Maailma muuttuu lujaa vauhtia kuin globaaliksi valvontayhteiskunnaksi. Koronaepidemia on viimeisin ilmiö, joka on kirvoittanut valtioita tehostamaan valvontaa Koronasovellusten kautta. Myös maailman ja EU:n talousjärjestelmää uudistetaan tiettyyn suuntaan kovaa vauhtia. Tässä artikkelissa luomme katsauksen suurempaan kuvioon maailmanlaajuisen valvontatrendin ja talousjärjestelmän uudistuksen takana.  Euroopan historialla ja arvoilla on suunnattoman suuri vaikutus näihin valtioille ja uskonnollispoliittisille valloille yhteisiin globaaleihin arvoihin ja intresseihin.

Jumalan Henki ilmoitti Raamatun kirjoittajille tulevasta globaalista näennäiskristillisestä vallasta, joka polkisi omantunnonvapauden maahan. Kuinka Eurooppa on rakentunut ja rakentuu sitä lopullista suurta ”poikkeusoloa” varten, josta tulee uusi ”normaaliolo”, kun omantunnonvapaus rikotaan? Väitän, että arvot ja periaatteet, joiden väheksyminen johtaa omantunnonvapauden ja uskonnonvapauden rikkomiseen ovat oikeusvaltioperiaate, vallankäytön avoimuus ja tasa-arvo oikeuden edessä, josta sananvapaus ja oikeus yksityisyyteen ovat johdannaisia.

Tämä blogipostaus ei ole poliittinen, eikä sen tarkoitus ole sijoittua mihinkään oikeisto-vasemmisto akselilla (tai millään poliittisella akselilla), vaan kynäilyni on uskonnollis-eettis-filosofista, joka tarkastelee asioita Raamatun profetioiden näkökulmasta. Kirjoitelma käsittelee aihetta vertailemalla raamatullisia periaatteita ja Bilderberg ryhmän ja paavikunnan periaatteita oikeudelle, politiikalle ja taloudelle. On paljon muitakin globaalia yhtenäisyyttä rakentavia tahoja, niin kuin YK tai vaikka Trilateraalinen komissio, mutta Bilderberg yhteisön salaperäisyys tekee siitä ehkä mielenkiintoisemman. Vallankäytön avoimuuden väheksyminen mm. Bilderberg ryhmän kautta, kun se on (puoli)salassa verkostoinut maailman eliittiä, on johtanut globaaliin yhteishenkeen politiikassa, taloudessa ja mediassa, joka johtaa ja on jo johtanut sananvapauden ja yksityisyyden vapauden rikkomiseen. Siksi sitä tässä artikkelissa osittain rinnastetaan ja vertaillaan paavikuntaan, joka keskiajalla tukahdutti ihmisten perusoikeuksia. Raamattu kertoo, että tuo keskiajan kauhistuttava systeemi, joka vainosi, kidutti ja tappoi toisinuskovia ja toisinajattelevia, nousee jälleen aivan maailmanajan viimehetkillä (esim. Ilm. 13:3; lue enemmän todisteita tälle väittämälle artikkelista Kristillinen apokalyptiikka tai katso video Antikristus – Mies naamion takana). Lopulta Jeesus kuitenkin voittaa ja luo kaiken uudeksi niin kuin Hän on luvannut, joten ihmiskunnalla on toivorikas tulevaisuus. Kaikki pahuus ja kärsimys tuhotaan.

Mutta ennen hyvän täydellistä voittoa, Antikristus nousee viimeiseen äärimmäisen ovelaan ja petolliseen hyökkäykseen ihmiskuntaa kohtaan. Mm. turvallisuuden ja luonnonvarjelemisen varjolla, huippuvalvontayhteiskunta ottaa ohjat, ja jopa kristillisissä maissa uskonnonvapaus rikotaan jälleen. Tulevaisuudessa saattaa nousta muitakin ”syitä”, joiden varjolla vapauksia rajoitetaan, ja en sano, että omantunnonvapauden rikkova systeemi ja globaali sunnuntailaki tulee täydellä teholla ”ensi vuonna” tai lähitulevaisuudessa; mutta uskon kyllä, että lähiaikojen ja tämän päivän nopeat liikkeet vapauksien tukahduttamiseksi ovat merkittäviä askelia kohti lopullista raamatullisiin sfääreihin ulottuvaa uskonnonvapaudet rikkovaa globaalia systeemiä/yhdenmukaisuutta. Sen tuleminen täydellä teholla saattaa olla aivan oven takana; mutta milloin se tulee, en tiedä. Periaatteessa on mahdollista, että tämän systeemin pystyttämisessä ei onnistuta tai että se tulee hillitymmässä muodossa ja että Jumala näin antaa maailmalle lisäaikaa, mutta ainakin globaali mekanismi yksilön- ja omantunnonvapauden tukahduttamiseksi on realistista toteuttaa nykyisten globaalien ”syiden” ja niihin kohdistuvien vastaliikkeiden kautta.

Kuinka keskiaikaiset arvot voivat jälleen nousta suosituiksi? Aloitamme luomalla katsauksen Euroopan arvojen historiaan ja nykyiseen tilanteeseen.

Eurooppalaiset arvot

Arvot määrittelevät yhteiskuntien lait ja oikeudet. Eurovaalien alla puheenaiheena korostettiin ns. ”tuhannen vuoden takaisia yhteisiä eurooppalaisia arvoja”. Esimerkiksi Conference of European Churches (CEC) sanoo, että mm. ihmisarvo, demokratia ja oikeusvaltioperiaate tulevat ekumeenisista juurista (CEC Europe). Ekumenialla usein tarkoitetaan sekä uskonnollista että sosiaalista/poliittista yhteistyötä kirkkojen ja uskontojen välillä. CEC kuitenkin tarkoittaa ekumenialla sekä yhteistyötä kirkkojen ja uskontojen välillä (European Council of Religious Leaders) että juurien etsimistä tuhannen vuoden takaa, jolloin Rooman kirkkovaltio hallitsi Eurooppaa ja jolloin jakautuminen läntisen ja itäisen (Ortodoksisen) kirkon välillä ei ollut vielä tapahtunut (jako tapahtui vuonna 1054).

Rooman kirkolla eli Katolisella kirkolla on uskonnollispoliittisista järjestelmistä yli tuhat vuotta vanhat ja vahvimmat juuret Euroopassa, sillä Vatikaanin teokratia on jatkumo muinaisen Rooman keisarikunnalle. Toki myös Ortodoksinen kirkko polveutuu Roomasta, mutta Rooman keisari Justinianus antoi 500-luvun alussa Rooman paaville oikeudet hallita koko kristikuntaa sekä oikeudet politiikkaan (lue enemmän artikkelista Paaviuden nousu kirkkohistoriassa). Paavia pidettiin Euroopan korkeimpana kuninkaana, sillä hänellä katsottiin olevan sekä maalliset että taivaalliset avaimet pelastukseen. Onkin mielenkiintoista, että EU:n lipussa sekä sininen väri että tähdet viittaavat Neitsyt Mariaan (EU Flag).

Paavikunnalla on suunnattoman suuri ”edustuksellinen valta” nykymaailmassa, kun Paavi Franciscus on nostettu median kautta sosiaalisen, ekumeenisen, poliittisen ja moraalisen edistyksen ja vakauden keulakuvaksi. Franciscuksen kuva komeilee maailman johtavien aikakausilehtien etukansissa. Paavi tekee lujasti työtä luoden ja pitäen yllä suhteita uskonnollisiin, poliittisiin ja uskonnollispoliittisiin johtajiin. Hanna Ojanen, joka toimii Jean Monnet –professorina Tampereen yliopistossa ja on Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asiain komission jäsen, kirjoittaa:

”Uskonto näkyy entistä enemmän. Nato kiiruhtaa tapaamaan paavia: pääsihteeri Jens Stoltenberg oli paavin yksityisvastaanotolla lokakuussa ja keskusteli mm. Syyriasta ja ilmastokysymyksistä. Naton Defence College, Rooman lähellä sijaitseva koulutuslaitos, vei henkilökuntaa ja kurssilaisia toukokuussa paavin viikoittaiselle audienssille.” (ekumenia.fi)

Politiikkaa ja uskontoa yhdistetään arvojen perusteella, kun poliittisia arvokysymyksiä käsitellään mm. Kirkkojen maailmanneuvostossa (WCC), joka tekee yhteistyötä Paavi Franciscuksen kanssa (Oikoumene.org). Näin yhteistyö lopulta palaa paavikunnan uskonnollispoliittiseen agendaan, sillä katoliset instituutiot, arvot ja periaatteet ovat vallanneet poliittiset ja uskonnolliset valtatekijät. Siksi myös CEC tähtää yhtenäiseen Eurooppaan, yhdeksi orgaaniksi yhden hengellismoraalisen auktoriteetin alle. Oikeusvaltioperiaate ei siis tule yli tuhannen vuoden takaisista juurista, sillä paavikunta on monarkia, jossa paavilla on absoluuttinen valta (Vatican.com). John W. Robbins, poliittisen filosofian tohtori John Hopkins yliopistosta, valaisi paavikunnan motiivin, jonka se on osoittanut keinoillaan politiikassa, joka on sen pyrkimys hallita ”kaikkia yhteiskunnan ja talouden osa-alueita” (Ecclesiastical Megalomania, 85–86). On siis huomionarvoista, että CEC, WCC ja suurin osa maailman johtajista eivät tiedä tai mainitse, että Katolisen kirkon arvot olivat ja yhä ovat omantunnonvapauden ja uskonnonvapauden kieltäviä ja että protestanttisuus toi omantunnonvapauden, uskonnonvapauden ja samanarvoisuuden lain edessä (joka liittyy oikeusvaltioperiaatteeseen) hallitseviksi länsimaisiksi arvoiksi, josta puhutaan enemmän alla.

Oikeusvaltioperiaate ja sunnuntailaki

Oikeusvaltioperiaate luotiin rajoittamaan absoluuttista monarkiaa, jotta monarkit eivät pystyisi mielivaltaisesti hallitsemaan maitaan. Jokainen, hallitsijat tai vaikutusvaltaiset ihmiset mukaan lukien, ovat samanarvoisia riippumattoman oikeuden edessä. Perustuslain tulee täten määritellä oikeudet, ja perustuslain tulisi omata jokaiselle uskonnonvapaus ja omantunnonvapaus (sekä muita elintärkeitä vapauksia, joista puhutaan myös alempana).

Vatikaani on kuitenkin teokratia, jossa uskonnollinen johto määrää sekä politiikasta että kansalaisten omastatunnosta. Katolinen kirkko opettaa, että ihmisellä ei ole moraalista uskonnonvapautta. Paavikunta kyllä uskoo, että ihmisellä on poliittinen vapaus, mutta Vatikaanin mukaan se tarkoittaa sitä, että ateistinen valtio ei saa puuttua uskonnon harjoittamiseen (Catholicculture.org) ja sitä, että katolilaisten tulisi elää kirkon arvojen mukaan vaikuttivat he sitten missä yhteiskunnassa tahansa. Paavi Franciscus kyllä vastikään sanoi, että omantunnonvapautta on kunnioitettava aina ja kaikkialla, mutta on mielenkiintoista, että hän kohdisti lausunnon esimerkkiin, jossa katolilainen diplomaatti Aristides de Sousa Mendes myönsi viisumeita pakolaisille huolimatta näiden kansalaisuudesta, rodusta, uskonnosta tai poliittisista mielipiteistä. Ollaksemme johdonmukainen paavikunnan opetuksen suhteen, ilmeisesti paavi otti tarkoituksella esimerkin katolilaisen diplomaatin aatteellis-poliittisesta toiminnasta, sillä silloin kyse ei ollut kirkon johdosta, koska Katolisen kirkon mukaan kirkon johdolla on valta ohjata omatuntoja (ei diplomaateilla). Joka tapauksessa Katolinen kirkko ei usko moraaliseen omantunnonvapauteen, niin kuin Paavi Pius IX sanoi Syllabus of Errors kiertokirjeessä, kohdassa 15 (Papal Encyclicals). Asia käy myös erittäin selväksi Trenton konsiilista, jossa protestanttien oppi julistettiin pannaan. (Trenton kirkolliskokouksen päätöksistä ei ole kumottu [eikä Katolisen kirkon uskon mukaan voida kumota] yhtäkään pykälää.) Monet päättäjät ja vaikutusvaltaiset tahot siis katsovat, että ”yhteiset eurooppalaiset arvot” ovat tulleet Roomasta (tai osin Roomasta), mutta eivät tiedä tai mainitse Rooman kauhistuttavaa totalitarismia keskiajalla, eivätkä sen todellisia arvoja nykyään.

Maailman näennäinen pelastaminen peittää omantunnonvapauden (josta oikeusvaltioperiaate kumpuaa) paavikunnan ohjelmassa, jota se mainostaa. Koko maailman valtavirtamedia ajaa voimallisesti katolista narratiivia. Kiertokirjeessään Laudato Si, Paavi Franciscus tuo esiin Katolisen kirkon agendan, jonka mukaan maailma voidaan pelastaa (Laudato Si). ”Paavi puhuu koko maailmasta suurena sakramenttina [eli pelastuksena]. Maailmankaikkeus puhkeaa kukkaan Jumalassa, joka täyttää sen kokonaan. Sen vuoksi lehdessä, vuoripolussa, sadepisarassa tai köyhän ihmisen kasvoissa on nähtävissä mystinen, salattu merkitys.” (Suomen kuvalehti) Tätä on katolinen spiritualiteetti; ja varsinkin eukaristiassa, joka ”yhdistää taivaan ja maan” ja ”lävistää kaiken luomakunnan”, on pelastus, kirkon mukaan (Laudato Si, 236). Sunnuntain pyhittäminen ”keskittyneenä eukaristiaan” on erityisen merkittävä kiertokirjeen mukaan, sillä se ehkäisee ahneutta ja ”eristäytymisen tunnetta, joka saa meidät tavoittelemaan henkilökohtaista etua muiden kustannuksella” (237). Paavikunta siis haluaa kaikki yhteen (ei eristäytymään) saavuttaaksemme maailman pelastumisen ilmastonmuutokselta (ja muilta ongelmilta), josta eukaristia sunnuntaina on erityinen merkki.

Onkin huolestuttavaa, että paavikunta ja mm. CEC ajavat sunnuntain saattamista kansainväliseksi lepopäiväksi (Laudato Si, kohta 237). CEC on European Sunday Alliancen jäsen yhdessä monien katolisten ja protestanttisten yhdistyksien sekä ammattiyhdistysten kanssa (Jäsenlistat). European Sunday Alliance ajaa sunnuntain viettämisen säätämistä lakiin EU-tasolla (The pledge for a work-free Sunday). (On mielenkiintoista, että ammatiliittojen pomoja on ollut myös Bilderberg kokouksissa [WeAreChange].)

Maailmalla sunnuntailakia jo ”kokeillaan” Koronaviruksen vuoksi. Puolassa kauppa on kielletty 45:nä sunnuntaina vuodessa (Statista.com). Puerto Ricossa laadittiin laki, jonka mukaan autoa ei saa ajaa (paitsi hätätapauksissa) ja elintarvikekaupat on pidettävä kiinni sunnuntaisin (DLA Piper). Vaikuttaa todennäköiseltä, että Sloveniassa kaupat pidetään suljettuina sunnuntaisin myös Koronaepidemian jälkeen (Total Slovenia News). Kroatissa kaupankäynti, lukuun ottamatta mm. leipomoja ja kioskeja, on kielletty sunnuntaisin (Croatia Week). Filippiinien General Santos Cityssä ja Perussa kaikkien on pysyttävä kotonaan sunnuntaisin (CNN Philippines; Independent). Kaikki liikkuminen on kiellettyä Albaniassa sunnuntaisin (Tirana Times). Kypros ja Kreikka myös laittoivat kaupat kiinni sunnuntaisin (CyprusMail; ekathimerini). New Jerseyn kuvernööri suljetutti suurimman osan kaupoista sunnuntaisin, vastoin Yhdysvaltojen perustuslakia (State of New Jersey).

Tietenkin Koronavirus on ollut laukaisijana sunnuntairajoituksille ja vain muutama edellä mainituista maista kuuluu EU:hun. Joka tapauksessa sunnuntailaki tuleekin olemaan maailmanlaajuinen, ei vain Euroopan sisäinen, ja Koronapandemia on vasta ”harjoitus” tulevalle ilmastokriisille, niin kuin Lise Kingo, yksi YK:n johtajista sanoo (The Guardian) ja Koronapandemian tuoma sunnuntailain ”kokeilu” on vasta alkusoittoa, joka osoittaa sen suunnan, johon olemme matkalla.

Maailman johtajilla, jotka ajavat sunnuntailakia ja yleensäkin ihmiskunnan oikeuksia rajoittavia lakeja, on ainakin näennäisesti hyviä tarkoituksia; heillä voi olla todellisestikin hyviä motiiveja, niin kuin työntekijöiden oikeuksien riiston vähentäminen tai estäminen. Ehkä siksi ammattiliittojen johtajia on myös Bilderberg kokouksissa (WeAreChange). Mutta hyvät tarkoitukset eivät pyhitä keinoja. Heidän keinonsa eivät ole hyviä, koska ensinnäkin sunnuntai ei ole Raamatun osoittama lepopäivä, vaan se on seitsemäs päivä (lauantai) (enemmän artikkelissa: Lepopäivä maailmankuvana: suuret kertomukset sapatin ja sunnuntain takana). Toiseksi, CEC vaikuttaa kaipaavan paavikunnan kaltaista ylikansallista ja “todellista maailmanlaajuista poliittista auktoriteettia” niin kuin Paavi Benedictus asian ilmaisi (Caritas in Veritate). Kolmanneksi, paavikunnan ideologia vie niiden vainoamiseen, jotka eivät pyhitä sunnuntaita.

Paavikunnalla on se periaate, että jokaisella on sama moraalinen velvollisuus noudattaa uskonnollispoliittisen yhteiskunnan sääntöjä ns. yhteisen hyvän varjelemiseksi. 1890 Leo XIII laatii paimenkirjeen, jossa lukee seuraavaa: ”Kaikkien katolilaisten täytyy tulla aktiivisiksi tekijöiksi päivänpolitiikassa. Jokaisen katolilaisen täytyy käyttää valtaansa avustaakseen kansakuntien perustuslakien muuttamista Pyhän kirkon periaatteiden mukaisiksi.” (Sapientiae Christianae, Osa 12, oma käännös) Paavi Benedictus XVI vetosi Katolisen kirkon aseman tunnustamiseen politiikassa vedoten ns. luonnolliseen lakiin ja järkeen (DW). Luonnollisella lailla katolilaiset tarkoittavat Tuomas Akvinolaisen käsitystä yhteisestä hyvinvoinnista ja yhteisomistuksesta, joka, Tuomaksen mukaan, ilmenee luonnollisessa laissa (Summa Theologiae, osat 94-97). Tätä luonnollista yhteistä hyvää kontrolloidaan ihmisjärjellä (ibid.). Näin paavit vetoavat järjen käyttöön ja köyhien auttamiseen, korostaessaan paluuta luonnolliseen lakiin, joka heidän mukaansa on jumalallinen moraali (jossa Raamattu ei ole ylin auktoriteetti). Katolisen kirkon mukaan paavi on luonnollisen lain ylin auktoriteetti. Tämän ylimmän moraalisen järjen maailmanlaajuinen tunnustaminen johtaa pimeän keskiajan kaltaiseen orgaaniseen kirkkovaltioon, niin kuin Raamatun profetiat ennustavat.

Lopulta sunnuntain viettämisen asettaminen laiksi ja seitsemännen päivän (lauantain) pyhittämisen rajoittaminen maailmanlaajuisen uskonnollispoliittisen auktoriteetin toimesta johtaa uskonnonvapauden rikkomiseen. Vaikka lailla olisikin hyvä tarkoitus rajoittaa riistoa, tuoda oikeus ja turvallisuus ja pelastaa maapallo, se lopulta rikkoo omantunnonvapauden, josta Ilmestyskirja ennustaa (13:12, 15-17). (Omantunnonvapaus on ilmoitettu Raamatussa—esim. 1. Kor. 10:29; lue enemmän artikkelista Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?) Itse asiassa, sunnuntain pyhittäminen asetetaan pakkolaiksi juuri siksi, koska se ei ole raamatullinen lepopäivä. Raamatullinen lepopäivä nimittäin julistaa Jumalan auktoriteettia ja ihmisen vapautta palvella Häntä rakkaudesta siksi, koska Jumala on ensin rakastanut ihmistä ja hankkinut pelastuksen Jeesuksessa.

On kauhistuttava tosiasia, että Katolisen kirkon käsitys omantunnonvapaudesta ja demokratiasta ei ole muuttunut keskiajan jälkeen, keskiajan, jolloin paavikunnan hirmuvalta tappoi ja kidutti kymmeniä miljoonia ihmisiä heidän uskonsa tähden. Ehkä sanot, että ei sellaista voi enää tapahtua näin sivistyneenä aikakautena. Kuitenkaan paavikunnan näkemys sen erehtymättömyydestä, oikeudesta maailman valtaan ja Inkvisition laillisuudesta ei ole muuttunut (Telegraph). Lisäksi ihminen ei ole syvimmältään muuttunut, ja yhä massoja voidaan hallita puolitotuuksien ja mielikuvien avulla. Ja kuitenkin tänään jopa YK ohjaa maailman kansaa kohti paavikunnan tavoitteita vetoamalla paavi Franciscuksen kiertokirjeeseen (ICN). Myös Luterilainen maailmanliitto pyrkii yhä enemmän puuttumaan ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämäntyyliin yhdessä mm. katolisen ilmastoliikkeen, Anglikaanisen kirkon, Reformoidun kirkon sekä ekumeenisen liikkeen kanssa. Kyseessä on siis valtava globaali hanke, jossa paavikunnan arvot ja intressit saadaan tehokkaasti globaalin ihmisperheen tajuntaan vaatimalla ”uutta ja maailmanlaajuista solidaarisuutta” (Jubilee for the Earth, 38).

Mahdollisista hyvistä motiiveista huolimatta globaalien hankkeiden toteutus päätyy lopulta totalitarismiin, sillä paavikunnan ajatusmaailma ja systeemi ovat totalitaristisia. Toisinajattelijat hiljennetään jälleen, niin kuin keskiajalla. Mutta lopulta Jeesus Kristus voittaa tämän sortokoneiston (Ilm. 17:14), vaikka se väittääkin olevansa solidaarinen ja oikeudellinen ”orgaani”. Katsotaanpa tarkemmin, kuinka tätä taistelua käydään. Kuinka globaalin ”orgaanin” periaatteet eroavat raamatullisista periaatteista ja miksi Raamatun periaatteet ovat parempia?

Raamatulliset periaatteet vs. Bilderbergin ja paavikunnan periaatteet oikeudelle, politiikalle ja taloudelle

Ovat valtiot sitten monarkioita tai tasavaltoja, olisi ihanteellista, että ne toimisivat oikeiden (raamatullisten) periaatteiden mukaisesti, joista kaksi ovat vallankäytön avoimuus (Joh. 18:20; Room. 2:16) ja tasa-arvo oikeuden edessä (3. Moos. 19:15; Ps. 67:4; Sananl. 20:10; Jes. 1:17), josta sananvapaus ja oikeus yksityisyyteen ovat johdannaisia, sillä jokainen ihminen on omantunnonvapauden omaava yksilö (1. Moos. 2:16–17; 1. Kor. 10:29). (Ihminen on kokonaisuus, jonka sanat kuvaavat hänen ajatteluaan [Matt. 12:33–35].) Tasa-arvo oikeuden edessä tuo vastuun myös oikeuden ja politiikan käyttöön. Siksi voidaan sanoa, että nämä raamatulliset periaatteet johtavat oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen, joka taas käy käsikädessä sen kanssa, että lait ovat oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia. Nämä asiat taas edellyttävät yhtäläistä ihmisarvoa jokaiselle huolimatta tämän sukupuolesta, kansalaisuudesta, rodusta, uskonnosta tai poliittisista mielipiteistä, joka tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on persoona ja yksilö, jolloin hänellä on oikeus tulla kohdelluksi oman valinnanvapauden ja omantunnonvapauden omaavana henkilönä. (Tietenkin lapsien kohdalla heidän oma valinnanvapaus ei ole yhtäläinen vanhempien kanssa, vaan vanhemmilla on oikeus kasvattaa omat lapsensa.)

On mielenkiintoista, että, vaikka Vanhan testamentin (VT:n) kulttuurissa pidettiinkin orjia, heitä tuli kohdella hyvin – kuin ns. ”työntekijöinä” tai ”päiväpalkkalaisina” (3. Moos. 25:39–40). On totta, että syntyperäisillä israelilaisilla oli enemmän oikeuksia kuin ns. muukalaisilla, joita israelilaiset pitivät orjina (25:44–46). Vanhan testamentin lait eivät kuitenkaan pyrkineet luomaan utopiaa, vaan ne olivat käytännönläheisiä. Tuon ajan maailmassa, kun ei ollut kansainvälisiä valtioiden tunnustamia ihmisoikeuksia, orjuus saattoi olla parempi vaihtoehto, kuin kuolla nälkään (1. Moos. 47:13–27) tai kuolla sotavankina jos tuli pidätetyksi sodan voittajan toimesta (2. Sam. 12:31) (Gane, Old Testament Law for Christians, 318). VT:n lait toivat huikeaa lakiopillista, lainkäytöllistä ja sosiaalisoikeudellista tai eettistä edistystä sen ajan maailman kontekstissa. Heprealaisten lakien mukaan muukalaisia, mukaan lukien orjia, ei saanut sortaa (2. Moos. 22:20) eikä kohdella julmasti (2. Moos. 21:20–21, 26–27) ja heitä tuli kohdella kuin syntyperäisiä israelilaisia ja rakastaa kuin omaa itseään (3. Moos. 19:34). VT:n aikaiset Vanha Babylonialaiset ja Keski-Assyrialaiset dokumentit osoittavat, että puolestaan näissä ei-israelilaisissa kulttuureissa orjia sai silpoa (Gane, 319). (Miksi Jumala ei sitten heti luonut täydellistä systeemiä? Vastaus löytyy suuresta taistelusta Kristuksen ja Saatanan välillä. Jumala antoi myös Saatanalle valinnanvapauden, ja Saatana on saanut aikaa vaikuttaa ihmiskuntaan ja osoittaa oman valtansa luonteen maan päällä. Suureen taisteluun ja Jeesuksen vallan luonteen esiin-tuomiseen taas liittyy liitot. Näistä asioista enemmän mm. artikkelissa Kristityn suhde väkivaltaan ja sotaan osa 3.)

VT:n lait jatkuvasti ohjaavat kohtelemaan henkilöä yksilönä, joka on syytön, ellei toisin todisteta arvovaltaisen oikeusprosessin kautta (Gane, 132). Puolestaan keskiajan ihmiskäsityksen mukaan ihmisen ontologinen (olemuksellinen) asema määrittyi yhteiskunnan hierarkian mukaan. Esim. papit olivat olemukseltaan kansalaisia pyhempiä, sillä heillä oli, kirkon mukaan, kyky muuttaa ehtoollisviini Kristuksen todelliseksi vereksi ja ehtoollisleipä Kristuksen todelliseksi ruumiiksi (Horton, The Kingdom and the Church, 41–42). (Tälle väitteelle ei ole mitään pohjaa Raamatussa.) Siksi myös he olivat kuin lain yläpuolella. Katolisen kirkon kanonisen lain ja Tuomas Akvinolaisen mukaan paavikunta on maallisten valtojen yläpuolella, halliten maailmaa (Wylie, History of the Papacy, The Canon Law; Horton, 41–42; Catholicism.org); maallinen valta ei voi rajoittaa kirkon valtaa (Syllabus of Errors, V, 19, 20, 23–26) ja kirkon johtajilla on immuniteetti, jota se voi jakaa myös maallisille johtajille, ja maallisten johtajien tulee ylläpitää tätä kirkon johtajien immuniteettia (Council of Trent [Trenton konsiili], Twenty-Fifth Session, Decree on Reformation, Chapter xx). Näihin seikkoihin perustuu paavikunnan hirmuvalta, ristiretket ja Inkvisitio keskiajalla.

Paavikunnan usko siihen, että sen johtajat omaavat asemansa mukaan korkeammat olemukselliset ja järjelliset resurssit näkyy myös siinä, että kirkon johtohenkilöillä on valta yli yksilön omien päätelmien (Catechism of the Catholic Church). Siksi tämän näkemyksen mukaan kirkon johto tietää paremmin kuin tavallinen kansa, kuinka kansan tulisi uskoa. (Kyse on siis jälleen Katolisen kirkon opista, jonka mukaan kirkon johdolla on valta ohjailla kansan omatuntoja.) Paavikunta uskoo, että sillä on ainoa oikeus tulkita Raamattua (Paul VI, Humane Vitae)

Nykyajan trendi, joka kuuluttaa Jumalan Hengen lävistämää yhteiskuntaa sekä ihmiskunnan kollektiivista pelastumista niin, että jokaisella on paikkansa yhteisen hyvän ”jumalallisessa” yhteiskunnallisessa suunnitelmassa, vie helposti samanlaiseen systeemiin kuin keskiajalla. Yksi merkittävä filosofinen suunnannäyttäjä nykyaikaisessa kristillisessä maailmassa on Ratzingerin (tunnetaan myös nimellä Paavi Benedictus XVI) näkemys kollektiivisesta persoonallisuudesta, jossa yksilöt sulautuvat metafyysiseen ykseyteen, ja joka johtaa yksilöt uhraamaan itsensä kokonaisuuden hyväksi, niin kuin kävi keskiajalla ja mm. natsi-Saksassa (Horton, 38–39). Ratzinger samaistaa tämän sulautumisen eukaristiaan, joka käy yhteen paavi Franciscuksen ajatuksista sunnuntai-eukaristian kanssa planeetan yhdistäjänä ja pelastajana. Katolinen kirkko nykyään puhuu enemmänkin orgaanisesta yhteydestä kuin hierarkkisesta instituutiosta, mutta se vain syventää kirkon uskoa siihen, että se on todellinen ilmentymä Jumalan valtakunnasta maan päällä, jonka mukaan Kristus ja kirkko ovat sama persoona (Horton, 42–47), johon ihmiskunta tulee sulauttaa. Tässä sulautumisessa ihmisten yksilöllisyys tai varsinkin heidän yksilöllinen päätöksenteko ja omantunnonvapaus häviävät.

Keskiajan systeemi ei ole raamatullinen eikä järkevä, sillä koko ihmiskunta on ontologisesti tasa-arvoinen. Tämän Protestantit ymmärsivät, kun he alkoivat protestoimaan paavikuntaa vastaan. Yksilönvapaudet saivat siivet alleen protestantismin omantunnonvapauden julistamisen myötä. Oikeus yksilölliseen päätöksentekoon kuulostaa itsestäänselvyydeltä nykyihmiselle, mutta keskiajalla se ei ollut sitä, kun kirkkovaltion kanoninen laki päätti, että toisinuskovia tulee ojentaa voimakeinoin, joka tarkoitti heidän vainoamista (katso esim. Philip Schaff, The Middle Ages, vol. 5, 407).

Modernilla ja postmodernilla yhteiskunnalla on siis kiittäminen protestantismia sen ihmisoikeuksista! Vaikka valistus piti omantunnonvapautta tärkeänä, se syntyi protestanttisessa lännessä uskonnollisena ideana, jota valistusajattelijat muokkasivat myöhemmin (Miller, The Religious Roots of the First Amendment, 92–93). Protestantit ja valistusajattelijat tekivät tärkeän ”sopimuksen” keskenään, yhtyen omantunnonvapauden mittaamattomaan arvoon, jonka pätevyyden on historia todistanut ja jonka kansat näkivät korvaamattomaksi. Täten, vaikka johtajat tekivät päätöksen, itse päätös oli kansan vapauden ja hyvinvoinnin parhaaksi, johon kansa yhtyi. ”Samanarvoisuus Jumalan edessä loi pohjan tasa-arvoisuudelle lain edessä. Tasa-arvoisista velvollisuuksista tuli lopulta tasa-arvoisia oikeuksia.” (Bruce, “The Social Process of Secularization,” 255, oma suomennos)

Totta kai vapaudella on hintansa, joka on se, että jotkut käyttävät sitä väärin. Esim. jotkut yllyttävät väkivaltaan sananvapauden varjolla. Mutta on silti parempi, että noista vääryyksistä tuomitaan tekojen perusteella, eikä niin, että lähtökohtaisesti rajoitetaan kaikkien sananvapautta tai uskonnonvapautta. Ideologioista ja uskonnoista lähtökohtaisesti erimieltä oleminen ei ole sanallista väkivaltaa.

Niin kuin edellä sanottiin, paavikunta puolestaan ei usko moraaliseen omantunnonvapauteen. Se yhä nostaa kollektiivisen ja hierarkkisen uskonnollispoliittisen arvovallan raamatullisen yksilöllisen omantunnonvapauden yli. Sen arvot eivät täten ole kokonaisvaltaisia. Se on yhä sama keskiajan kirkko, mutta se menetti valtansa arvojen ja moraalin omatuntona uskonpuhdistuksen ja valistuksen myötä. Nyt se on kuitenkin saamassa tuon vallan takaisin globaalisti nopeassa tahdissa. Valtavirtamedia nostaa lähes ainoastaan vapauden väärinkäytöstä koituvia negatiivisia puolia esiin, esim. riistokapitalismin ja Donald Trumpin kummalliset kommentit (jolloin kaikki evankeliset kristityt saatetaan virheellisesti yhdistää Trumpiin), mutta harvoin mainitsee vapauksien ylitsevuotavaa positiivista arvoa. Kun nostetaan esiin länsimaiden arvojen väärinkäytöstä johtuvaa itsekkyyttä, ja samalla vihjaillen tai jopa ylistäen yhdistetään vapauksien rajoittaminen solidaarisuuteen, ei oteta huomioon sitä, että vapauksien rajoittaminen ei muuta ihmisiä sisältä päin, vaan se toimii pelosta käsin. Ihmiset toimivat totalitaristisen systeemin hyväksi, koska he pelkäävät. Toki saattaa olla poikkeuksia, mutta väitän, että pääosin kansalaiset alistuvat totalitaristiselle johdolle pelosta. Pelko lamaannuttaa, joka on nähtävissä siinä, että totalitarismi pysäyttää talouden. Tämä oli nähtävissä Neuvostoliitossa, ja se on nähtävissä siinä, kun Kiina siirtyi yhdistämään ”kapitalismia ilman demokratiaa” talouteensa, niin kuin Kellee S. Tsai Kiinan yksityistä sektoria kuvailee (Google book preview), sillä sen kommunismi ei menestynyt ekonomisesti. Nykyään pelkona käytetään mm. pandemiaa, turvallisuusuhkia ja ilmastonmuutosta.

Protestantismi vaikutti voimakkaasti teollistumiseen, joka johti ammattialojen muuttumiseen hierarkkisesta mallista tehtävä/rooli malliin, kun ihmiset roolien takana voitiin nähdä ainakin jossakin mielessä tasa-arvoisina (Bruce, 256). Sortamista ja kaltoinkohtelua kyllä tapahtui työpaikoilla, mutta ihmiset olivat nyt ontologisesti samanarvoisia, joka johti universaaliin oikeuteen omistaa maata ja hankkia omaisuutta, olla vapaa mielivaltaisen vallankäytön kohteeksi joutumisesta ja valita poliittiset ehdokkaat (Bruce, 256).

Johtajia ja ”alamaisia” tulee olemaan maailmassa sen loppuun asti. Kuitenkin, työntekijän ja työnantajan välillä on ihanteellisessa tapauksessa sopimus, jossa työntekijä on palkkalaisena tietyssä ammatissa omasta tahdostaan. Kun yhteiskunta antaa parhaansa mukaan mahdollisuuksien tasa-arvon, ihmisiä ohjautuu eri aloille – enemmän tai vähemmän käytännön tai teoreettiseen työhön, ja enemmän tai vähemmän vastuulliseen työhön (tulee muistaa, että johtajilla on suurempi vastuu, joka ei ole helppo kantaa). Lisäksi, koska jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo, johtajuus ja ”alamaisuus” eivät ole eriarvoisia asemia. Ne ovat ennen kaikkea erilaisia toimenkuvia. Jälleen, tasa-arvo ei kuitenkaan täydellisesti toteudu eikä kaikilla valitettavasti ole käytännössä mahdollisuuksien tasa-arvoa tässä maailmanajassa, ja lisäksi työntekijöiden kaltoinkohtelua ja riistoa sekä tarpeetonta napinaa työnantajia kohtaan tulee olemaan ennen kuin koittaa uusi maailmanaika (kun Jumala hävittää synnin ja luo kaiken uudeksi). Kuitenkin yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella unelmia (esim. ammattia) ja oikeudenmukainen sopiminen työnantajien ja työntekijöiden välillä ovat mielestäni, ainakin periaatteessa, paras mahdollinen yhteiskunnallinen järjestelmä (tai osa sitä).

Vaikka kansalaisten kohtelua vähempiarvoisina on esiintynyt johtajien, kuninkaiden ja keisareiden taholta läpi ihmiskunnan historian, usein johtajat ovat onnistuneet rakentamaan ja rakennuttamaan jonkinlaisen järjestyksen ja yhteiskunnallisen rauhan. Ikävä kyllä usein se on tapahtunut pusertamalla kaikki samaan muottiin esim. rajoittuneiden aatteiden ja arvojen perustalle. On eri asia, että valtio torjuu väkivaltaisia aatteita (siis aatteita, jotka yllyttävät suoranaisesti väkivaltaan), kuin, että valtio torjuu myös väkivallattomat aatteet, ja silloin musertaa omantunnonvapauden, joka vie yhteiskunnan tuhoon, niin kuin Raamattu varoittaa Ilmestyskirjassa.

Niinpä nykymaailmassa käydään keskustelua siitä, kuinka yhteiskunnat voitaisiin saada väkivallattomiksi ilman omantunnonvapauden rikkomista. Ainakin globaalin yhteisöllisyyden katsotaan usein olevan avain arvoituksen ratkaisemiseen. Yhteiset arvot ja yhteiset intressit ovat globaalin järjestyksen perusta, merkittävät ajattelijat sanovat (IQ Squared debate: The Transatlantic Relationship Has Been Irreparably Damaged). Poliittisen tieteen apulaisprofessori Carla Norrlof katsoo, että yhteisiä intressejä ovat yhteiset tavoitteet, niin kuin turvallisuuteen ja talouteen liittyvät tavoitteet (ibid.). Poliittisen tieteen tutkija John Mearsheimer ajattelee, että ”eliitti” tarkoittaa politiikan ja linjausten tekijöitä (ibid.). Eliitti yrittääkin saada maailmaa yhteen. Toisin sanoen eliitti on se joukko, joka on ”onnistunut” saamaan korkeimman vaikutusvallan maailmassa (tai ottanut sen), ja joka pystyy tekemään sen, että politiikka ja linjaukset viedään tiettyyn suuntaan.

Yksi merkittävä keino, jolla maailman eliitti tuodaan etsimään yhteisiä arvoja ja intressejä on Bilderberg kokoukset. On paljon muitakin yhtenäistäviä keinoja, niin kuin keskuspankit ja Trilateraalinen komissio (Trilateral Commission), mutta tämä artikkeli keskittyy Bilderberg ryhmään. Denis Healey, yksi Bilderberg ryhmän perustajajäsenistä sanoi, että kokouksien tarkoitus on edesauttaa yhtenäisen maailmanlaajuisen yhteisön toteutumista (Secret Rulers of the World) ja saada järkevä globaali politiikka (Inside Story – How Powerful is the Bilderberg Group), ja Martin Taylor, Bilderbergin ex-pääsihteeri sanoi, että ne ovat verkostoitumista varten (ibid.). Ovatko nämä kokoukset raamatullisten periaatteiden mukaisia ja ovatko sen edesauttaman maailmanlaajuisen yhteisön arvot ja intressit oikeita? Pitäytyvätkö ne vallankäytön avoimuuteen ja tasa-arvoon oikeuden ja politiikan edessä?

Vallankäytön avoimuus?

Bilderberg kokouksissa maailman johtajat tapaavat suljettujen ovien takana. Ennen tutkivan journalistin Jim Tuckerin työtä, Bilderberg ryhmä pysyi pimennossa (American Free Press), kun se yritti pitää tapaamiset salaisina suurelta yleisöltä. Nykyään, kun ryhmä on paljastettu, se jopa kertoo tapaamisien käsiteltävät aiheet (Bilderbergmeetings.org) ja osallistujien nimet ja tittelit websivullaan (Bilderbergmeetings.org), vaikkakin Charlie Skelton, The Guardianiin kirjoittava journalisti sanoo, että julkaistuilta listoilta on puuttunut useita osallistujia (Inside Story – How Powerful is the Bilderberg Group).

Jesuiitta Joseph H. Retinger perusti Bilderberg ryhmän ja oli yksi merkittävimmistä EU:n perustajista. Epäilemättä hän perusti molemmat katolisille arvoille ja periaatteille. Bilderberg onkin oiva esimerkki paavikunnalta polveutuneesta länsimaisesta elitismistä, jossa valta (ja todellinen vaikutusvalta) on harvoilla, jossa luonnollisen lain tulkitsee ideologispoliittinen eliitti ja jossa eliitti päättää yhteisistä intresseistä ja toimintatavoista. Tämä kertoo avoimen demokraattisen prosessin vastaisuudesta keskellä mukamas länsimaista demokraattisiin arvoihin perustuvaa vuoropuhelua, kun maailman johtajat tapaavat suljettujen ovien takana. Siksi Bilderberg kokoukset rikkovat ensimmäistä raamatullista periaatetta: vallankäytön avoimuutta. Tämä on nähtävissä mm. siinä, kun kuin yhteisestä sopimuksesta kokoukseen osallistujat eivät sano sanaakaan keskusteluista journalisteille (Press for Truth; WeAreChange), joka on kuin suoranaista salaseuran toimintaa; ja kun valtavirtamedia ei ole paikalla, kun reporttereiden ei anneta tehdä työtään paikan päällä, ja kun yhtäkkiä perusoikeudet lakkaavat, kun Bilderberg tulee kaupunkiin; ja kun poliisit käskevät yksityisen ravintolanpitäjän sulkemaan osan ravintolastaan ilman syytä (Youtube sensuroi lähdevideon kanavan, mutta video löytyy mm. täältä: Press for Truth; myös tältä kanavalta löytyy [vielä] raportteja Bilderberg 2019 kokouksesta: WeAreChange). Kaiken lisäksi kansa maksaa työllään suurilta osin nämä tapaamiset ja mm. niitä turvaavien poliisien palkan.

Erityisen mielenkiintoista on se, että valtamedia harvoin käsittelee Bilderberg kokouksia. Tutkiva journalismi puuttuu lähes kokonaan länsimaista nykyään, sanoo Tony Gosling, Bilderberg.org sivustolta (MOT). Salailu huokuu näistä tapaamisista. On yhdentekevää puhuvatko maailman johtajat eri tavoista hallita maailmaa vai säästä ja urheilusta, sillä jo pelkkä heidän salassa tapaaminen on vastoin demokratiaa. Toki esim. poliitikoilla tulee olla vapaus tavata ketä he haluavat vapaa-ajallaan, mutta salainen ylikansallinen poliittinen tapaaminen, jossa on kansan virallisesti valitsemia edustajia, rikkoo avointa politiikkaa ja pettää kansalaisten luottamuksen, eikä voi olla avoimen demokraattisen keskustelun ja päätöksenteon mukaista. Jos he eivät edusta maidensa kansalaisia avoimesti, toisin sanoen jos he eivät toimi julkisen kriittisen tarkastelun piirissä, he eivät edusta kansalaisia lainkaan.

Lobbausta tutkivan Spinwatch ryhmän Tom Griffin sanoo, että tapaamisissa ei tehdä varsinaisia päätöksiä, mutta osanottajat muodostavat yhteisen kannan (MOT: Maailmanherrojen salaseura). Gavin MacFadyen City Universitystä sanoo, että siellä sovitaan yhteisistä toimintatavoista. Bilderberg ryhmää akateemisesti tutkinut Ian Richardson toteaa, että seuran vaikutus on psykologinen ja ryhmähenkeä luova, jossa uudet osanottajat omaksuvat pikkuhiljaa saman ajattelutavan (MOT). (Tai sitten heillä on jo valmiiksi sama ajattelutapa.) Lisäksi Richardson ajattelee, että valtaosa ryhmän jäsenistä uskoo toteuttavansa yleistä hyvää. Vaikka tapaamisissa ei siis päätettäisikään asioita, sopiminen yhteisestä kannasta on ensiaskel yhteisen kannan mukaisiin päätöksiin. McFadyen jopa kutsuu näitä sopimisia päätöksiksi. Liikumme siis erittäin harmaalla alueella, ja jottei kompastuisi silkkaan semantiikkaan, olen McFadyen kanssa samaa mieltä siitä, että sopiminen yhteisestä kannasta on päätös yhteisestä kannasta. Lisäksi tapaamiset ovat poliitikkojen, kansainvälisten pankkiirien, yritysjohtajien, mediamogulien ja suurten lobbaajaryhmien (Skelton) välisiä; ja esim. kansainvälisen lain ajatushautomon (The Hague Institute for Global Justice) johtaja, Igor Ivanov (joka oli myös venäjän ”turvallisuusjohtaja”) oli myös mukana. Kokouksiin siis tuodaan yhteen eliittiä kaikilta merkittäviltä elämän alueilta suunnittelemaan maailmaa koskevia asioita salassa.

Vuoden 2019 Bilderberg kokoukseen osallistui Jared Kushner (osallistujalista), joka on Trumpin vanhempi neuvonantaja sekä hänen vävynsä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Bilderberg kokoukseen osallistuu henkilö, jolla on suora yhteys istuvaan presidenttiin.

Totta kai tietyt asiat tulee pitää salassa, niin kuin ydinpommien laukaisukoodit, operationaaliset yksityiskohdat ja vakoojien henkilöllisyydet, mutta maailman tulevaisuutta koskevista suuntaviivoista keskustelu henkilöiden piirissä, joilla on valtaa toimeenpanna noita suuntaviivoja, on eri asia. Lehdistön vapaus, sananvapaus ja julkaisemisvapaus (pitäen sisällään kriittisen ja asiallisen julkaisemisen internetissä) ovat erittäin arvokkaita asioita, jotka tasapainottavat valtion ja oikeusistuimien valtaa suhteessa kansalaisoikeuksiin ja ehkäisevät valtion ja oikeusistuimien vallan väärinkäyttöä. Terrorismin ehkäisyn varjolla on rikottu tämä tasapaino.

Toki maailma tarvitsee keskinäistä ymmärrystä ja vuoropuhelua, jota Bilderberg tarjoaa, niin kuin Helsingin Sanomien ex-päätoimittaja, Mikael Pentikäinen sanoo. Myös Richardson puhuu vuoropuhelun ja yhteistyön tärkeydestä. Mutta Bilderberg tarjoaa sitä suljettujen ovien takana ja eliitin kesken. Suuren yleisön ja julkisen keskustelun vuoksi toimittajilla tulisi olla pääsy näihin keskusteluihin. Sillä ”toimittajien tulisi voida asettaa valtaapitävät tilivelvollisiksi”, niin kuin MacFadyen sanoo.

Tasa-arvoisuus oikeuden edessä?

Bilderberg edustaa ajattelutapaa, jonka mukaan kansalaisten tulisi luottaa johtajiin vain siksi, kun nämä ovat johtajia ja vielä tietynkaltaisia johtajia, koska heidät on valittu tulemaan yhteen tietyn ryhmän (Bilderberg ryhmän) toimesta. Tietyt yksilöt nostetaan sopimaan eli päättämään yhteisestä kannasta koko maailmaa koskevissa asioissa, poliittisissa käytännöissä (ja jopa lakien säätämisessä, johon politiikka johtaa) asemansa perusteella. Vastavuoroisesti, Bilderberg antaa tuon aseman. Uskomus ihmisten asemasta oikeuden edessä vaikuttaa uskomukseen siitä, mitkä ovat ihmisten oikeudet.

Bilderbergin asenne on johdannainen paavikunnan asenteesta, joka puolustaa itseoikeutettua vaikutusvaltaansa Jumalan lain muuttajana sillä, että se on yksinkertaisesti pystynyt tekemään sen. Katolista oppia käsittelevässä arvovaltaisessa teoksessa lukee: ”Kysymys: Kuinka voit todistaa, että kirkolla on valta määrätä juhlia ja pyhäpäiviä? Vastaus: Itse teolla, kun se on muuttanut sabatin sunnuntaiksi, jonka protestantitkin tunnustavat.” (An Abridgement of Christian Doctrine, 58, lainattu ja käännetty kirjassa Soisalo, Kaksi lepopäivää, 132)

Paavikunnan johtajat siis muuttivat Jumalan lain ja maailman johtajat pyrkivät muuttamaan globaaleja lakeja; mutta poliittinen tai yhteiskunnallinen (tai kirkollinen) asema, määrittelee sen sitten mikä ryhmä tahansa, ei kuitenkaan tee ihmisestä hyvää ja luotettavaa. Niin kuin edellä mainittiin, jokainen ihminen on ontologisesti saman arvoinen. Kaikki ihmiset tulee tuomita tekojen, ei aseman, perusteella inhimillisissä oikeusistuimissa ja kaikkien ihmisten sanat tulee arvioida avoimessa keskustelussa. Demokraattiset oikeudet antavat ideoita ja vaihtoehtoja yleiseen keskusteluun, eivätkä luokittele vain osaa ihmisistä aseman perusteella kelvollisiksi omaamaan ratkaisuja maailman ongelmiin. Tämä tasa-arvon idea on raamatullinen, sillä Jumalan oikeusistuimen edessä jokainen ihminen on yhtä syntinen ja vajavainen ja tarvitsee ihmisen ulkopuolelta tulevan julistuksen hänen syntiensä anteeksiannosta ja hänen hyväksymisestään taivaan kansalaiseksi. Tämä julistus on Jumalan julistus (ns. uskon kautta vanhurskauttaminen).

On merkittävää, että vuonna 2018 Bilderbergin keskusteluihin osallistui Roomalaiskatolisen kirkon kardinaali Pietro Parolin (Jäsenlista). Paavikunnan arvojen ja tavoitteiden yhteneväisyys Bilderberg ryhmän arvojen ja tavoitteiden kanssa tulee hyvin esille Henry Kissingerin sanoista. Kissinger, joka on ehkä huomattavin johtohahmo Bilderberg ryhmässä, sillä hän on ollut jokaisessa tai lähes jokaisessa kokouksessa, kirjoitti kirjaansa World Order seuraavaa: “Uskonnollinen yhtenäisyys särkyi protestantismin selviytymisen ja leviämisen myötä. Protestanttinen reformaatio tuhosi käsityksen maailmanjärjestyksestä, jota oli pitänyt yllä paavikunnan ja keisarikunnan ‘kaksi miekkaa’” (s. 20, oma käännös). Kun Kissinger usein peräänkuuluttaa uutta maailmanjärjestystä (esim. vastikään: Helsingin Sanomat), protestanttisuus vaikuttaa olevan tämän maailmanjärjestyksen tiellä Kissingerin mukaan, aivan niin kuin paavikunnankin mukaan. Mielenkiintoisesti Kissinger sanoi, että Koronapandemia ”muuttaa lopullisesti maailmanjärjestyksen” (ibid.).

Yhteenvetona, raamatulliset periaatteet ovat paavikunnan periaatteita vastaan, joiden mukaan kirkon johtajat omaavat korkeamman olemisen (ontologisen) tason, pystyvät antamaan synninpäästön (eli vanhurskauttamaan) ja tietävät paremmin kuin alempana hierarkiassa olevat yksilöt, mihin heidän tulee uskoa, mikä on hyvää moraalia, mikä on moraalin lähde, ja mitkä ovat oikeat arvot ja oikeudet.

Sananvapauden kaventuminen taloudellisessa järjestelmässä

Aina vuodesta 2011 Bilderberg kokouksissa on nähty mm. seuraavia internetin alustojen johtajia: Peter Thiel (PayPal), Chris Hughes (Facebook), Mark Zuckerberg (Facebook), sekä Microsoftin pomoja ja usein Googlen johtajia. Vau! Tämä aiheuttaa melkoisen voimakkaita epäilyksiä siitä, että jotakin suurta on suunnitelmissa, kun vielä Bilderberg 2019 kokouksen agendana on sosiaalisen median aseistus (katso alla). Googlen, aivan niin kuin paavikunnankin, agenda onkin avoimesti mahdollisimman monen elämänalueen hallitseminen, joka Googlella tarkoittaa ihmisten kommunikaatiota, työtä, sosiaalista elämää ja jopa taustaa tai historiaa (Global Research), mikä ei enää ole kovin tuntematon asia. Kaiken lisäksi paavikunnalla on hyvät yhteydet Googleen, Appleen ja Facebookiin (NBC News; Time; Huffpost). Yksi avainpeluri Bilderberg ryhmässä on Peter Thiel, Calarium Capitalin johtaja, digitaaliseen mediaan sijoittava yhtiö, joka antoi finanssisen painoarvon ja vallan Googlelle, Paypalille, Facebookille, LinkedInille ja Friendsterille. Thiel valittiin Bilderbergin toimikunnan johtoon 2011 (Global Research)! On mielenkiintoista, että poliittiset johtajat ja tietotekniikan suuryritysten johtajat suunnittelevat yhdessä maailman tulevaisuutta, sillä ekonomisessa fasismissa valta on valtioiden ja (suur)yrityksien yhteistyössä (DiLorenzo, ”Economic Fascism”). On myös mielenkiintoista, että mukana Bilderberg kokouksissa on ollut ammattiliittojen johtajia (WeAreChange), kun juuri paavikunta, CEC ja European Sunday Alliance yrittävät ajaa sunnuntailakia työntekijöiden oikeuksiin vedoten.

Kuudeskymmenesseitsemäs Bilderberg kokous toteutettiin 30.5. – 2.6.2019 Montreuxissa, Sveitsissä. Siellä oli läsnä ainakin 130 osallistujaa 23:sta maasta. Kokouksen agendaan sisältyi (1) vakaa strateginen järjestys, (2) mitä seuraavaksi Euroopalle?, (3) ilmastonmuutos ja kestävä kehitys, (4) Kiina, (5) Venäjä, (6) kapitalismin tulevaisuus, (7) Brexit, (8) keinotekoisen älyn etiikka, (9) sosiaalisen median aseistus, (10) avaruuden tärkeys, ja (11) kyber uhat. (Bilderberg 2019 asialista)

Mielenkiintoista on se, että pian Bilderberg kokouksen jälkeen tuhansia youtube kanavia on ajettu alas (mm. estämällä youtubettajien ansionlähde ja poistamalla videoita), joista kaksi ovat juuri Bilderberg kokouksiin kriittisesti suhtautuvia kanavia (Press for Truth ja WeAreChange). Aivan vastikään youtube poisti Press for Truth kanavan kokonaan. (Kanavan pitäjä on kuitenkin tehnyt varakanavavia.) On totta, että jotkut kanavat, joita on estetty, ovat todellisen vihapuheen levittäjiä, mutta samalla on ajettu alas kanavia, jotka sivistyneesti kritisoivat päivän uutisia ja maailman tapahtumia eri näkökulmasta kuin valtamedia (niin kuin EvenAtTheDoors). Tässä näemme Bilderberg ryhmän, eliitin ja paavikunnan luonteen: se on totalitaristinen, joka ei anna mielipiteenvapautta. Väitän, että termin ”vihapuhe” varjolla, maailman eliitti rikkoo ihmisoikeuksia väittäen ”vihapuheeksi” sitä mitä se tahtoo, sellaistakin sivistynyttä, kriittistä raportointia maailman tapahtumista, joka ei mielestäni ole vihapuhetta. Isku tuhansia youtube kanavia vastaan on isku itsenäistä mediaa, journalismia, tutkimusta ja kritiikkiä vastaan. Tämä on youtuben suurin sensurointi kampanja, joka on koskaan tapahtunut. Toisaalta, tämä on vasta pientä siihen verrattuna, kuinka oikeutettuja vapauksia tullaan rikkomaan, niin kuin Ilmestyskirja ennustaa tapahtuvan.

Tällä tavalla tasa-arvoisuutta lain edessä, joka johtaa yksityisyyden oikeuteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen, rikotaan, sillä maailman johtajat käyttävät digitalisaatiota ja internetiä ihmisten saamiseksi keskitetyn ja kontrolloidun vallan alle. Niin kuin tuotiin esille, Bilderberg kokouksissa tuodaan yhteen eliittiä kaikilta merkittäviltä elämän alueilta. Tällä tavalla voidaan hallita ihmisten jokaista elämän aluetta. Tähän liittyy merkittävästi talousideologia tai talousjärjestelmä.

Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin sanoo, että Euroopan maat voivat saada yhteisen sosiaalisen (vero ja eläke) verkoston digitalisaation avulla jos EU-maat toimivat yhdessä (Kultaranta-keskustelut 16.6.2019, Yle Areena). Vastikään EU:n huippukokouksessa päätettiin unionin yhteisestä elvytyspaketista. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen sanoo, että paketti rikkoo EU:n artikloita 125 ja 310, joiden mukaan ”jäsenvaltioita ja unionia kielletään ottamasta vastuulleen jäsenvaltioiden velkoja ja muita vastuita” ja ”unionin talousarvion pitää olla tasapainossa eikä se saa näin ollen rahoittaa toimintaansa velaksi…. Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi. Tämä johtaa syvenevään kierteeseen kohti liittovaltiorakennetta ja kansallisen päätösvallan heikkenemistä.” (Karkkola,  Oppositio ryöpyttää EU:n jättisopimusta, Uusi Suomi, 21.7.2020) Elvytyspaketti ei Alex af Heurlinin mukaan ole elvyttämiseen vaan ”lupaus pelastaa Italia”, jonka johdosta ”rahoitusmarkkinoille syntyy oletus siitä, että jäsenvaltiot turvaavat maan velanhoitokyvyn yhteisvastuullisesti jatkossakin”, niin kuin Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg sanoo (Arvopaperi.fi).

Nyt, tämän ”elvytyspaketin” muodossa, paavikunnan keskiaikainen idea varallisuuden uudelleenjakamisesta eliitin päätöksellä, josta mm. sosialismi on saanut paljon vaikutteita, toteutuu osittain ellei täydellisesti. (Ilmeisesti EU:ssa varallisuuden uudelleenjakaminen, jossa varallisemmat maat ovat nettomaksajia, on aina ollut olemassa [Sanna Marin, A-Studio, 22.7.2020].) On paljon mahdollista, että Leino-Sandberg on oikeassa ja ”katolinen yhteisvastuullinen taloussysteemi” (jollaiseksi minä sitä kutsuisin) voimistuu Euroopassa jo tämän varallisuuden uudelleenjakamisen (”elvytyspaketin”) seurauksena, sillä myös Emmanuel Macron sanoi, että paketti muutti historiallisesti Eurooppaa ja Euroaluetta (Politico).

Itseasiassa on yhdentekevää saadaanko Eurooppa yhteen varsinaisen liittovaltiorakenteen kautta vai pelkästään solidaarisuuteen vetoamalla. Pääasia on se, että Eurooppa saadaan yhteen paavikunnan arvojen ja intressien alle, vaikka välttämättä kaikki eivät edes tajua, ainakaan tässä vaiheessa, että he toteuttavat paavikunnan arvoja ja intressejä. Solidaarisuus on hyvä asia, ja on ymmärrettävää, että kriisissä tulee auttaa toisia, mutta, vaikka en ole taloustieteilijä, uskallan sanoa, että asteittainen siirtyminen yhä syvemmälle ja syvemmälle ”katoliseen talouteen” joko yhteisten kantojen tai varsinaisten rakenteellisten uudistusten kautta ei ole paras mahdollinen talousideologia, sillä tuo ideologia on ”feodaalis-fasistinen”, jossa keskitetty valta ohjaa julkisia ja yksityisiä varoja (ja omaisuutta) eliitille ja eliitin kautta sinne, minne eliitti niitä tahtoo ohjailla. (Niin kuin mainittiin, ekonomisessa fasismissa valta on valtioiden ja [suur]yrityksien yhteistyössä, eli Bilderberg ryhmän kaltaisen eliitin yhteistyössä). Toki eliitti myös luo yhteisiä pelisääntöjä, mutta se luo niitä itse ”katolisen talousideologian” tai ”katolisen talousjärjestelmän” sisälle.

Maailman talousfoorumi (World Economic Forum [WEF]) on sanonut, että maailman talous on ”palautettava alkutilaan” (”reset”), joka tarkoittaa kapitalismin ”nollaamista” ja valtioiden ja yksityisen sektorin (yritysten) yhteistyötä ”reilumman” talouden puolesta mm. uusien sääntöjen puitteissa (World Economic Forum), joten puhumme jälleen feodaalis-fasistisesta taloudesta. Myös YK:n uusi pääsihteeri ja Portugalin sosialistipuolueen jäsen, António Guterres, luonnollisesti yhtyy tähän Suureen nollaamiseen (Great Reset), niin kuin hän sanoo puheessaan Maailman talousfoorumille (Great Reset – Antonio Gutierres).

Niin kuin näemme mm. sosiaalisen median suuryritysten toiminnasta, talousideologia on tiiviissä yhteydessä sananvapauteen. Raamatussa ”ostaminen ja myyminen” ei tarkoita vain konkreettista kauppaa vaan myös (ennen kaikkea uskonnollisten) ideoiden jakoa ja vastaanottamista, eli sananvapautta (Hes. 28:16, 18; Ilm. 3:18; 18:3, 15; Stefanovic, Revelation of Jesus Christ, 436). Profetian mukaan maailmaan tulee tilanne, jossa ne, joilla on valta siihen, määräävät sen kuka voi ostaa ja myydä ja kuka ei. Kenelläkään ei ole lupaa ostaa eikä myydä sekä konkreettisia asioita että hengellisiä ideoita (uskonkappaleita) ellei hänellä ole pedon merkkiä eli tiettyä arvopohjaa, sunnuntain pyhittämisen ollessa tuon arvopohjan julkinen merkki. Olipa tämä valtarakenne avoin liittovaltio tai perustuipa se valtioiden yhteiseen päätökseen, totalitaristinen uskonnollistaloudellispoliittinen systeemi tulee myös Eurooppaan (Ilm. 13:17). Varsinaisesta taloudesta puhuttaessa, voidaan siis puhua tietynlaisesta talousrakenteesta, jota tosin tietyt maat saattavat soveltaa omiin olosuhteisiinsa ja rakenteisiinsa.

Kuitenkin tämä talousrakenne ja uskonnollispoliittinen systeemi ei ulotu ainoastaan eliitin huippukokouksien tulonsiirtoihin, vaan se ulottuu lähemmäs jokaista kansalaista, koska kenelläkään ei ole lupaa ostaa eikä myydä ilman paavikunnan ideologiaa. Oleellisesti tämä on helpompaa rahan, palvelujen ja henkilöprofiilien digitalisaation ja rakenteellisten/organisaationallisten keskitysten kautta. Totalitaristinen systeemi tarvitsee valvontayhteiskunnan, jossa jokaista kansalaista voidaan arvioida ja profiloida tarkasti. Laudato Si:ssa lukee:

”Jokapäiväisiin tapoihin, vedenkulutuksen vähentämiseen, jätteiden erittelyyn ja ”turhien valojen sammuttamiseen” vaikuttavan ympäristökasvatuksen tärkeyttä ei tule aliarvioida (211): kokonaisvaltainen ekolologia muodostuu myös yksinkertaisista jokapäiväisistä eleistä, jolloin katkaisemme väkivallan, hyväksikäytön ja itsekkyyden logiikan” (230).”(Laudato Si: yleiskatsaus)

Valvonta tulee siis ulottumaan yksilön jokaiselle elämän alueelle. (En ole jokapäiväistä luonnonsuojelua vastaan, mutta mielestäni totalitaristinen systeemi ei ole paras mahdollinen tapa suojella luontoa.)

Huippuvalvontayhteiskunta

Yksityisyys on neljäs periaate (tai viides, mikäli oikeusvaltioperiaate luetaan mukaan), jota eliitti ja sitä mukaa kansa rikkoo ja tulee rikkomaan ”Euroopan yhteisten tuhannen vuoden takaisten arvojen” eli paavikunnan arvojen ja intressien ohjaamina.

Suurilta osin Edward Snowdenin ja Julian Assangen paljastuksien johdosta ei ole enää salaliittoteoria, vaan fakta, että tiedustelujärjestöt vakoilevat ihmisiä ilman oikeuden päätöstä vakoilun hyväksymisestä. Niinpä Yhdysvallat on jo avoimesti myöntänyt, että se tekee niin (The Guardian). Nyt mennään laajalla seulalla, jossa kaikki skannataan sen varjolla, että joukossa saattaa olla terroristeja.

Lisäksi Koronanviruksen kitkemiseksi käytetään älylaiteseurantaa. Ihmisille vakuutellaan, että oikeudesta yksityisyyteen voidaan luopua turvallisuuden nimissä. Ns. ”yhteinen hyvä” dominoi yksityisyyttä ainakin kansalaisten kohdalla. Edward Snowden kuitenkin sanoo, että älypuhelinten kontaktiseuranta ei toimi pandemian mittakaavassa (Shelter in Place with Shane Smith & Edward Snowden (Full Episode)). Hän myös sanoo, että niiden kautta rakennetaan sorron arkkitehtuuria (ibid.).

Nyt myös rakennetaan globaalia asennetta tai rakentuu sellainen globaali asenne, joka muuttuu pikkuhiljaa (ja on jo muuttunut) kireäksi, jolloin ihmiset alkavat helpommin tottumaan toistensa kyttäämiseen ja ilmiantamiseen. Niin kuin on tullut selväksi, katolinen ajattelutapa ei edesauta ihmisten omaa kykyä tehdä moraalisia päätöksiä. Sen lisäksi keskiaikainen mielenlaatu rankaisee niitä, jotka eivät tee globaalin ideologian mukaisia päätöksiä. Näin katolisella (globaalilla) mentaliteetilla on huomattava mahdollisuus sekä vähentää omilla aivoilla ajattelua eli lisätä ns. ”laumamentaliteettia” että pahimmillaan johtaa joukkolynkkauksiin. Jälleen, jälkimmäisiin maailman kansat johdetaan lopunajan viimeisessä vaiheessa (Dan. 7:21–22; 11:33; Ilm. 13:7–10). On tärkeää tuntea kuuluvansa yhteisöön, mutta sen ei tulisi antaa ohjata omatuntoa.

Avoimuus, tasa-arvo oikeuden edessä ja omantunnonvapaus ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. David Cole, Georgetown yliopiston professori sanoo, että terve demokratia vaatii valtion läpinäkyvyyttä ja kansalaisten yksityisyyttä (IQ2 debate: Spy on me, I’d rather be Safe). (Kyllä, jesuiittayliopistostakin voi tulla jotakin hyvää.) Mutta nykyään asia on käännetty päälaelleen: valtio vakoilee kansalaisia, mutta vaatii salailua projekteilleen, hän sanoo. Toki valtionsalaisuuksille on paikkansa. Mutta kun Bilderberg kokoukset sisältävät kansainvälistä eliittiä, asian voi tulkita ja ilmaista myös niin, että nykyään eliitti vakoilee kansalaisia (niin kuin tullaan osoittamaan), mutta vaatii salaista päätöksentekoa. Oikeat periaatteet siis käännetään päälaelleen, joka onkin aina ollut antikristuksen periaatteiden hedelmä.

Kiina on esimerkki totalitaristisesta valvontasysteemistä. Se otti käyttöönsä sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän, josta Uusi Suomi raportoi:

”Suunnitelma sosiaalisten pisteiden järjestelmästä julkaistiin vuonna 2014 ja koko järjestelmän on kaavailtu tulevan voimaan 2020. Järjestelmä seuraisi kansalaisten elämää pienimpiä piirteitä myöten niin netissä kuin fyysisessä maailmassa ja palkitsisi hyvästä sekä rankaisisi huonosta käytöksestä. Eri elämänalueilta kerätyt pisteet koottaisiin yhteen kansalaisen kokonaisarvoksi. Huonoista pisteistä seuraa rajoituksia.” (27.3.2018)

Huippuvalvontayhteiskunnallisia elementtejä rakennetaan myös muualla maailmassa. Kiinalainen telealanyritys ZTE auttaa Venezuelaa luomaan samanlaisen sosiaalisen kontrollisysteemin (Reuters). Ja EU äänesti massiivisen biometrisen tietopankin luomisen puolesta (Business Insider).

Myös Suomessa tiedustelulait tulivat voimaan, joka on askel kohti samaa globaalia trendiä, jossa viranomaisten välisillä verkoilla luodaan kokonaisvaltainen profiili kaikista kansalaisista. Suomiareenan keskustelussa (Suomiareena: Maailman paras turvallisuus, 15.7.2019) Supon päällikkö sanoi, että kaikki ääni, kuva ja video saadaan viranomaisten käsiin reaaliaikaisesti.

Suomessa sentään Suojelupoliisin valtuudet muutettiin avoimesti, kun uudet tiedustelulait tulivat voimaan, ja on hyvä, että ”Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo siviili- ja sotilastiedustelun laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.” (Tiedusteluvalvonta) Kuitenkin ”[s]uurin Supoa koskeva lain tuoma muutos on rikosepäilystä irrottautuminen – eli se, että enää ei tarvita rikosepäilyä tutkinnan käynnistämiseen.” (Jukka Nortio, Lakimiesuutiset)

Intelligence Squared debatissa (Spy on me, I’d rather be Safe), Michael German, joka työskenteli FBI:lle 16 vuotta, ollen kotimaansa terrorismiyksikön erikoisagenttina 12 vuotta, sanoo, että hän ei kertaakaan ratkaissut juttua viattomien ihmisten yksityisyyttä tutkimalla. Perinteiset poliisin standardit: riittävä epäilys ja mahdollinen syy eivät ole olemassa vain oikeuksiemme suojelemiseksi, vaan ne myös auttoivat Germania tutkinnassa, sillä ne keskittivät tutkinnan oikeisiin henkilöihin oikeista syistä, seuraten todistusaineistoa ennemmin kuin oletuksia ja profiileja, hän sanoo. Näin hän ratkaisi monta juttua ja piti maataan turvallisempana. Raja- ja tullitarkastukset oletuksien ja profiilien perusteella ovat mielestäni OK, mutta ne ovatkin kohdistettua etsintää. Salainen (tai julkinen) jokaisen kansalaisen yksityiselämän seuraaminen, varsinkin jatkuvasti, menee monta askelta pidemmälle. German sanoo, että hän ei luota datan yksityisyyden turvallisuusluokituksiin ja toimenpiteisiin tiedusteluyksikön sisällä ilman sen julkista valvontaa.

German tietää kyllä yhden tapauksen, joka ratkesi massavalvonnan avulla. Kuitenkin kokonaiskuvassa massavalvonta ohjaa turhaan resursseja pois varsinaisesta, tehokkaasta ja viisaasta tutkimustyöstä. Toki tietokoneet laitetaan nykyään tai tulevaisuudessa hoitamaan massavalvonta, mutta silti ne ohjelmoidaan tarttumaan oletuksellisiin profiileihin. Sitä paitsi tietokoneet eivät pysty tekemään kaikkea inhimillistä työtä.

Nokia Bell Labsin tutkimusjohtaja Lauri Oksanen sanoi samassa Suomiareenan keskustelussa (Maailman paras turvallisuus), että videon haltuunotto koko maassa onnistuu vain viranomaisten yhteistyössä kaupallisten toimijoiden kanssa. Jälleen, tämä muistuttaa paavikunnan ja Bilderberg ryhmän ajattelua ja intressejä, joissa poliittiset ja taloudelliset mahdit saadaan integroitumaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. (Tällainen integroituminen on yksi fasistisen järjestelmän tuntomerkki, kun, niin kuin mainittiin, ekonomisessa fasismissa valta on valtioiden ja [suur]yrityksien yhteistyössä.) Oksanen ajattelee, että tulee älykaupunkeja, joihin tulee sensoreita kaikkialle, joiden tieto pitää saada viranomaisten käyttöön silloin kun sitä tarvitaan. Tätä teknologiaa tullaan hyödyntämään koko taloudessa, ei vain turvallisuudessa. Suomi on eturintamassa viranomaisten ja kaupallisten toimijoiden yhteistyössä, jossa video, kuva ja ääni siirtyvät viranomaiselta toiselle. Toisin sanoen, ”isoveli” valvoo kaikissa maissa samojen globaalien arvojen pohjalta.

Yksityisyys on usein yhteydessä yksityisomistukseen. Yksityisomistus on raamatullinen universaali oikeus ja periaate (3. Moos. 25:10; 1. Kun. 4:25; Sananl. 5:15; 13:22), koska sen voi soveltaa järkevästi nykyaikaan saman tasa-arvon periaatteen pohjalta. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikilla täytyy lain mukaan olla saman verran, koska se juuri johtaa vapaan kaupan ja omistuksen liialliseen rajoittamiseen tai lopettamiseen, vaan se tarkoittaa jokaisen yhtäläisiä mahdollisuuksia hankkia työllä yksityisomaisuutta. Toki Raamattu on riistoa ja ahneutta vastaan, jossa jotkut haalivat ”kaiken” omaisuuden itselleen (lue eritoten VT:n profeettoja), mutta Raamattu ei ole yksityisomistusta, siis oikeaa yksityisomistusta, vastaan. Ekonominen fasismi, joka on lähellä Bilderberg ryhmän ja globaalin eliitin intressejä, on puolestaan järjestelmä, jossa yksityisomistus sallitaan, mutta todellisuudessa valtio ja [suur]yritykset (ja lisäisin vielä: keskuspankit ja Vatikaani) omistavat kaiken (DiLorenzo, ”Economic Fascism”). Tämä ideologia tulee suurelta osin katolilaiselta ajattelijalta Tuomas Akvinolaiselta. Siinä yksityisomistus on sallittua ainoastaan paperilla, vaikka todellisuudessa eliitti omistaa kaiken. Mutta, niin kuin sanottiin, Raamatun mukaan yksityinen henkilö saa oikeasti omistaa.

Kun Apostolien teoissa varhaiskristityt myivät omaisuutensa ja antoivat rahat yhteiseen rahastoon, josta ne ohjattiin apua tarvitseville (Ap.t. 2:44–45; 4:34–35), he eivät pakonalaisina luovuttaneet omaisuuttaan, ja heillä yhä oli omaisuutta (Ap.t.5:4; katso myös Ap.t. 12:12, jossa Marialla kerrotaan olleen talo). He antoivat ”sen mukaan kuin kukin tarvitsi” (Ap.t. 2:45) vapaaehtoisesti uskonnollisessa yhteisössä (2. Kor. 9:7), ei pakosta uskonnollispoliittisen vallan alla. Tämä käy myös ilmi siitä, että Ananiaksen synti ei ollut ”osittainen omaisuuden luovutus vaan valhe” (Huuhtanen, Rikkaus ja köyhyys Raamatussa, 62: katso Ap.t. 5:4).

Sunnuntai: uuden maailmanjärjestyksen yhdistävä tekijä ja arvojen kokonaisuuden rikkoja

Tämän blogipostauksen tarkoitus ei ole levittää kansalaistottelemattomuutta, vaan tiedottaa, mihin saakka globaali valta menee oikeuksien rikkomisessa. Raamattu sanoo, että kristityn on oltava esivallalle kuuliainen (Room. 13:1–7). Ainoastaan silloin, kun kristityn omantunnonvapautta seurata Jumalan käskyjä poljetaan valtion taholta, kristityn tulee ennemmin totella Jumalaa kuin valtiota (tai ketään tai mitään) (Ap.t. 5:29). Niin kuin tuotiin esille, profetia kertoo, että Jumalan kansalta otetaan lopulta oikeus ostaa ja myydä pois. He eivät enää maailman oikeuden kannalta omista mitään, vaan joutuvat vankeuteen, kuolemaan tai pakenemaan syrjäseuduille (Matt. 24:9–10, 15–20; Luuk. 21:12). Mutta antaa maailman eliitin saada vaikka kaikki maallinen omaisuus, sillä toivoa ja uskon varmuutta tulevasta taivaallisesta asunnosta he eivät voi viedä (ellemme itse luovu siitä). Kristityt odottavat parempaa maailmaa, tulevaa uutta maata, jonka Kristus luo, jossa ei käy enää niin, että ihmiset ”rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista” sanoo Herra (Jes. 64:22). Vielä kerran, kirjoitukseni ei siis ole poliittinen kannanotto, eikä sen tarkoitus ole sijoittua mihinkään oikeisto-vasemmisto akselilla (tai millään poliittisella akselilla). Poliittisella vastarinnalla emme pärjää paavikunnalle ja maailman eliitille, vaan ne tulevat saamaan kaiken vallan, sillä Raamatun profetia on erehtymätön. Vain Jeesuksen tulo taivaan pilvissä tekee lopun Antikristuksen vallasta. ”Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.” (Hepr. 10:34)

Paavikunnan arvot saavuttavat koko maailman ja saavat ihmiset ajattelemaan Ilmestyskirjan pedon lailla, sillä kansat nostavat nuo arvot korkeimmiksi ja näin antavat korkeimman uskollisuutensa pedolle eli palvovat petoa (Ilm. 13:3–4, 7, 12). Kaikki seuraavat ihmetellen petoa ja sanovat, että ”kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan” (jae 4), sillä se on kovalla työllä hankkinut itselleen maailman johtavan vaikutusvallan mm. opetuksen (koulujen ja yliopistojen), median (pitää sisällään myös painomedian ja kirjallisuuden) ja politiikan kautta (mm. jesuiittojen tehtävä oli ja on nimenomaan hankkia poliittinen valta takaisin paavikunnalle), ja sen valta perustuu siihen, että se avoimesti ja vakaasti perustaa arvonsa, moraalinsa ja oppinsa pitkään kestäneelle traditiolle. Se siis avoimesti ei perusta näitä asioita yksin Raamatulle. Siksi se on Jumalan vastustaja, joka, ikävä kyllä, on saanut ja saa maailman puolelleen vaikutusvaltansa ansiosta. Jopa ateistit saadaan mukaan väittämällä muun muassa, että uusi maailmanjärjestys ehkäisee moraalittomuutta (ja on jopa kuin koko maailman moraalin uudestisyntyminen: kuin uusi maailma). Richard Dawkins sanoi, että uskolla Jumalaan on samankaltainen vaikutus kuin valvontakameroilla: se ehkäisee ihmisiä tekemästä moraalisesti pahoja tekoja. Dawkins: ”… vihaan tätä ajatusta. Toivoisin, että ihmiset olisivat parempia. Haluaisin uskoa olevani rehellinen riippumatta siitä, tarkkaileeko minua joku vai ei”. (Uusi Tie 21.11.2019) Avaruustähtitieteen Emeritusprofessori, Esko Valtaoja totesi Docventures keskusteluohjelmassa, että tulevaisuudessa on mahdollista, että pystytään valvomaan kaikkia niin tarkasti, että se aiheuttaa parempaa moraalia (Murros — jälkikeskustelu, 13.9.2017). Juuri tämä on katolilaisuuden hedelmä. Ulkoinen pakko toki vaikuttaa myös jonkin verran hyvään moraaliin, mutta se ei ole ratkaiseva tekijä eikä todellakaan ole hyvän moraalin perusta; omantunnonvapaus, yhdessä kokonaisvaltaisten arvojen kanssa, on. Ilman perustaa, koko rakennus kaatuu.

Katoliset periaatteet ja arvot voidaan kiteyttää yhteen taustatekijään: ihmisen pelastuminen spirituaalisen ihmisyyden omien tekojen kautta, jonka väitetään olevan kristillistä ja jumalallista. Tätä tekijää on iskostettu länsimaisen ihmisen päähän aina ns. kirkkoisien ajoista lähtien (yli tuhannen vuoden takaa), halki keskiajan, moderniin ja postmoderniin aikaan saakka, jolloin jesuiitat ovat opettaneet spirituaalista humanismia ja hallintavalta teologiaa, joiden mukaan pelastava spiritualiteetti löytyy yhtälailla kaikkien uskontojen sydämestä, ja jonka mukaan, täten, korkein spiritualiteetti löytyy ihmisyydestä, jonka korkein edustaja maanpäällä on ihmisen luonnollista lakia viisaimmin tulkitseva ja käyttävä taho: paavikunta. Paavikunta itse määrittelee luonnollisen lain, ja se on nostanut itsensä korkeimmaksi moraaliseksi auktoriteetiksi Euroopassa ja koko maailmassa. Kun ihminen myöntyy paavikunnan luonnolliselle laille, globaalille hallinnalle ja ”armolle” (tai ”hyväntahtoisuudelle”) sunnuntain sakramentissa, hän pelastuu. Ja kun ihminen tunnustaa, että paavikunnan viisauden mukaan maailma pelastetaan (mm. ilmastonmuutokselta, sodilta, sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudelta ja köyhyydeltä), hän on turvassa ”äitikirkon” helmassa, sillä Katolisen kirkon mukaan paavi on koko maailman suuri paimen ja valvoja (overseer), josta tulee käsitys Pyhästä istuimesta (Holy See). Näihin taustatekijöihin perustuu Katolisen kirkon käsitys sen hallintavallasta, sosiaalisesta oikeudesta ja poliittisesta spiritualismista (ja politiikan hengellisestä ytimestä).

Nämä paavikunnan arvovaltaan ja pelastukseen liittyvät taustatekijät ovat valloittaneet ja valloittavat kiihtyvällä vauhdilla valtavirralliset uskonnolliset, sosiaaliset ja poliittiset rakenteet ja yhteisöt, vieden pahimmillaan uuteen maailmanjärjestykseen. Ne ovat myöskin voittaneet ja voittavat samoihin asioihin liittyvät protestanttiset taustatekijät ja arvot, jotka ovat: (1) ihminen pelastuu ainoastaan Jeesuksen Kristuksen tekojen ja veren kautta, jonka hyväksyminen (ja syntien katuminen ja anteeksisaaminen) johtaa ihmisen hyviin tekoihin (mutta nuo hyvät teot eivät tuo ansioita pelastukseen); (2) kaikissa uskonnoissa ei ole samaa hengellistä ydintä, vaan ainoastaan Jeesuksen kautta pelastuu; (3) vaikka vain Jeesuksen kautta pelastuu, jokaisella ihmisellä on omantunnonvapaus ja uskonnonvapaus, joita valtion tulisi ylläpitää; (4) paavikunnan määrittelemä luonnollinen laki ei ole Jumalan laki, vaan Kymmenen käskyä on Jumalan laki (Raamatun mukaan, ei Katolisen kirkon ja mm. Evankelisluterilaisen kirkon muutetun Kymmenen käskyn mukaan, jossa toinen käsky on poistettu ja viimeinen käsky jaettu kahtia); (5) paavi ei ole Kristikunnan ja/tai maailman korkein paimen; ja (6) kirkollinen arvovalta ja valtiollinen valta tulee pitää mahdollisimman paljon erossa toisistaan, sillä muuten on suuri mahdollisuus, että valtiovallan kautta rikotaan omantunnonvapautta, niin kuin historia meille osoittaa.

On merkittävää, että Bilderbergiin kutsutaan poliittisia vaikuttajia, talousjohtajia, mediapomoja, sosiaalisen median jättejä ja nyt vielä kirkon johtaja, sillä Raamatussa kuvattu Antikristus valta on juuri globaali uskonnollistaloudellispoliittinen valta. Raamatun totuuden, moraalin ja omantunnonvapauden hylkäämisen tähden ihmiskunta uskoo ihmisen omaan hyvyyteen ja kykyyn ”nousta itsensä yläpuolelle” tavalla, jossa uusi maailmanjärjestys osoittautuu hyväntahtoiseksi paikaksi. Ihmiskunta ei enää näe ihmisen synnin ja pahuuden syvyyttä, jonka vuoksi se luottaa sokeasti johtajiinsa. Tämä on yksi syy sille, miksi paavikunnalle, uudelle maailmanjärjestykselle ja super-valvonta-yhteiskunnalle annetaan valta.

Maailmaa pelastavat arvot yhdistetään yhä enemmän uskonnollisiin arvoihin. Niin kuin tuotiin esille, mm. CEC:n, WCC:n, Anglikaanisen kirkon, Reformoidun kirkon sekä ekumeenisen liikkeen myötä paavikunnan arvoja korostetaan. Merkittävin yhdistävä arvo on lepopäivä, jolla on vaikutusta moniin elämänaloihin: ekologiaan, terveyteen, talouteen, sosiaaliseen oikeuteen ja politiikkaan. Siksi sunnuntaista tehdään globaali yhdistävä tekijä. Niin uskomattomalta kuin tuntui ehkä vain kymmenen vuotta sitten tai ainakin kaksikymmentä vuotta sitten se, että länsimaiseen maahan voisi tulla totalitaristinen valvontakoneisto, joka vahtii kansalaisten jokaista liikettä, tuntuu se, että länsimaihin voisi tulla sunnuntailaki. Mutta seuratessamme huippuvalvontayhteiskunnan rakentumisen vaiheita, ei sen huippu: sunnuntailaki, vaikuta enää niin kaukaa haetulta.

Amerikan Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistuksessa lukee, että kaikilla ihmisillä on erottamattomat oikeudet elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun (Declaration of Independence, 6–7). Tämä ihmiskunnalle korvaamaton julistus sanoo myös, että tyrannia ei ole hyväksi edes yhteiselle hyvälle (sille solidaariselle yhteisen elämän varjelemiselle) (Ibid., 7). Maailma kuitenkin tulee hylkäämään nämä arvot juuri sunnuntain korottamiseen johtavan uuden ”solidaarisen” maailmanjärjestyksen varjolla. Ellen White kirjoitti vuonna 1888:

”Sunnuntailiike etenee nyt pimeässä. Sen johtajat salaavat asian ytimen, ja monet mukana olijat eivät näe, minne virta vie. – He toimivat sokeuden vallassa. He eivät näe, että jos protestanttinen hallitus uhraa periaatteet jotka ovat tehneet heistä vapaan, itsenäisen kansakunnan, ja tuo perustuslakiin periaatteita, jotka levittävät paavillista valhetta ja petosta, heidät syöstään pimeän keskiajan kauhuihin.” (Turvassa kriisin keskellä, 86 [alkuperäinen lähde: ”Review and Herald Extra,” 11.12.1888], EGW Writings.org)

White sanoo myös:

”Kun protestanttisuus ojentaa kätensä kuilun yli tarttuakseen Rooman valtaa kädestä, kun se kurottaa kuilun yli lyödäkseen kättä spiritismin kanssa, kun maamme [Amerikan Yhdysvallat] tämän kolmiliiton vaikutuksesta luopuu kaikista perustuslakinsa periaatteista protestanttisena ja tasavaltaisena liittovaltiona ja levittää paavillisia valheita ja petoksia, silloin tiedämme, että Saatanan ihmeellisten tunnustekojen aika on tullut [katso 2. Tess. 2:9 ja Ilm. 16:13–14] ja että loppu on lähellä.” (Turvassa kriisin keskellä, 90 [alkuperäinen lähde Testimonies for the Church, vol. 5 (1885), 451])

”Pakottaessaan ihmiset viettämään sunnuntaita protestanttiset kirkot pakottavat heidät kumartamaan paavinvaltaa” (ibid., 90 [alkuperäinen lähde: Great Controversy (1911), 448])

Vaikka paavikunta ja sen maailmanlaajuiset liittolaiset saavat globaalin vallan, ja vaikka paavikunta jälleen ryhtyy, ja jopa protestantit ryhtyvät, vainoamaan toisinajattelijoita, pakottaen pitämään sunnuntaita lepopäivänä ja kieltäen lauantain (raamatullisen lepopäivän) viettämisen, ne tulevat lopulta häviämään. Sillä Herra tuhoaa suuren Babylonin (Dan. 7:21–22; Ilm. 18—19) ja Jeesus Kristus tulee takaisin taivaan pilvissä voittajana (Matt. 24:30). Hän on voittanut Saatanan Golgatan ristillä. ”Se on täytetty” (Joh 19:30), pelastus on saavutettu. Tämä on sapatin sanoma, joka julistaa lepoa Kristuksen täytetyssä työssä. Sunnuntain sanoma taas on: ”Me, ihmiset, voimme täyttää pelastuksen”, sillä sunnuntai julistaa ihmisen auktoriteettia ja ihmiskunnan kollektiivista pelastumista sen yhteisvoimin. Luonnonsuojelu, sosiaalinen oikeus ja turvallisuus ovat tärkeitä ja hyviä asioita, ja kristittyjen tulee tukea kaikkia hyviä asioita yhdessä toisten kanssa; mutta tämä kirjoitus on varoitus siitä, että hyvät asiat käännetään pahaksi silloin, kun omantunnonvapaus poljetaan maahan. Silloin muut arvot tukahduttavat yhden arvon. Silloin arvojen kokonaisuus särkyy.

Tämä artikkeli on osoittanut ne askeleet, jotka vievät Raamatun ennustamaan viimeiseen petovallan rynnistykseen. Niin kuin jo sanoin, tulevaisuudessa saattaa nousta muitakin ”syitä”, joiden varjolla vapauksia rajoitetaan, ja en sano, että omantunnonvapauden rikkova systeemi ja globaali sunnuntailaki tulee täydellä teholla ”ensi vuonna” tai lähitulevaisuudessa; mutta uskon kyllä, että lähiaikojen ja tämän päivän nopeat liikkeet vapauksien tukahduttamiseksi ovat merkittäviä askelia kohti lopullista raamatullisiin sfääreihin ulottuvaa uskonnonvapaudet rikkovaa globaalia systeemiä/yhdenmukaisuutta. Sen tuleminen täydellä teholla saattaa olla aivan oven takana; mutta milloin se tulee, en tiedä. Ja niin kuin sanoin, periaatteessa on mahdollista, että uuden maailmanjärjestyksen pystyttämisessä täydellä teholla ei vielä onnistuta ja Jumala antaa maailmalle lisäaikaa, mutta ainakin globaali mekanismi yksilön- ja omantunnonvapauden tukahduttamiseksi on realistista toteuttaa nykyisten liikkeiden ja linjausten kautta. Mutta se on varmaa, että Raamatun profetia tulee toteutumaan jossakin vaiheessa.

Älkäämme olko sokeita, vaan nähkäämme Jumalan sanan periaatteet ja totuudet ja ottakaamme ne vastaan sydämeemme ja elämäämme, jotta pelastuisimme Saatanan suurelta eksytykseltä, kun hän johtaa koko maailman yhteen sunnuntai-petoksellaan ja kun hän jopa tekee suuria ihmiskunnan nähtäviä ihmeitä ja ilmestyy kirkkauden enkelinä, väittäen olevansa Kristus, ja vakuuttaa, että Jumalan laki on muutettu sapatilta sunnuntaille (2. Kor. 11:14; 2. Tess. 2:9; White, Suuri taistelu, 605). Jos pitäydymme Raamatun perustalla, emme tule petetyiksi.

Lähteet

Bruce, Steve. “The Social Process of Secularization.” Pages 249–63 in The Blackwell Companion to Sociology of Religion. Vol. 2 of Blackwell Companions to Religion. Richard K. Fenn, ed. Oxford: Blackwell, 2001.

Declaration of Independence in The Declaration of Independence and Other Great Documents of American History 1775–1865. Dover Thrift Editions. Ed. John Grafton. Mineola, NY: Dover, 2000.

Gane, Roy. Old Testament Law for Christians: Original Context and Enduring Application. Grand Rapids, MI: Baker Academic, 2017.

Horton, Michael S. The Kingdom and the Church. Biblical & Theological Studies: An Excerpt from the Christian Faith. Grand Rapids, MI: Zondervan, 2011. GooglePlay edition.

Huuhtanen, Pauli. Rikkaus ja köyhyys Raamatussa: synodaaliväitöskirja Helsingin hiippakunnan pappeinkokoukseen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 106. Rauma: Oy Länsi-Suomi, 1977.

Miller, Nicholas. The Religious Roots of the First Amendment: Dissenting Protestants and the Separation of Church and State. Oxford: Oxford University Press, 2012.

Robbins, John W. Ecclesiastical megalomania: The economic and political thought of the Roman Catholic Church. United States of America: Trinity Foundation, 1999.

Schaff, Philip. The Middle Ages. Vol. 5 of History of the Christian Church. 1882; repr. Oak Harbor, WA: Logos Research Systems, 1997. https://www.ccel.org/ccel/schaff/hcc5.html.

Soisalo, Kaarle. Kaksi lepopäivää: kumpi on oikea? Raamatullis-historiallinen tutkielma. Filantropinen yhdistys aikain vartija Ry. Lahti: Etelä-Suomen Sanomain Kirjapaino Oy, 1939.

Stefanovic, Ranko. Revelation of Jesus Christ: Commentary on the Book of Revelation. 2nd ed. Berrien Springs, MI: Andrews University Press, 2009.

White, Ellen G. Suuri taistelu valon ja pimeyden välillä. Tampere: Kirjatoimi, 1981.

White, Ellen G. Turvassa kriisin keskellä. Tampere: Kirjatoimi, 2007.

Wylie, James Aitken. The Papacy: Its History, Dogmas, Genius, and Prospects. 1851.