykevä linnoitettu kaupunki. Kuuluisin kertomus on Israelilaisten ja filistealaisten kohtaaminen, jossa Daavid ja Goljat taistelivat. Israelilaiset voittivat ja ajoivat filistealaisia pitkin Saaraimin tietä. On mielenkiintoista, että heprean kielessä Saaraim nimi tarkoittaa ”Kaksi porttia”. Juuri Khirbet Qeiyafan linnoituksessa on harvinaislaatuisesti kaksi porttia. Missään muissa ylös kaivetuissa Juudan kaupungeissa ei ole kahta porttia, vaan ainoastaan yksi. On myös mielenkiintoista, että Tell es-Shafista löytyi keramiikan palanen, jossa lukee nimi: Goljat. Löytö tehtiin paikalta, jossa yleisesti uskotaan olleen muinainen Gatin kaupunki, josta Goljat Raamatun mukaan oli kotoisin.
Khirbet Qeiyafan kaivauksilta on löytynyt myös useita kymmeniä asumuksia, taidetta, kivisiä työkaluja ja metallisia esineitä. Arkeologien kaivaessa, maasta löytyy luonnollisesti myös eläinten luita. Merkille pantavaa on, että Khirbet Qeiyafan alueelta ei ole löytynyt yhtään sian luuta. Juutalaisethan eivät syö sianlihaa. Lähettyvillä olevalta Bet Shemesin alueelta (joka oli Vanhan Testamentin aikainen juutalainen kaupunki ja mainitaan myös useasti Raamatussa), ei myöskään ole löytynyt ainoatakaan sian luuta, vaikka siellä on tehty kaivauksia pitkälle toistakymmentä vuotta. Puolestaan esim. filistealaisten asuttamien Ekronin ja Askelonin kaivauksista löydetyistä luista 35- 40 % ovat sian luita. Filistealaiset söivät tunnetusti sianlihaa.
Khirbet Qeiyafan maaperästä on löytynyt myös kymmeniä tuhansia ruukun palasia. Nämä kaikki palaset putsattiin ahkerien arkeologien toimesta. Pyyhkiessään ruukun sirpaletta yksi työntekijöistä huomasi tässä olevan kirjoitusta. Näin löytyi vanhin löydetty hepreankielinen kirjoitus. Kirjoitus on 800 vuotta Kuolleenmeren kääröjä vanhempi. Kirjoitusta löytyi kahdeksan riviä. Teksti on yhteiskunnallinen / uskonnollinen ja koskee orjia, leskiä ja orpoja.
Perimätiedon säilyttäminen
Muinaisille israelilaisille suotiin historian näyttämöllä jotakin ainutlaatuista. Heidän lähipiirissään ja heidän kauttaan nähtiin itse taivaan ja maan Luojan puuttuvan tapahtumien kulkuun. Tarinat kulkivat sukupolvelta toiselle sekä suullisena että kirjoitettuna perimätietona. 500 luvulla eaa. elänyt Babylonian kuningas Nebukadnessar sanoi osuvasti nähtyään kuinka Jumala pelasti hänen kolme israelilaista viranhaltijaansa teloitustuomion varmalta surmalta: ”Olen nähnyt hyväksi kertoa ne ennusmerkit ja ihmeet, jotka Korkein Jumala on minulle näyttänyt.” (Dan. 3:32) Historioitsija Josefus kuvaa aikalaisiensa juutalaisien Kirjoituksia kohtaan osoittamaa kunnioitusta seuraavalla tavalla: ”Kukaan ei ole uskaltautunut lisäämään, poistamaan tai muuttamaan niistä tavuakaan. Jokainen juutalainen jo syntymästään vaistoimaisesti pitää niitä Jumalan säädöksinä, noudattaa niitä, ja jos tarve vaatii mielellään kuoleekin niiden puolesta.” (Apion. 1:42) Raamattu kertoo itsensä Jumalan sanoneen Moosekselle: ”Kirjoita tämä kirjaan, ettei se unohdu.” (2.Moos. 17:14) Kyseessä oli hävitystuomio amalekilaisille. Profetian ollessa kirjoitettuna muistiin, sen täyttymys ilmoittaisi Jumalan sanojen luotettavuuden. Kuningas Saul taistelikin heitä vastaan ja Simeonin heimon miehet hävittivät heidät lopullisesti. (2.Sam.15:1-8; 1.Aik.4:42,43)
Tapahtumien lisäksi, Jumalan Sanan opetuksia kirjattiin ylös. Joosua näki hyväksi kirjoittaa ylös Jumalan lain: ”Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle.” (Joos. 24:25-26) Aivan kuin nykyaikana, Joosuankin aikana oli normaalia pystyttää muistomerkki jonkin tärkeän tapahtuman muistoksi. Myös lapsia saatettiin nimetä jonkin merkittävän tapahtuman johdosta, jolloin se pysyi muistissa. Jumalan suurista teoista kerrottiin ja keskusteltiin, ja ne eivät unohtuneet. Mm. karjanjuottopaikoilla ”laulettiin Herran oikeamielisistä teoista.” (Tuom. 5:11, NKJV) Papeilla ja profeetoilla oli erityinen tehtävä opettaa kansaa. Ennenkaikkea vuotuiset juhlat ja uhrit muistuttivat Jumalan liitoista, joiden kautta Hän oli osoittanut tahtonsa pelastaa ihmiskunta. Tärkeät tapahtumat ja Jumalan Hengen ilmoitukset oli kuitenkin tärkeintä kirjoittaa ylös tulevia sukupolvia varten. Näin myös Jeremia sai kehoituksen laatia historiallisia kirjoituksia. Jumala sanoi hänelle: “Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka Minä olen puhunut sinulle Israelista, Juudasta ja kaikista muista kansoista Josian ajoista lähtien tähän päivään saakka.” (Jer. 36:2)
Kuolleen meren kirjakääröt olivat merkittävä löytö vuonna 1947- 56. Useasta Kuolleen meren läheisyydessä olevasta Qumranin luolasta löytyi otteita lähes kaikista Vanhan Testamentin kirjoista ja niiden on arveltu syntyneen 408 eaa. – 318 jaa. Nämä kääröt osoittavat erityisesti kuinka huolellisia Kirjoitusten kopioijia ja säilyttäjiä uskostaan innokkaimmat juutalaiset olivat. Autiomaassa eläneellä juutalaisella munkkiyhteisöllä essealaisilla oli erityiset kopioimissäännöt. He kokivat elämäntyökseen Pyhien Kirjoitusten säilyttämisen puhtaana jälkipolville. Tämän vuoksi he piilottivat Kirjoitukset luoliin kuultuaan tai nähtyään roomalaisten aikovan tukahduttaa juutalaiskapinan ja aikovan hyökätä myös heidän yhteisönsä kimppuun ensimmäisen juutalaissodan aikana 66- 73 jaa. Näin saimme todisteen Vanhan Testamentin tekstisisällön muuttumattomuudesta. Tohtori Gleason L. Archer sanoi Qumranin Jesajan kirjan olevan 95 % yhtäläinen nykyiseen Jesajan kirjaan verraten. 5 % virheet koostuvat pääosin kirjoitusvirheistä tai kynän lipsahduksista, jotka eivät vaikuta tekstin merkitykseen. (Archer, A Survey of Old Testament – Introduction, s.25; Dead Sea Scrolls by Mark Finley & Michael Hasel, http://www.youtube.com/watch?v=NJf9OxuqBy4)
Kuolleen meren luolista löytyi myös Samarialaisten Pentateukki (viisi Mooseksen kirjaa). Samarialaiset muodostivat Pyhien Kirjoitusten kokoelmansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden (539 eaa.) jälkeen. Verratessa Qumranin juutalaista ja samarialaista Pentateukkia, ne ovat lähes identtiset. Huomaamme samarialaistenkin pitäneen arvossa tärkeiden tekstien säilyttämistä jälkipolville. Verratessa puolestaan Qumranin tekstejä masoreettisiin teksteihin (Vanhan Testamentin kopioihin 3. – 11. vuosisadoilla jaa.) sekä Septuagintaan (VT:n kreikankielinen käännös, jonka varhaisimmat osat ovat ainakin 200 luvulta eaa.), ovat erot jälleen niin pieniä, että ne eivät tule Raamatun käännöksissä esiin. Jumala on todellakin varjellut Sanaansa, jotta se levittäisi valoaan maailmanhistorian loppuvaiheisiin saakka.
Kääntäessä heprean kieltä, tekstin merkityksen tulkinnalle on myös oma tilansa. Kääntäjän ajatusmaailma voi vaikuttaa tulkintaan. Näin on myös suomeksi käännettäessä. Pastori, teologian tohtori, sekä Uuden Testamentin tekstikritiikin asiantuntija Timo Flink mainitsee: ”Suomalaiset käännökset ovat pääsääntöisesti hyvin tehty. Niiden erot johtuvat enemmän kääntäjien käyttämästä käännösfilosofiasta kuin lähtötekstin eroista. Kirkkoraamattu käyttää ns. dynaamisen ekvivalenssin periaatetta, jossa tekstiä ei käännetä sanatarkasti, vaan ajatustarkasti. Raamattu kansalle -käännös taas pyrkii suorempaan sanatarkkuuteen. Molemmilla käännöstavoilla on omat vahvuutensa, joten kannattaa tutkia eri käännöksiä vierekkäin.” (sähköpostin vaihtoa Timo Flinkin kanssa 23.5.2013)
Nykyaikana enimmäkseen vallalla oleva kreikkalainen filosofia on paljolti päässyt vaikuttamaan Jumalan Sanan tulkintaan. Tästä osuvana esimerkkinä on sielun kuolemattomuusoppi, joka perustuu antiikin filosofiaan, ei Raamattuun. Tähän pohjautuen on syntynyt oppi ihmisiä ikuisuuksia tulella kiduttavasta Jumalasta. Kuinka kaukana tämä onkaan Hänen todellisesta luonteestaan. Jumala on toki oikeudenmukainen, mutta ei julma hirviö. Lisäksi se heprean sana jota käytettiin ajasta, tarkoitti toisissa asiayhteyksissä päättymätöntä aikaa ja toisissa ei. Koskaan se ei tarkoittanut, että ei olisi aikaa. Tämän sanan merkitys riippuu täysin asiayhteydestä. (Timo Flink, http://www.audiopankki.com/?powerpress_pinw=214-podcast)
Jumalan Sanan tulkinta on aina myös Jumalan luonteen tulkintaa. Tästä syystä Raamatun lukemisen ohella on myös tärkeää ymmärtää Jumalan luonne, joka on rakkaus. Vain Jumalan Henki voi kirkastaa Hänen luonteensa ja Hänen Sanansa. Jumalan Pyhä Henki voi vaikuttaa ihmiseen tämän ollessa nöyrin mielin Hänelle vastaanottavainen. Näin Raamattu nähdään oikeassa valossa, jonka vaikutuksesta se on kirjoitettukin. Toisin sanoen, Pyhä Hengen inspiroimat Kirjoitukset tuovat aina kunnian Jumalalle. Hengen innoittama teksti ei myöskään ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Raamattu sanookin: ”`Pysykää laissa ja todistuksessa!` Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20) Lailla ja todistuksella tarkoitetaan ”Jumalan käskyjä (myös Kymmentä Käskyä)” (Ilm. 14:12) ja ”Jeesuksen todistusta” (Ilm. 19:10, Vanha Kirkko Raamattu).
Vanhan Testamentin täyttymys
Raamattu on hämmästyttävän puolueeton ja riippumaton ihmisen arvovallasta. Se on kirja, joka pureutuu ihmiskunnan syvimpiin ongelmiin. Se antaa kaunistelemattoman kuvauksen synnin hirvittävyydestä ja seurauksista historiassa, syyllistyi siihen sitten muut kansat tai Israel. Tästä syystä Jumala tarjoaa Sanassaan armoaan ja pelastusta synnistä. Ilman Jumalan hillitsevää voimaa ja suurta pelastussuunnitelmaa ihmiskunta olisi jo tuhoutunut.
Vanha Testamentti ei ole kaikenkattava kuvaus Israelin historiasta. Vanha sekä Uusi Testamentti ovat tarkkaan valittu kokoelma dokumentteja, jotka auttavat ihmistä löytämään tärkeät pelastukseen tähtäävät totuudet. Kaikki nämä totuudet kiteytyvät Jeesukseen Kristukseen. Hänestä kaikki Kirjoitukset kertovat. (Luuk. 24:27) Häneen, tulevaan Messiaseen muinaiset profeetat katsoivat. Häneen koko heprealaisten temppeli ja uhrijärjestelmä viittasi. Hän on se VT:ssä esiintyvä Herra Sebaot (käännettynä: sotajoukkojen Komentaja) joka voitti Saatanan vallan. Vanhassa Testamentissa on yli 300 ennustusta/esikuvaa Jeesuksesta. Hänessä voimme nähdä Jumalan pelastushistoriallisen täydentymän ja huipun. Hän on persoonana Jumalan Sana, Jumalan ilmi tuotu ajatus. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:14) Hän ilmaisi Jumalan luonteen parantaen, opettaen ja kuollen ihmiskunnalle tarkoitetun kuoleman.
”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Jes. 61:1-2)
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: Tänään, teidän kuultenne on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4:16-21)
***”Daavidin kuningashuone” kappaleen arkeologisten löytöjen lähteet:
– Suomennettu Filosofian tohtori ja Southern Adventist University oppilaitoksen Arkeologisen instituutin johtaja Michael Haselin puheesta (https://www.audioverse.org/english/sermons/presenters/185/michael-hasel.html)
– http://en.wikipedia.org/wiki/Khirbet_Qeiyafa
– ”David found at Dan” Biblical Archaeology Review Maalis- Huhtikuu 1994, s.26,
Totuus on "tuolla ulkona" 