Mikä on Israelin merkitys nykyaikana? Kuinka nykyihmisen tulisi suhtautua Israeliin? Keskittyvätkö Raamatun profetiat sinne? Mikä oli Israelin merkitys Raamatun kirjoittamisen aikoina? Jumala lupaa koota Israelin yhteen Sanassaan. Mitä se tarkoittaa? Onko Jumala luvannut myös poliittisen ja valtiollisen Israelin elpymisen Sanassaan? Nämä ovat erittäin ajankohtaisia kysymyksiä.

Aluksi on hyvä katsoa Raamatusta, mitä nimi Israel merkitsee. Jaakob sai nimen Israel, joka tarkoittaa: ”Taistelee voittoisasti Jumalan kanssa”. Nimi siis tarkoittaa hengellistä todellisuutta. Israelin isoisän, Abrahamin, kanssa Jumala teki hengenliiton eli uskonliiton ennen lakiliittoa (1.Moos. 15-17). Lailla tarkoitetaan tässä yhteydessä muinaisen Israelin yhteiskunnallisia lakeja ja uskonnollisia seremonialakeja, ei Jumalan ikuista lakia (Kymmentä käskyä eli Kymmentä sanaa [hepreaksi]) joka perustuu (myös) samoille lupauksille kuin Abrahamin uskonliitto. Lakiliittoa kutsutaan myös Vanhaksi liitoksi. Ei ole sattumaa, että vain uskonliitto laitettiin voimaan uhriveren kautta, joka kuvasi Jeesuksen ristinuhria. Puolestaan lakiliiton merkiksi asetettiin ympärileikkaus (17:10-14).

Jeremia ennustaa kirjassaan Uudesta liitosta, joka tarkoittaa samaa Abrahamin uskonliitoa (Jer. 31:31-34). Itse asiassa kyseessä onkin Raamatun mukaan ”Ikiaikainen liitto” (32:40). Tämä liitto oli uusi maanpäällisen Jumalan pelastavaa totuutta julistavan seurakuntajärjestyksen luonteeseen nähden, mutta se oli ja on ikiaikainen itse pelastavaan totuuteen nähden, koska se on vahvistettu Jumalan Pojan verellä. Kymmenen käskyn laki ei ole mitätöitynyt, koska Uudessa liitossa se juuri kaiverretaan sydämeen (31:33). Uuden liiton uskovalle on voimassa ainoastaan uskonliitto. Näin Jumalan pelastussuunnitelmassa Israelin kansallisen identiteetin määränneet lait, seremonialait sekä yhteiskunnalliset lait ja säädökset ovat poistuneet, ja tilalle ovat tulleet tämän esikuvallisen yhteiskunnallisen todellisuuden hengelliset, alkuperäiset ja lopulliset merkitykset. Toisin sanoen, yhteiskunnalliset lait eivät aina sovellu nyky-yhteiskuntaan ja ainoastaan niiden periaatteet ovat voimassa; esim. periaatteet koskien oikeudenmukaisuutta ja terveyttä ovat tärkeitä myös nykyaikana. Jeesus ”mitätöi säädöksistä muodostuvan käskyjen lain” (Ef. 2:15, kreikan kielestä suoraan suomennettuna, Bauer-Danker-Arndt-Gingrich (BDAG, s. 254, 340), https://timoflink.wordpress.com/2011/04/13/mita-oikein-kumottiin-ef-215/). Jeesus mitätöi Vanhan liiton kuollessaan ristillä, jonka merkiksi temppelin väliverho repeytyi kahtia ylhäältä alas asti, ihmisen siihen koskematta (Mark. 15:38).

Raamatun mukaan on siis selvää, että pelastus tapahtuu ainoastaan Jeesuksen kautta ja Hän kumosi Vanhan liiton esikuvat, ollen uhrattu Jumalan Karitsa johon Vanhan liiton temppelipalvelus viittasi. Vanhan liiton esikuvat kohtasivat todellisuuden roomalaisella ristillä kun Jumalan Poika teurastettiin. Toisin sanoen Ihmisen Poika, Immanuel – Jumala meidän kanssamme, lunasti ihmiskunnan takaisin itselleen ja vahvisti pelastussuunnitelman koko maailmankaikkeuden edessä (Ilm. 5:6-7). Tämän vuoksi voi pelastua ainoastaan jos ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman pelastuksenlahjan sydämeensä. Tästä kumpuaa se Raamatun opetus että millään geneettisellä kansalla ei ole enää koskaan erityistä asemaa pelastussuunnitelmassa, koska Uusi liitto on ikuinen (Jer. 32:40). Kirjoittihan Paavali: ”Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen… Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen… Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:14, 26, 28) Puolestaan Pietari, tajutessaan Uuden liiton merkityksen, sanoi: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.” (Ap.t. 10:34,35) On myös merkittävää, että Jaakob, kuultuaan mm. Paavalin ja Pietarin todistukset myös pakanoiden ottamisesta Jumalan kansaan Pyhän Hengen toimesta ja puhuessaan Jerusalemin kokouksessa, sovelsi tähän Uuden liiton tilanteeseen Aamoksen profetiaa seuraavasti: ”Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: — Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra, joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.” (Ap.t. 15:15-18).

Pelastus, johon liittyy pelastussuunnitelma, johon liittyy lopunajan tapahtumat, on yhtäläinen Jeesuksessa Kristuksessa koko ihmiskunnalle. Se on tarjolla kaikille, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan. Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu sekä Jumalan kansan ja Antikristuksen välinen taistelu on hengellinen taistelu, joka käydään ajattelutapojen välillä (Ef. 6:12; 2. Kor. 10:3-5; Ilm. 13:5,6; 14:6-10; 17:1-2; 18:2). Ilmestyskirja tekee selväksi, että taistelu on yleismaailmallinen (Ilm. 12:9; 13:2, 3, 7, 8, 14; 14:8; 17:15, 18; 19:20). Uuden liiton temppeli on hengellinen; se koostuu yleismaailmallisesti Jeesukseen uskovista ihmisistä ilman kulttuurirajoja.

Raamatun paikkoja, jotka osoittavat Uuden liiton Israelin ja temppelin olevan hengellinen (tekstit ovat Vanhasta kirkkoraamatusta, ellei toisin mainita):

”Me olemme kuulleet hänen sanovan: ’Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty’.” (Mark. 14:58) ”Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.” (Joh. 2:21)

”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1.Kor. 12:27)

”… Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (2. Kor. 6:16)

”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. ” (Ef. 2:20-22 KR92)

”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” (Ilm. 3:12)

”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room. 2:28-29)

”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1.Piet. 2:5)

”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:29) ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15)

Jerusalem vai Uusi Jerusalem

Israelin valtion tukeminen ja sionismi on suosittua nykyään. Luonnollisesti, ihmisellä on valinnanvapaus vaikuttaa myös poliittisesti, mutta Israelin valtion tukemisella ei vain ole raamatullisesti mitään merkitystä, niin kuin pian selitetään. Myös juutalaisuuden tukeminen on suosittua nykyään. Puolestaan tähän uskonnolliseen vaikuttamiseen vaikuttaa se, että tahtooko juutalaisiin keskittyä kutsuakseen heitä pelastukseen Jeesuksen kautta (sillä Raamatun mukaan Hän on ainoa pelastus) vai tahtooko juutalaisuutta tukea yhtäläisenä pelastustienä Jeesuksen uskonnon kanssa (joka on epäraamatullista). Moni kuitenkin uskoo että juutalainen temppeli, joka aiotaan rakentaa Jerusalemiin, tulisi olemaan profetian täyttymys.

Temppelin uudelleenrakennusta odottaa ns. futuristinen profetioiden tulkintaperiaate. Se asettaa osan Danielin kirjan Messiasprofetiasta (Dan. 9:20-27), tämän erityisesti juutalaista kansaa koskevan profetian viimeisen aikajakson, maailmanhistorian loppuun, koska sillä on erilainen käsitys Antikristuksen identiteetistä kuin on klassisella protestantismilla. Antikristustulkinta liittyy Israel kysymykseen syvästi, koska tulkinta Uuden liiton merkityksestä vaikuttaa tulkintaan Antikristuksen luonteesta.

On siis erittäin merkittävää huomata ja ymmärtää, että Raamattu kertoo Antikristuksen nousevan Jumalan hengellisestä temppelistä sekä turmelevan Jumalan hengellisen temppelin (2.Tess. 2:3-4); se tarkoittaa Raamatun, evankeliumin, jumalanpalveluksen ja Jumalan lain turmelemista. Protestanttinen tulkinta, eli ns. historiallinen profetioiden tulkintaperiaate, katsoo Antikristuksen aikaa kuvaavan profeetallisen aikajakson selittävän keskiajan kirkon aikajaksoa (Ilm. 11:2-3; 12:14; 13:5; Dan. 7:25; 12:7). Protestantismi näkee keskiaikaisen kirkon, pimeän keskiajan, olleen pimeää ja Jumalan sanan valon tukahduttavaa aikaa sen lukuisien Raamattua, evankeliumia, jumalanpalvelusta ja Jumalan lakia rikkoneiden oppien ja käytäntöjen vuoksi. Se on tapa, jolla Saatana on ovelimmin turmellut kristinuskon. Sana ”antikristus” tarkoittaakin sekä Kristuksen vastustajaa että Kristuksen sijaista. Lisäksi Raamattu ennustaa, että tämä keskiaikainen uskonnollispoliittinen totalitaarinen järjestelmä nousee jälleen (ja on jo noussut lähes täyteen valtaan, kun seuraa nykyisen paavin ottamuksia). Historiallinen profetioiden tulkintaperiaate katsoo siis paavikunnan olevan Raamatun Antikristus. (Lue enemmän ihmeellisestä Messiasprofetiasta sekä kristikunnan historian nousut ja laskut selittävästä antikristustulkinnasta artikkelista Kristillinen apokalyptiikka).

Protestanttinen tulkinta ajoi jesuiitat laatimaan vastauskonpuhdistuksena oman tulkintansa Antikristuksesta. Katolisen kirkon oli saatava negatiivinen ja antikristillinen huomio pois itsestään, joten he laativat preteristisen (menneisyyteen kohdistuvan) ja futuristisen (tulevaisuuteen kohdistuvan) tulkintaperiaatteen. Futuristisen tulkinnan loi salamancalainen jesuiitta tutkija, kirjoittaja ja kriitikko Francisco Ribera (1537-1691) noin vuonna 1590. Futuristinen teoria väittää, että Antikristus tulee vasta aivan maailmanhistorian lopussa. Nykyaikana futuristiseen teoriaan liitetään preterismiä, sionismia ja salaisen tempaamisen oppi. (Le Roy Froom, The Prophetic Faith of Our Fathers Vol. 2, s. 489, 493, http://docs.adventistarchives.org/docs/PFOF/PFOF1948-V02.pdf#view=fit) Raamatun opin muuttamisessa on siis taustalla poliittinen tarkoitusperä.

Tämä futuristisen antikristustulkinnan ja sionismin yhdistelmä uskoo että juutalainen temppeli, joka aiotaan rakentaa Jerusalemiin, tulisi olemaan profetian täyttymys. Preteristinen vaikutus toteutuu uskomuksessa, että Danielin kirjan kahdeksannen luvun pienen sarven symboli toteutui Antiokos IV Epifaneessa ja oli tietynlainen Antikristuksen esiaste. Se kuitenkin erottaa Dan. 7. luvun pienen sarven (Antikristuksen) yhteyden 8. luvun pieneen sarveen. Koska Dan. 7. luvun Antikristus toimi 1260 vuotta, alkaen ajasta kun kristinusko teki kompromissin vallitsevan kulttuurin filosofioiden, valtapyrkimyksien ja epäjumalanpalveluksen kanssa, niin se selittää mainiosti keskiajan pimeän historian Jumalan näkökulmasta. Mutta futuristisen näkemyksen mukaan, kristikunnan historiaan jää noin 2000 vuoden selittämättömän aukko. Niin kuin jo hiukan viitattiin, he uskovat näin, koska Messiasprofetian viimeinen jakso on irrotettu ja ”heitetty” maailmanloppuun, sillä heillä on erilainen käsitys kristityistä Jumalan temppelinä ja sitä kautta Antikristuksesta. Lisäksi tämä juutalaisille ”leikattu” (hepr. hatak) aikajakso on todellisuudessa otettu laajemmasta 2300 vuoden aikajaksosta, johon se kuuluu, joka mainitaan Danielin kirjan edellisessä luvussa (Dan. 8:14) (Näistäkin asioista tarkemmin artikkelissa Kristillinen apokalyptiikka).

Monet uskovat että tämä viimeinen juutalaisten aikajakso toteutuu ns. salaisen tempaamisen jälkeen. Näin juutalaiset jäisivät asumaan maanpäälle siksi aikaa kun kristityt asuvat taivaassa. Raamattu ei kuitenkaan tunne mitään salaista tempaamista. Se opettaa, että Jeesuksen tullessa taivaasta kaikessa kirkkaudessaan, maailmasta ei jää jäljelle käytännöllisesti katsoen yhtään mitään. Maapallo muuttuu ihmiselle asumiskelvottomaksi tuhanneksi vuodeksi (Ilm.20). Raamatussa sanotaan: ”Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.” (2. Piet. 3:10) Jeesuksen tulon tavan vertaaminen varkaan tuloon ei merkitse että Hän tulee salaa, vaan se tarkoittaa tulemisen yllätyksellisyyttä. Seuraavat Paavalin sanat valottavat asiaa: ”Juuri kun ihmiset sanovat: ’Kaikki on hyvin, ei mitään hätää’, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.” (1.Tess. 5:3) Paavali puhuu tässä siitä, kun jumalattomat ihmiset eivät ole valmiina Jeesuksen toiselle tulemukselle. Jeesus tulee taivaasta julkisella, näkyvällä ja kuuluvalla tavalla kokoamaan omansa pois (Luuk. 21:25-28; Matt. 24:29-36; Joh. 14:1-3; 1.Tess. 4:13-18; Ilm. 1:7). Silloin tapahtuu ylösnousemus, kun kuoleman unessa nukkuvat herätetään ja tulemuksen aikana maailmassa elävät Jumalan lapset muutetaan enkelien kaltaisiksi. Missään kohtaa Raamatussa ei puhuta Jeesuksen takaisintulosta ja tempaamisesta erillään. Ne ovat yksi ja sama yleinen tapahtuma.

Jumala ei pakota osaa maailman ihmisistä jäämään asumaan syntisinä ihmisinä maanpäälle, sillä kaikissa ihmisissä on taipumus syntiin niin pitkään kuin ihminen on osaksi yhtä kuin tämä maallinen ruumis; vasta ylösnousseessa ja kirkastetussa ruumiissa ei ole taipumusta syntiin (1. Kor. 15:35-58; 2. Kor. 5:1-10). Paavali kirjoitti: ”Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.” (1.Kor. 15:50-52)

Pelastuksen tultua universaaliksi Jeesuksen kautta, Uuden liiton kautta, millään geneettisellä kansalla ei ole vähäisempää eikä erityisempää asemaa lopunaikana, maailmanhistorian viimeisissä tapahtumissa, ylösnousemuksessa eikä viimeisellä tuomiolla. Jokainen ihminen tuomitaan yksilöllisesti hänen tekojensa mukaan (Jer. 31:30; Matt. 16:27; 25:31-46; Ilm. 22:12; 2. Kor. 5:10). Lopulta on vain kaksi ihmisryhmää: Jumalan lapset ja jumalattomat (Joh. 5:28-29; Matt. 25). Nämä kaksi eri ryhmää tuomitaan eri aikana, eri ylösnousemusten yhteydessä (Ilm. 20). Sitä tarkoittaa se kun Jeesuksen tullessa toiset otetaan ja toiset jätetään (Matt. 24:41), sillä jumalattomat kuolleet herätetään vasta tuhannen vuoden jälkeen. Kuolema on tiedotonta unta (Saar. 9:5). Kuolleilla ”ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta” (9:10).

”Futurismissa” ihmisten katseet ja profetioiden täyttymisten odotukset kiinnitetään konkreettiseen Israeliin, Islamiin, Palestiinaan ja niihin vaikuttavaan politiikkaan kun todellinen taistelu käydään hengellisesti ajattelutapojen välillä ja todellinen Antikristus on uskonnollispoliittinen ja näennäiskristillinen valta, joka nousi Rooman valtakuntaa kuvaavasta pedosta, sen kymmeneksi valtakunnaksi hajoamisen jälkeen, kristillisestä Euroopasta (Dan. 7:7-8, 24 VKR; 2.Tess. 2:3,7), ja se tulee olemaan Jumalan totuutta vääristävänä ja omantunnon vapauden kieltävänä valtana olemassa maailmanloppuun asti; ja noustessa jälleen valtaan se tulee olemaan suvereenissa hallinnassa aina Jeesuksen tuloon asti (Dan. 7:21-22; 2.Tess. 2:8). Jeesus on silloin ”surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella” (2.Tess. 2:8) tämän maailman vallan, ihmisen kierouteen ja valheisiin pohjautuvan vallan ja voiman, tämän suuren Babylonin.

Futuristiseen profetioiden tulkintaperiaatteeseen uskoo useat evankeeliset ja karismaattiset suunnat. Nykyään Katolinen kirkko ja karismaattisen seurakunnan johto ovatkin jo avoimesti yhdistyneet jesuiittapaavi Franciscuksen solmittua ne yhteen (https://www.youtube.com/watch?v=B6Q7kc51QhE&list=UUoukmbvEg2-qlFU5HCxUJfQ). Preteristinen ja futuristinen antikristuksen tulkintaperiaate pyrkii mitätöimään protestantismin löydön siitä, että paavikunta ei aja Jeesuksen uskoa vaan oman valtansa kasvattamista. Toisin sanoen, se pyrkii mitätöimään protestanttisen periaatteen arvovallan antamisesta Raamatulle, Jumalan sanalle, ja pyrkii siirtämään arvovallan paavikunnalle (joka on aina pyrkinyt saamaan kristikuntaa ja koko maailmaa oman valtansa alle). Niin kuin jo mainittiin, Raamatun sanoman muuttamisen taustalla on halki aikojen ollut taustalla vallan tavoittelu ja poliittiset tarkoitusperät. Jesuiittojen tarkoitus on aina ollut saada uskonnollispoliittinen valta keinoilla millä hyvänsä. On ironista, että juuri tämä Katolisen kirkon ja näennäisen protestantismin yhtyminen on yksi Raamatun profetioiden täyttymys historiallisen profetioiden tulkintaperiaatteen mukaan. Se tulee viemään Antikristuksen viimeiseen nousuun politiikan kärjessä, sen asettaessa jälleen omatuntoa kontrolloivan maailmanjärjestyksensä joka tulee panemaan voimaan sunnuntailain.

Salomon temppelin uudelleenrakentaminen ja uhrijärjestelmän uudelleenasettaminen ei hyödytä Jumalan evankeliumia Jeesuksessa millään tavalla. Päin vastoin, se mitätöi Jeesuksen uhrikuoleman ja sovituksen, vie huomion pois ainoasta pelastustiestä joka on Jeesus Kristus, pyrkii tuomaan Vanhan liiton takaisin ja pyrkii mitätöimään Raamatun profetiat joiden kautta todellinen Antikristus voidaan tunnistaa. Raamatussa ei kuitenkaan opeteta että Jumala toisi Vanhan liiton uudestaan voimaan, niin kuin futuristisessa tulkinnassa nykyään laajasti opetetaan. Todellisuudessa, Vanha liitto oli väliaikainen (Gal. 22-25) ja Uusi liitto pysyy ikuisesti (Jer. 32:40). Poliittisen Israelin sotkeminen hengelliseen Israeliin, ja sen liittäminen profetiaan, johtuu usein Room. 11:25-29 jakeiden väärästä tulkinnasta. Kyseinen teksti kuuluu: ”Sillä minä en tahdo, veljet -ettette olisi oman viisautenne varassa- pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ’Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.’ Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.”

Paavali puhuu sekä Vanhan että Uuden liiton Israelista, mutta Israel nimellä hän tarkoittaa sekä syntyperäisiä israelilaisia että kääntyneitä pakanoita. Tämä on selitettävissä sillä, että jo Vanhan liiton aikana ”koko Israelilla” tarkoitettiin sekä syntyperäisiä israelilaisia että muukalaisia yhdessä. Sanalla ”kaikki Israel” tai ”koko Israel” (KR92) Paavali viittaa Joosuan kirjan 8:33 jakeeseen, jossa lukee seuraavaa (korostus lisätty): ”Ja koko Israel vanhimpineen, päällysmiehineen ja tuomareineen seisoi kummallakin puolella arkkia, päin leeviläisiä pappeja, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin maassasyntyneetkin, toinen puoli kääntyneenä Garissimin vuorta kohti, toinen puoli Eebalin vuorta kohti. Niin Israelin kansa ensiksi siunattiin, niinkuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt.”

Israeliin siis luettiin myös muukalaiset jo Joosuan aikana. Tärkeintä oli hengellinen sanoma, ei ihmisten luokittelu kansallisuuksiin. Tämä korostui varsinkin silloin kun Israel sekoittui toisiin kansoihin pakkosiirtojen kautta. Pohjoinen Israel joutui pakkosiirtoon vuonna 722 eaa. kun Assyria valloitti sen. Silloin kymmenen pohjoista heimoa sulautuivat toisiin kansoihin. Tämä ennustettiin Hoosean kirjassa (jossa myös tehdään selväksi se että Assyria aiheuttaa Israelin tuhon) seuraavasti: ”Efraim sekoittuu muihin kansoihin” (7:8). Tämä tarkoitti sitä, että Pohjoinen Israel sekoittui pakanoihin, josta lähtien Israeliin luettiin myös ne kadonneet heimot, jotka tulisi vielä koota Jumalan kansaan pakanoiden keskuudesta. Puolestaan 600 luvun vaihteessa eaa. Babylonia valloitti eteläisen Juudan, jolloin myös juutalaiset sekoittuivat muihin kansoihin. Paavali siis puhuu Uuden liiton hengellisen Israelin kokoamisesta, johon kuuluu sekä heprealaisia että ei-heprealaisia, sekä israelilaisia että ei-israelilaisia, sekä juutalaisia että ei-juutalaisia. Pakanain täysi luku, niin kuin Paavali sen ilmaisee, tulee sisään Jumalan perheeseen, hengelliseen Israeliin, Jeesuksen kautta.

Paavali ei puhu Vanhan liiton Israelin poliittisesta ja yhteiskunnallisesta uudelleenrakentamisesta, jonka mukaan Jerusalemin temppelillä tulisi vielä olemaan pelastava merkitys, koska Uudessa liitossa pelastuu ainoastaan Taivaallisen temppelin kautta, koska Jeesus toimii siellä. Jeesus palautti, ja ennen kaikkea toteutti, alkuperäisen Abrahamin uskonliiton merkityksen. Siksi Abraham nimi tarkoitti ja yhä tarkoittaa ”Kansojen paljouden isä” (1.Moos. 17:5) ja siksi hänen siemenessään tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat (26:4). Niin kuin jo mainittiin, Vanhan liiton temppelin merkitys lakkasi Jeesuksen kuollessa ristillä jonka osoitukseksi temppelin esirippu repeytyi kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:51). Noustuaan taivaaseen Jeesus vihki taivaallisen pelastuskeskuksen toimintaan omalla verellään (Hepr. 4:14-5:10; 8:1-10:18). ”Koko Israel” lauseen jälkeen Paavali viittaakin Jeesukseen pelastajana ja kokoajana (Room. 11:26-27). Tämä kokoaminen alkoi Jeesuksen ja apostolien kautta, ja se on jatkunut historian kulkiessa Jumalan Sanan ja profeetallisen seuraannon kautta aina lopunajan jäännöksen kokoamisen aikaan. Kokoaminen päättyy armonajan päättymiseen maailman historian viimeisinä päivinä, jonka jälkeen, niin kuin on jo mainittu, Jeesus tulee taivaasta julkisella, näkyvällä ja kuuluvalla tavalla kokoamaan omansa pois.

Lauseella: ”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu”, Paavali tarkoittaa sitä, että myös lihallisilla (geneettisillä) israelilaisilla, joille oli annettu lupaukset ja suuret siunaukset itse Herran johdettua heitä, on mahdollisuus päästä takaisin Jumalan armon piiriin Jeesuksen kautta, mutta ainoastaan Jeesuksen kautta, niin kuin hän puhuukin edellä samassa luvussa. Israelilaiset ovat Jumalan ”rakastettuja isien tähden”, koska heille annettiin lupaukset; mutta lupaus luvatusta maasta piti aina sisällään alkuperäisen ja lopullisen merkityksen, joka oli ja on lupaus taivaallisesta Kaanaanmaasta. Jumalan lupaus israelilaisille omasta maasta, maallisesta valtakunnasta ja temppelistä oli ohimenevää ja kuolevaista, niin kuin kaikki tässä maailmassa. Jeesus sanoi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” (Joh. 18:36). Abrahamista kerrotaan: ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” (Hepr. 11:9-10, korostus lisätty) ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” (jae 13).

Paavali kertoo, että kansalliset israelilaiset ja juutalaiset voidaan oksastaa takaisin Herraan joka on runko, ja sitä kautta takaisin Israeliin, eli alkuperäiseen hengelliseen Israeliin (Room. 11:15-24). Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” (Joh. 15:5) Pelastus on aina ollut ainoastaan Jumalan Pojassa. Lihallisella ja valtiollisella Israelilla ei yksinkertaisesti ole enää merkitystä Jumalalle, koska Vanhan liiton temppeli ja sen toimitukset kuuluivat Vanhaan liittoon. Yhtälailla myös esikuvallisen Kanaaninmaan tavoittelu kuuluu Vanhaan liittoon, ja Uudessa liitossa on tarkoitus katsoa eteenpäin uuteen maahan ja taivaaseen, jotka Jumala tulee luomaan, joissa ei ole enää kuolemaa ja murhetta (Ilm. 21:1-8).

Abraham siis odotti sitä kaupunkia ”jonka rakentaja ja luoja on Jumala” (Hepr. 11:10). Myös Uusi Jerusalem kyllä valmistuu, Raamatun mukaan, mutta se ei valmistu ihmiskäsin, eikä se valmistu maanpäällä. Jeesus on sen rakentaja. Hän sanoi: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh. 14:3). Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta, niin kuin Johannes kirjoittaa: ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.” (Ilm 21:2) Jerusalem laskeutuu tuhatvuotiskauden jälkeen. Niin kuin jo selitettiin, Tuhatvuotiskauden ajankohta on ensimmäisen ylösnousemuksen (Jumalan omien herättämisen) ja toisen ylösnousemuksen (jumalattomien herättämisen) välissä (Ilm. 20).