Valtakuntien historia ja tulevaisuus

Maailmassa on noussut ja tuhoutunut erilaisia valtakuntia ja kulttuureita. Mikä on niiden vaikutus nykyaikana? Mihin valtakeskittymät sijoittuvat ja keiden välillä taistelu arvovallasta käydään? Artikkeli sisältää erityisen tärkeää ja ajankohtaista kristillistä sanomaa, sekä paljastaa tänä päivänä valtaa havittelevan ylikansallisen liiton, joka toimillaan hämärtää Raamatun sanomaa. Jeesuksella tulee kuitenkin lopulta olemaan valta.

Elettiin myöhäisempää puolta seitsemännestä vuosisadasta ennen Kristusta. Uus-Babylonian valtakunta kylvi tuhoa ja saavutti voittoja naapurikansoistaan. Babylonialaisten mahti sotimisessa ja julmuudessa oli kiirinyt myös juutalaisten korviin (Hab. 1:6-11) ja kaldealaisten hyökkäys myös Jerusalemin kimppuun ”toteutuu varmasti ja ajallaan” (2:3). Todennäköisesti juutalaiset olivat kuulleet Nabopolassarin toimeenpanemasta Babylonin pääkaupungin valloituksesta (626 eaa.) tai viimeistään todistaneet Nebukadnessarin toimeen paneman Niniven tuhon kymmenisen vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa, babylonialaisten maine tunnettiin Juudan asukkaiden keskuudessa.

Sortovallan ja vahvemman oikeuden keskellä eli muuan ajattelevainen mies, joka tunsi tarpeelliseksi kirjoittaa tuskansa kirjakääröön. Profeetta Habakuk kirjoitti: ”Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta? Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka kauan annat pahuuden vallita? Kaikkialla näen hävitystä ja väkivaltaa, riita puhkeaa, viha leviää. Laki on voimaa vailla, oikeus ei toteudu koskaan. Jumalaton sortaa vanhurskasta, ja oikeus vääristyy.” (1:2-4) Eikö tämä kuvaus ole osuva myös meidän aikanamme? Suuri osa ihmiskunnasta uskoo oman käden oikeuteen, vaalii katkeruutta ja on herkkä vihaan. ”Se on julma ja armoton kansa. Itse se päättää, mikä on oikein ja mitä se saa tehdä… Omaa voimaansa he pitävät jumalana.” (1:7,11)

Jerusalemin, tuon rakastetun, Jumalan valoksi maailmaan asettaman kaupungin tuho oli aivan oven edessä. Nebukadnessar tulisi valloittamaan sen. Tästä profeetat Habakuk, Sefanja ja Jeremia ennustivat kirjoissaan. Jerusalemin oli vienyt tuhoon sen moraalittomuus ja epäjumalanpalvelus, jotka kulkevat usein käsikädessä. Jeremia kirjoitti kansastaan: ”Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, vannotte väärin, uhraatte Baalille…” (Jer. 7:9) Baal jumalan palvonnassa mm. polttouhrattiin lapsia ja harjoitettiin seksuaalista moraalittomuutta. Jumala ilmoitti selvästi, että ”heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään.” (Jer. 8:12)

Jumala kyllä tarjosi armoaan ja sanoi Jeremian suulla: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne!” (Jer. 3:22) ja ”Te ette kuunnelleet minua, vaikka minä uudelleen ja taas uudelleen puhuin teille. Te ette vastanneet minulle, vaikka minä kutsuin teitä.” (7:13) Itse Herra Jeesus sanoi omin sanoin: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Matt. 23:37)

Habakuk tekee kuitenkin kirjassaan selväksi, että vaikka Jumala sallii kaldealaisten runnella Jerusalemin, Hän ei silti hyväksy heidän ahneuttaan, julmuuttaan ja epäjumalanpalvelustaan (2:5-20). Niinpä myös Uus-Babylonian valtakunta tuhoutui. Läpi aikojen, Jumala on sallinut valtakuntien ja kansojen tuhoutua niiden pahuuden tähden. Hän ei ole antanut pahuuden vallan käydä liian mahtavaksi maailmassa, koska muuten se olisi jo tuhonnut kaiken muunkin ympäriltään. Habakukin kirjassa sanotaan: ”Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan!… Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille.” (2:12,17) Toisaalta, tässä ajassa paha ei saa aina palkkaansa. Obadjan kirjan 15. jakeessa kerrotaan, että Herra on nähnyt kaiken vuodatetun veren maanpäällä ja se odottaa sovitusta. Profeetta Daniel näki hetken maailmanlopussa, jolloin tuomio luetaan kaikille maailmassa eläneille ihmisille heidän tekojensa mukaan: ”Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.” (Dan. 7:10.)

Moraalilain (Kymmenen Käskyn) ohella, Luoja on myös ”säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat, jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla löytäisivät hänet. Hän ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä…” (Ap.t. 17:26-27) Jumala on sallinut valtojen nousta ja kehittää ihmiskuntaa. Hän on sallinut tieteiden ja taiteiden kukoistaa maailmassa. Näihin tarkoituksiin Herra on käyttänyt henkilöitä, vaikka nämä eivät Häntä tuntisikaan. Jumala sanoi muinaisesta Persian kuninkaasta Kyyroksesta: ”Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä. Vaikka sinä et minua tunne, minä vyötän sinut, jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka opittaisiin tietämään, että muuta jumalaa ei ole, että minä yksin olen Herra…” (Jes. 45:5-6) Ennustus annettiin n. 150 vuotta ennen kuin Kyyros kukisti Babylonian. Raamatussa on noin tuhat ennustusta, joista suurinosa on jo toteutunut.

Ennen kuin Kyyros valloitti Babylonian, Raamattu kertoo erään Babylonin pakkosiirrossa olleen juutalaisen miehen saaneen maailmanhistoriaa koskevia näkyjä Jumalalta. Daniel, tuon ajan korkeassa asemassa vaikuttanut virkamies oli henkisten kykyjensä lisäksi myös nöyrä luonteeltaan. Daniel ei suinkaan ymmärtänyt jumalallisia totuuksia oman viisautensa turvin. Hänen kerrotaan rukoilleen nöyrästi ymmärrystä Jumalalta (Dan. 10:12). Varhaiset juutalaiset Raamatun selittäjät ja kopioijat (kirjanoppineet, masoreetit jne.) huomasivat Danielin kirjan erilaisuuden. He laittoivat kirjan syrjään, eivätkä aina katsoneet kirjan kuuluvan edes kaanonin Profeettoihin vaan sijoittivat sen kaanonin Kirjoituksiin (pääosin runollisiin kirjoihin). Monet rabbit eivät yrittäneetkään ratkoa kirjan symbolista historiankerrontaa, sillä kirjassa itsessään sanotaan: ”… näky koskee lopunaikaa.” (8:17) ja ”… sulje tämä kirja sinetillä lopunaikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy.” (12:4) Raamattua on tarkoitettu tutkittavaksi kokonaisuutena. Raamattu selittää itse itseään. On hämmästyttävää, että Ilmestyskirjaa noin 500 vuotta aikaisemmin kirjoitettu Danielin kirja täydentää ja selittää sitä, käyttäen samoja symboleja ja kielikuvia. Molemmissa kirjoissa, Jumala raottaa verhoa maailmanhistorian tapahtumiin. Tieto on lisääntynyt. Sinetit ovat auenneet.

Daniel näki unessaan neljä petoeläintä. Hän sai suoran vastauksen niiden merkityksestä: ”Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa.” (7:17) Näiden eläinten on katsottu symboloivan kronologisessa järjestyksessä seuraavia valtoja historiassa: Babylonia, Meedia-Persia, Makedonia-Kreikka ja Rooma; koska Dan. 2. luvun kuvapatsasnäky antaa maailmanvaltojen historialle perustan, ja koska nämä neljä maailmanvaltaa esiintyivät historiassa samassa järjestyksessä. Roomaa kuvaavan rautahampaisen pedon päässä Daniel näki 10 sarvea, jotka ”ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta.” (7:24, VKR) (vastaava kuvapatsaan kymmenelle varpaalle). Vuoteen 476 jaa. mennessä, Euroopan barbaariheimot olivat tuhonneet suuren osan Rooman maailmanvallasta kansainvaellusten ja hyökkäysten saattelemana. Englantilaisen historioitsijan Edward Elliottin mukaan (Horae Apocalypticae kirjassa), seuraavat barbaariheimot valtasivat Rooman valtakunnan vuosina 351-476. Seuraavassa luettelossa on annettu näiden heimojen nimet ja niiden nykyiset vastineet: Alemannit-saksalaiset, Burgundit-sveitsiläiset, Frankit-ranskalaiset, Lombardit-italialaiset, Saksit-englantilaiset, Sveevit-portugalilaiset, Visigootit-espanjalaiset, Herulit-tuhoutuneet, Ostrogootit-tuhoutuneet, Vandaalit-tuhoutuneet.

Eurooppaa hallinneiden kymmenen barbaariheimon keskeltä Daniel näki nousevan vielä yhden sarven, jolla ”oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja.” (7:8), ja jonka tieltä putosi kolme muuta sarvea. Nämä kolme pudonnutta valtaa olivat Herulit, Ostrogootit ja Vandaalit. Uudesta sarvivallasta sanotaan, että ”hän on erilainen kuin edelliset.” (7:24) Noihin aikoihin, Euroopassa nousikin hyvin erilainen valta. Rooman valtakunnan tuhoutuessa, sen vallan suoranainen jatkaja oli Rooman piispa (paavi), jonka valtaannousua jarruttivat juuri kolme edellä mainittua ”pudonnutta” barbaarivaltaa. Paavin asema poliittisena vaikuttajana murtautui esiin vuonna 538 (aiheesta enemmän: https://totuudensanat.com/category/paaviuden-nousu-kirkkohistoriassa/), kun viimeinen vastaan asettunut valta Ostrogootit kukistui. Monet uskonpuhdistajista ja arvostetuista teologeista ovat samastaneet tämän pienen sarven paavilliseen Roomaan. Kyseessä on uskonnollis-poliittinen ja ylikansallinen valta, jollaisena se erottui myös Danielille. Paavin valtaistuin pysyi Roomassa, ja se on yhä Rooman vallan suoranainen jatkaja.

Danielille ilmoitettiin myös petovallan hallintokauden kesto profeetallisena aikamääreenä: aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa (Dan. 7:25; 12:7). Sama aikamääre ilmenee myös Ilmestyskirjassa samankaltaisessa petovallan hallintokautta käsittelevässä yhteydessä sanoin: vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta (Ilm. 12:14). Raamatun profeetallisessa ajanlaskussa yksi päivä vastaa yhtä kirjaimellista vuotta (Hes. 4:5,6); Dan. 9:20-27 puhutaan jopa suoranaisista vuosiviikoista. Juutalaisen kalenterin mukaan kuukaudessa oli aina 30 päivää ja vuodessa 360 päivää. Niinpä Ilmestyskirjassa ilmaistaan sama aikamäärä myös: 1260 päivää (Ilm. 11:3), sekä 42 kuukautta (Ilm. 11:2; 13:5). Näin petovallan toiminta-ajaksi saadaan 1260 vuotta. Historia kertoo, että paavinvallan varsinainen esteetön poliittinen toiminta alkoi vuonna 538 jaa. Laskiessamme 1260 vuotta kyseisestä vuosiluvusta eteenpäin, saavumme vuoteen 1798. Tuon vuoden helmikuun 12. päivänä Napoleonin kenraali Berthier marssi Roomaan, ja silloinen paavi Pius VI otettiin vangiksi, ja vankeudessa hän kuoli. Näin paavin valta sai Ilmestyskirjan sanoin ilmaistun ”surmaniskun” (Ilm. 13:3).

1260 vuoden ajanjakson aikana, niin kuin se on ilmaistuna Ilmestyskirjan 11. luvussa,  kerrotaan Jumalan kahden todistajan joutuvan todistamaan säkkivaatteeseen puettuna. Mitä noilla kahdella todistajalla tarkoitetaan? Annan arvostetun tutkijan, kirjailijan, pastorin, sekä Ilmestyskirjaa käsittelevien seminaarien luennoitsijan, poisnukkuneen Olavi Rouheen vastata kysymykseen: ”Jeesus sanoi, että Pyhät Kirjoitukset todistavat Hänestä (Joh. 5:39; Luuk. 24:27)… Jumala on antanut todistuksen itsestään ja Pojastaan Vanhassa ja Uudessa Testamentissa. ´Nämä todistajat ovat ne kaksi oliivipuuta ja kaksi lampunjalkaa.´ (vrt. Sak. 4:1-7, 14; Joh. 15:26-27) Psalmin kirjoitaja sanoi: ´Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni.´(Ps. 119: 105). Uuden Testamentin todistuksen mukaan Raamatun sana on kuin pimeässä loistava lamppu; Raamatun profetiat ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta – ja öljy on Pyhän Hengen vertauskuva (2.Piet. 1:19-21; 2.Tim. 3:16; Jes. 61:1). Voimme siis hyvällä syyllä päätellä kahdella todistajalla tarkoitettavan tässä yhteydessä Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoituksia, joihin kaikki kristillinen todistaminen pohjautuu. Kun profeetallinen päivä tulkitaan vuodeksi, edellä mainitut 1260 vuotta näyttävät viittaavan paavikunnan yhtäjaksoiseen aikakauteen 530-luvulta 1790-luvulle. Tuona aikana Raamatun kirjoituksia kyllä käytettiin, mutta ne olivat säkkivaatteisiin verhoutuneina. Keskiajan kirkko verhosi ne kieleen, jota kansa ei osannut (latinaan), ja niitä, jotka vastoin määräyksiä lukivat pyhiä kirjoituksia ja niitä selittivät ilman kirkon valtuuksia, vainottiin ankarasti. Jumalan Sanassa oli kuitenkin myös tuona aikana jumalallinen voima, ja Jumalan Sanan profetiat täyttyivät juuri niin kuin oli kirjoitettu.” (Olavi Rouhe, Ilmestyskirja – Kaikkien aikojen suurin draama, s. 116-117) Lisäksi osa 11. luvun kielikuvista viittaa Mooseksen ja Elian sananjulistukseen. Ideana on, että Jumalan kansa julistaa Jumalan Sanaa.

Ajanjakson lopussa tapahtuu yllättävä käänne. Edellä mainitut kaksi todistajaa ”tapettiin”, ja 3,5 vuoden ajan todistajien ruumiit ovat nähtävillä ja ”maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan.” (Ilm. 11:10) Tämä ajanjakso alkoi Ranskan vallankumouksen alussa vuonna 1793, jolloin kristinusko syrjäytettiin ja kansalliskonventti julisti järjen palvonnan valtionuskonnoksi. Silloin Pariisin kaikki kirkot määrättiin suljettaviksi, Raamattuja poltettiin ja Jumalan olemassaolo kiellettiin avoimesti. Ajanjakso päättyi kesäkuussa 1797, jolloin Ranskan hallitus poisti uskonnon harjoitusta koskeneet rajoitukset. Jumalan Sana kohosi jälleen suureen arvoon (Ilm. 11:11-12). Britannian ja ulkomaan Raamattuseura perustettiin 1804, ja useita muita raamattuseuroja nousi sen jälkeen. Suomen pipliaseura perustettiin 1812. Raamattu tuli yhä enemmän myös kadunmiehen ulottuville ja siitä tuli maailman laajimmalle levinnyt ja eniten myyty kirja.

Pimeänä keskiaikana, jolloin Jumalan Sana oli verhottu säkkivaatteeseen, Paavi käytti uskonnollista valtaansa hallitakseen kansan omatuntoa ja se teki Roomasta erilaisen, henkisen vallan. Kreikkalais-roomalaisten jumalien ja filosofioiden, muinaisten lähi-idän uskontojen, sekä kristinuskon sekoituksesta tuli Konstantinuksen toimesta Rooman valtionuskonto jo 300-luvulla, mutta katolilaisuus jatkoi tätä perinnettä erityisen intensiivisesti. Kun pakanallinen Rooma vastusti Kristusta ja kirjaimellisesti hävitti Jerusalemin temppelin, puolestaan paavillinen Rooma hämärsi tehokkaasti kristinuskon sanoman ja Jumalan tarkoitusperät. Näin sekä maallinen, että uskonnollinen Rooma nousi vastustamaan ”taivaan joukon valtiasta” ja ”ruhtinaiden ruhtinasta” (Dan. 8:11,25), joka ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Paavin virallinen arvonimi Pontifex Maximus juontaa juurensa muinaisen Babylonin ylipappiin, jonka valtaistuimen seuraanto jatkui Persian ja Rooman valtakuntien kautta Rooman piispalle. Kyseinen nimi tarkoittaa: ”Sillan rakentaja” (Taivaan ja maan välillä).

Katolisen kirkon katekismuksessa lukee: ”Kristuksen sijaisena (vicar voi tarkoittaa sekä pappia että sijaista) ja koko kirkon paimenena Rooman piispalla on kirkossa virkansa nojalla täysi, korkein ja yleinen valta, jota hän aina voi käyttää vapaasti” (#882) Näin paavin istuin ottaa itselleen todellisen välittäjän, Jeesuksen Kristuksen paikan. Näiden, Danielin kirjankin mukaan, ”suurien sanojen” (7:8) ja ”uhmakkaan puheen” (7:25) tähden, katolinen kirkko osittain täyttää antikristillisen vallan tuntomerkit. Sana antikristus tarkoittaakin juuri Kristuksen sijaista. Myös Ilmestyskirja kuvailee asiaa seuraavasti: ”Pedolle (uskonollis-poliittiselle vallalle) annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja” (Ilm. 13:5). Jakeessa ilmenevä sana herjata tarkoittaa alkuperäisessä kielessä (kreikassa) jumalanpilkkaa. Kyse on samasta sanasta, jota Jeesuksen ajan oppineet käyttivät syyttäessään Häntä. He sanoivat: ”Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen.” (Joh. 10:33) Jumalanpilkkaa on siis tehdä itsensä Jumalaksi, ottaa Jumalan paikka tai väittää pystyvänsä suorittamaan vain Jumalan arvovallalle kuuluvia toimia, vaikka on ihminen. Tästä itsensä korottavasta vallasta Paavali kirjoitti: ”Tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, …asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2.Tess. 2:4) Vain Jeesuksesta Jumala sanoo: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan.” (Hepr. 1:8). Jumala ei ole antanut itselleen kuuluvaa kunniaa ihmisille. Ainoastaan Jumalan Pojalla on jumalallinen arvovalta, sillä ”niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää.” (Joh. 5:21-23)

Paavi Franciscus siunasi joulupäivänä Pietarin aukiolla esitetyssä puheessaan latinaksi Italian kansan vetoamalla apostolien, Neitsyt Marian, Johannes Kastajan ja pyhimysten esirukouksiin, sekä kirkon aneisiin, jotta jokainen italialainen saisi syntinsä anteeksi. Jeesuksen ainoasta oikeasta arvovallasta antaa synnit anteeksi, ei puhuttu mitään. Lisäksi, ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saar. 9:5-6,10), joten kuolemanunta nukkuvat Jeesuksen äiti Maria ja Johannes Kastaja eivät olleet rukouksia kuulemassa (enemmän kuoleman olemuksesta: https://fellowvvv.wordpress.com/category/kuolema-ja-yliluonnolliset-ilmiot/). Franciscus kauppaa aneita nykyään Twitterissä. Juuri aneiden epäraamatullisuutta vastaan Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen.

Maailmassa on siis valta ja instituutio, joka pyrkii hämärtämaan kristinuskon sanomaa mitätöimällä Kristuksen papillisen välitystyön, asettamalla sen sijaan pappeuden, joka väittää voivansa tarjota anteeksiannon ihmisten toimittaman välitystyön kautta. Jeesus toimittaa palvelusta syntisten hyväksi ”Taivaan Pyhäkössä, todellisessa Pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.” (Hepr. 8:2) Hänet Jumala on asettanut syntien anteeksiantajaksi (Matt. 9:1-8, Joh. 5:21-23). Ihmisillä ei ole valtaa antaa ihmisen ja Jumalan välisiä syntejä anteeksi. Toiselle ihmiselle on toki annettava anteeksi jos tämä on rikkonut sinua vastaan, mutta tämän lisäksi rikkojan on pyydettävä anteeksi myös Jumalalta, koska on vahingoittanut Hänen luomaansa ihmistä. Välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä, sekä synnin syyllisyyden poistajana toimii ainoastaan Jeesus Kristus. Jaakobin kirjeen 5:16 kuuluukin: ”Tunnustakaa siis vikanne ja virheenne toisillenne…” (KJV); ei syntejänne inhimilliselle ”pappisvälittäjälle”.

Eräs painava antikristuksen tuntomerkki on epäjumalanpalvelus (Ilm. 18:2). ”Usein on väitetty… että katolilaisuus on päällystetty useilla pakanallisilla kerroksilla. Katolilaisuus on valmis hyväksymään tuon väitteen – ja jopa tekemään siitä kerskauksen aiheen… mahtava Pan jumala ei ole todella kuollut, hänet on kastettu (synnytetty uudelleen).” (The Story of American Catholicism, s. 37) Jo varhaisilla vuosisadoilla jälkeen Kristuksen, katolinen kirkko on aina ollut erinäisten pakanallisten jumalien palvonnan jatkaja, joiden juuret ovat gnostismin ja kabbalaisuuden kautta muinaisessa mystiikassa. Aleksandrian kirjaston tuhoutuessa, mystiikan tiedon keskukseksi muodostui Rooma.

Vatikaanissa sijaitsevassa Pyhän Pietarin kirkon lattiassa olevassa virallisessa vaakunassa on Babylonian valtakuntaa symboloiva siivekäs leijona (Dan. 7:4), sekä naisen ja miehen sukupuolen ja Dagon jumalan symbolit. Lisäksi vaakunan päällä on triplakruunu, jollainen oli mm. myös Babylonin kuninkaalla ja intialaisella Khrisna jumaluudella. Jesuiittojen katedraalin yhteydessä on mm. Janus, Pan ja Jupiter jumalien symbolit, sekä Ying Yang symboli. Eräässä jesuiittojen enklaavissa on Atlas ja Hermes jumalien symbolit. Jumalan äidin palvonta kultti oli jo mm. muinaisilla egyptiläisillä (Isis ja Horus), heettiläisillä ja atseekeilla. Katolilaisuudessa saman asian ajaa Marian palvonta. Aleksandrian piispa kehitti Marian palvonnan juuri Isiksen palvontakultista. Isiksellä oli usein päänsä päällä symboli auringon palvonnalle (auringon kehrä, jossa aurinko on sarvista muodostetun puolikuumaisen muodon sisällä), sama kultti joka eri muodossa otti paikkansa Rooman määräämässä auringonjumalan palvonnassa sunnuntaisin (sunday – auringonpäivä).

Myös muinaisilla assyrialaisilla oli symbolina auringonkehrä nimeltä Baal Hadad, joka tarkoittaa auringon syntymää. Kanaanilaisille puolikuumainen muoto kuvasi myös kohtua, josta auringonjumalan poika syntyi. Näin Baalin palvontaan yhdistyi myös Baalin puoliso ja taivaan kuningatar Astarte (egyptissä Osiris ja Isis). Myös Mariaa kutsutaan taivaan kuningattareksi. Kuunsirppi ja aurinko (tähtenä) on kuvattu myös Islamin tunnuksessa. Koraanissa lukeekin Marian olevan synnitön ja syntyneen neitsyestä. Näin Jeesuksen välitystyö mitätöidään. Katolilaisuus olikin ennen Islamia, joten vaikutteiden suunnasta ei ole epäilystä. Itseasiassa, Allah jumalan nimi on polveutunut Baal nimestä, jota arabialaiset palvoivat toisten jumalien joukossa, ennen islamin uskon syntyä. Robert A. Morey kirjoittaa: ”…Allah. Hän oli kuun jumala, joka nai auringon jumalattaren. Yhdessä he muodostivat kolme jumalatarta, joita kutsuttiin ’Allahin tyttäriksi’. Nämä kolme jumalatarta olivat nimeltään Al-Lat, Al-Uzza ja Manat.” (Islam Unveiled: The True Desert Storm, Shermans Dlae, PA: The Scholars Press, 1991, s. 48-49). The Encyclopedia of Religion sanoo: ”’Allah’ on esi-islamilainen nimi… vastaava babylonialaiselle Bel nimelle.” (ibid. s. 46). Puolestaan intialainen jumala Shiva on vastaava Baal, Osiris ja Saturnus jumalille. Shiva nimi on myös synonyymi Saatanalle. Kaikki tämä juontaa juurensa muinaisiin epäjumalanpalvelus menoihin, spiritismiin ja okkultismiin. Näitä alkuperäisiä pyrkimyksiään Saatana käyttää tänäkin päivänä saadakseen ihmiset poikkeamaan totuudesta, ainoasta oikeasta tavasta lähestyä Jumalaa, joka on Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä ”mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaan kannen alla.” (Ap.t. 4:12) Ainoa oikea käsitys Jumalan luonteesta saadaan Hänen Poikansa kautta. Jeesus sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9)

Ilmestyskirja kertoo pedon saneen ”surmaniskun”, mutta se myös kertoo pedon toipuvan haavoistaan (13:3, 12; 17:8) ja hallitsevan jälleen (13:3-4; 17:2, 12, 13, 18; 18:3). Pikku hiljaa, paavillinen instituutio on hankkinut kannatusta ja ekumeenista valtaa. Katolinen kirkko näyttää nyt lempeitä kasvojaan houkutellen protestantismia ekumeniaan, jonka varjolla se todellisuudessa yhä ajaa vanhoja pyrkimyksiään; sen luonne ja opit eivät ole muuttuneet. Kardinaali Ratzinger (myös tunnettu paavi Benedictus XVI:na) sanoi: ”Kutsuttaessa toisia kirkkokuntia sisariksi, on oltava aina selvää, että pyhä, katolinen ja apostolinen universaali kirkko ei ole sisar, vaan kaikkien kirkkojen äiti.” (Note on the expression Sister Churches, 4.9.2000) Tällaisen lausuman tarkoitus on saada ihmiset hyväksymään Rooman arvovalta ainoana oikeana kirkkona. Perusteena katolisen kirkon erityisasemalle pidetään Jeesuksen sanoja Pietarille: ”Minä olen antava sinulle Taivasten valtakunnan avaimet. Ja minkä sinä sidot maanpäällä, se on oleva sidottu taivaissa ja minkä sinä päästät maanpäällä se on oleva päästetty taivaissa” (Matt. 16:19). Nämä avaimet ovat Kristuksen Sanat eli Pyhä Raamattu. Kyseessä on Kristuksen arvovalta; ei kirkon johtajien! Jeesus sanoikin: ”Sanat jotka olen teille puhunut ovat henki ja elämä” (Joh. 6:63). Lisäksi itse Pietari sanoi samassa yhteydessä Jeesukselle: ”…Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (6:68)

Jeesus sanoi Pietarille myös: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Matt. 16:18) Tähän jakeeseen vedoten väitetään, että paavi olisi seurakunnan perustus ja johtaja, koska hänen katsotaan olevan Pietarin seuraaja Rooman seurakunnan johtajana, ja näin valtuutettu maailmanlaajuisen seurakunnan pääksi.

Perimätiedon mukaan Pietari oleskeli Roomassa ja kuoli siellä marttyyrikuoleman. Nykytutkimuksen mukaan Pietari ei ollut Rooman piispa, sillä käsite syntyi seuraavalla vuosisadalla ja Rooman seurakunta oli perustettu ennen hänen saapumistaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pietari_(apostoli)#Pietari_Rooman_piispana). Joka tapauksessa, teki Pietari Roomassa mitä tahansa, niin Raamattu Kansalle käännöksen Matt. 16:18 alaviitteessä lukee Jeesuksen Pietarille antaman nimen tarkoittavan kalliosta irronnutta kiveä (kreikaksi Petros).Näin kertoo myös Liddell-Scott kreikan kielen sanakirja. Abbott-Smith sanakirja puolestaan selittää nimen kalliosta irronneeksi vieriväksi kiveksi. Jeesuksen aikana oli normaalia, että ihmisellä oli monta nimeä ja nimet annettiin tämän luonteenpiirteen tai piirteiden mukaan. Vaikuttaa siltä, että Jeesus antoi tarkoituksella Pietarille Vierivä kivi nimen, koska se kuvaa täydellisesti hänen eteenpäin suuntautuvaa, innokasta ja tarmokasta luonnetta. Joka tapauksessa, nimi merkitsee kalliosta irronnutta kiveä, ei itse kalliota. Kallio, josta Pietari oli lohkaistu, ja josta hänen uskonsa ja tekonsa olivat lähtöisin, on Kristus. Pelastus, usko ja uskonelämä ovat aina perustuneet Jumalan Poikaan ja Pietari tiesi tämän sanoessaan: ”Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän.” (Ap.t. 4:11-12) Paavali kutsuu Jeesusta seurakunnan pääksi (Ef. 5:23). Jeesukselle kuuluu johtajan asema, koska Hän nousi esikoisena kuolleista (1.Kor. 15:23).

Edellä mainituista seikoista huolimatta, universaalin seurakunnan pääksi pyritään kruunaamaan inhimillinen auktoriteetti. Taustalla ovat perinteiset: vallan säännöstely ja omaisuuden siirto keskittymiin ylikansallisissa uskonnollis-poliittisissa salaseuroissa, niin kuin jo keskiajalla perustetussa Temppeliherrain ritarikunnassa (nykyään mm. Vapaamuurarien ja Maltan ritarien säilyttämä kunniajärjestys, http://amazingdiscoveries.org/S-deception-Pope_Malta_Queen). Onkin mielenkiintoista, että paavin puvussa on kyseisen Temppeliherrain ritarikunnan tunnus. Maltan risti puolestaan oli muinaisten Horusta palvovien egyptiläisten pappien vaatteessa.

Katolilaisilla tai korruptoituneilla protestanteilla on länsimaisessa politiikassa (EU:ssa, Yhdysvalloissa ja YK:ssa) korkeimmat virat ja suurin äänivalta. Protestantismin heikennyttyä, yhteinen valtakeskittymiä luova politiikka on ollut kasvavana voimavarana. EU:n perustajat olivatkin katolilaisia. Valtaeliitti näkee ihmiskunnan suurena eriarvoisuuden pyramidina, jonka ylärakenteissa vallitsee pieni vallanpitäjien joukko, huipulla ollen paavi; ja pohjalla ollen maan kansa. Valtaeliitin huippukokoukset ovatkin suljettuja tilaisuuksia. Jesuiitat ovat ylikansallisten uskonnollis-poliittisten järjestöjen linkki ja koossapitävä voima, vapaamuurarien/Illuminatin ollessa esimerkiksi merkittävä alajärjestö (The Grand Design Exposed, John Daniel, s. 302). Puolestaan Bilderberg ryhmän arvellaan olevan Illuminatin alajärjestö. Myös Maltan ritarit ovat merkittävä jesuiittojen alajärjestö, joihin on kuulunut esim. Prescott Bush Jr., Pat Buchanan, William Casey (entinen CIA:n johtaja), Otto von Habsburg, Heinrich Himmler (!), J. Edgar Hoover, Joseph Kennedy, Ted Kennedy ja Henry Luce (Time ja Life lehtien perustaja). Skull & Bones salaseura ei edes esittelyjä kaipaa. Jesuiitat toimivat usein niin salakavalasti, että poliittiset piirit tai suoranaiset alajärjestöt eivät välttämättä edes tiedä tulleensa ohjatuksi katolisen kirkon toimesta tiettyyn suuntaan tai eivät välitä siitä, kun mestarilobbarit ovat olleet asialla.

Jesuiitat perustettiin vastauskonpuhdistusliikkeeksi, ja sitä se on tänäkin päivänä. Sen tarkoituksena on yhä palauttaa paavin valta ihmisten omatunnon vapauden yli. Todella älykkäästi ja pikkuhiljaa kansallisia lakeja on poistettu ja tilalle on asetettu kansainvälisiä lakeja. Dave Hunt lausuu kirjassaan A Woman rides the Beast (s.126): ”Paavikunta tuomitsi Amerikan Yhdysvaltojen perustuslain, koska se erotti kirkon ja valtion ja kielsi minkään uskonnon asettamista valtionuskonnoksi. Puolestaan paavit olivat jo kauan aikaa vaatineet hallituksia tekemään roomalaiskatolisuudesta virallisen uskonnon ja kieltämään muiden uskontojen harjoittamisen.” Jesuiittojen aikakausilehdessä Civilta Cattolica luki: ”Fasismi on hallintotapa, joka on lähimpänä Rooman kirkon hallintoa.” (Days of our Years, Pierre van Paassen, New York, Hillman-Curl inc., 1939, s. 465) Tänäkin päivänä pyritään saamaan roomalaiskatolista uskontoa ja sen alle luotavaa maailmanjärjestystä ylimmäksi auktoriteetiksi hallitusten kokouksissa ja päättävissä elimissä.

On tärkeää muistaa ylikansallisessa päätöksenteossa ja suurissa organisaatioissa (niin kuin katolinen kirkko, EU ja suuret ekumeeniset haarat) olevan kyseessä järjestelmä, kone, jonka yksilöjäsenet eivät välttämättä ole tietoisesti valinneet toimia Jumalaa vastaan. Itse asiassa, kaikissa seurakunnissa ja instituutioissa on lukemattomia vilpittömiä Jumalan lapsia. Vain Jumala näkee ihmisen sydämen vaikuttimet. Loppujen lopuksi, Saatana on ylin koossapitävä pää, joka vetelee naruista. Miksi antaisimme Saatanan pettää meitä ja iloita turmiostamme? Hän pyrkii vetämään mahdollisimman paljon ihmisiä mukanaan kadotukseen.

Ikävä kyllä, Raamatun mukaan Rooman vallan innoittamat uskonnollis-poliittiset toimet ihmisten omatunnon vapauden rajoittamiseksi, tulevat jälleen voimaan. Saatanan nerokas huijaus ilmenee näennäisinä järjestystä rakentavina ylikansallisina liikkeinä ja säädettävinä lakeina. Näillä poliittisilla liikkeillä- ja päätöksillä on halu kannattaa maailmanrauhaa tai kantaa huolta maapallon ekologisesta, taloudellisesta ja moraalisesta kestävyydestä. Tarkoitus vaikuttaa hyvältä, mutta todellisuudessa ne pyrkivät korottamaan tiettyjen inhimillisten auktoriteettien valtaa. Näin ollen, ne perustuvat vääränlaiselle konservatismille: konservatiivisuudelle ihmiskäskyihin. Fundamentaalisen eron tekee Raamatun oppi.

Raamatussa kerrotaan, että antikristillinen valta ”pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain” (Dan. 7:25). Tämä tarkoittaa maailmanlaajuisen kirkon tekemää kalenterimuutosta lepopäivän suhteen, sekä kansainvälistä sunnuntailakia, joka pyrkii kumoamaan Jumalan luomisessa ja Kymmenessä Käskyssä asettaman lepopäivän, sapatin. ”Juhla-ajat” tarkoittaa myös pääsiäisen ajankohdan siirtämistä Toorassa määrätyltä nisankuun 14. päivältä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jäkeiselle sunnuntaille, jotta samana päivänä voitiin viettää Ishtar juhlaa, joka on babylonialaisen Tammuz jumalan ylösnousemuspäivä. Joka tapauksessa, kysymyksessä on Jumalan asettama jumalanpalveluskäytäntö vastaan pedon asettama jumalanpalveluskäytäntö. Saatana on historian aikana salakavalasti vääristänyt Raamatun opetusta, sekä käsitystä Jumalasta ja jumalanpalveluksesta. Pikkuhiljaa hän yrittää saada ihmiset epäilemään Raamatun luotettavuutta, totuuden kauneutta, sekä Jumalan luonteen hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Ihminen johdetaan luottamaan ennemmin itseensä tai inhimillisten valtakoneistojen kykyyn turvata parempi tulevaisuus, huolimatta niiden periaatteista. Toiset johdetaan väärään käsitykseen Jumalan tahdosta. Luullaan, että Jumala olisi kumonnut Lakinsa, joka kuvaa Hänen luonnettaan. Tulee vielä aika jolloin luullaan, että Jumalan Lakia korottavat ovat syypäitä maailman tilaan. Jeesus sanoi, että ”tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä (opetuslapsista), luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” (Joh. 16:2-3)

Usein mennään valtavirran mukana. Ihminen johdetaan pelkäämään tulevaisuutta. Mediasta kuulemme toinen toistaan järkyttävämpiä tapahtumia. Ylikansallinen liittoutuma, jossa Yhdysvalloilla on merkittävä rooli (Ilm. 13:11-18), pyrkii johtamaan kansaa juuri pelolla. Raamatussa sanotaan, että se ”pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä.” (13:16-17). Otsa merkitsee omatuntoamme ja valintojamme. Käsi merkitsee tekojamme. Merkki on tunniste omatunnossamme ja teoissamme sen suhteen, kenelle annamme korkeimman auktoriteetin elämässämme. Saatana pyrkii saamaan ihmiset antamaan kunnian ja arvovallan inhimillisille auktoriteeteille talouden, maailman tulevaisuuden, maailman rauhan, moraalin, aatteiden, uskonelämän ja jumalanpalveluksen suhteen. Paholainen on jo suurilta osin onnistunut vääristämään yleisen käsityksemme alkuperästämme ja Jumalan luonteesta, sekä asennoitumisemme elämään ja Raamattuun.

Hyvä uutinen on, että Jumala on näyttänyt meille oikean tien Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesuksessa, Jumala ilmaisi koko luonteensa ja pelastavan tahtonsa ihmiskuntaa ja jokaista sen yksilöä kohtaan. Jeesus on ainoa linkki Jumalan ja ihmisen välillä. Tälläkin hetkellä, Hän elää ja rukoilee sinunkin puolestasi. Jumala toivoo meidän katsovan ja luottavan Häneen. Katso Jeesusta kun hän paransi sairaita. Hän huomasi sairaiden suurimman taakan, syyllisyyden taakan; ja vapautti heidät siitä. Katso Jeesusta kun hän opetti Taivasten valtakunnan periaatteita. Katso häntä kantamassa ihmisen tuskan taakkaa Golgatalla ja Getsemanessa kun Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon. Hänen täytyi kantaa langenneen ihmiskunnan syyllisyys. Meidän kaikkien pahuus pantiin hänen päälleen, joka ei synnistä mitään tiennyt. Siitä huolimatta, Jeesus päätti kestää Getsemanen ja ristin tuskat. Isän luonne ilmaistiin Jeesuksessa kun Hän tahtoi käydä läpi ihmismielelle käsittämättömän pimeyden kuilun, joka on Jumalan ja synnin välissä. Hän teki sen! Kuinka täydellinen onkaan Hänen luonteensa! Jeesus ei hetkeäkään ajatellut omaa parastaan, vaan Hänen ajatuksissaan olivat synnin ja pimeyden eksyttämät, Hänelle rakkaat ihmiset. “Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer 29:11) “Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes 54:10)

Olemme huomanneet uskon Jeesukseen Kristukseen olevan ainoa pelastus. Olemme myös huomanneet maailmassa olevan järjestelmän (pedon), joka pyrkii hämärtämään ymmärrystä totuudesta ja viemään harhaan. ”Lohikäärme (Saatana) antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.” (Ilm. 13:2) Kyseessä on siis taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä, totuuden ja valheen välillä. Raamattu kertoo taistelun lopputuloksen. Vaikka petollinen valta ”menestyi yhä kaikissa toimissaan” (Dan. 8:12) niin Raamattu kertoo loppujen lopuksi Taivaasta kajahtaneen monien äänten huudon: ”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja Hänen Voidellulleen.” (Ilm. 11:15) ja Daniel näki kuinka ”Hänen (Jeesuksen) valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä Hänen kuninkuutensa koskaan häviä.” (Dan. 7:14) Tämä tapahtuu Jeesuksen tullessa toisen kerran, mutta tällä kertaa Hän tulee taivaan pilvien päällä suuressa kirkkaudessa. Rukoukseni on, että jokainen tämän artikkelin lukija, on vastaanottamassa Häntä ilomielin kun Hän saapuu. ”Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene.” (Ps. 50:3)

”Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut.” (Miika 4:3-4)

”Silloin minä poistan keskuudestasi kaikki julkeat ja ylimieliset, ylpeät minä karkotan pyhältä vuoreltani. Nöyrät ja köyhät minä jätän sinne asumaan, kansan, joka turvaa Herran nimeen.” (Sef. 3:11-12)

”Siunattuja ovat nöyrät, sillä he tulevat perimään maan.” (Matt. 5:5, NKJV)

Tärkeimmät salaliittoihin ja okkultismiin liittyvät lähteet; luennoitsijana professori Walter Veith:

The Secret Behind Secret Societies;

The Islamic Connection;

The Wine Of Babylon


		
Mainokset