Jokainen uskonto etsii keinoja ja rohkeutta kohdata kuolema, joka näyttää olevan kuin ”rajapyykki” tuntemattomaan ja totuuteen elämästä. Voimme kuitenkin jo tässä ajassa saavuttaa tiedon ”tuntemattomasta” siinä määrin kuin Jumala on sen meille paljastanut. Sillä ”noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt” (Ap.t. 17:30) ja Hän on ilmaissut ihmiskunnalle itsensä ja totuuden. Ilman jumalallista Ilmoitusta, hapuilisimme tämänkin asian suhteen kuin pimeydessä. Raamattua kuvataankin osuvasti valoksi, joka ohjaa oikeaan. (Ps. 119:105)

Jeesuksen matkatessa opetuslastensa kanssa Juudean Betaniaan ystävänsä Lasaruksen luo, tämä oli jo kuollut. Jeesus sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet. ”Opetuslapset sanoivat: ’Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.’ Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. Siksi Jeesus sanoi suoraan: ’Lasarus on kuollut.’” (Joh. 11:11-14) Jeesus kutsui kuolemaa uneksi. Herättäessään Jairuksen tyttären kuolleista Hän myös sanoi: ”Tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu.” (Mark. 5:39)

Huolimatta Jeesuksen selvistä sanoista, useat kristilliset kirkot opettavat että ihminen siirtyy heti kuollessaan joko taivaaseen tai helvettiin. Tällainen opetus pohjautuu kreikkalaiseen filosofiaan, jonka mukaan ihmisen sielu on kuolematon. Vanhan ja Uuden testamentin ilmoitus ei tätä tue. Juutalaisilla ja varhaisilla kristityillä oli näkemys, jonka mukaan kuolemattomuus on yksin Jumalalle kuuluva ominaisuus, kuten käy ilmi Paavalin sanoista Timoteukselle Jumalasta, ”jolla ainoalla on kuolemattomuus”. (1.Tim. 6:16)

Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi kuitenkin tunkeutumaan sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon. Niinpä se tavataan jo juutalais-hellenistisellä filosofilla Filonilla. (n. 20 eaa. – n. 50 jaa.) sekä juutalaisella historioitsijalla Josefuksella. (n. 37 – n. 100 jaa.) Teologiassa, tätä käsitettä ihmisen jakautuneisuudesta henkeen / sieluun ja ruumiiseen, joka sisältää opin sielun luontaisesta kuolemattomuudesta, kutsutaan teistiseksi dualismiksi tai platonilaiseksi antropologiaksi.  Mutta mikä on ihmisen sielu? Mitä sielulla tarkoitetaan?

Luodessaan ihmisen Jumala muovasi tämän maan tomusta ja puhalsi tämän sieraimiin elämän henkäyksen. ”Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1.Moos. 2:7) Tämä voidaan kääntää myös: ”Näin ihmisestä tuli elävä sielu” niin kuin se vuoden 1933 ja 38 käännöksissä lukeekin. Tästä huomaamme, että sielu ei itsestään ole elävä osa ihmistä, vaan se tarvitsee elääkseen sekä ruumiin että hengen. Toisin sanoen, ihminen on kokonaisuus. Ruumis ilman henkeä on kuollut, henki ilman ruumista on kuollut ja sielu ilman henkeä sekä ruumista on kuollut. Sielussa on luonteemme. Se syntyy ja kehittyy vain sekä ruumiin että hengen vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutuksessa. Ihmisen kuollessa, hengen, sielun ja ruumiin kokonaisuus purkaantuu ja ihmistä yksinkertaisesti ei enää ole olemassa. Sielua tarkoittavaa Vanhan Testamentin nefes sekä Uuden Testamentin psykhee sanoja ei kertaakaan esiinny sanan kuolematon yhteydessä. (Wiljam Aittala, Tavoitteena Kuolemattomuus, s.23). Tätä raamatullista näkemystä ihmisen antropologiasta kutsutaan teologiassa teistiseksi materialismiksi, joka voi nimitykseltään tuntua ensikuulemalta hiukan harhaanjohtavalta.

Jotkut väittävät, että teistinen dualismi on loogisempi teoria ja teistinen materialismi on mahdotonta, koska he eivät voi käsittää kuinka Jumala voi ”säilyttää” ihmisen persoonaa ja henkeä sekä missä Hän sitä ”tallettaa” sillä aikaa kun ihminen on kuollut. Väite on kuitenkin yhtä merkillinen, kuin jos sanoisi että Jumala ei ole voinut luoda maailmaa, koska emme pysty ymmärtämään tapoja joilla Hän on sen luonut; tai jos sanoisi, että Jeesuksen ylösnousemus ei ole mahdollista, koska emme ymmärrä kuinka Jumala sen teki. Jumalan voima on monessa suhteessa ihmismielelle käsittämätön, eikä se kumoa Raamatun ilmoitusta.

Ensimmäinen harhaoppi ja valhe sielun luontaisesta kuolemattomuudesta kuultiin Saatanan toimesta jo Eedenissä. Käyttäen käärmettä välikappaleenaan hän sanoi: ”Ei, ette te kuole” vaikka Jumala oli sanonut Adamille ja Eevalle näiden kuolevan jos he eivät usko Hänen rakkaudellista varoitustaan. (1.Moos. 2:17; 3:4) Saatana väittää, että Jumala ei tarkoita sanojaan Hänen sanoessa selvästi että ”[s]e sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4)

Ensimmäisen ihmisparin langettua syntiin, kuolema tuli kaikkien ihmisten osaksi. Ruumiimme palaa maantomuun josta se on tehtykin ja henki palaa Jumalan luo josta se on tullut. Tämä henki ei kuitenkaan itsessään ole tietoinen vaan muodostaa osan siitä kokonaisuudesta, persoonasta, johon kuuluu myös ruumis ja sielu, sillä ”elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään” (Saar. 9:5). Kuolleilla ”ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta” (9:10). Daavid kirjoitti psalmiinsa: ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.” (Ps. 115:17) Henki on se osa ihmistä, jonka kautta saamme inspiraation, jonka kautta omatuntomme vaikuttaa meissä ja jonka kautta Jumala puhuu meille. Jobkin sanoi olevansa tietoinen ja ajatteleva henkilö ”niin kauan kuin [hänen henkensä] on tallella, niin kauan kuin [hänen sieraimissaan] liikkuu Jumalan henkäys.” (Job. 27:3) Mutta jo muinoin Daavidilla ja Jobilla oli toivo kuolleiden ylösnousemuksesta. Apostoli Pietarikin ymmärsi tämän ja sanoi, että Daavid ”näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.” (Ap.t. 2:31; Ps. 16:10) Pietari jatkaa: ”Ei Daavid itse noussut taivaisiin.” (34) Muiden kuolleiden tavoin myös Daavid nukkuu haudassaan tiedotonta unta odottaen ylösnousemusta. Myös Job oli varma, ettei Jumala jätä häntä maan tomuun ikuisiksi ajoiksi sanoessaan: ”Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.” (Job. 19:25) Danielin kirjan viimeisessä jakeessa, Profeetta Danielille lausuttiin nämä lohdun sanat: ”Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa.” (Dan. 12:13)

Niin kuin Saatana ilmestyi käärmeen muodossa pettämään jo ensimmäisiä ihmisiä, niin hän myös jatkaa valheidensa levittämistä nykyaikana. Vainajahenkien esiintyminen, spiritismi on Paholaisen tehokas eksytyskeino. Raamattu varoittaa jyrkästi niihin sekaantumisesta. (3.Moos. 19:31; 5.Moos. 18:10-12; 1.Aik. 10:13) Saatanan ovelin keino ihmisen eksyttämiseksi on esiintyä kuin Jumalan lähettämänä, kuin valon enkelinä. (2.Kor. 11:14) Eksyttävien henkien kategoriaan kuuluvat myös useat ufoilmiöt sekä ulkoavaruuden olennot. Yliluonnolliset olennot tai humanoidit saattavat kommunikoida tai ihminen kokee olevansa niiden välittömässä läheisyydessä. Avaruusolentojen, vainajahenkien ja kaikkien yliluonnollisten kokemusten viestittämä sanoma (niin kuin lähellä kuolemaa koetut harhat) tai olentojen suoranainen puhe on turvallisinta punnita Jumalan erehtymättömällä Sanalla. Raamattu sanookin: ”`Pysykää laissa ja todistuksessa!` Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20) Jos viestin tuoja puhuu Jumalan Sanan periaatteita ja oppeja vastaan, tiedämme tämän olevan valehtelija. Lailla tarkoitetaan myös ”Jumalan käskyjä (10 käskyä)” (Ilm. 14:12) ja oikea todistus on aina ”Jeesuksen todistus” (Ilm. 19:10, Vanha Kirkko Raamattu).

Raamattu siis kertoo kuolleiden ylösnousemuksesta. Elleivät kuolleet todella olisi kuolleita, ylösnousemusta ei tarvittaisi. Raamattu puhuu myös kuinka kuolleet herätetään vasta viimeisenä päivänä. Kuolleita ei tarvitsisi herättää, elleivät ne nukkuisi. On mielenkiintoista, että myös uskonpuhdistajamme Martti Luther uskoi tietynlaiseen kuoleman uneen ja siihen, että kuolleet eivät tiedä mitään (Chrissutianto, 2017; Martin Luther, 27. vastalause paavi Leo X:n bullaan vuodelta 1520, Assertio Omnium Articulorum M. Lutheri per Bullam Leonis X. Novissimam Damnatorum [Assertion of all the articles of M. Luther condemned by the latest Bull of Leo X.], article 27, Weimar edition of Luther’s Works, Vol. 7, pp. 131,132.). Jeesus sanoikin: ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan — hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen” ja ” Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh. 5:28,29; 6:40) Mikä ihana toivo! Tarttukaamme tähän toivoon!

Lisää kuolemasta: http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-kuolema

Helvetistä: Onko helvetti ikuinen?; http://kirjasto.adventist.fi/kysymyksia-helvetista