Amerikan Yhdysvallat on länsimaiden johtava supervalta. Niin kuin Raamatun profetia kertoo, USA:n kautta tullaan tuomaan erityinen universaali kontrollijärjestelmä (Lue raamatullinen perusta ja todisteet artikkeleista: Maasta nouseva peto ja Kristillinen apokalyptiikka). Tämän omantunnonvapauden riistävän järjestyksen mukaan yksikään, joka ei kanna vastuutaan yhteiselle hyvälle, ei tule saamaan oikeutta ostaa eikä myydä sekä taloudellisesti että uskonnonvapaudellisesti (Ilm. 13:17), sillä raamatullisesti on myös hengellistä ostamista ja myymistä eli hengellisten uskomusten jakamista ja vastaanottamista (Ilm. 3:18; Hes. 28:16, 18). Raamatun profetia kertoo myös, että lopunajalla yleisen vastuullisuuden ja solidaarisuuden merkki tulee olemaan se, että noudattaa tiettyä yhteiskunnan viikkojärjestystä. Koko yhteiskunta toimii viikkojärjestyksen perustalla ja koko viikkojärjestys perustuu yhteiseen uskonnollismoraaliseen arvomaailmaan. Ikävä kyllä, tuo yleinen kristillinen arvomaailma tulee Roomasta, ei Raamatusta (Lue enemmän artikkelista: Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan omantunnonvapauden). Vaikka Raamattu puolustaa omantunnonvapautta sekä siitä johtuvaa oikeutta yksityisomistukseen ja yksityisyyteen (lue enemmän artikkeleista: Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan omantunnonvapauden ja Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?), Saatana onnistuu johtamaan sekä uskonnollisen että sekulaarin maailman suureen petokseen (Ilm. 16:12–14).

Vasemmiston ihanteita kannattava globalismi ajaa vihreää siirtymää, keskusjohtoista digitaalista valuuttaa ja totalitarismia (Fratelli Tutti, Great Reset ja yksityisomistus). Lisäksi samaan suuntaan kallellaan oleva Paavi Franciscus ajaa samoja YK:n/WEF:n tavoitteita (katso Council for Inclusive Capitalism) sekä sunnuntain pyhyyttä vastauksena yhteiseen vastuullisuuteen elinympäristöstä ja sosiaalisesta oikeudesta (esim. Laudato Si -kiertokirje). Samaa tekevät monet muutkin kristityt (katso esim. Climate Sunday). Näin Raamatun ennustama sunnuntailaki saattaa tulla vasemmalle suuntautuneen maailman johdon kautta, joka tosin lähemmin tarkasteltuna ajaa ekonomista fasismia (DiLorenzo, Economic Fascism; Fratelli Tutti, Great Reset ja yksityisomistus). Mutta entä Trumpin oikeisto? Trumphan vetäytyi pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Eikö Trumpin oikeisto ole ilmastotavoitteita ja digitaalista valvontasysteemiä vastaan? Siltä saattaa vaikuttaa, mutta onko asia todella näin?

Oikeisto ajaa vihreää siirtymää ja digitaaliseen rahaan siirtymistä aivan niin kuin vasemmistokin. Trumpin edellisen hallinnon alla republikaanit ajoivat hiiliveroa ns. Baker-Shultz -suunnitelman kautta. Oikeisto on ehkä kuuluisampi ympäristötavoitteiden ja digitaalisen rahan ajamisessa hiilikaupan kautta kuin suoranaisesti tai näkyvästi valtion kautta. Howard Lutnick, Trumpin valinta tulevan hallinnon kauppaministeriksi, on esimerkki tästä, kun hänen yrityksensä Cantor Fitzgeraldin rahasto pyrkii tiettyihin YK:n ilmastotavoitteisiin (Whitney Webb, ”Get Ready for the Republican Carbon Market,” Unlimited Hangout). Elon Musk, joka toki erottautui Trumpista aiemmin tämän ilmastopoliittisten ajatusten vuoksi, toimii nyt Trumpin vierellä ja on vannonut tekevänsä yhteistyötä Lutnickin kanssa, joten vaikuttaa siltä, että Trump on nyt myöntyvämpi ilmastotavoitteille (ibid.). Musk on myös syvällä hiilenpoistoteknologian kehittämisessä sekä on hiiliveron kannattaja. Whitney Webb, tutkiva journalisti, kirjoittaa, että on melko ilmeistä, että Trump tuskin luopuu tavastaan varjella Wall Streetin etuja, niin kuin hän on tehnyt menneisyydessäkin (ibid.). Yksi esimerkki tästä on se, kun Trump antoi BlackRockin Larry Finkille, jota pidetään vihreän siirtymän ”vastuullisen sijoittamisen” (ESG) ”kuninkaana”, lähes koko USA:n talouden linjanvedot Covidin aikana, joka johti valtavaan varallisuuden siirtoon suuryrityksille (ibid.). Sulkutilojen aikana tietyt suuryritykset katsottiin ”tarpeellisiksi”, ja ne saivat olla auki tai niille annettiin massiivisia avustuksia, mutta pienyritykset joutuivat sulkemaan ovensa (Jon Miltimore, ”How the Government Used the Pandemic to Crush Small Businesses—and Why: An Interview With Carol Roth”).

Myöskään huippuvalvontayhteiskunnan rakentaminen digitaalisen järjestelmän kautta ei ole kaukana Trumpin lähipiiristä ja ”rahahanoista”. Trumpin valitsemaa varapresidentti J. D. Vancea rahoitti Eric Schmidt, joka oli päätekijä tekoälyyn liittyvien linjausten tekemisessä Yhdysvaltojen armeijalle ja tiedustelujärjestöille, näiden linjausten pitävän sisällään mm. yksityisautoilun ja live-shoppailun lopettamisen (Whitney Webb, ”The Man Behind Trump’s VP Pick: It’s Worse Than You Think,” Unlimited Hangout). Lisäksi Vancella on läheiset yhteydet Peter Thieliin, joka lahjoitti 15 miljoonaa dollaria Vancen kampanjaan (sekä Trumpin 2016-kampanjaan) (ibid.). Thiel rahoittaa Palantir-yhtiötä, joka on CIA:n alihankkija ja eräänlainen yksityinen 9/11 -jälkeen kehitetty tiedusteluohjelma, joka rakensi Facebookin tietojen kautta kasvojentunnistustietopankin (ibid.). Koko tiedustelujärjestelmä toimii Palantirin kautta, Webb huomauttaa. Vaikka massavalvontaa (jopa rikoksia ”ennaltaehkäisevän” tunnistusalgoritmin kautta, josta Palantir on tunnettu [ibid.]) tehdään paljon tänään, se ei tee siitä Raamatun mukaan oikeutettua (Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan omantunnonvapauden). Juuri tätä on ekonominen fasismi, kun suuryritykset (ja pankit) ja valtio toimivat yhdessä saadakseen esimerkiksi juuri massavalvonnallista valtaa kansalaisten yli, jolloin kansalaisten yksityisyys ja tasa-arvo oikeuden edessä kärsii, mutta valtio ja suuryritykset pyrkivät tekemään päätöksiään ja suunnitelmiaan (varsinkin massavalvonnan suhteen) salassa, josta Bilderberg -ryhmä on oiva esimerkki. Sekä Thiel että Schmidt ovat Bilderbergin kärkinimiä. Pian sen jälkeen, kun Trump julkisti tiedon Vancen ottamisesta ”kabinettiinsa”, uutisoitiin, että Palantirin toinen perustaja Joe Lonsdale (sekä Palantir itse) tukevat Trump-Vance super PAC:tä (Political Action Committee) eli America PAC:tä (Webb, ”The Man Behind Trump’s VP Pick”).

Tämä kaikki on huolestuttavaa itsessään. Mutta Raamatun profetian kannalta se voi olla merkittävää, sillä Trump-Vance hallinto on uskonnollinen, katsoen, että kirkko ja valtio tulee jälleen yhdistää. Vance mm. kirjoitti ylistävät alkusanat Heritage Foundationin johtajan Kevin Robertsin kirjaan Dawn’s Early Light (Alex Shephard, ”Read J.D. Vance’s Violent Foreword to Project 2025 Leader’s New Book,” The New Republic). Heritage Foundation on Project 2025:n takana, joka pyrkii siihen, että tulevalla presidenttikaudella kristilliseen uskontoon ja arvoihin keskittyvä valtio toteutuisi, ja se pyrkii myös edistämään sunnuntain pyhyyttä. Jos presidentti vetoaa uskonnolliseen auktoriteettiin, niin projektin tarkoitus on laittaa se voimaan, sanoo James Bowen, joka on tutustunut Project 2025:een (”Project 2025: Sunday Observance Enforced By Law | Your Freedom Under Attack | LED Live”). Trump on loitontanut itsensä Project 2025:sta, mutta kristillisen oikeiston tavoitteista hän ei ole itseään loitontanut. Sen varjolla, kun Trumpin hallinto tai oikeisto vaikuttaa pyrkivän vähentämään valtion puuttumista yksilön oikeuksiin ja ajaa esim. kristillisiä perhearvoja sekä valtiojohtoisen ilmiselvän totalitaristisen politiikan ja korruption poiskitkemistä (esim. ilmastotavoitteissa ja terveysvirastoissa), se samalla pyrkii yhdistämään kirkon ja valtion, joka aina historiassa on johtanut uskonnollisten vähemmistöjen vainoon ja tulee viemään siihen myös historian viimeisinä hetkinä (toteuttaa sen sitten oikeisto tai vasemmisto tai niiden yhdistelmä). Sunnuntailaki tulee keskiajan katolilaisuudesta. Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa on seitsemän katolilaista, yksi juutalainen ja yksi protestantti, joka myös on huolestuttavaa. James Bowen keräsi yli viisisataa lähiaikoina julkaistua uutisartikkelia sunnuntailaista (josta usein käytetään nimitystä Blue Laws), joten sunnuntailaki on todella pinnalla oleva asia ja toive kristilliselle oikeistolle (voit myös katsoa joitakin esimerkkejä täältä: Advent Messenger). (Katso insertti, joka osoittaa juuri tämän hetkisen suuren liikehdinnän sunnuntailain kohottamiseksi aikajanan kohdasta 24:28 eteenpäin tässä videossa: ”Trump ja mahdollisuus huippuvalvontayhteiskuntaan ja sunnuntailakiin”.) Tämä liikehdintä on maailmanlaajuista, ja esimerkiksi Euroopassa European Sunday Alliance pyrkii ajamaan sunnuntain viettämistä laiksi EU-tasolla. Lisäksi Keep Sunday Special -liike yhdistää kristillisiä yhdistyksiä sekä ammattiyhdistyksiä sunnuntain pyhyydellä (Keep Sunday Special). Juuri työntekijän oikeutta lepoon käytetään sunnuntai-viikkojärjestyksen ajamiseksi yhteiskuntaan.

Tosiaankin, vaikuttaa siltä, että ekonominen fasismi huippuvalvontajärjestelmänä toteutuu, olkoon johdossa republikaanien oikeisto tai demokraattien vasemmisto. En tiedä milloin sunnuntailaki tulee. On myös mahdollista, että Jumala antaa vielä maailmalle lisäaikaa. Sanon vain, että merkkejä sen tulemiselle on ilmassa. Sekä oikeistolainen että vasemmistolainen politiikka hyödyttää paavikuntaa, sillä molemmat johtavat maailmaa samaan suuntaan: kohti pimeän keskiajan yhteiskunnan kaltaista systeemiä. Profetia kertookin, että Yhdysvallat tekee pedon (paavikunnan) kuvan eli rakentaa keskiajan tyrannimaisen valvontayhteiskunnan kaltaisen järjestelmän (Ilm. 13:14–15). Voi olla mahdollista, että maailman uskonnollistaloudellispoliittinen johto, jonka kärjessä on USA, tekee kompromissin demokraattien kanssa, jonka mukaisesti totalitaristisista ilmasto- ja terveyslinjauksista luovutaan, mutta niiden tilalle otetaan sunnuntailaki, joka toimisi samalla ilmastosunnuntaina, jolloin, heidän mukaansa, planeetta saa levätä hiilen ylikuormituksesta yhden päivän viikossa. Tai sitten uskonnollinen oikeisto ottaa myös ilmasto-ohjelman omakseen ja vielä sen lisäksi tuo sunnuntailain. (Tai sitten uskonnollinen oikeisto ja vasemmisto tai uskonnollinen oikeiston ja vasemmiston yhteenliittymä tuo sunnuntailain eri tavoin eri puolilla maailmaa, esim. ilmastonmuutokseen ja/tai työntekijöiden oikeuksiin vedoten Euroopassa ja turvallisuuteen ja kristillisiin arvoihin vedoten Yhdysvalloissa [on siis täysin mahdollista, että Trumpin hallinto ja/tai Yhdysvaltalainen kristillinen poliittinen oikeisto ei koskaan taivu varsinaiselle ilmastonmuutosagendalle, vaan vetoaa yleisesti turvallisuuteen vastatessaan luonnonkatastrofeihin] [myöhempi lisäys asian selvennykseksi].) Aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Mutta yksi asia on varmaa: sunnuntailaki tulee, koska Raamattu niin ennustaa.

Tulee sunnuntailaki sitten pelkkänä uskonnollistaloudellisena lakina tai uskonnollistaloudellisena ilmastolakina tai minkälaisena tahansa, poliittiskristillisen liikkeen sunnuntailaki-innostus on huolestuttavaa. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole tuomita ns. oikeistolaisia kristittyjä (tai ketään muutakaan yksilöä). Yksilön sydämeen en näe, ja vain Jumalalla on oikeus tuomita yksilöt. Mutta instituutioiden ja ryhmien uskomuksia ja politiikkaa voimme arvostella, koska sehän kuuluu avoimeen ja vapaaseen yhteiskuntaankin. Kyseessä olevat oikeistolaiset kristityt ajavat paljon hyviä asioita ja heidän huolensa mm. yhteiskunnan moraalin rappiosta sekä Jumalan ”ajamisesta pois” yhteiskunnasta on erittäin ymmärrettävää ja jaan heidän huolensa näissä asioissa. Kuitenkin on surullista, että samalla he ajavat Rooman asiaa, sillä sunnuntain pyhittäminen on tullut Rooman kristillisyydestä, joka yhdisti uskontoonsa aineksia muista uskonnoista/mystiikasta (lue historiaa artikkelista: Paaviuden nousu kirkkohistoriassa. Katso myös Sapatti vai sunnuntai osat 1 ja 2 kategoriat-luettelosta). Esimerkiksi Marian kunnioitus ja palvonta tulivat Rooman kristillisyyteen neitsytjumalatar Dianan palvonnasta ja askeettisesta gnostilaisuudesta (Norman R. Gulley, The Church and the Last Things, vol. 4 of Systematic Theology [Berrien Springs, MI: Andrews University Press, 2016], 201; Bernhard Lohse, A Short History of Christian Doctrine [Philadelphia: Fortress Press, 1978], 200). Tästä kristillisyyden ja muiden uskontojen sekoituksesta Raamattu käyttää nimitystä Babylon, joka sanana juuri tarkoittaa sekoitusta. Onkin ikävää, että profetia sanoo, että lopulta toisinajattelevia tullaan vainoamaan babylonialaisen yhteiskristillisyyden kautta (Ilm. 13; 14:8–11; 16:12–14; 17; 18). Sunnuntai on massiivinen kristittyjä yhteen ajava tekijä, koska siitä on tehty sellainen ekumenian kautta. Ekumenia tulee kreikankielen sanasta oikoumene, joka tarkoittaa maailmaa, joka esiintyy Ilm. 16:12–14 -kohdassa, jossa selitetään, että Babylonista (Eufrat-joen varrelta) tulee se petos, joka yhdistää maailman, ja Ilm. 17 -luku yhdistää Babylonin porton luvun 13 petoihin eli paavikuntaan ja Yhdysvaltoihin/langenneeseen protestantismiin. Babylonin porton prostituutio tarkoittaa vertauskuvallisesti ainakin uskomuksien/oppien ja hengellisten käytäntöjen ottamista muista uskonnoista sekä liittoa totuudesta langenneiden poliittisten/uskonnollispoliittisten valtojen kanssa (Jes. 23:17; Jer. 3:1–10; Hes. 16:26–29; 23:3–30). Paavikunta lankesi tähän jo keskiajalla, ja valtavirta protestantismi on langennut siihen niin pitkälle, kuin se yhtyy paavikunnan opetuksiin ja käytäntöihin.

Profetian kannalta varsin huolestuttavaa on myös se, että Vance sanoi: ”Mitä tulee vallankäyttöön, meidän on oltava todella armottomia” (”The History of the Sabbath, and the Coming National Sunday Law”). Trump puolestaan uskoo kidutukseen (BBC News, 26.1.2017). Tällaiset kommentit ehkä kertovat siitä ankarasta hallintavaltateologiasta tai ”voimateologiasta” sekä ristiretkeläisyyshengestä, jotka jälleen periytyvät keskiajan roomalaiskatolisuudesta, ja jotka tällä kristillisellä oikeistoliikkeellä vaikuttavat olevan.

Viimeisessä omaantuntoon liittyvässä Saatanan hyökkäyksessä on kyse siitä, kuka perii maan—kenellä on oikeus periä maa. Pedon merkki on läheisesti yhteydessä pedon nimeen (Ilm. 13:17). Tämä on merkittävää, sillä Raamatussa ”nimi” edustaa, muiden asioiden lisäksi, liittoa (Ps. 111:9 VKR), perintöä/muistoa (1. Moos. 17:5; 2. Sam. 7:13 VKR; Neh. 9:7–8; Job 18:17; Ps. 83:4; Ilm. 2:17), ja auktoriteettia (Ap.t. 4:7). Kyse on siis siitä, mille perinnölle/muistolle Jumalan auktoriteetti perustuu. Jumalan lain pitäminen on periaatteessa Hänen nimensä muistamista (Ps. 119:55 VKR), ja sapatin pitäminen ja liitosta lujasti kiinnipitäminen ovat läheisesti yhteydessä Jumalan nimen rakastamiseen (Jes. 56:6). Sapattia eli viikon seitsemättä päivää (lauantaita) viettämällä eli lepäämällä ei pelastu, mutta se on merkki siitä, että hyväksyy pelastuksen eli uuden maan perinnön ainoastaan Jeesuksen veren ja elämän ansioiden perusteella—että lepää Hänen vanhurskaudessaan ja tahtoo seurata Jumalaa rakastamalla Häntä vapaasta tahdosta. Ei ole rakkautta ilman vapaata tahtoa. Jumala ei pakota ketään seuraamaan Häntä.

Jokaisessa kirkkokunnassa ja tunnustuskunnassa Jumalalla on vilpittömiä ihmisiä, jotka elävät sen valon mukaan, joka heillä on totuudesta Jeesuksessa ja Raamatussa (Joh. 10:16). Jumalalla on kansaa jopa jokaisessa uskonnossa (Room. 2:12–16). On mahdollista omata jonkinlainen usko ilman täyttä tietoa Jeesuksesta ja Jumalan Sanasta vielä (Ap.t. 19:1–7). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala ei kokoaisi kaikkia vilpittömiä totuuden etsijöitä yhteen lopunajan viimeisessä vai- heessa. Tätä lopunajan yhtenäistä ryhmää kutsutaan ”jäännökseksi”, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus” (Ilm. 12:17 VKR) ja jotka pitävät ”Jeesuksen uskon” (14:12 VKR). Tällä jäännöksellä on erityinen tehtävä julistaa ikuista evankeliumia (14:6). Ilmestyskirja kertoo, että maassa jäljellejääneet uskolliset perivät maan. Paavikuntaa, joka on Babylonin johdossa (Ilm. 17:1, 13, 18), symboloi Danielin kirjassa myös pieni sarvi. Tästä pienestä sarvesta kerrotaan, että se pyrkii ottamaan maan perivän jäännöksen paikan. Pieni sarvi kasvaa ”erittäin suureksi [exceedingly great]” (Dan. 8:9, NASB, NKJV). Se hepreankielen sana, joka esiintyy Dan. 8:9 kohdassa on jeter, joka tarkoittaa “jäljelle jäänyt, erinomaisuus, ylettömyys, ylijäämä [remainder, excellence, excess]” tai “jäännös (vihjatun numeerisen tai laadullisen alemmuuden kanssa)” (Brown, BDB). Täten, sana voidaan kääntää tarkoittamaan “erittäin”. Tästä huolimatta sen merkityslaajuus pitää sisällään “jäljelle jäänyt”-merkityksen, koska 1. Moos. 49:3, joka
käyttää samaa sanaa (jeter), lausuu: “Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla (jeter) arvossa, ensi sijalla (jeter) vallassa” (VKR). Tekstin asiayhteydessä Jaakob puhuu perinnöstä, jonka hänen poikansa saavat, sekä voimasuhteista, joka pitää sisällään maa-alueet, joita he joko saavat tai eivät saa. Dan. 8:n luvun asiayhteys viittaa valtaan, joka tulee olemaan erittäin menestyvä ja suuri sillä tavalla, että se on se taho, joka on jäänyt hallitsemaan maata. Tämä valta on paavikunta. (Lue enemmän todisteita siitä, että paavikunta on pieni sarvi artikkelista Kristillinen apokalyptiikka.)

Sunnuntain pyhittäminen ei ole vielä pedon merkki, vaan sunnuntaista tulee merkki siitä, että sen ottaja osoittaa uskollisuutta pedon ansiolle määritellä se, kuka voi pelastua eli kenellä on oikeus periä maa. Siksi sunnuntai on paavikunnan auktoriteetin merkki, koska, ensinnäkin, Katolinen kirkko katsoo olevansa maallisten valtojen yläpuolella, niin kuin sen kanoninen laki sanoo (Wylie, History of the Papacy; Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan uskonnonvapauden). Toiseksi, paavikunta pyrkii hallitsemaan koko maailmaa. John Robbins, poliittisen filosofian tohtori John Hopkins yliopistossa, valaisi paavikunnan motiivin, jonka se on osoittanut keinoillaan politiikassa, joka on sen pyrkimys hallita ”kaikkia yhteiskunnan ja talouden osa-alueita” (Robbins, Ecclesiastical Megalomania: The Economic and Political Thought of the Roman Catholic Church [Trinity Foundation, 1999], 85–86). Kolmanneksi, paavikunta pyrkii hallitsemaan tyrannimaisin poliittisin ja taloudellisin keinoin, niin kuin profetia ennustaa. Keskiajan kauheuksia toteuttanut paavikunta ei ole muuttunut. Vuonna 2006 paavikunta totesi, että inkvisitio oli sen mielestä laillisesti oikeutettu (Petre, ”Inquisition was a mistake but legally justified, claims Vatican official,” The Telegraph, 30.1.2006). Keskiajan jälkeen Rooma on jälleen eritavoin tuonut esille tarkoituksensa maailman valtion rakentamiseen mm. totalitarismin, vahvan valtioon perustuvan yhteiskunnan (corporate state), vapautuksen teologian ja fasismin kautta, niin kuin Robbins osoittaa kirjassaan Ecclesiastical Megalomania. Neljänneksi, paavikunta muutti sapatin sunnuntaille kerskuen sillä, että se teki sen juuri omalla auktoriteetillaan. Gaspar de Fosso, Reggion arkkipiispa, esitti avauspuheenvuoron Trenton kirkolliskokouksen 17:ssa istunnossa sanoen, että ”kirkon auktoriteettia ei täten voida sitoa Raamatun auktoriteettiin, koska kirkko muutti ympärileikkauksen kasteeksi, [ja] sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman auktoriteettinsa välityksellä.” (Heinrich Julius Holzmann, Kanon and Tradition (Ludwigsburgh, Germany: Dyruck und Verlag von Ferd. Riehm, 1859, 263, quoted in Norman R. Gulley, Church and the Last Things, 360, oma suomennos.) Paavi Pius IX ja Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous tekevät selväksi, että paavikunta ei usko moraaliseen omantunnonvapauteen ja, että kirkko määrittelee moraalin (Pope Pius IX, The Syllabus of Errors, #15, 20, 21, 23, 42, 44, 56, 77; Decrees of the First Vatican Council, Chapter 2 on Revelation, #8).

Todellisuudessa vain Jumala tuomitsee ikuisen lakinsa standardin mukaan eikä yksikään ihminen tai ihmisen instituutio voi ottaa Hänen paikkaansa (Ps. 119:89, 142, 160; Room. 2:13; 7:12; 8:7; 13:19; 1. Kor. 7:19; Ilm. 12:17; 14:12; Matt. 15:3–4; 19:17, 20; Mark. 7:9–10; Jaak. 2:10–12). Vain Jumala määrittelee maan perinnön oman auktoriteettinsa nojalla (Ilm. 14:7). On todella surullista, että kristillinen oikeisto, joka pyrkii tuomaan Jumalan auktoriteetin kunnioituksen takaisin yhteiskuntaan ihmisen auktoriteetin kunnioituksen sijaan, todellisuudessa lopulta tuokin ihmisen auktoriteetin kunnioituksen takaisin julistamalla sunnuntain pyhyyttä.

Lisäksi paavikunta väittää, että sunnuntai on sakramentti. Paavikunnan mukaan kumartamalla sen arvovaltaa, jolla se voi muuttaa Jumalan lakia, ja hyväksymällä sen evankeliumin, yksilö pelastuu, koska Katolinen kirkko opettaa, että yksilö pelastuu ainoastaan sen sakramentaalisen arvovallan kautta (Catechism of the Catholic Church, #553, 830, 846, 849, 868, 981–987, 1127–1129, 1394). (Sakramentteja ovat esim. kaste ja ehtoollinen, jota kutsutaan myös eukaristiaksi.) Koska sunnuntai on liturginen (jumalanpalveluksellinen) juhla (Catechism of the Catholic Church, #1166–1167), se on ”sakramentaalinen liturgia” (Catechism of the Catholic Church, #1139) ja ”yhteyden sakramentti.” (Catechism of the Catholic Church, #1140.) Koska paavikunnan mukaan ihminen pelastuu sakramenttien kautta, ja koska sunnuntai on ”yhteyden sakramentti”, sunnuntai on paavillisen arvovallan merkki maailman pelastamiseksi yksimielisyydessä.

Petovallalla on siis oma yhtenäisyyden merkki. Puolestaan seitsemännen päivän sapatti on Jumalan kansan yhtenäisyyden merkki sekä uskonvanhurskauden merkki. Sapatti on merkki ikuisesta liitosta (2. Moos. 31:16 VKR), ja liitto on perustettu Kristuksen vanhurskaudelle liiton täyttäjänä (Joh. 19:30), sillä Jumalan nimen alla oleminen ei ole Jumalan edessä seisomista omassa vanhurskaudessa, vaan Jumalan armossa, joka perustuu ainoastaan Kristuksen vanhurskauteen hyväksiluettuna (Dan. 9:18 VKR; Room. 3:24, 25 VKR; 4:6– 8, 16 VKR). Niinpä sapatti on merkki levosta Jeesuksen täytetyssä työssä. Jumalan merkkiä kutsutaan Raamatussa myös Jumalan sinetiksi. Jumalan sinetissä on kyse uskovien nimistä (2. Moos. 28:21; Ilm. 22:4), ja ”nimet” tarkoittavat uskovien luonteita. Raamatussa oleva Laulujen laulu, joka runollisesti käyttää miehen ja naisen välistä rakkautta kuvaamaan Jumalan ja seurakunnan välistä suhdetta, paljastaa 8:6 -kohdassa, että sinetti on rakkaus Jumalaa kohtaan. Jumalan sinetti otsassa symboloi uskollisuutta Jumalaa ja Hänen lakiaan kohtaan, jonka Pyhä Henki painaa uskovien sydämiin Kristuksessa (Hes. 18:31; 36:26; Jer. 31:33; 2. Moos. 31:13). Niin kuin jo mainittiin, kyseessä on uskonvanhurskauden merkki (Room. 4:11), sillä uskon kautta vanhurskautettuna oleminen johtaa rakkauteen Kristusta kohtaan ja Hänen käskyjensä pitämiseen (Joh. 14:15). Koska sapatti on lain sydämessä, Raamattu sanoo: ”Ja se (sapatti) olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistutuksena sinun otsallasi, että Herran laki olisi sinun suussasi; sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä” (2. Moos. 13:9 VKR). Siksi uskollisuus Kristuksen käskyille tuo kunnian eli kirkkauden Jumalalle, koska Jumala saa sen aikaan uskovassa levosta käsin. Kuitenkin vielä suurempi kirkkaus on Kristuksen sijaisuhrissa ja välitystyössä, joka on Jumalan sinetin perusta ja johon usko kohdistuu. Ikuinen evankeliumi tuo kirkkauden Jumalalle (Ilm. 14:7). Jumalalle kunnian antaminen tarkoittaa sekä Jumalan tunnustamista Luojana ja jumalallisen lain tai vanhurskauden mittapuun antajana ja määrittäjänä joka on vahvistettu sapattikäskyssä että kunnian antamista Kristukselle hänen verensä perusteella (5:12–13; 7:1–15). Kansansa sinetöimisessä (7:1–8) Jumalalla on kunnia/kirkkaus (jae 12), koska enkelit näkevät kansan valkoisissa vaatteissa pestynä Karitsan verellä ja kuulevat heidän huutavan, että pelastus tulee Jumalalta ja Karitsalta (jakeet 9–15). Kristuksen veri ja pyhäkkö peittävät ja suojaavat Jumalan kansan (jakeet 14–15), ja tämä selittää sinetin merkitystä.
Yhteenvetona Jumalan sinetin merkityksestä, kun olet Kristuksen veren ansioiden kautta vanhurskautettu, joka johtaa rakkauteen Kristusta kohtaan, joka johtaa Hänen käskyjensä pitämiseen, joka pitää sisällään sapatin pitämisen, ja kun Pyhä Henki painaa sydämeesi uskon, joka katsoo yksin Kristuksen vanhurskauteen ja ansioihin, sillä juuri rakastamalla Jumalaa ymmärrät ehdottoman kykenemättömyytesi pelastua ilman Kristuksen hyväksiluettua vanhurskautta, jolloin ainoastaan uskon kautta turvaat ainoastaan Jeesuksen veren ja elämän ansioihin sijaisvanhurskautenasi, silloin sinulla on Jumalan sinetti. Silloin sinulla on perusta pysyä totuudessa (sapatti mukaan lukien), vaikka maa halkeaisi altasi, koska se perustuu ja päättyy ainoastaan Kristuksen vanhurskauteen sinulle hyväksiluettuna. (Lue enemmän pelastuksesta artikkelista Uskon kautta vanhurskauttaminen; ja lue enemmän pelastukseen liittyvästä tuomioprosessista, joka ottaa uskovan uskollisuuden huomioon uskon hedelmänä mutta päätyy lopulta vanhurskautukseen ainoastaan Jeesuksen ansioiden perusteella, artikkelista Uskon kautta vanhurskauttaminen tutkivassa tuomiossa.)

Täten, sunnuntaista tulee merkki vanhurskaudesta ihmisen tekojen ja ansioiden kautta, sillä se on paavillisen arvovallan merkki liiton ehtojen ja pelastuksen (vanhurskautuksellisen levon) määrittämiseksi. Katolisessa pelastusopissa vanhurskautuksellisen levon perusta ei ole ainoastaan Kristuksen välitystyössä ja ansioissa, vaan myös ihmispappeudellisessa välitystyössä ja ihmisen ansioissa (General Council of Trent: Fourteenth Session, On the Most Holy Sacraments of Penance and Extreme Unction: Doctrine of the Sacrament of Penance, ch. v, vi, Papal Encyclicals Online; Catechism of the Catholic Church, #2009–2011). Juuri ihmisen kyvyille ja ansioille hallintavaltateologia ja maailman pelastaminen politiikan välityksellä perustuu, vaikka niitä mainostetaankin Jumalan tekona ihmisen ja ihmisinstituutioiden kautta. Keskiajan paavikunnan perinnöstä tulee se harhaluulo, että ihmisen arvovallalla voidaan määritellä Jumalan laki eli oikea ja väärä eli se, kenellä on oikeus periä maa. Keskiajan perinnöstä tulee hallintavaltateologia, jonka mukaan kristittyjen tulee alistaa maailma jopa raa’alla voimalla jalkojensa juureen, jotta se pelastuisi—että kristittyjen tulee varmistaa maailman perintö.

Koska se on niin tärkeä seikka, mainitsen nyt kolmannen kerran, että sunnuntain pyhittäminen ei ole vielä pedon merkki. Lopulta kyse tulee olemaan siitä, kenelle annamme korkeimman arvovallan elämässämme. Palvommeko Jumalaa vai petoa, ja ajattelemmeko Jumalan vai pedon tavalla eli minkälainen luonne meille kehittyy ajattelumaailmamme kautta (Ilm. 13:3–4)? Otammeko Jumalan arvovallan merkin otsaamme (Ilm. 7:2–3)? Vai otammeko pedon merkin otsaamme ja/tai käteemme (13:16)? ”Otsa” kuvaa mieltä, omatuntoa, valintoja ja sydäntä (5. Moos. 6:6–8; Room. 7:25; Hes. 3:8–9). ”Käsi” kuvaa tekoja (Saar. 9:10; Jes. 59:6). Juuri siksi Raamattu sanoo, että sapatti olkoon merkkinä kädessä ja otsalla (2. Moos. 13:9). Paholainen saattaa maailman siihen vaiheeseen, että jokaisen on tehtävä valinta kahden välillä: joko antaa korkein auktoriteetti Jumalalle tai pedolle; ja on olemassa vain kaksi korkeimman auktoriteetin ja perinnön merkkiä: sapatti ja sunnuntai. Kolmatta vaihtoehtoa ei tule olemaan. Juuri siksi niillä, jotka nykyään pitävät sunnuntaita, ei ole pedon merkkiä. Jumala ei pakota meitä tekemään valintaa. Hän yksinkertaisesti toivoo, että tekisimme oikean valinnan; ja Hän vaikuttaa mieleemme, odottaa ja vetää meitä puoleensa rakkauden köysin.

Kun muinaisen Babylonin kuningas Nebukadnessar yritti yhdistää kansan, hän teki sen pystyttämällä kuvapatsaan yhtenäisyyden merkiksi (Dan. 3). Ja kaikkien oli kumarrettava tuota kuvapatsasta osoittaakseen uskollisuutensa Babylonille. Sama teema toistuu lopunaikana, kun lopunajan Babylon tekee pedon kuvan. Juuri tällä tavalla lopunajan Babylon tekee pedon kuvan, sillä se pyrkii pakottamaan kaikki osoittamaan uskollisuutensa itselleen eli uskonnollistaloudellispoliittiselle maailmanjärjestykselle merkin kautta (Ilm. 13; 14:8–11; 16:12–14; 17; 18). Ja juuri siksi USA (maasta nouseva peto [Ilm. 13]) ja langennut protestantismi (maasta nouseva peto sekä väärä profeetta [Ilm. 16:13]) tekevät pedon kuvan eli pystyttävät järjestelmän, joka perustuu paavikunnan eli Babylonin äitikirkon auktoriteetille, jonka yhtenäisyyden merkki on sunnuntain pyhittäminen. Babylonin tytärkirkot tulevat seuraamaan äitikirkkoa. Paavikunnasta kirjoitetaan: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’. (Ilm. 17:5 VKR).”

Kun kuningas Nebukadnessar pakotti kaikki kumartamaan kuvapatsasta, oli kolme yksilöä, jotka eivät suostuneet siihen (Dan. 3:12). He eivät tehneet sitä itsepäisyydestään, vaan tahdostaan olla uskollinen Jumalalle. He eivät omassatunnossaan nähneet oikeaksi rikkoa Jumalan lakia, joka kieltää kumartamasta jumalankuvia. Näiden kolmen miehen nimet olivat Sadrak, Mesak ja Abed-Nego. Rangaistukseksi heidän ”rikoksestaan” vallitsevaa ”maailmanjärjestystä” vastaan heidät heitettiin tuliseen pätsiin. Puolestaan lopunaikana Saatanan viha kohdistuu niitä vastaan, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus” (Ilm. 12:17 VKR). Lopulta osalle ihmisistä ei anneta oikeutta periä maata, eli heidän oikeuksiaan otetaan pois, eli he eivät saa oikeutta ostaa eikä myydä, koska he eivät ”kumarra” huippuvalvontayhteiskunnan ”kuvapatsasta”. Jopa kuolemanrangaistus tullaan asettamaan sunnuntain ja ”yhteisen hyvän” ”häpäisijöille” (Ilm. 13:15). Sunnuntain pyhittämisestä tulee pedon merkki siinä vaiheessa, kun maailman johto ja erityisesti USA asettavat sen uskollisuuden merkiksi ja asettavat rangaistukset niille, jotka heidän mielestään ovat vaaraksi yhtenäisyydelle. Meillä on siis aihetta olla huolissaan, kun seuraamme kristillisen oikeiston nousua. Toisaalta, mikäli sunnuntailaki toteutuu pian, Jeesuksin tulee pian lopettamaan tämän maailman epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen sekä Hänen nimensä väärinkäytön (koska siis sunnuntai ei ole raamatullinen lepopäivä ja koska Jumalan valtakunta perustuu rakkaudelle ja omantunnonvapaudelle ei raa’alle hallinnolle, joka ei kunnioita uskonnonvapautta).

Omantunnonvapaus on siis ”tapetilla” lopunaikana eli tänä aikana. Itse asiassa jo 1800-luvun Yhdysvalloissa yritettiin saattaa sunnuntailakia voimaan. Kun tuolloin viikon ensimmäistä päivää (sunnuntaita) ajettiin lailla määrättäväksi jumalanpalveluspäiväksi, adventisti nimeltä Alonzo Trévier Jones (1850–1923) onnistui kääntämään senaatissa ja kongressissa käsitellyt asiat siihen suuntaan, että perustuslaillista uskonnonvapautta kannatettaisiin (Jeffrey Rosario, “Jones, Alonzo Trévier (1850–1923),” Encyclopedia of Seventh-day Adventists [ESDA]). Jones katsoi, että sunnuntailain kannatus oli Yhdysvaltain perustuslain ensimmäistä lisäystä vastaan, joka kieltää kongressia (vastaava Suomen eduskunnalle siinä mielessä, että se säätää lait) ”kannattamasta yhtä uskontoa toisten yli,” mikäli käytämme Cornellin oikeusoppilaitoksen ilmaisua (Cornell Law School Legal Information Institute, “First Amendment”). Jones oli oikeassa. Raamattu julistaa voimakkaasti omantunnonvapautta; ja länsimainen perustuslakiin ja yksilön oikeuksiin pohjautuva yhteiskuntajärjestys kaatuu ilman omantunnonvapautta.

On tuotava selväksi, että Ellen White kirjoittaa ja minäkin uskon, että esivallan kunnioittaminen ja totteleminen on oikein niin pitkälle, kun se ei ole sitä vastaan, että yksilö saa omantuntonsa perusteella noudattaa Jumalan käskyjä (Alfa ja Omega 6, 51). White myös sanoo, että on oltava varovainen sanoissaan sen suhteen, ettei meistä saataisi sellaista kuvaa, että uhmaamme esivaltaa ja lakia ja järjestystä (ibid.). Tämä on ymmärrettävää, sillä oikea kristitty todella kunnioittaa lakia ja järjestystä ja tahtoo, että evankeliumin ja totuuden leviämiselle olisi mahdollisimman vähän esteitä. Kuitenkin on oltava selvillä siitäkin, että Saatanan suurin eksytys tulee juuri näennäisesti lain ja järjestyksen kautta, ja vieläpä näennäisesti kristillisen lain ja järjestyksen kautta, joka kuitenkin ohjaa Jumalan lain rikkomiseen. Toimme esiin tämän tärkeän täsmennyksen, sillä kun esivalta (Suomessakin ja ympäri maailman) tuo sunnuntain lepäämispakon (totalitaarinen systeemi tulee olemaan maailmanlaajuinen: Ilm. 12:9; 13:2, 3, 7, 8 [KJV], 14; 14:8; 17:15, 18; 18:3; 19:20), se ei vielä kiellä viettämästä lauantaita tai mitään muutakaan päivää pyhänä tai lepopäivänä. Tässä vaiheessa ei ole tarvis olla esivaltaa vastaan. Henkilökohtaisesti voin hyvin pitää yhden lisävapaan viikossa. Mutta kun esivalta tulee myös kieltämään sapatin viettämisen, silloin raamatulliset kristityt eivät voi yhtyä tähän lakiin. Tästä onkin esimerkki juuri Nebukadnessarin käskyssä kumartaa kuvapatsasta, sillä tuo käsky ei vain ohjannut kunnioittamaan tätä yhteyden merkkiä (kuvapatsasta), vaan se myös ohjasi rikkomaan Jumalan käskyä—nimittäin toista käskyä kymmenestä, joka kieltää kuvien palvonnan ja kumartamisen (2. Moos. 20:4–6). Juuri tämä toistuu lopunaikana, sillä maasta nouseva peto tekee pedon kuvan ja käskee, että juuri ne, jotka eivät kumarra pedon kuvaa, tulisi surmata (Ilm. 13:14–15).

Lisäksi itse järjestelmä, joka estää joidenkin henkilöiden ostamisen ja myymisen, eli kieltää myös joidenkin henkilöiden uskonnon tai ideologian jakamisen ja vastaanottamisen, pitää täten sisällään sen, että jotkin uskonnot ja/tai uskonsuuntaukset ja/tai ideologiat kielletään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että joillakin ei tue olemaan oikeutta harjoittaa uskontoaan tai uskonsuuntaustaan tai vakaumustaan. Ja tämä taas tarkoittaa profetian kannalta sitä, että silloin varsinkaan adventistit eivät saa harjoittaa uskoaan, johon kuuluu seitsemännen päivän sapatin viettäminen. Tällaista kansalaisten valvontaa tuskin pystytään toteuttamaan ilman huippuvalvontajärjestelmää, vaikkakin toisten ilmiantamisella viranomaisille tulee varmasti myös olemaan merkittävä osuus, aivan niin kuin tapahtui muinaisessa Babylonissa (Dan. 3:8–12), keskiajan yhteiskunnassa, kommunistisissa yhteiskunnissa sekä Natsi-Saksassa, ja aivan niin kuin tapahtui myös koronahysterian sulkutilojen aikana (”These lockdowns reveal the UK’s true character: we are a nation of snitches,” The Guardian; ”Corona-snitches thrive in lockdown Europe,” Politico). (Yhdysvaltojen kongressin valiokunta sittemmin totesi päätöksellä, että turvavälit ja maskipakot eivät perustuneet hyvin tutkitulle tieteelle, ja, että pitkittyneet sulkutilat aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä ja rokotepakot olivat ihmisten henkilökohtaisia vapauksia rikkovia [”House Covid-19 panel releases final report criticizing public health response to the pandemic,” CNN Health; ”Vaccine mandates did more harm than good, House report claims,” The Telegraph].)

Mitä tulee keskitettyyn huippuvalvontajärjestelmään, onkin mielenkiintoista, että myös Euroopan Unioniin on tuotu ehdotus pakollisesta sosiaaliseen mediaan vahvistautumiskirjautumisesta (”Henna Virkkunen kertoo, miten lapsia netissä saalistavat aiotaan pysäyttää,” Helsingin Sanomat). Toki tämä ehdotus toteutetaan internetin turvallisuuteen ja vielä lasten turvallisuuteen vedoten (huom. myös rokotepakkoja usein ”oikeutettiin” turvallisuuteen vedoten). Lasten turvallisuus on tärkeä asia, mutta on myös otettava huomioon, mihin tällainen tunnistusjärjestelmä lopulta voisi viedä. Tämä tunnistautuminen tehtäisiin luonnollisesti pankkitunnuksilla. Silloin pankit ja valtio yhdessä valvoisivat henkilöiden keskustelua internetissä, joka tarkoittaisi sitä, että heidän ajatusten ja uskomuksien jakamista ja vastaanottamista seurattaisiin. Se taas tarjoaisi pätevän alustan niiden tunnistamiseen, jotka valtion ja pankkien mielestä jakavat ja vastaanottavat yhteiselle hyvälle vahingollisia ajatuksia ja uskomuksia. Ja se taas antaisi mahdollisuuden heidän pankkitiliensä jäädyttämiseen, jolloin heillä ei olisi järjestelmän kannalta oikeutta ostaa eikä myydä eikä kirjautua muihinkaan palveluihin, jotka usein tarvitsevat pankkitunnuskirjautumisen. Täten menisimme takaisin keskiajan paavikunnalliseen totalitaristiseen maailmaan sen modernissa digitaalisessa muodossa. On mielenkiintoista, kuinka koronahysterian aikana jo niiden pankkitilejä jäädytettiin, jotka eivät hyväksyneet valtion totalitaristisia keinoja, jotka juuri tuhosivat monien kansalaisten toimeentulon ja elämän. Näin tapahtui ainakin joillekin Kanadan rekkasaattueeseen osallistuneille (”Canadian authorities freeze financial assets for those involved in ongoing protests in Ottawa,” CNN World).

Uskollisuus Jumalan sanalle koituu lopulta voitoksi, vaikka vähän aikaa vainoa joutuisikin kestämään, sillä Babylon saa vallan vain ”hetkeksi aikaa” (Ilm. 17:12 KR92). Jotkut joutuvat antamaan henkensä, mutta lopulta marttyyrien veri ei enää inspiroi ihmisiä kääntymään Kristuksen puoleen, ja silloin marttyyrien veren vuodatus lakkaa. Mutta vaikka kuolema olisikin osana, Kristuksen vanhurskaus tuo pelastuksen ikuiseen elämään. Tuskin kukaan meistä voi olla valmis vainolle—todella valmis, sanan täydessä merkityksessä. Jumala antaa Häneen luottaville voiman kestää sillä hetkellä, kun se tulee. Siksi valmis voi olla vain uskon kautta, ja usko katsoo Jeesuksen täydelliseen uskoon ja valmiuteen, jonka Hän jo valmisti meille ristillä ja ylösnousemuksessa, ja joka luetaan meille, kun tartumme siihen uskon tyhjällä kädellä, koska meillä ei sitä itsessämme ole. Sadrak, Mesak ja Abed-Nego pelastuivat tulisen pätsin lieskoilta (joka kuvaa myös Jumalan tuomion tulta), sillä heidän keskellään tuossa pätsissä seisoi neljäs henkilö. Nebukadnessar kuvaili, että tämä ”neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika” (Dan. 3:25 VKR). Tämä Jumalan Poika, jota myös Enkeliksi kutsutaan (jae 28), ei ollut kukaan muu kuin Jumalan Poika, Jeesus Kristus (sillä Raamatussa Herra Jumalaa kutsutaan myös nimellä Herran Enkeli [2. Moos. 3:2; Tuom. 2:1]). Tuomion tuli ei pysty tuhoamaan Kristuksen sijaisuhrin vanhurskautta, josta palava orjantappurapensas on esikuva (2. Moos. 3:2), sillä Hän tuli kiroukseksi meidän sijaamme, jotta me pelastuisimme (1. Moos. 3:17–18; Gal. 3:13), josta orjantappurakruunu Hänen päässään on symboli. Vain Kristus pelastaa. Vain Kristuksen suojaava välitystyö pelastaa. Toki vanhurskautus johtaa pyhitykseen, mutta ihmisessä tapahtuvassa kasvavassa nöyryydessä (joka on pyhyyden syvin olemus) ei ole niitä ansioita, jotka riittävät Jumalan äärettömän lain ja kirkkauden valtaistuimen edessä. Kristus suojaa meidät omalla vanhurskaudellaan, ja vain silloin kestämme. Danielin kirja kertoo tästä lopunajan viimeisestä vaiheesta ja Kristuksen vanhurskauden suojasta: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan” (Dan. 12:1 KR92).

Otathan sinäkin tänään vastaan pelastuksen Jeesukselta, jotta nimesi olisi tuossa elämän kirjassa. Eikö se teekin Hänen lempeän kutsunsa suloiseksi, koska Hän ei pakota sinua seuraamaan Häntä. Hänen rakkauteensa kuuluu valinnanvapaus. Ja etkö sinäkin tahtoisi levätä Hänen armossaan. Hän antoi henkensä sinunkin puolesta. Kristuksen omilla on edessään loistava tulevaisuus uudessa maassa, jossa ei ole enää epäoikeudenmukaisuutta, kärsimystä eikä kuolemaa (Ilm. 21:1–4). Näin sanoo Jumalan erehtymätön Sana (jae 5).