Maailmankäsityksen muutos

Teollinen vallankumous. Tieteelliset saavutukset. Globaali markkinatalous. Länsimaiden historia on maailmanvalloittajien historiaa. 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun oli länsimaissa ns. Imperialismin aikakausi. Tänä aikana olennaista oli pyrkimys köyhyydestä rikkauteen, jonka sai aikaan keskiluokan menestyksellinen voitontavoittelu. Samalla valtion toimintapiiri laajentui. Pelkkä mannermaapolitiikka ei riittänytkään vaan pyrittiin jakamaan koko maailma. Teollisuus ja tekniikka vetivät ihmisiä yhä enemmän palvelukseensa. Insinöörit muodostivat uuden pätevien spesialistien yhteiskuntaluokan. Luotettiin tieteen kykyyn tuoda kaikille paremmat elinolosuhteet.

Jossakin vaiheessa tämä ihmisen luottamus vain omiin kykyihinsä ja voimiinsa rakentui jopa tieteelliseksi teoriaksi. 1800-luvun puolivälissä ilmestyi kuuluisa Charles Darwinin näkemys ihmisen ja eläinkunnan syntytavasta. Tätä alunperin vain teoriaksi tarkoitettua päätelmää on jo pitkään opetettu kouluissa ehdottomana totuutena. Suurin osa tiedemaailmasta on rakentunut tämän varaan. Suurimmat luonnontieteelliset ja dokumentaariset mediatkin lähettävät tätä sanomaa lukemattomiin koteihin. Mutta tarkoittaako jonkin asian yleinen hyväksyminen sen olevan ehdoton totuus?

Niin kuin me kaikki, myös Darwin ja hänen aikalaisensa tiedemiehet näkivät luonnossa tapahtuvan eloonjäämiskamppailun ja eliöissä tapahtuvan muuntelun. Tästä pääteltiin, että elämän monimuotoisuus olisi myös syntynyt tämän kamppailun ja ns. luonnonvalinnan tuloksena hitaasti kehittyen. Ihminenkin olisi tällöin alusta alkaen jätetty selviytymään omin avuin toisiaan vastaan. Jotkut uskovat, että ihmiselämällä ei ole muuta merkitystä kuin taistella selviytymisestään toisten kustannuksella. Monien näkökulma maailmaan voisi olla: ”Tuhoamme maata ja toisiamme. Tartumme aseisiin. Tapamme ja lopulta itse kuolemme ja katoamme tyhjyyteen. Olemme syntyneet tyhjästä, hapuilemme vähän aikaa maanpäällä ja palaamme jälleen tuntemattomaan tyhjyyteen.” Onko tilanteemme todellakin näin toivoton? Vai onko meillä toivoa?

Kehitys

Luonnossa toimivat suuret voimat. Myös kehitystä tapahtuu. Mutta minkälaista tuo kehitys on? Käsitellessämme kehitystä eli evoluutiota biologiassa, on tärkeää tietää sen voivan tarkoittaa kahdenlaista kehittymistä. Puhutaan kehityksestä lajin sisällä (mikroevoluutio) ja kehityksestä lajista toiseen (makroevoluutio). Toinen näistä on tieteellinen tosiasia. Kehitystä lajin sisällä tietenkin tapahtuu. Esimerkiksi lukuisat eri koirarodut ovat yhteisestä kantalajista. Koiriahan on hyvin erinäköisiä ja kokoisia, mutta kuitenkin ne ovat kaikki koiria. Kissaeläimet ovat kaikki yhdestä tai muutamasta kantalajista jne. Niin kuin tiedämme, eri eläinlajit eivät pariudu keskenään. Tästä Raamatun ”laji” käsitteestä käytetään biologiassa myös ”suku” tai ”ryhmä” käsitteitä.

Kehittymistä lajista toiseen sen sijaan ei ole nähtävissä luonnossa. Geeneillä on rajat. Esimerkiksi banaanikärpäselle kasvanut uusi siipipari, sialle syntynyt lisä kylkiluu tai ihmiselle kasvanut yhdestoista sormi eivät ole rakenteeltaan uusia vaan sen informaation mukaisia joka olennon lajikohtaisessa dna:ssa on jo olemassa. Uudenlaisten rakenteiden syntyyn tarvittaisiin jokin mekanismi rakentamaan dna:n informaatiota; sillä jos jossakin kohtaa dna:ta tapahtuukin hyödyllisiä mutaatioita, toisaalla sitä tuhoutuu kaiken aikaa. Kasvigeneetikko Tri. John Sanford sanoi: ”Vahingolliset mutaatiot ovat lukuisampia – mahdollisesti miljoonan suhde yhteen. Siten hyödyllisten mutaatioiden huomioimisesta huolimatta mutaatioiden kokonaisvaikutus on musertavan vahingollinen. Mitä enemmän mutaatioita sitä vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perusperiaate.” (Luominen lehti)

Evoluutioteorian mukaan sattumanvaraisten variaatioiden ja luonnonvalinnan (tai vielä lisäksi muiden monimutkaisten prosessien) yhteispeli tuottaisi uusia rakenteita. Solussa ei kuitenkaan ole tunnettavissa korjausjärjestelmää, joka valitsisi hyödylliset mutaatiot ketjuksi tai ”kasautumaksi” niin kuin Richard Dawkins ilmaisi, joka synnyttäisi uusia rakenteita (Dawkins, Jumalharha, s.131-138). Luonnonvalinta ei ole tämä korjaus -ja kehittämisjärjestelmä (tai ei sisällä sitä), koska se on aivan kuin ”sokea” hyville mutaatioille. Materialismin ja naturalismin mukaan aineessa ja/tai luonnossa itsessään on voimia, jotka elinolosuhteisiin sopeuttamisen kautta voisivat myös synnyttää uusia rakenteita. Luonnovalinta ei kuitenkaan koskaan toimi yliluonnollisesti. Elämän kehittyminen sattumanvaraisten mutaatioiden kautta edellyttäisi lukuisia tuntemattomia mutaatioiden järjestäytymistä aiheuttavia prosesseja useassa eri kohteessa (esim. eri puolilla eläimen elimiä, jotta ne toimisivat). Tämä on sula mahdottomuus, koska prosessin aiheutumiseen ei ole mekanismia edes yhdessä kohteessa.

Luonnossa toki tapahtuu elinolosuhteisiin sopeutumista. Esimerkiksi jos vedenalaisessa pimeässä luolassa uiskentelevan kalan silmät lakkaavat toimimasta, koska se ei niitä tarvitse vallitsevissa olosuhteissa, on kyse kalan sopeutumisesta olosuhteisiin rappeutumisen kautta. Kalalle ei tällöin synny uusia rakenteita. Tieteenhistorian aikana ei ole ilmaantunut yhtäkään tapausta, jossa muodostuisi uusia rakenteita, joiden informaatio ei ole jo valmiiksi olemassa lajikohtaisessa dna:ssa. Varsieväkalan sanottiin eläneen kymmeniä ja satojakin miljoonia vuosia sitten ja olevan maalle nousseiden kalojen esiaste. Kuitenkin se tavattiin uiskentelemasta nykyaikana ja se on yhä kala. Molukkiravun sanotaan eläneen 445 miljoonaa vuotta sitten, eikä se ole kehittynyt mihinkään. Samoin hait ja krokotiilit ovat ns. eläviä fossiileja.

Kun makroevoluutiota ei ole havaittavissa, sen usein väitetään vain tarvitsevan tarpeeksi aikaa (käsittämättömän pitkää aikaa). Tähän populaarisin makroevoluution teoria perustuukin. Se turvautuu aikaan. Jotkut väittävät evoluution toimineen välillä hyppäyksin, mutta tällöin yliluonnollinen astuu kuvaan vielä voimakkaammin. Kyseessä on kehäpäättely, jossa evoluutio on saatava toimimaan, koska sen uskotaan olevan totta. Raamatun luomiskertomukselle eri eläinlajien toisistaan poikkeavuuden rajat eivät ole ongelma. ”Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” (1.Moos. 1:25)

Mistä linnut laulavat?

Kun katselemme luonnon kauneutta, komeutta ja tarkoituksenmukaisuutta mieleemme voi nousta kysymys: Kuka tämän kaiken on luonut? Mistä on tullut se viisaus ja suunnittelukyky, joka on valmistanut kaiken tämän ihmeellisyyden?

Luonto pienissä yksityiskohdissaan on hämmästyttävän monisäikeinen. Jo yksi solu on monimutkaisempi järjestelmä kuin suurkaupunki ruuhka-aikana. Solussa on esimerkiksi kuin kirjasto, varasto, tuotantolinja ja lähettejä. Dna on itsessään kuin tietokone. Se on täynnä geneettisiä ohjeita ja sisältää kielijärjestelmän. Dna:n tiedosto muodostuu neljästä koodikirjaimesta (A, T, G ja C), jotka muodostavat koodin kolmen kirjaimen ryhminä (ATC; TCG jne.). Tutkijat ovat käyneet läpi noin miljoona erilaista koodausjärjestelmää ja todenneet, että solun koodaus ja kopiointijärjestelmä on paras ja tehokkain toistaiseksi löydetyistä. Sen virheherkkyys on lähes olematon. (Kimmo Pälikkö, Taustaa 2 – Kehitysopin kulisseista, s.190; Science 281:329/Vogel, G. 1998, Tracking the History of the Genetic Code)

Luonto on täynnä äärimmäisen monimutkaisia ja kokonaisvaltaisia järjestelmiä, jossa eri osatekijät tarvitsevat toisiaan voidakseen toimia. Koska evoluution ei voida havaita tuottavan uusia rakenteita, on toimivien kokonaisuuksien rakenteiden samanaikainen syntyminen todennäköisempää. Älykkäät järjestelmät edellyttävät järjestelijää; toisin sanoen suunnittelijaa. Dna:n kielijärjestelmässä voimme nähdä suoranaista kirjoitusta. Kirjoituksilla on aina kirjoittajansa. Materialistinen mytologia (johon kehitysoppi lajista toiseen perustuu) edellyttäisi informaatiosysteemien tuloa olemassa olevaksi persoonattomasta aineesta (järjestyksen syntyä epäjärjestyksestä ilman järjestelijää), joka ei perustu tieteen peruslogiikkaaan. Aineelle ja luonnonvalinnalle voidaan antaa jumalan osa, mutta silloin on kyse uskonnollisesta filosofiasta (materialismista ja naturalismista), ei tieteestä. Tunnettu fyysikko Paul Davies on sanonut: ”Ei tunneta fysiikan lakia, joka pystyisi luomaan informaatiota tyhjästä” (Life force, New Scientist, 18 September, 1999). Ranskalainen Louis Pasteur puolestaan osoitti kokeillaan jo 1860-luvulla että soluja ei voi syntyä itsestään, eikä kukaan ole kumonnut hänen tutkimustuloksiaan. (Lääkäri Pekka Reinikainen, http://www.youtube.com/watch?v=ad1t1jDcDA0)

Kaikkien systeemien takana on aina suunnittelukyky; toisin sanoen: persoona. Kaiken tämän voimme tarkkaavaisina havaita luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Nähdessämme, että kaikella on Suunnittelija, on meillä oikeus kysyä myös: Millainen Hän on? Välittääkö Hän ihmisestä tällä pikkuruisella planeetalla vai onko Hän välinpitämätön ihmiskunnan kohtalosta? Tähän meille on jätetty vastaus. Raamatun ensimmäiset sanat kuuluvat: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Raamattu kertoo myös Jumalan ylläpitävän elämää: ”Sinun (Jumalan) päätöstesi varassa on yhä kaikki, koko luomakunta palvelee sinua.” (Ps. 119:91) ”Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maanpäälle sateen, Hän panee versomaan vuorien ruohon.” (Ps. 147:8). Kun Jumala huolehtii luonnosta niin tottahan Hän ihmisestäkin kantaa huolta. Jeesus sanoi: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän Taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt. 6:26)

Fossiilit

Toisin kuin valtamediassa ja jopa oppikirjoissa on ikävä kyllä annettu ymmärtää, lajien ns. välimuotoja ei ole löydetty maakerrosten fossiiliaineistosta. Kivettyneitä eliöitä eli fossiileja on löydetty miljardeja. Fossiiliaineistosta löytyneet eliöt ovat aina täysin valmiita kokonaisuuksia, ei puolivalmiita ja joksikin kehittyviä. Geologian tohtori John D. Morris kirjoitti: ”Uudenlaisen muodon kehittymistä ei ole koskaan dokumentoitu modernin maailman tieteellisessä havainnoinnissa.” (2010. The Real Nature of the Fossil Record. Acts & Facts. 39 (2): 12-14; http://www.icr.org/article/real-nature-fossil-record/) Toisin sanoen, kirjoitetun historian lisäksi, edes maakerroksien historiassa ei ole todisteita makroevoluutiosta.

Yhden suurimmista haasteista evoluutioteorialle antaa yhtäkkinen pitkälle erikoistuneen eläinmaailman ilmeneminen siirryttäessä esikambrikaudelta kambrikaudelle. Esikambrikaudella ilmenee vain mikro-organismeja. Puolestaan kambrikauden alkuun ilmestyy räjähdysmäinen ja maailmanlaajuinen monisoluisten eliöiden joukkoilmestyminen. Niiden rakenteet poikkeavat suuresti toisistaan. Esikambrista ei löydy niille esi-isiä, vaikka tunnetaankin yli 400 (mikro) fossiileja sisältävää kerrostumaa. (Siegfried Scherer, Evoluutio – Kriittinen Analyysi, s. 213-214) Evoluutiobiologi prof. Richard Dawkins myöntää: ”…kambrikausi paljastaa meille merkittävän määrän eläinten tärkeitä pääjaksoja jo evoluution edistyneissä vaiheissa, kun ne ilmestyvät ensimmäistä kertaa. Se on aivan kuin ne olisi juuri istutettu sinne ilman mitään evoluution historiaa.” (Dawkins R., The Greatest Show on Earth: the evidence for evolution, s. 147-148) Toisin sanoen, eliöt ilmaantuvat fossiiliaineistoon täysin muodostuneina ilman välimuotoja. Lisäksi jokaisella makroevoluutioteorian mielikuvituksellisen aikataulukon alaosaan sijoitetulla eliöllä on yhtä monimutkainen rakenne kuin taulukon yläosaan sijoitetulla eliöllä. Ei ole olemassa ”yksinkertaista” elämän muotoa.

Fossiilin syntymiseen tarvitaan usein jokin maa-aine peittämään kuollut eliö mahdollisimman nopeasti, koska muuten raadonsyöjät ja bakteerit hoitavat hajottamisen melko pikaisesti. Tämä on tiedemaailmassakin yleisesti tunnettu tosiasia. Selkärankaisten luurangot tuhoutuvat nopeasti ilmassakin ja esimerkiksi joidenkin merisimpukoiden kuoret liukenevat vähitellen meriveteen. Eliöt peittyivät nopeasti hapettomaan tilaan. Veden mineraalit kyllästivät ne, joten luut eivät voineet liueta. Näin syntyivät fossiilit. Osuvan selityksen fossiilien nopealle hautautumiselle antaa jokin menneisyydessä tapahtunut valtavissa mittasuhteissa tapahtunut luonnonkatastrofi. Pääosittainen dinosaurusten äkillinen katoaminen, sekä maaperässä oleva suuri määrä kivihiiltä ja öljyä viittaavat myös massiivisen laajaan kasvi ja eläinkunnan hautautumiseen. Vastauksen antaa Raamatussa dokumentoitu maailmanlaajuinen suuri tulva: vedenpaisumus, sekä sen jälkeiset luonnonmullistukset noin 4500 vuotta sitten. Eri kansojen perimätiedoista on löydetty kaikkiaan yli 150 muunnelmaa suuresta vesitulvasta. Käytännöllisesti katsoen kaikilla ihmisroduilla on oma vedenpaisumuskertomuksensa, ja niitä esiintyy jopa kaukana valtameristä, kuivilla ylänkömailla kuten Keski-Meksikossa ja Keski-Aasiassa.

Nykyisten tulivuorenpurkausten tutkiminen on osoittanut, että maakerrostumien syntyyn ei tarvita pitkiä aikoja. St. Helens tulivuoren purkautuessa 18.5.1980 maakerrostumia syntyi muutamassa minuutissa. Purkauksen jälkiseurauksena syntyneet maakerrostumat ja kivettyneet puunrungot syntyivät muutamassa vuodessa. Osa näistä yli 120 metriä paksuista kerrostumista valui alempana oleviin järviin. Ne muodostivat muutamassa päivässä 30- 65 metriä syviä kanjoneja ja aiheuttivat Spirit järvellä jopa 260 metriä korkeita aaltoja. On huomattavaa, että suurin osa maaperän ja maiseman muutoksista oli veden aikaansaamaa. Tämä on esimerkki pienemmässä mittakaavassa kuinka vedenpaisumuksen vaikutuksesta suurempiakin kanjoneita on syntynyt. (http://www.icr.org/research/index/researchp_sa_r04/; http://www.icr.org/article/261/; Kimmo Pälikkö, Taustaa 3 – Alusta viimeiseen aikaan, s.126-127)

Maaliskuussa 2005 tehtiin erittäin merkittävä fossiililöytö Hell Creek kivikerrostumamuodostelmasta Yhdysvalloista. Tutkija Mary Schweitzer työryhmineen löysi kivettymättömän Tyrannosaurus rexin luun, jonka sisältä voitiin eristää kimmoisuutensa säilyttäneitä pehmytkudoksia. Schweitzer löysi luista jopa verisoluja. Hän totesi: ”Menin kananlihalle, koska jokainen tietää, etteivät nämä säily 65 miljoonaa vuotta!” (http://discovermagazine.com/2006/apr/dinosaur-dna#.UYj8KrUvXRM) Löytö julkaistiin myös Science Magazine aikakausilehdessä.

On löydetty myös eri mustekalalajien jäänteitä, jotka evoluutioteorian mukaan olisivat eläneet 150 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilimustekalasta saatiin jopa mustetta, jolla pystyttiin kirjoittamaan eliön nimi Belemnotheutis antiquus. Tohtori Phil Wilby, joka johti kaivauksia, sanoi: ”Niitä voidaan leikellä aivan niin kuin ne olisivat eläviä eläimiä, voit nähdä lihassyyt ja solut. On vaikea kuvitella kuinka sinulla voi olla jotakin niin pehmeää ja märkää kuin musterauhanen fossiloituneena kolmiulotteisesti, yhä mustaa, ja kiven sisällä, joka on 150 miljoonaa vuotta vanha.” (Ink found in Jurassic-era squid, BBC News, 19.8.2009). Edes bakteerit eivät säily kovinkaan kauan. Nykyään biokemiassa tiedetään, että bakteerien valkuaisainekoneet eli entsyymit tuhoutuvat noin 400 vuodessa. Kuitenkin esim. Tekniikka ja Talous lehdessä oli artikkeli 9.8.2007, jossa väitettiin 8 miljoona vuotta vanhan bakteerin heränneen eloon! (Pekka Reinikainen, http://www.tv7.fi/vod/player/?program=5215) Vastaavia tapauksia on useitakin. (http://www.creationscience.com/onlinebook/AstroPhysicalSciences30.html)

Eräs merkittävistä todisteista vedenpaisumukselle ovat suuret fossiilien joukkohaudat joita on löytynyt ympäri maailmaa. Eläinten jäänteet ovat toistensa välittömässä läheisyydessä. Amerikan Ashley Beds joukkohaudasta löytyi lähekkäin mm. plesiosauruksia, haita, sarvikuonoja, hevosia, mammutteja, peuroja, sikoja ja koiria. Majuri Edward Willis listasi löytöjään kirjassa “Fossils and Phosphate Specimens” vuonna 1881. Nebraskan Agate Springsissä on puolestaan noin 9000 nisäkkään joukkohauta. Etelä Afrikassa sanotaan olevan jopa biljoonien fossiilien joukkohauta! (Milner, Richard, The Encyclopedia of Evolution: Humanity’s Search for Its Origins, 1990, p. 330; http://www.genesispark.com/exhibits/fossils/graveyards/)

Tulvan kuljettamien maamassojen alle on jäänyt yhtä aikaa myös miljoonia kaloja sisältäviä parvia. Hautautuminen on tapahtunut niin nopeasti, että joskus kaloja löytyy fossiloituneena kesken aterian toinen kala puoliksi suussa (Pälikkö, Taustaa 1, s.108,111). Chilen pohjoisosien aavikolta päällekkäin löytyneet valaiden fossiilit osoittavat 75 valaan äkkikuoleman ja peittymisen lietemassojen alle. (http://www.dailymail.co.uk/news/article-2063973/Whales-desert-Prehistoric-bones-unearthed-Chiles-Atacama-desert.html)

Vedenpaisumus kertomuksen mukaan vedet peittivät vuorten huiputkin. Onkin mielenkiintoista, että joskus fossiilien joukkohautoja löytyy korkeilta paikoilta maankuoren repeytymistä; aivan kuin eläimet olisivat paenneet ylemmäs nousevia vesiä. Eläinjäännösten täyttämiä maanrepeämiä on löydetty ainakin kahdeksasta eri maasta. Niissä on sekaisin useita eri eläinlajeja ja seassa on joskus ihmisenkin luita.

Merenelävien fossiileja on löydetty veden kuljettamina korkeille vuorille lukemattomia määriä. Himalajalta useiden kilometrien korkeudelta löydettiin näkinkenkien, ammoniittien ja belemniittien (jotka evoluutioteorian mukaan olivat dinosaurusten aikalaisia), luukalojen, merililjojen, korallien ja planktonien fossiileja sekä nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia (Stephen C. Porter, Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55). Himalajan lisäksi Alpeilta, Andeilta ja Kalliovuorilta on tehty lukuisia löytöjä näkinkengistä, äyriäisistä, ammoniiteista ja saviliuskekerrostumista, jotka sisältävät merellisiä fossiileja. Toiset löydöistä ovat useiden kilometrien korkeudella. (Pentti Eskola, Muuttuva maa, s.236, 237)

Maakerrosten alle hautautui ja tukehtui lukemattomia eläimiä. Mm. dinosaurusten luurangot ovat löytymishetkellä usein epätavallisissa, vääntyneissä asennoissa. Niiden niskat ovat vääntyneinä taaksepäin, takaraajat vääntyneinä ja hännät suoristuneina. Onkin tunnettua, että eläinten kuollessa hapen puutteeseen, niiden tiedetään vääntyilevän juuri tällaisiin asentoihin lihaskouristusten vaikutuksesta. (http://creation.com/creation-videos?page=2)

Arvostettu geologi ja luennoitsija sekä Institute for Creation Research tiedeyhteisön entinen presidentti tohtori John D. Morris kertoi Amerikan Grand Canyonista löytyneen 4 biljoonaa fossiilia. ICR:n työntekijä oli tarjonnut tietoa julkaistavaksi lehtiin, mutta hänen kirjoituksensa hylättiin. Erään arvostetun lehden taholta tuli vastaus, että näiden löytöjen julkaisu olisi liian perustuksia järisyttävää makroevoluutioteorialle. (http://www.youtube.com/watch?v=7tctDVmaOHc)

Epätoivon ajaessa, fossiileja on ikävä kyllä paljon väärennetty. Evoluutiobiologi, lintutieteilijä ja fossiililintujen maailmanluokan asiantuntija Alan Feduccia sanoo: ”Väärennettyjä fossiileja on vaikka millä mitalla ja ne ovat heittäneet synkän varjon koko [tieteen] alan ylle. Kun menet näihin fossiilinäyttelyihin, on vaikea sanoa mitkä ovat väärennettyjä ja mitkä eivät ole. Olen kuullut, että Koillis-Kiinassa, Liaoningin provinssissa on väärennettyjen fossiilien tehdas… Sellaiset tieteelliset julkaisut kuten Nature eivät edellytä näytteiden oikeaksi todistamista, ja näytteet päätyvät välittömästi takaisin Kiinaan, joten kukaan ei voi tutkia niitä. Ne saattavat olla ihmeellisiä löytöjä, ne saattavat olla puuttuvia renkaita, kuten niiden väitetään olevan, mutta ei ole mitään tapaa todistaa oikeaksi yhtäkään näistä.” (Discover Dialogue: Ornithologist and Evolutionary Biologist Alan Feduccia – Plucking Apart the Dino-Birds, Discover 24(2), February 2003, discovermagazine.com/2003/feb/breakdialogue)

Iänmäärityksestä

Radiometristen iänmääritysmenetelmien avulla saatuja lukuja käytetään joskus todisteena miljoonista vuosista. Todellisuudessa nämä menetelmät ovat kuitenkin heikoilla jäillä. Geologian tohtori Andrew A. Snelling sanoo: ”Fossiilien ikää ei määritetä juuri koskaan radiometrisin menetelmin, koska fossiilit sisältävät vain harvoin sopivia radioaktiivisia alkuaineita”. Toisin sanoen nämä menetelmät ovat epäluotettavia, koska ei ole tietoa onko radioaktiivinen aine pysynyt vakiona eli koskemattomana aikojen saatossa tai onko se ollut sitä muodostuessaankaan. Evoluutioteoriaan uskovat mittaajat olettavat, että maan olosuhteet ovat pysyneet aina vakiona. Mittaustulokset vaihtelevatkin suunnattomasti. Esimerkiksi noin 50 vuotta vanhan laavakiven iäksi saatiin 270 000 – 3,5 miljoonaa vuotta. (http://www.luominen.fi/radioaktiivinen-ianmaaritys/) Uuden-Seelannin Mt. Rangitoto tulivuori purkautui 300 vuotta sitten. Laavakivelle saatiin iäksi 485 000 vuotta (Kimmo Pälikkö, Taustaa 2 – Kehitysopin kulisseista, s.87; John D. Morris, The Young Earth). Juuri ammutun hylkeen iäksi saatiin 1300 vuotta ja kun samasta maapalasta tehtiin eri mittauksia, tuli mittauseroksi yli 15 000 vuotta. (Taustaa 2, s.92; New Zealand Journal of Geology and Geophysics, Vol 21/1978)

Yleinen fossiilien (ja kivien, jotka eivät sisällä radioaktiivisia alkuaineita) iän määritystapa on sen yhteydessä olevan vulkaanisen kiven iän määrittäminen. Kiven sisältävän maakerrostuman sijainti puolestaan katsotaan geologisten kausien aikataulukosta, joka on laadittu uniformitarianismin pohjalta; ei tosiasioiden pohjalta. Tämä taulukko laadittiin 1800-luvulla siinä toivossa, että tulevaisuudessa löydetyt välimuotofossiilit todistaisivat uskon eliökunnan hitaalle kehitykselle. Näin ei ole käynyt, mutta taulukkoon pitäydytään yhä lujassa uskossa. Jos radiometrinen mittaustulos käy yhteen geologisen aikataulukon kanssa, tulosta käytetään todisteena. Jos taas tulos ei sovi taulukkoon, se hylätään. Näin syntyy kehäpäättely jolla ei ole todistearvoa.

Tieteen lähtökohdat

Suuri yleisö ei välttämättä ole tietoinen, että historiallista tiedettä on rakennettu ja rakennetaan olettamuksien ja uskon perustalle. Maailman ja maailmankaikkeuden alkua ja esihistoriaa tutkiva tiede ei ole kokeellista tiedettä. Siksi näitä aiheita tarkasteltaessa mukana on aina tutkijan oma maailmankatsomus. Tiedemaailma sisältää samanlaisia ihmisiä kuin muutkin yhteisöt. Heillä on yhtälailla omat maailmankatsomuksensa, tarpeensa menestyä ja sosiaalinen paine, joiden pohjalta tai vaikutuksesta he tulkitsevat tieteen todisteita. Vallitsevaksi maailmankatsomukseksi alkoi kehittyä jo 18. ja 19. vuosisadalla ateistinen ja materialistinen maailmankäsitys. Aluksi vain teoriaksi kehiteltyt päätelmät elämän synnystä ja kehityksestä ovat saaneet huimat mittasuhteet ja tieteen nimellä rikastuva valhe riistäytyi käsistä ja levisi epidemian lailla.

Medialla on massiivinen vaikutus tiedon leviämisessä. Valtamediat eivät suostu julkaisemaan evoluutioteorian vastaisia todisteita, koska ne olisivat sille liian tyrmääviä. Ne muuttaisivat koko tieteellisen ajattelun päälaelleen. Kaikki tieteelliset oppikirjat täytyisi suunnitella uudestaan. Vaikutusvaltaisimmat tieteelliset ja tiedettä julkaisevat valtakoneistot ja mediat ovat jo pyörineet vuosikymmeniä tietyillä rattailla ja ovat rakentaneet itselleen noidankehän. Ihmiset pelkäävät menettävänsä yhteisönsä tuen ja menevät näin valtavirran mukana.

Tiede jatkaa kulkuaan ja sukeltaa yhä syvemmälle elämän salaisuuksiin. Mitä syvemmälle se menee, sitä hämmästyttävämpiä löytöjä näyttäisi tulevan vastaan. Tutkiessamme ja mietiskellessämme suurta tuntematonta ja äärettömyyttä voi Jumala osoittaa meille pienuutemme. Jumalan ääretön voima, Raamatun ilmoitus, hämmästyttävät ja monimutkaiset luonnon järjestelmät sekä fossiiliaineisto kertovat, että Hän ei ole käyttänyt luomistyöhönsä mitään pitkiä epämääräisiä ajanjaksoja. Raamatussa sanotaan, että Hän loi kaiken kuudessa kirjaimellisessa päivässä. Kyseessä ovat kirjaimelliset vuorokaudet, sillä heprealaisen Raamatun alkutekstissä käytetty päivää merkitsevä sana yom merkitsee kirjaimellista 24h ajanjaksoa aina kun sen edessä esiintyy lukuarvo (Jim Stambaugh, https://answersingenesis.org/days-of-creation/the-days-of-creation-a-semantic-approach/). Esim. Brown, Driver & Briggs hepreankielen sanakirja näkee asian samalla tavalla (Ken Ham, https://answersingenesis.org/why-does-creation-matter/the-necessity-for-believing-in-six-literal-days/). Luomispäivien päätteeksi lukeekin: meni ensimmäinen päivä, meni toinen päivä, meni kolmas päivä jne. Jumala myös asetti ihmiselle esimerkin tekemällä luomistyönsä kuutena päivänä ja lepäämällä seitsemännen päivän. Lepopäivä eli sapatti tarkoitettiin Jumalan suuren luomistyön muistoksi. (1.Moos. 2:1; 2.Moos. 20:8) (Aiheesta enemmän: Opinkohdat – Sapatti)

Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Jes. 52:7

Kuulemme median kautta toinen toistaan ikävämpiä uutisia. Vihamielisyys on kasvanut. Emme luota toinen toisiimme. Ihmisten eriarvoistaminen, masennus, väkivalta, päihteiden ja huumeiden massiivinen käyttö. Kaikki nämä kertovat vallitsevasta yleisestä toivottomuudesta. Kehitysopin ajatusmaailma ei tarjoa tähän terapiaa. Kehitysopin filosofia kytkeytyy tiukasti ihmisten toisiaan ja itseään tuhoavaan käyttäytymiseen. Tämä uskomus antaa elämän lähtökohdaksi tarkoituksettomuuden ja päämäärättömyyden. Sen mukaan ei ole syytä eikä seurausta. Ilman alkuperäistä ja absoluuttista hyvyyttä, myöskään loogiselle moraalijärjestelmälle ei olisi perusteita. Jos moraali on vain kulttuurillinen piirre, kuka sen määrittelee?

Peruslogiikka kuitenkin edellyttää syytä järjestäytyneelle todellisuudelle ja sen rakenteille. Opinkappaleet, koulut ja pyrkimys jäsentämään ja ymmärtämään todellisuutta ja toimimaan siinä järkevästi, on seurausta Jumalan tarkoituksesta kun Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen (1.Moos. 1:25). Kaiken sekasorron keskellä on nähtävissä perusteet absoluuttiselle Hyvyydelle, moraalille ja tulevaisuuden toivolle. Jumalan tunteminen loistaa Jeesuksen elämässä ja teoissa. Ihminen tähyilee kaukoputkellaan avaruuteen kuin etsien Jumalaa. Hän on kuitenkin lähellä. Universumin ja sen lukemattomien tähtien ja galaksien Luoja on kiinnostunut jokaisesta tällä pienellä planeetalla asustavasta ihmisestä. Psalmin kirjoittajakin huudahtaa: ”Mikä on ihminen! Kuitenkin Sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:5)

Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ”viljelemään ja varjelemaan” maata (1.Moos. 2:15). Niin kuin Jumala pitää huolta maailmankaikkeudesta, niin ihmisen pienemmässä mittakaavassa oli tarkoitus pitää huolta maasta ja eläinkunnasta. Ihminen oli onnellinen ja teki ilolla työtä puutarhassaan, jossa ”kaikki oli hyvää” (1.Moos. 1:31). Mutta maailman ylle lankesi synkkä varjo. Pahuus teki tuloaan ja laskeutuikin tämän maan päälle. Niin kuin hyvyydellä on Persoona, niin on myös pahuudella. Raamatun alkuluvuissa kerrotaan kuinka käärme houkutteli ihmiset olemaan uskomatta Jumalan sanoja. Hän on ”tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä”, ”valehtelija ja valheen isä” ja ”murhaaja alusta asti” (Ilm. 12:9; Joh. 8:44). Saatana ei suinkaan ole mikään hiilihankoa kantava sarvellinen ruma otus vaan Raamattu kuvailee hänet voimakkaaksi henkiolennoksi. Hän oli alkujaan Taivaan enkeli Jumalan välittömässä läheisyydessä. Kapina Jumalaa vastaan alkoi hänestä ja se alkoi Taivaassa (Ilm. 12:7-9; Hes.28:12-17; Jes.14:13,14). Raamatun mukaan kaikki julmuus, kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja kuolema, niin ihmiskunnassa kuin villissä luonnossakin, johtuu Saatanan toimista sekä synnistä, joka tuli ihmisen erottua Jumalan yhteydestä tottelemattomuuden seurauksena. Kuolema on ero Jumalasta. Esivanhempiemme jälkeläisinä synti hallitsee ja kuluttaa ruumistamme. Me rappeudumme eli vanhenemme, kunnes kuolemme. ”Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa… Luomakunnalla on kuitenkin toivo!” (Room. 8: 22,20)

Jumala itse kuroi umpeen tuon eron Hänen ja ihmisen välillä. Jumala otti meidän luontomme, jotta me voisimme päästä osallisiksi Hänen luonnostaan. Hän tuli maanpäälle. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, paransi ihmisiä sairauksista ja opetti mahtavia totuuksia. ”Hänen nimensä on Jumala meidän kanssamme.” (Jes. 7:14) Lopulta Hän antoi naulata itsensä roomalaiselle ristille. Tällä ristillä Hän antoi viimeisen henkäyksensä. ”Herra näki hyväksi, että Hänet ruhjottiin, että Hänet lävistettiin… Hän antoi itsensä sovitusuhriksi.” (Jes. 53:10) Jeesuksen täytyi vajota syvimmälle kuoleman pimeyteen, täyttääkseen sen kokonaan valollaan. Sillä Hän nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman! Golgatan ristillä riippuessaan Hän sanoi: ”Se on täytetty.” (Joh. 19:30) Mikä ääretön rakkaus! Mikä valtava sanoma! Tämä erottaa radikaalisti Kristinuskon muista uskonnoista. Sillä ”mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaan kannen alla.” (Ap.t. 4:12) Ihmisen tehtäväksi jää ottaa tuo pelastus vastaan tarttumalla Hänen antamaansa toivoon ja kulkea tuossa toivossa. Voimme rohkeasti luottaa Luojaamme ja Pelastajaamme. Jumalan suuri pelastussuunnitelma huipentuu kun Hän luo uuden taivaan ja uuden maan, jossa ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:4). Jeesus sanoo: ”Minä olen Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13)