Opetuslapsi ja apostoli Johannes sai viettää aikaa maanpäällä Jeesuksen, itse Elämän Herran, kanssa. Johannes kirjoitti Jeesuksesta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14) Kirkkaus, josta Johannes puhuu, tarkoittaa Jeesuksen luonnetta joka oli, maanpäälläkin ollessaan, yhtä Jumalan kanssa. Sen vuoksi Jeesus pystyi sanomaan, että Hän ja Isä ovat yhtä (Joh. 10:30). Vanhan testamentin aikana Jumalan kirkkaus, shekina, oli läsnä pyhäkön kaikkeinpyhimmässä, ja juuri Jumalan nimen katsottiin asuvan pyhäkössä (5. Moos. 12:11). Jäähyväisrukouksessaan (Joh. 17) Jeesus sanoi tuoneensa Isän kirkkauden tunnetuksi maailmalle ja Isän nimen tunnetuksi opetuslapsilleen. Onkin mielenkiintoista, että suoraan kreikan kielestä suomennettuna Johannes sanoo: ”Sana tuli lihaksi ja pyhäkkötelttaili meidän keskellämme…”.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli Hän joka johdatti muinaista Israelin kansaa erämaassa (1. Kor. 10:4). Siellä Hän antoi esikuvan pelastussuunnitelmasta sanoessaan Moosekselle: ”Tehtäköön minulle pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne” (2.Moos. 25:8). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala tarvitsisi paikan jossa asua, vaan Hän on valinnut paikakseen pyhäkön, koska siinä Hän kohtaa luotunsa. Pyhäkössä Jumala tarjoaa jotakin ihmeellistä, uutta, hyvää, ravitsevaa, opettavaa, valaisevaa, kaunista. Itse asiassa, keksit sitten minkä tahansa positiivisen adjektiivin, niin Jumala on tarkoittanut pyhäkkönsä sitä varten, että siellä Hän antaa sitä luoduilleen, meidän tapauksessa ihmisille.

Taivas on todellinen paikka. Myös taivaan pyhäkkö on todellinen paikka. Kun Jumala antoi Moosekselle ohjeet rakentaa maanpäällinen pyhäkkö, Hän sanoi: ”Tehkää telttamaja ja kaikki sen varusteet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän.” (2.Moos. 25:9) Kyseessä oli taivaallinen malli, taivaallisen temppelin malli, sillä Daavid kirjoitti: ”Herra on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät kaiken, hänen katseensa tutkii ihmissydämet.” (Ps. 11:4) ”Myös Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä nimitystä ’taivaan temppeli, todistuksen teltta’ (Ilm. 15:5); hän mainitsee myös, että ’taivaassa avattiin Jumalan temppeli’ (Ilm. 11:19). Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12) ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3).” (https://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-palvelus)

Taivas on ikuinen paikka. Se on ollut olemassa ikuisesti ja se tulee olemaan ikuisesti. Jer. 17:12 kuuluttaa: ”Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!” Puolestaan Hesekielin kirjassa kuvaillaan Jumalan valtaistuinta suojaavaa kerubia seuraavasti: ”Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina.” (Hes. 28:13) Kyseessä on taivaallinen Eeden, sillä maanpäällinen Eeden oli ensimmäinen pyhäkkö jonka Jumala rakensi ihmisille sen mallin mukaan joka on taivaassa. Tämä on puolustettavissa seuraavilla seikoilla, jotka ovat yhteisiä Eedenille ja Salomon rakennuttamalle temppelille (sekä Mooseksen rakennuttamalle pyhäkköteltalle):

Sekä Eeden että Jerusalemin temppeli olivat itään päin. Elämänpuu ja hyvän ja pahan tiedon puu olivat paratiisin keskellä; pyhäkössä hyvän ja pahan tiedon puu on Kymmenen käskyä ja elämänpuu on Armoistuin. Virta lähtee Jumalan valtaistuimesta ja Eedenistä lähti joki. Samat arvometallit ovat listattuina sekä Eedenissä että Salomon temppelissä. Samat tilat: esipiha, pyhä ja kaikkeinpyhin, löytyvät sekä pyhäköstä että puutarhasta. Kaikki luotiin kuudessa päivässä ja seitsemäs päivä on sapatti; yhtälailla, kun Herra antoi ohjeita pyhäkköä varten, Hän lähestyi Moosesta kuusi kertaa (Raamatussa lukee näillä kohdin: ”Ja Herra sanoi Moosekselle…”). Viimeinen neuvo, noiden kuuden käskyn jälkeen, ja seitsemäs kerta kun Herra sanoi jotakin Moosekselle, oli kehotus pitää sapatti (2.Moos. 25-31). Eedenissä ihminen asetettiin palvelemaan (avad) ja vartioimaan (shamar) (”viljelemään ja varjelemaan maata”). Nämä kaksi sanaa esiintyvät samaan aikaan vain yhdessä yhteydessä koko Raamatussa: kun papit ja leeviläiset asetettiin palvelemaan pyhäkössä ja vartioimaan pyhäkköä (4.Moos. 3:7-8; 18:3-7). Eedeniä varten asetettiin suurempi valo (aurinko) ja pienempi valo (kuu); myös pyhäkössä oli ”suurempi valo” (Jumalan kirkkaus, shekina, joka ilmestyi armoistuimen päällä) sekä ”pienempi valo”: seitsemän haarainen lamppu. Eedenin kauniissa luonnossa oli kaikenlaisia kauniita puita, kukkia ja hedelmiä; myös Salomon temppeliin oli kirjailtu mm. mantelipuun kukkia, granaattiomenoita ja palmuja. Lopuksi: Jumala katsoi, päätti työn ja siunasi Eedenin; Mooses teki samat toimet maalliselle pyhäkölle. (Richard Davidson, Doctrine of the Sanctuary, Andrews University, http://www2.andrews.edu/~rickyk/Sanctuary_Doctr_Deonna.htm)

Synnin ilmaannuttua maailmankaikkeuteen, taivaalliselle pyhäkölle on tullut lisätarkoitus. Tällä hetkellä taivaallisessa temppelissä on kyse ennen kaikkea synnin sovituksesta. Noustuaan ylös taivaaseen, niin kuin Raamattu kertoo, Jeesus istui Taivaan Isän viereen. Sen jälkeen Hän on rukoillut ihmisten puolesta (Room. 8:34). Jeesus toimittaa taivaallista pappispalvelusta, ollen ainoa Ylipappi, Välittäjä, ihmisen ja Jumalan välillä. ”Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.” (Hepr. 8:1,2) Golgatalla tapahtui sovituksen ja syntien anteeksiantamisen asettaminen yleisesti, koko maailmalle, mutta pyhäkössä tapahtuu pelastuksen soveltaminen ihmisyksilöihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Golgata menettää merkityksensä. Päin vastoin! Vanhan liiton esikuvallisten pappien tuli viedä verta mukanaan pyhäkköön joka päivä ja ylipapin kaikkeinpyhimpään kerran vuodessa. Joka kerta, vedotessaan taivaallisessa tuomioistuimessa ihmisten puolesta, Jeesus itse katsoo taaksepäin ristiin esittäessään haavoitettuja käsiään ihmisten lunastuksen hyväksi kun ihminen pyytää syntejään anteeksi, ja kun Saatana syyttää Jumalan lapsia.

Jeesus on niiden esikuva, jotka ottavat vastaan Hänen hankkimansa pelastuksen. He tahtovat seurata Jeesusta. Ihmisen pelastukseen yksilönä kuuluu myös yksilöllinen pyhitys. Jeesuksen toiminnassa ihmisen hyväksi, taivaan temppelissä, on kyse myös ihmisen pyhityksestä. Pyhitys on kasvamista. Pyhityksessä Jumalan vanhurskaus kasvattaa ihmistä tämän omassa tahdissa. Vanhurskautus ja pyhitys tulevat molemmat Jumalan lahjana, joiden ansaitsemisessa ei ihmisellä ole lainkaan sijaa. Ihmisen tehtävä on ainoastaan ottaa Jumalan lahjat vastaan, nöyrtyä ja valita Jeesus. Kaikki kunnia tulee Jumalalle. Jeesus asetti sapatin, viikon seitsemännen päivän, merkiksi ja muistoksi ainoastaan Hänelle kuuluvasta arvovallasta ihmisen Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä sanoessaan: ”Totisesti, pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, polvesta polveen, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.” (2.Moos. 31:13, korostus lisätty) Pyhäkköoppi siis julistaa voimakkaasti sekä ainoastaan Jeesuksen ristinveren tuomaa lunastusta (kun Jeesus maksoi hinnan ihmiskunnan syntien seurauksista) että ihmisen omaa valinnanvapautta yksilöllisen pelastuksen suhteen. Se myös julistaa voimakkaasti omantunnonvapauden puolesta ja ennaltamääräämisoppia vastaan sekä pakkokäännytystä / pakkovaltaa (ns. kristillistä kommunismia tai ns. kristillistä fasismia eli feodaalista maailmanjärjestystä) vastaan. Rakkaus joka pakottaa pelastumaan tai tottelemaan, joko ennaltamääräämällä tai uhkailemalla ja väkivallalla, ei ole rakkautta. Jumala on rakkaus.

Jeesus siis rukoilee ihmisten puolesta ja pyhittää ihmistä, jos nämä antavat Hänen tehdä sen, taivaan pyhäkössä. Ehkä kysyt, kuinka tämä on mahdollista? Kuinka taivaan toimet vaikuttavat maanpäälle, tai kuinka maanpäälliset toimet vaikuttavat taivaaseen? Jeesus on vastaus. Jeesus osoitti ihmiskunnan kuuluvan Hänelle ottamalla ihmisen muodon ja lunastamalla ihmisen verellään; Hän otti ihmisyyden omakseen, joten kaikki mitä hän tekee taivaassa on tiiviisti yhteydessä siihen mitä tapahtuu maanpäällä. Maapallo on kuin koko maailmankaikkeuden oppikirja, jonka vaiheiden kautta Jumala näyttää oman luonteensa ja Saatanan luonteen. Seurakunta on Jeesuksen ruumis, joten kaikki mitä Hän tekee taivaassa vaikuttaa maanpäälle ja päinvastoin. Itse asiassa jos Jeesus olisi jättänyt kaiken ristille, niin seurakuntakin olisi vain kuollut. Mutta Hän nousi kuolleista, ja Hän nousi ylös taivaaseen ja ryhtyi työhön ihmiskunnan hyväksi. Jeesus on yhä ”Jumala meidän kanssamme” (Jes. 7:14); Hän yhä välittää ihmisestä ja tahtoo auttaa ihmistä pois synnin orjuudesta, sillä niin pitkään kuin synti ja kuolema ovat maailmassa, ne yhä tahtovat voittaa ihmisen. Synnin seuraukset ja kuolema voitetaan lopullisesti vasta kun Jeesus tulee taivaan pilvissä voittajana. Silloin haudat aukenevat ja maallinen, rapistunut ja turmeltunut ruumis muutetaan kirkkauden ruumiin kaltaiseksi (1.Tess. 4:13-18; 1.Kor. 15:35-58).

Henkilökohtainen uskonelämä on matka, pyhitystie. Jeesus on tuo tie. Hän sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6, korostus lisätty) Hän on Jumalan vanhurskaus. Vain Hänen armostaan ihminen pyhittyy. Niin kuin on jo hiukan kerrottu, Jeesus käy taivaallisessa pyhäkössä läpi kaikkien lapsiensa (koko seurakunnan) vaiheet ja pyhityksen (niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisesti, sekä niin historiallisesti kuin hetkellisesti/ikuisestikin). Jo Daavid havaitsi Pyhäkön ihmeelliset merkitykset ja ulottuvuudet sanoessaan: ”Sinun tiesi, Jumala, on pyhäkössä. Kuka on niin suuri jumala kuin sinä meidän Jumalamme.” (Ps. 77:13 KJV, korostus lisätty) Pyhäkön kalusto kuvaakin myös pelastuksen ja uskon tietä (Kuva alla; klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurena; kuvassa esiintyvien tilojen ja kalusteiden mittasuhteet eivät ole välttämättä todenperäisiä). Ensinnäkin pyhäkköön oli vain yksi ovi; Jeesus sanoi: ”[M]inä olen lammasten (Jumalan lasten) ovi” (Joh. 10:7). Maallisessa tabernaakkelissa oli esipihalla polttouhrialttari, joka kuvasi Golgataa jossa annettiin uhri koko maailman edestä. Seuraavaksi oli pronssiallas, jossa papit peseytyivät; se kuvaa uskovan kastetta sekä hengellistä pesua. Pyhäkössä sisällä oli näkyleipäpöytä, joka kuvaa Jeesusta, joka sanoi olevansa Elämän leipä (Hänen ristinkuolemansa toi maailmalle elämän); myös seurakunnassa jaetaan Jumalan Sanaa, taivaallista ravintoa. Sitten on seitsenhaarainen lamppu; Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo” (Joh. 8:12). Myös seurakunnan sanotaan olevan maailman valo (Matt. 5:14; katso myös 2.Kor. 4:5-6). Temppelissä oli myös suitsutusalttari, joka kuvaa Jeesukselta Isälle nousevia esirukouksia, sekä myös seurakunnalta Jeeukselle nousevia esirukouksia ja rukouksia.

Niin kuin on jo käynyt selville, ja niin kuin Raamattu kertoo, sekä taivas että taivaan pyhäkkö ovat todellisia paikkoja. Mooses rakensi maallisen telttamajan sen mallin mukaan, jonka Jumala hänelle esitti. Johannes näki kaikkeinpyhimmässä myös liitonarkun, joka muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm. 11:19). Liitonarkun yhteydessä on Armoistuin sekä Kymmenen käskyä. Tietenkään me rajalliset ihmiset emme voi täysin ymmärtää taivaallisten asioiden olemusta (fysiikkaa), mutta niiden periaatteellisen olemuksen voimme ymmärtää. Juuri siksi Jumala antoi mallin (kuin heijastuksen) siitä, mitä taivaassa on.

Tämä tarkoittaa sitä että maallisessa temppelissä myös sen toimet olivat mallia siitä, mitä taivaassa tapahtuu; niin kuin myös heprealaiskirje selvästi ilmoittaa. ”Maallisessa pyhäkössä papit toimittivat kahta erillistä palvelusta – jokapäiväistä palvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa eli pyhässä ja vuotuista palvelusta pyhäkön toisessa osassa eli kaikkeinpyhimmässä. Nämä palvelukset kuvasivat Kristuksen papillista palvelustyötä.” (https://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-palvelus) ”Kristuksen toiminnassa tulisi olemaan kaksi suurta vaihetta, jotka kumpikin täyttivät tietyn ajanjakson ja oman määrätyn paikkansa taivaallisessa pyhäkössä. Sitä kuvaavasti maanpäällinenkin pyhäkköpalvelus jakautui kahteen vaiheeseen, päivittäiseen ja vuotuiseen palvelukseen, ja pyhäkössä oli näille kummallekin omistettu oma osastonsa” (White, Alfa ja omega 1, s. 336).

Vuotuisessa palveluksessa, Suuressa sovituspäivässä (Jom Kippur), oli kysymys mm. syntien poistamisesta pyhäköstä. Profeetta Daniel näki tämän universaalin pyhäkön puhdistamisen näyssä. Jeesuksen kuollessa ristillä maallisen temppelin esirippu kaikkeinpyhimmän ja pyhän välillä repeytyi (Matt. 27:51), Vanhan liiton pyhäkköpalvelus sai täyttymyksensä ja se loppui pelastuksen välikappaleena. Silloin Jeesus avasi tien pyhäkköön, joka lopulta veisi pyhäkön tiellä, pelastuksen tiellä (pelastussuunnitelmassa) kaikkeinpyhimpään. Suoraan kreikasta suomennettuna Hepr. 10:19-20 kuuluu: ”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle pyhäkön sisäänkäyntiin (eis tén eisodon tón hagión), koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin vihkinyt meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.” (https://timoflink.wordpress.com/2010/11/18/pyhakkoterminologia-heprealaiskirjeen-kaannoksissa/) Enkeli Gabriel selitti Danielille, että Messias (Jeesus Kristus) voitelisi (vihkisi käyttöön) taivaallisen kaikkeinpyhimmän (Dan. 9:24). Näin Jeesus tekikin; Vanhan liiton esikuvan mukaisesti (Mooseksen tavoin: 2.Moos. 30:26-29; 40:9-11) Hän vihki pyhäkön, myös kaikkeinpyhimmän, käyttöön (Hepr. 6:19; 9:21-24; 10:19-21), mutta Hän ei vielä pannut toimeen kaikkeinpyhimmässä suoritettavaa palvelusta. Sen aika tulisi vasta myöhemmin, kun profeetallinen aika olisi täysi ja pyhäkön tiellä, pelastussuunnitelmassa, oltaisiin siinä vaiheessa että kaikkeinpyhin puhdistetaan.

Heprealaiskirjeessä puhutaan paljon taivaan pyhäköstä, ja siellä viitataan myös pyhäkön puhdistamiseen: ”Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein.” (Hepr. 9:23) Heprealaiskirje myös sanoo: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta.” (6:19-20) Jeesus siis meni taivaaseen noustuaan väliverhon tuolle puolen, mutta kyseessä on pyhäkön sisäänkäynti, ei kaikkeinpyhimmän sisäänkäynti. Heprealaiskirjeessä, nimittäin, perusmerkitykseltään ”pyhät” eli ”pyhäkkö” sana ta hagia eri muodoissaan esiintyy kymmenen kertaa, ja vain kerran sitä käytetään kuvaamaan kaikkeinpyhintä (Hepr. 9:3: hagia hagión, joka merkitsee ”pyhien pyhä”) (Timo Flink, ibid.; Clifford Goldstein, Tuomion ilosanoma, s. 110). Joko teologisista käsityksistä tai kopiointivirheistä johtuen, ta hagia on useissa käännöksissä virheellisesti käännetty kaikkeinpyhimmäksi. (ibid. Flink; ibid. Goldstein) (Suosittelen lämpimästi lukemaan kyseisen Clifford Goldsteinin kirjan, joka selittää asiaa ja raamatunkohtia yksityiskohtaisesti mutta selkeästi)

Enkeli ilmoitti Danielille että 2300 vuoden kuluttua Jerusalemin jälleenrakentamisesta pyhäkkö asetetaan oikeuteensa (puhdistetaan/vanhurskautetaan = tseddaq, hepr.), joka merkitsee kaikkeinpyhimmän puhdistamista (Dan. 8:14). Tämä merkitsee sitä, että Jumalan pelastussuunnitelma on toiminut historiassa, sekä sitä, että Jeesus on mennyt jossakin vaiheessa historiaa kaikkeinpyhimpään aloittaakseen siellä toimitettavan palveluksen. Käsky Jerusalemin jälleenrakentamisesta annettiin vuonna 457 eaa. Toki Kyyros antoi luvan temppelin rakentamiseen jo v. 538 eaa, sekä Dareios lähetti käskykirjeensä temppelin rakentamisen jatkamisesta v. 520 eaa., mutta kuningas Artakserkses antoi luvan Jerusalemin jälleenrakentamiseen 457 eaa. Koska aikaprofetian lähtökohta osoitti nimenomaan Jerusalemin rakentamiskäskyn ajankohdan, eikä vain temppelin rakentamiskäskyn ajankohtaa, on vuosi 457 eaa. oikea lähtövuosi profetialle. Laskiessamme 2300 vuotta tästä eteenpäin, saavumme vuoteen 1844 (Messiasprofetiasta enemmän artikkelissa Kristillinen apokalyptiikka). Silloin Jeesus, taivaallinen Ylipappi, astui kaikkeinpyhimpään ja aloitti sen puhdistamisen.

Tseddaq (puhdistaminen/vanhurskauttaminen/oikeuteen asettaminen) termin käyttö Raamatussa on oikeudellinen (oikeusprosessiin liittyvä) (Ps. 7:7-9; 9:4-6; Jes. 50:8-9). Oikeamieliset julistetaan syyttömiksi (puhtaiksi) ja syylliset tai väärinsyyttäjät tuomitaan (2.Aik. 6:23; 5.Moos. 25:1). Tämä lainopillinen käyttö pitää sisällään käsityksen pelastuksesta. Synti on kuin likaa vaatteissa (Sak. 3:3) tai syytöksiä taivaan kirjoissa (Luuk. 10:20; Fil. 4:3; Dan. 7:10; 12:1; Ilm. 21:27). Tseddaq sanaa käytetäänkin synonyyminä puhtaudelle (Job. 4:17; 17:9; Ps. 18:21). Jumalan vanhurskaus on Hänen pelastava tekonsa lastensa puolesta (Ps. 98:2-9), siksi tseddaq liittyy läheisesti pyhäkköpalvelukseen. Kyseessä on oikeusprosessi joka puhdistaa taivaan kirjat vääristä syytteistä, vääryydestä ja synnistä. (Handbook of Seventh-day Adventist Theology, 2000, s. 395)

Mutta miksi kaikkeinpyhimmän puhdistaminen tapahtuu tiettynä aikajaksona historiassa, eikä vain hetkellisesti ja ihmiskohtaisesti? Miksi Jeesus ei ole aina toimittanut palvelusta kaikkeinpyhimmässä maailman historian aikana? Ensinnäkin Jeesus ei ole aina ollut taivaan pyhäkössä, sillä viettihän Hän maanpäällä vähän yli kolmekymmentä vuotta. Toiseksi, vastaus tähän löytyy muinaisen Israelin vuotuisista juhlista. Vuotuinen juhlakierto alkoi Pääsiäisestä (ja Happamattoman leivän juhlasta), joka oli esikuvaa suuresta ja universaalista pääsiaislampaasta, Jumalan Karitsasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Golgatasta. Seuraavana oli Ensihedelmien juhla (ohrasadosta), joka esikuvasi Kristuksen ylösnousemusta kun kukistettuaan kuoleman Hän vei mukanaan voittonsa ensisaalista taivaaseen (Matt. 27:52-53; Ef. 4:8; Ps. 68:19). Sitten oli vuorossa Ensihedelmien juhla (vehnäsadosta), joka esikuvasi Pyhän Hengen vuodattamista ja Hengen lahjojen ja hedelmien jakamista seurakunnalle helluntaina (Ap.t. 2:1-4, 41). Helluntai sijoittui keväälle, jolloin Pyhän Hengen hedelmät ja lahjat saivat kukoistaa, evankeliumi kulki voittosaatossa ja ihmisiä kääntyi suurin joukoin vääriltä teiltään. Kukoistus kuitenkin alkoi laantumaan ja alettiin siirtymään kohti kuumaa ja polttavaa kesää jolloin puut antavat vain lehtiä (Matt. 25:32). Seuraavaksi koitti syksy, jolloin olisi Pasuunansoitonjuhla, joka esikuvasi Jumalan tuomioita ja herättäviä merkkejä historiassa (Ilm. 8:6-21). Ensimmäinen pasuuna soi kun juutalaiset eivät ottaneet vastaan Jeesusta ja Jerusalem tuhottiin 70 jaa. (vertaa Jer. 11:6; Hes. 20:47; Matt. 3:10; Luuk. 23:31). (Ilmestyskirjan pasuunoiden merkitys: Ranko Stefanovic, Revelation of Jesus Christ – Commentary on the Book of Revelation, 2009, s. 289-323) Silloin Jumalan lapset joutuivat pakenemaan vuorille (Matt. 24:16). Seuraavat Ilmestyskirjan pasuunat kuvaavat synkkää Euroopan ja maailman historiaa, kun pian apostolisen ajan jälkeen kristilliseen seurakuntaan pesiytyi julmia susia (Ap.t. 20:29-30) ja Rooma teki kompromisseja ympäröivän jumalanpalveluksen kanssa (2.Tess. 2:1-12). Kristikunnan valtavirta muuttui Rooman katolisen kirkon uskonnollispoliittiseksi koneistoksi, joka antoi väärää kuvaa Jumalan luonteesta ja harjoitti vainoa ja tappamista. Silloin Jumalan lapset joutuivat jälleen pakenemaan erämaahan (Ilm. 12:6). On mielenkiintoista, että muinaisen Israelin Pasuunansoitonjuhlaan kuului 40 päivän katumus ja Jeesus kärsi erämaassa 40 päivää sekä muinaisten että tulevien Jumalan lasten ”erämaakokemusten” tuskan ja vainojen puolesta. Ilmestyskirjan pasuunat, joiden tarkoitus on herättää näkemään luopumuksen seuraukset, Antikristuksen petokset ja maailman kauhea tila, alkoivat soimaan; kunnes maailman historia saapuu kuudennen pasuunan aikaan jolloin armon ovi suljetaan ja viimeiset vitsaukset kohtaavat maailmaa. (Tämä on myöhempi lisäys: Itse asiassa kuudennella pasuunalla oli tekemistä Ottomaanien vallan kanssa, niin kuin Ellen White kirjoittaa Suuressa taistelussa, mutta kuudes pasuuna soi uudelleen lopunaikana [vuoden 1844 jälkeen], tällä kertaa hiukan eri merkeissä. Tästä enemmän kirjassani Globaali petos ja kysymys vapaudesta: Ilmestyskirjan pasuunat.)

Pasuunansoitonjuhla oli kiinteässä yhteydessä sitä seuraavaan Jom Kippuriin. Molemmat juhlat olivat katumuksen, itsetutkistelun, kääntymyksen, hengellisen herätyksen ja Jumalan luonteen tutkimisen aikaa. Onkin mielenkiintoista, että keskiaikaisen paavikunnan valtapäivien jälkeen siirryttiin uskonpuhdistuksen viimeiseen vaiheeseen kun profeetallinen kello löi vuoden 1844 ja Jeesus aloitti viimeisen vaiheen taivaallisessa pyhäkössä pelastussuunnitelman mukaisesti. Jom Kippuria seurasi Lehtimajanjuhla (sadonkorjuujuhla). Se oli riemullinen juhla kun Herran antamasta pelastuksesta ja syyllisyyden pois pyyhkimisestä iloittiin, joka on esikuvaa Jumalan lopullisesta pelastuksesta kun Hän valmistaa ”asunnot” omilleen (Joh. 14:1-4), hävittää lopulta kaiken synnin taivaan kirjoista, antaa omilleen uuden kirkastetun ruumiin vanhan syntisen lihan tilalle ja luo uuden maan ja taivaan (Ilm. 7:9-17; 14:14-16; 21; 22:1-5; Sak. 14:6-11, 16-19).

Jumalan valitsema Israelin kansa oli esikuva tulevasta hengellisestä Israelista, jonka aikana temppelipalveluksen esikuvat toteutuisivat. Muinaisen Israelin temppelipalveluksen merkitys kiteytyi vuosikierrossa. Vuotuiset juhlat olivat esikuvaa tulevan kristillisen seurakunnan historiasta. Tämä myös tukee sitä, että Danielin kirjan temppelipalvelukseen ja lopunaikaiseen maailmanhistoriaan liittyvissä profetioissa päivinä ilmaistut aikajaksot olivat esikuvaa tulevista profeetallisista päivistä (vuosista) (Lue enemmän aikaprofetioiden tulkinnan vuosi-päivä periaatteesta artikkelista Kristillinen apokalyptiikka).

Jumala toimii historian pitkinä aikoina osoittaakseen Raamatun historiallisen luotettavuuden. Jeesus toimii historiassa koska Hän on johdonmukainen Vanhan liiton temppelipalveluksen suhteen, osoittaen esikuvansa käyvän toteen Uudessa liitossa jossa on kyse universaalista pelastussuunnitelmasta. Pelastussuunnitelma tarvitsi ja tarvitsee sekä esikuvan että toteutumisen.

Vuonna 1844 siis alkoi ihmiskunnassa ns. tutkiva tuomio, Suuri sovituspäivä, Jom Kippur. Tiedän, että tästä termistä ei helposti tule positiivista kuvaa. Usein luullaan että tutkivan tuomion tarkoitus on tarkastella ihmisiä siinä mielessä, että ellei joku elä tarpeeksi hyvin ja tee tarpeeksi hyvää niin hänet poistetaan elämän kirjasta. Mutta asia on päinvastoin! Se joka ei koko sydämestään turvaudu Jumalan vanhurskauteen, sen nimi pyyhitään pois elämän kirjasta; sillä todelliset hyvät teot syntyvät ainoastaan Jeesukselta kun Hänet on otettu vastaan sydämeen. Toisin kuin ihmiset, Jumala näkee ja katsoo sydämen vaikuttimiin. Hyvää voi tehdä vaikka koko elämänsä ajan, mutta sitä voi silti tehdä omassa vanhurskaudessa, jos luottaa omien tekojensa pelastavan, tai jos luottaa ihmisyyden, hyväntekeväisyyden tai ihmiskunnan yhteisen solidaarisuuden pelastavan, tai jos luottaa ihmisen instituutioiden, tieteen ja kehityksen turvaavan maapallon tulevaisuuden. Sen sijaan jos luottaa ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman pelastavan, niin on oikealla tiellä. Hyvät teot, sellaiset joissa sydän on mukana, syntyvät ainoastaan Jeesuksen vanhurskauden omaksumisen seurauksena. Karitsan veri puhdistaa ja poistaa synnin. Jumala tahtoo puhdistaa ihmisen sydämen, sillä vain silloin ihminen voi elää taivaan ilmapiirissä ja olla valmis siirtymään taivaaseen kun Jeesus tulee hakemaan omiaan.

Toiseksi, tutkivassa tuomiossa on itse asiassa kyseessä tuomiota edeltävä prosessi eli oikeudenkäynti. Jeesushan sanoi, että tullessaan toisen kerran Hänellä on palkka (tuomio) mukanaan (Matt 16:27; Ilm 22:12). Tietysti, tämäkin ajatus aiheuttaa jännitystä niin kuin maallinenkin oikeudenkäynti. Joka tapauksessa on kuitenkin hyvä muistaa, että tapahtumassa on kyse Jeesuksen välitystyöstä. Jos ihminen ottaa vastaan Hänen ilmaisen pelastuksen lahjansa, niin Jeesuksen vanhurskaus luetaan yksilön hyväksi. Silloin negatiivinen tuomio häviää. Ihmisen synnit taipuvat Väkevämmän alla. Raamatussa sanotaan Jumalasta: ”Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:19) Myös laulun sanat sanovat: ”Golgatan veressä voima on; voima niin siunattu verraton.” Kun uskovainen riippuu Jeesuksessa, Hänen vanhurskaudessaan, niin Jumala katsoo ihmisen maanpäällistä vaellusta kuin se olisi Jeesuksen vaellus. Tästä on ennen kaikkea kyse tutkivassa tuomiossa: se on tarkoitettu kirkastamaan Jumalan kunniaa, välittämistä ja hyvyyttä. Siinä on kyse Jeesuksesta, sillä Hänen nimensä on ”Jumala meidän kanssamme” (Jes. 7:14)

Vanhassa testamentissa sanotaan Jumalan vanhurskaudesta ja tutkivasta tuomiosta seuraavaa (jakeissa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka Jumalan vanhurskaus näkyy tai ei näy ihmisen elämässä): ”Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.” (Jes. 26:7 VKR) ”Sinun tahtosi tielle, Herra, me ikävöimme, me kaipaamme sinua, me toistamme nimeäsi. Sinua minun sieluni yöllä janoaa, sinua minun henkeni etsii. Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden. Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.” (Jes. 26:8-11, korostus lisätty) Edellä korostettu tuomio sana (mishpat) tarkoittaa nimen omaan (myös) varsinaista tuomion täytäntöönpanoa edeltävää oikeusprosessia (Brown-Driver-Briggs Hebrew Lexicon).

Jos ihminen ei ota vastaan Jeesuksen pelastuksen lahjaa, eikä turvaudu Jumalan vanhurskauteen, niin hänen nimensä poistetaan Elämän kirjasta. Tämä on negatiivinen tuomio, joka johtaa kadotukseen. Vasta-argumenttina tutkivalle tuomiolle käytetään usein Joh. 5:24 raamatunkohtaa, jossa sanotaan: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään”. Vaikuttaisi siis siltä, että väite: ”kerran pelastettu, aina pelastettu” olisikin totta. Kuitenkin, kyseisessä raamatunjakeessa mainittu sana ”tuomittavaksi” on kreikaksi krisis, joka tarkoittaa juuri negatiivista tuomiota eli kadotusta (niin kuin mm. KJV on sen kääntänyt). On myös kirjoitettu: ”On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta.” (1. Piet. 4:17) Lisäksi näyssä Johannekselle annettiin tehtäväksi mennä mittaamaan Jumalan temppeli (arvioimaan seurakunnan tila) (Ilm. 11:1).

Tämä tarkoittaa sitä, että myös uskovan on mahdollista poiketa pois elämän tieltä. Se taas tarkoittaa sitä, että suhdetta Jeesukseen on vaalittava. Ei riitä, että lausuu Jeesuksen nimeä vaan on myös oltava todellinen, henkilökohtainen, suhde Jeesukseen sekä oikea käsitys Jeesuksen luonteesta jotta Hänen vanhurskautensa voisi heijastua ihmiseen ja ihmisestä. Jeesus sanoi: ”[I]kuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut (Taivaan Isän), ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3)

Tutkiva tuomio on käynnissä myös koko maailmassa, ei vain Jumalan seurakunnassa. Tutkiva tuomio ei ole ollut käsitteenä vieras muinakaan maailmanaikoina. Tämä oikeusprosessi ja kommunikaatio tarkoittaa sitä, että Jumala antaa armon aikaa sekä mahdollisuuden nähdä Hänen hyvän luonteensa ja sen mihin Hänen valitsemisensa tai Hänen hylkäämisensä johtavat. Jo ensimmäisten ihmisten, Adamin ja Eevan, langettua syntiin, Jumala ”huusi miestä ja kysyi: ’Missä sinä olet?’ Mies vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.’ Herra Jumala kysyi: ’Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’” (1.Moos. 3:9-11) On havaittavissa, että Jumala pyrkii saamaan ihmisen itse tajuamaan synnin ja Saatanan tien valitsemisen seuraukset. Jumala olisi voinut heti tuhota ensimmäisen ihmisparin, mutta se ei ole Hänen luonteensa mukaista. Jumala ei tahdo, että Häntä totellaan pakosta ja pelosta. Herra sanoo: ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes. 1:18 VKR, korostus lisätty) Jumala tahtoo keskustella ihmisten kanssa ja osoittaa hyvyytensä; Hän tahtoo, että ihmiset luottaisivat Hänen vanhurskauteensa. Tätä on ns. tutkiva tuomio ja armon aika. Herra toimi samoin myös Kainin kohdalla joka tappoi veljensä Aabelin. Hän esitti kysymyksiä Kainille ja yritti saada tämän itse havaitsemaan sen, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on oikea tie ja mikä on väärä tie (1.Moos. 4:9-16). Nooan ajan maailmalle, Jumala antoi 120 vuotta aikaa kääntyä. Jumala kertoi silloiselle ihmiskunnalle hyvyydestään sekä Paholaisen eksytyksistä Nooan kautta. Nooa oli Jumalan sanansaattaja aikansa ihmisille.

Samoin on lopunajan maailmanlaajuisen eksytyksen kanssa. Sen universaalin laajuuden vuoksi, Jumalalla on erityinen maailmanlaajuinen ikuinen evankeliumi joka tulee saarnata kaikkeen maailmaan, ennen kuin tulee loppu. Raamatussa ”enkeli” kuvaa sanansaattajaa. Ilmestyskirjassa kerrotaan kolmesta keskitaivaalla lentävästä enkelistä, joilla on julistettavana sanoma koko maailmalle. Kyseessä on siis universaali sanoma. Kirjassa sanotaan: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.’” (Ilm. 14:6-7, korostus lisätty) Kyseessä on juuri tässä artikkelissa käsitelty tutkiva tuomio. Ilm. 11:19:ssa kerrotaan kuinka kaikkeinpyhin avattiin ja salamat leimusivat ja raemyrsky riehui. Ne ovat tuomion symboleja. Alkoi tuomion aika. Silloin Jeesus astui kaikkeinpyhimpään.

Pelko, josta enkeli puhuu, ei tarkoita että Jumala on ankara ja julma tuomari jota pelätä. Herran pelko tarkoittaa Hänen kunnioittamistaan; se tarkoittaa sitä, että Jumala otetaan tosissaan; että mietitään, mitä Jumala mahtaa ajatella asioista, ja mitä Jumala sanoo Sanassaan. Tästä syystä, enkeli tarkoittaa sitä, että juuri tuossa maailmanajassa jossa edellisessä luvussa kuvatut pedot (uskonnollispoliittiset pakkovallat) pyrkivät kontrolloimaan ihmisten omatuntoja valtiovallan avulla ja pitämään maailmanrauhaa yllä pakottavalla lainsäädännöllä uhkaillen, vangiten ja teloittaen toisinajattelevia, tulee ennemmin pelätä eli kunnioittaa Jumalaa koska Hänellä tulee lopulta olemaan viimeinen sana tässäkin maailmankaikkeudessa. Ns. tutkivassa tuomiossa on kyse siitä, että Jumala tahtoo kaikkien maailmankaikkeuksien näkevän että Hän on oikeudenmukainen. Hän on hyvä; Jeesuksen kautta Jumalan hyvyys on ilmoitettu. Tässä on iankaikkinen evankeliumi.

Niin kuin jo mainittiin, kun Jeesus astui kaikkeinpyhimpään niin ”Taivaassa avattiin Jumalan temppeli, niin että temppelissä oleva liitonarkku voitiin nähdä. Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, maa järähteli ja raemyrsky riehui.” (Ilm. 11:19) Mainittiin myös, että liitonarkussa oli Kymmenen käskyä. Jeesuksen astuminen kaikkeinpyhimpään liittyy tiiviisti Jumalan lakiin (Kymmeneen sanaan, hepr.). Ne paljastavat Jumalan luonteen. Myös Jeesus on paljastanut Jumalan luonteen. Joten kuka muukaan saisi astua Jumalan kaikkeinpyhimpään kuin Jeesus Kristus? Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 1844 jälkeen on maailmalle tuotu suurempi valo, suurempi sanoma ja käsitys Jumalan luonteesta, jota myös tarkoittaa Iankaikkinen evankeliumi; vaikka kuitenkaan sanoma ei ole suurempi vaan se sama evankeliumi jota apostolit julistivat. Ei ole sattumaa, että viimeisestä Jumalan totuutta julistavasta seurakunnasta maanpäällä sanotaan seuraavaa: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” (Ilm. 14:12 VKR)

On mielenkiintoista, että pyhäkön toiminnot, pyhäkön tie, avautui myös uskonpuhdistuksen historiassa kun Jumalan luonnetta opittiin tuntemaan askel kerrallaan. Aluksi Luther löysi uskosta vanhurskautumisen ja Golgatan merkityksen = Polttouhrialttari. Sitten baptismi löysi totuuden raamatullisesta upotuskasteesta = Pesuallas. Tämän jälkeen John Wesley (metodismi) painotti pyhityksen tärkeyttä = Pyhäkön pyhän osan palvelus. Ja viimeisenä on löydetty Jumalan Kymmenen käskyn pysyvyys myös nykyaikana, seitsemännen päivän pysyvyys lepopäivänä sekä pyhäkköoppi kun Jeesus astui kaikkeinpyhimpään = Kaikkeinpyhin.

Toinen mielenkiintoinen seikka on se, mitä alkoi tapahtumaan vuonna 1844 ja sen jälkeen Pohjois-Amerikan herätyksen aikana. Niin kuin mainittiin: uskonpuhdistus oli tuonut kristikunnan ja kristinuskon tiettyyn pisteeseen. Löydettiin uutta valoa Raamatusta. Viimeisen reformaation tuli alkaa vuonna 1844. Tuona vuonna Seitsemännen päivän baptisti Rachel Oakes haastoi milleriläisen saarnaajan Frederick Wheelerin pitämään kaikki Jumalan käskyt. Niinpä Wheeler saarnasi ensimmäisen puheensa seitsemännen päivän sapatista maaliskuussa 1844. Samana vuonna Charles Fitch kirjoitti, että hän oli hyväksynyt raamatullisen opin sielun kuolevaisuudesta, kuoleman unesta sekä ikuisesta elämästä ainoastaan vaihtoehtoisena lahjana. Kreikkalaisesta filosofiasta tullut sielun kuolemattomuusoppi sai väistyä Raamatun totuuden tieltä.

1844 myös profetian henki alkoi toimimaan. William Foy, Hasen Foss ja Ellen White (silloin Harmon) saivat näkyjä (Ellen sai ensimmäisen näkynsä joulukuussa). Ilmestyskirja kertoo, että lopunajan viimeisten päivien todelliset Jumalan lapset ovat ”niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle” (Ilm. 12:17). Lisäksi, niin kuin protestantismi opettaa, Raamattu selittää itse itseään, sanoen: ”Jeesuksen todistus on profetian henki.” (Ilm. 19:10 VKR) Tämä profetian henki alkoi toimimaan juuri sinä maailman aikana kun Herra sen oli antanut Danielin profetiassa tiedoksi ennakkoon.

Enkelin tulee kuuluttaa sanoma koko maailmaan. Onkin mielenkiintoista, että 24.5.1844 Samuel Morse lähetti ensimmäisen sanomansa lennätinlankoja pitkin. Hän lähetti sen Washington D.C:stä B&O Railroadille, ja sanoma kuului: ”Mitä onkaan Herra tehnyt!” (4. Moos. 23:23). Satelliitit, ja muut viestinnän välineet, ovat vain Morsen keksinnön seurausta. Myös näin Jumalan viimeinen varoitussanoma etenee maailman kolkkiin. Samuel Morse myös kirjoitti kirjan ”Foreign Conspiracy Against the Liberties of the United States”, jossa hän varoitti maanmiehiään suuresta jesuiittojen salajuonesta kaataa protestanttien ja kaikkien vapautta kunnioittavien perustuslaki. (The McGraw-Hill Encyclopedia of World Biography, New York, McGraw-Hill inc, 1973, Vol. 7, s. 536; http://amazingdiscoveries.tv/media/1175/1003-1844-in-type-and-antitype/) Antikristuksen juoni on jo lähes toteutunut. Uusi maailmanjärjestys on lähes valmis. Tämä globaali järjestelmä tulee asettamaan voimaan omantunnonvapautta loukkaavan sunnuntailain, sekä tulee harjoittamaan pakkovaltaa niin kuin Ilmestyskirja on ennustanut. Nykyinen paavi, Franciscus, päästettiin jo puhumaan Yhdysvaltain kongressiin (https://w2.vatican.va/content/francesco/en/speeches/2015/september/documents/papa-francesco_20150924_usa-us-congress.html). USA:n kongressi on se elin, jossa säädetään lait! (Lue enemmän Raamatun tuntomerkeistä Antikristukselle artikkelista Kristillinen apokalyptiikka)

1800-luku oli merkittävä uuden aikajakson alkaja monessa muussakin suhteessa. Jumalan tuodessa totuuden peruspilarit esiin, Saatana alkoi toimimaan entistä raivokkaammin, tuoden valheidensa ja petostensa peruspilareita maailmaan. Saatana on ollut ahkera monellakin tapaa 1800-luvulla. Silloin alkoi mm. darvinismi (Lajien Synty julkaistiin v. 1859), imperialismi (mm. intiaanien maat vietiin, joka perustui paavikunnan lakiin nimeltä ”Oppi löytämisestä” [the Doctrine of Discovery], joka tuli vuodelta 1493), sekä katolisen universalismin uusi ilmentymä eli globalisaatio (1893 Arthur Balfour perusti Synteettisen seuran). Balfourin tarkoitus oli uskontojen yhteensulattaminen globalisaation hengessä. Balfour oli myös mukana I Maailmansodan jälkeisen Kansainliiton perustamisessa 1919. Puolestaan II Maailmansodan jälkeen perustettiin YK, joka myös pyrkii globalisaatioon ja yhteisuskonnollisuuteen. Myöhemmin vielä perustettiin EU, jonka parlamenttirakennus on suunniteltu kuvaamaan Babylonin tornin rakennusprojektia (Pieter Brueghelin maalauksen mukaisesti; kuvat alla). EU:n perustajat olivat pääosin katolilaisia. Ajan hengessä, suosituksi nousi myös spiritismin ja okkultismin yleiseksi tekeminen (1882 Psyykkisen tutkimuksen seura [johon Balfour myös kuului]), teosofia, spirituaalinen globaaliyhteys ja yhteisuskonnollisuus. Sekä Psyykkisen tutkimuksen seura että teosofia vaikuttivat merkittävästi New Age liikkeen syntyyn. Aivan niin kuin muinaisen esikuvallisen Babylonin kielet sekoittuivat, niin lopunajallisen Babylonin tunnistaa siitä että se harjoittaa yhteisuskonnollisuutta ja synkretismiä. Se ei pidä Raamattua auktoriteettina. Nämä ovat myös niitä syntejä, joita yksi kolmesta enkelistä kuuluttaa (Ilm. 14:8).

Lopunajan viimeisinä päivinä (vuodesta 1844 Jeesuksen toiseen tulemukseen) tapahtuu kuin loppuhuipennus maailman historialle. Koska Jumala on antanut auktoriteettiaan korostavan sapattikäskyn erityisen kirkkaaksi viimeisinä päivinä, pyrkii Antikristus korottamaan oman auktoriteettinsa merkkiä, sunnuntaita, koko maailmassa (mm nykyisen paavin saadessa yhä enemmän valtaa). Antikristuksen tarkoitus on aina ollut koko maailman valloitus oman auktoriteettinsa varjolla. (Lue enemmän siitä, kuinka paavikunta ja sunnuntain pyhittäminen kehittyivät valtaan historiassa artikkelista Paaviuden nousu kirkkohistoriassa)

1844 myös löydettiin Codex Sinaiticus raamatunkäsikirjoitus, jonka pohjalta alettiin laatimaan uutta Raamatun tekstilaitosta (1881 Aleksandrian käsikirjoitusperheeseen kuuluva Westcottin ja Hortin UT:n kreikankielinen tekstilaitos) johon sisällytettiin paljon muutoksia jotka pyrkivät mitätöimään Jeesuksen uskon, Jeesuksen vanhurskauden ja ainoan Välimiehen paikan sekä useita muita Textus Receptuksessa selkeämmin havaittavia Raamatun totuuksia.

On mielenkiintoista, että historioitsijat käyttävät ajasta 1890-1945 nimitystä ”Modernin maailman synnin aika”. Tuona aikana nousivat ennen kaikkea kolonisaatio, rasismi, maailmansodat, totalitaariset hirmuvallat, antisemitismi, holokausti sekä atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja Nagasakiin. Asiat menevät vielä pahemmiksi; maailma ajetaan kaaokseen, jotta siihen voidaan asettaa kontrolli. Suunnaton määrä ihmisiä kääntyy palvelemaan Antikristusta, koska Saatana pääsee eksyttämään koko maailman, niin kuin Ilmestyskirjassa sanotaan. Antikristuksen juoni on mestarillisen ovela, sillä se on ilmestynyt valkeuden enkelin valepuvussa maailman tulevaisuuden ja toivon rakentajana ja globaalin rauhan, ihmisarvon ja tasa-arvoisuuden julistajana. Lisäksi pettävät yliluonnolliset ilmiöt ja ihmeet tulevat kasvamaan entisestään. Mutta ihmiskunnalle on annettu standardi, jolla koetella aatteet, liikkeet, opetukset ja ihmeet, siinä mielessä että ovatko ne Jumalasta vai eivät. Tämä standardi on Jumalan Sana, Raamattu. Jumalan varoitussanoma ja tuomion sanoma on maailmanlaajuinen, koska Saatanan yhteisuskonnollinen eksytys on maailmanlaajuinen. Yksilöillä on mahdollisuus pelastua niin pitkään kuin he asettavat turvan ja toivon Jumalan Sanaan, maailman vallan tarjoaman pettävän tulevaisuuden toivon sijasta. Yksilöllä on mahdollisuus pelastua niin pitkään kuin armon ovi on avoinna. Se on vielä avoinna! Tee ratkaisusi Jeesuksen puolelle tänään!

On jo suurelta osin selitetty sitä, miksi Jumala toimii ajassa ja miksi Jeesuksen toimet taivaassa liittyvät maailman tapahtumiin. Mutta vielä lisäksi: Jumala on toiminut historiassa ja toimii ajassa, koska ihmiset ovat myös yhteisöllisiä olentoja ja he muodostavat yhteisöjä, kansoja ja valtoja. Siksi myös Jumala on perustanut oman kansansa maanpäälle, joka rakentuu totuuden varaan. Niin kuin myös on jo melko selkeästi tuotu ilmi, maailmassa on meneillään suuri taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä. Jumalan on täytynyt antaa Saatanan näyttää todellinen luonteensa ajan kanssa.

Ymmärtääksemme taivaallisen pyhäkön ja tutkivan tuomion tarkoitusta, meidän on ensin ymmärrettävä Golgatan laajempi merkitys. Tottakai Golgatassa oli kyse ihmisen pelastamisesta, mutta siinä oli myös kysymys Saatanan voittamisesta. Missä taistelussa Saatana voitettiin? Saatana on voitettu hänen syytöksiensä suhteen. Paholaisen syytokset ovat kumoutuneet. Saatana on aina väittänyt Jumalaa julmaksi, epäoikeudenmukaiseksi, epäluotettavaksi ja kykenemättömäksi hallitsemaan maailmankaikkeutta sekä olemaan samaan aikaan sekä tinkimätön laistaan että armollinen. Golgatan risti antoi vastalauseen näihin väitteisiin. Jumala on hyvä ja niin rakastava, että Hän antoi oman verensä sijaisuhrina sekä lain pyhyyden että ihmisen pelastamisen tähden. Kysymyksessä on taivaan laki ja järjestys, joista Jumala ei voi luopua. Kol. 1:19-20 sanotaan: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä, sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” Evankeliumin tarkoitus on siis aina ollut olla evankeliumi myös toisille maailmoille ja enkeleille. Lisäksi 1.Piet 1:10-12 sanoo: ”Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.”

Niin kuin Ilmestyskirjasta selviää, Saatana käyttää taistelussa aseenaan kahta merkittävintä petoa jotka ovat paavikunta sekä Amerikan Yhdysvallat/langennut protestanttisuus (Lue enemmän artikkelista Kristillinen apokalyptiikka tai artikkelista Maasta nouseva peto) Aivan niin kuin Saatana, myös Antikristus herjaa koko taivasta sekä erityisesti taivaan pyhäkköä niin kuin Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa.” (Ilm. 13:6) Herjaaminen tarkoittaa Jumalan luonteen esittämistä väärässä valossa varsinkin silloin kun omaksutaan itselleen auktoriteetti joka kuuluu vain Jumalalle (Joh. 10:33; Matt. 26:63-65). Tämän vuoksi kaikkeinpyhimmän puhdistaminen tarkoittaa myös sitä että Kolmen enkelin sanoman kautta Jumalan luonteesta on annettu oikea kuva maailmalle, jolloin Hänen vanhurskautensa voi pelastaa.

Koko taivaan todellisuus ja kaikki sen periaatteet ovat niitä joiden tähden Jeesus myös kuoli. Ilman Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan, Saatanalla olisi näennäinen oikeus ottaa taivas ja maa haltuunsa, syyttäen Jumalan luonnetta ja hallitusta. Tutkivassa tuomiossa on siis kyse myös siitä, että Jumala antaa koko maailmankaikkeuden tutkia itseään ja vaikuttimiaan sekä nähdä Saatanan petokset ja vaikuttimet kun hän nostattaa omat maalliset valtansa. Vau, mikä Jumala! Kaiken tämän sekasorron ja pahuuden keskellä, Jumala on kuitenkin tuonut selkeän ja kirkkaasti loistavan ikuisen evankeliumin josta heijastuu Hänen ääretön rakkautensa luotujaan kohtaan. Hän toivoo hartaasti, että jokainen ihminen ottaisi Hänen armonsa ja pelastuksenlahjansa vastaan. Joka kerta kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan omaksi Vapahtajakseen, koko taivas riemuitsee sanoin kuvamattomassa ilossa. Teethän sinäkin ratkaisusi Jeesuksen puolelle jo tänään!