Game of Thrones, media ja sosiaalinen ja henkinen rakentuminen

Sisällysluettelo

  1. Miksi Game of Thrones on niin suosittu?
  2. Ihmiskunnan moraalin valtaistuin
  3. Elokuvat ja suhteellinen moraali
  4. Propaganda ja manipuloinnin tavat
  5. Kollektiivisen mielen rakentamisen moderni ja postmoderni historia
  6. Kuka vetelee median naruista?
    1. Agentit ja harmaat eminenssit
  7. Kollektiivinen mieli vs. Kristuksen mieli
  8. Merkittävimmät lähteet

1. Miksi Game of Thrones on niin suosittu?

Game of Thronesista on tullut maailman suosituin televisio sarja. Se voitti Emmy palkinnon vuonna 2015 oltuaan vuoden paras draama. Se on myös ensimmäinen fantasia sarja, joka on saanut tuon palkinnon. Yhdellä sen episodilla oli keskimäärin yli 23 miljoonaa amerikkalaista katsojaa. Thrones on myös maailman laajimmalle levinnyt sarja, ja sitä näytetään yli 170:ssä maassa. (D’addario, 2017, Time) Mikä tekee tästä fantasian omaisesta sarjasta niin suositun? Kertooko se jotakin nykyihmisestä, postmodernista kulttuurista ja, ehkäpä, jopa ihmiskunnan tulevaisuudesta?

“Game of Thrones, sen kaikessa synkeydessään ja julmuudessaan, edustaa paluuta vanhanaikaiseen eskapismiin. Game of Thrones kutsuu sinut mukaan maailmaan, jossa voit ratkaista ongelmia satulan päältä miekalla”, aivan kuten Xena tai Robin Hood (Ken Tucker, 2014, BBC). Sillä “on, pohjimmiltaan, alkukantainen viehätys… Kirjailija George RR Martinin hahmojen ja sukujuurien verkko voi olla hämmentävä, mutta Game of Thronesissa on moraalinen yksinkertaisuus, joka viehättää yleisöä sellaisella tavalla, jota toinen HBO-show, Laura Dernin peruttu nykyaikaisia tapoja käsittelevä tragikomedia Enlightened (“Valaistunut”) ei tehnyt… Tämä erityinen koston ja voiton fantasia on hyvin todellinen – ja voimme samaistua siihen, vaikka tiedätkin, ettet koskaan tule ohjastamaan lohikäärmeitä tekemään mitä tahdot.” (Ibid.) Toisin sanoen Thronesin tarjoama eskapismi (pako todellisuudesta) ja “helppo” moraali, jossa ei tarvitse niinkään miettiä mikä on oikein ja väärin, vangitsevat ihmiset ruutujen ääreen enemmän kuin mikään toinen televisiosarja.

Tämän artikkelin sanoma ei kuitenkaan ole se, että kaikista tulisi tulla toisten moraalin vartijoita. Todellinen ja toimiva moraali lähtee yhteisöllisyyden lisäksi yksilöllisyydestä, sydämestä ja vapaaehtoisuudesta (Lue enemmän artikkelista Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?). Kuitenkin huolimatta siitä mistä todellinen moraali tulee, yleinen moraalin tila kertoo yhteiskunnan ajattelun ja asenteiden pohjavirrasta. “Game of Thronesissa ”[h]ahmojen monimutkaisuus tekee käsitteistä ‘hyvä’ ja ‘paha’ kiistanalaisia [/epärelevantteja].” (Alice G. Walton, Forbes).

Vaikka on totta että ihmiselle asiat eivät aina ole niin musta-valkoisia, ja yhteiskunnallisesti on usein otettava huomioon ihmisen taustatekijät, ja ymmärrystä tarvitaan ennen kuin tuomitaan, kuitenkin ei ole rakentavaa hylätä hyvää moraalia ja selkeätä hyvän ja pahan erotusta. Ikävä kyllä Game of Thrones ”oikeastaan vihjaa, että vanha kysymys ‘hyvästä’ ja ‘pahasta’ ei ole enää edes kiinnostavaa, sanoo Phillip Freeman, toimitusjohtaja, psykoanalyytikko, psykiatri, ja elokuvan neuvonantaja.” (ibid.) Useimmiten “vanhat moraali-arvot” tarkoittavat nykyihmisille kristillisiä arvoja. Nykyinen valtavirtamedia puolestaan opettaa suhteellista moraalia, niin kuin tullaan osoittamaan. Myös okkultismi ja spiritualismi ovat merkittäviä kollektiivisen mielen rakentajia Hollywoodin ja muun massamedian välityksellä. Yhteinen omatunto ihmisestä itsestään löytyvän moraalin ja hengen perustalle on Katolisen kirkon keskiaikaisen kirkkovaltion perua, jonka perinne jatkuu yhä nykyään, ja joka on tuotu moderniin mediaan saman universalistisen hengen ja toiminnan kautta. Yhteiset uskonnolliset/hengelliset, valtiolliset ja teolliset voimat rakentavat kollektiivista “maailman sielua” ja yhteistä omatuntoa. Lopulta yhteinen spiritualistinen (tai spiritistinen) humanismi, eli “laittomuuden salaisuus” (2. Tess. 2:7), yhdistää ihmiskunnan “laittomuuden ihmisen” (2. Tess. 2:3) alle. Humanismi, mikäli se ymmärretään toisten ihmisten ja heidän vapautensa kunnioittamisena, ei tietenkään ole väärin. Mutta humanismi, joka perustuu suhteelliseen moraaliin ja eksistentialismiin on Raamatun opetusta vastaan. Raamattu on myös humaani kirja; se ymmärtää ihmisen luontoa ja ihmisyyttä, mairittelematta ihmisen perusvikoja, ja tuoden vastaukset ihmisen syvimpiin ongelmiin.

Monilla sarjoilla ja elokuvilla, mutta varsinkin Game of Thrones sarjalla, on uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä Raamatun kuvaileman Antikristuksen sosiaaliseen, hengelliseen ja poliittiseen kollektiiviseen mieleen, jota rakennetaan tässä maailmassa voimakkaiden tahojen toimesta kaiken aikaa, ja joka tullaan toteuttamaan, niin kuin Raamattu ennustaa. Näitä yhtäläisyyksiä tullaan käsittelemään tässä artikkelissa. Tuo globaali järjestelmä on lähes toteutunut kaikessa voimassaan, mutta Jeesus tulee lopulta voittamaan, niin kuin Raamattu kertoo.

2. Ihmiskunnan moraalin valtaistuin

”Thronesin tarina ei pyydä sen näyttelijöitä seuraamaan pahaa tai hyvää, ja katsojat pysyvät suurimmaksi osaksi virittäytyneinä hahmojen moraalisen vaihtelevuuden takia” (D’addario, 2017, Time) Game of Thrones itseasiassa kuuluttaa ns. suhteellista moraalia, johon kuuluu moraalin vastaisuutta (immorality) — vai pitäisikö sanoa moraalittomuutta (moraalin kieltäminen = amorality). Toisin sanoen kyseessä on suhteellinen moraali, joka rappeuttaa yhtenäisen moraalin, ja tekee ihmisistä omaa etuaan tavoittelevia petoja. Tämän artikkelin kirjoittaja ei itse ole mikään täydellinen ihminen ja aina oikein tekevä ja toimiva yksilö. Tämä artikkeli käsitteleekin moraalin perustan ja lähtökohtien tärkeyttä, johon vaikuttavat mm. televisio ja kaikki media. Medialla on taipumus vaikuttaa yleiseen ajatteluun, joka vaikuttaa myös ihmisten poliittiseen ajatteluun, joka on tullut nykyaikana melko merkittäväksi. Myös Game of Thrones ottaa paljon kantaa politiikkaan ja sosiaaliseen oikeuteen. Thronesin ”’[t]arina ei ole poliittisesti korrekti, mutta tarinankerronta varmasti on’, sanoo Freeman. ‘Kysymykset sukupuolesta, rodusta, kehitysvammaisuudesta ja monikulttuurisuudesta käsitellään hienotunteisesti, joka tekisi sarjan tervetulleeksi jokaisen yliopiston fantasiakirjallisuuden kurssille.’” (Forbes, Ibid.) ”Ohjelma käyttää ‘keskiaikaista’ fantasiaa ilmaistakseen nykypäivän todellisuutta” (esim. politiikassa). (Ibid.) Driscoll myös sanoo, että sarja on ”synkkä” (Molly Driscoll, The Christian science monitor). Aivan kuten Batman elokuvissa, teeman ollessa “yön ritari”, pimeys kiinnostaa ihmisiä. Se ehdottaa, että voit olla ”synkkä hahmo” mutta silti tehdä hyvää. Ritari-kulttuuri tulee keskiajalta, jolloin paavikunnan ritarit pyrkivät hävittämään ne, jotka eivät uskoneet niin kuin Katolinen kirkko uskoi. Juuri siksi kun paavikunta pyrki tukahduttamaan Raamatun valon, joka opettaa myös omantunnonvapautta, ankarilla vainoilla ja mm. salaiseen poliisiin tukeutuvalla tiedustelulla, tuota maailmanaikaa kutsutaan pimeäksi keskiajaksi. ”On useita keinoja, sanoo Donovan, joilla ohjelma hienovaraisesti kysyy: ’olemmeko luisumassa takaisin omaan puoli-keskiaikaiseen yhteiskuntaamme?’” (Ibid.)

Ollen maailman suosituin sarja, Game of Thrones on erittäin voimakas yleiseen ajatteluun vaikuttava fantasia sarja, jolla on kuitenkin yllättävän paljon yhteyksiä todellisuuteen. Tietenkin, sen miljöö on keskiaikainen. Olemmeko luisumassa, tai suunnitelmallisesti etenemässä, kohti uudenlaista keskiaikaista järjestelmää, kun näemme henkilökohtaisten vapauksien vähenevän ja kansalaisten valvonnan kasvavan kaiken aikaa? Ainakin Game of Thrones tuntuu ihannoivan tietynlaista keskikaista yhteiskuntaa. Ensinnäkin on mielenkiintoista, että sarjassa on jakso nimeltä “Kaksi miekkaa” (episodi 1, 2014), jossa kaksi miekkaa valetaan Ice nimisestä aineesta, jota käytettiin sekä sodassa että seremonioissa (tavallaan “uskonnollisissa” tapahtumissa) (http://gameofthrones.wikia.com/wiki/Ice). Juuri paavikunta on aina Augustinuksen oikeutettu sota teorian muodostamisesta lähtien uskonut, että sillä on hallussaan “kaksi miekkaa” eli kaksi valtaa: uskonnollinen ja valtiollinen (maallinen) (Marshall & Pickering, 1984, p. 1153; Catholic Dictionary). Katolinen kirkko katsoo hallitsevansa koko maailmaa, ja siksi se pyrkiikin sen hallintaan kaiken aikaa, niin kuin on nähtävissä Paavi Franciscuksen toimista, kun Franciscus nostaa itsensä ja joka on nostettu mm. median kautta ihmiskunnan moraalin valtaistuimella istujaksi. Katolinen kirkko uskoo yhä, että sillä on oikeus määritellä “oikeutettu sota” (Today’s Catholic, 2017) sekä oikea ja väärä kaikissa uskonnollisissa, yhteiskunnallisissa, poliittisissa ja laillisissa asioissa (Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?).

Paavikunnan järjestelmän kaltaiseen yhdistettyyn Eurooppaan ja yhtenäiseen maailmaan kaipaava filosofia on nähtävissä Game of Thronesissa. Sarjan fiktiivisen keskiaikaisen maailman, “Seitsemän kuningaskunnan”, historian mukaan oli yksi kuningas, joka yhdisti nuo seitsemän kuningaskuntaa. Joten aivan niin kuin keskiajalla, Game of Thronesin taustalla on haave yhtenäisestä kuningaskunnasta.

On merkittävää, että yhtenäisen maallisen kuningaskunta-haaveen lisäksi, sarjan taustalla on juoni yhtenäisestä hengellisestä valtakunnasta, jälleen, aivan niin kuin keskiajalla. Uskonnollinen johtaja nimeltä High Sparrow (jonka virallinen titteli on High Septon), jota kutsutaan myös His High Holiness, on paavin kaltainen hahmo (Quora). On mielenkiintoista, että hän on Seitsemän kuningaskunnan hengellinen johtaja, sillä myös Ilmestyskirjan Babylonin ja porton kerrotaan istuvan seitsemän kuningaskunnan johdossa. Tämä portto nimittäin istuu “seitsemällä vuorella”, jotka ovat seitsemän pedon päätä (17:9; 17:3); Raamatussa sekä vuoret että pedot tarkoittavat valtakuntia (Jes. 2:2,3; Jer. 17:3; 31:23; 51:24,25; Hes. 17:22,23; Dan. 2:35, 44, 45; 7:17,23). Tämä portto ratsastaakin pedolla (17:3), joka tarkoittaa sitä että hengellinen johto ohjailee maallista valtaa. On merkittävää, että Game of Thrones myös ajaa kirkon ja valtion yhteyttä. Ensinnäkin jo “kaksi miekkaa” konsepti ajaa sitä asiaa; mutta lisäksi “Kruunun ja Uskon liitto on nähtävissä Great Sept of Baelor yhteenotossa” (High Sparrow).

Raamatussa portto nainen kuvaa sekä opillisesti että käytännöllisesti langennutta ja turmeltunutta kirkkokuntaa (Hes. 16:15-58; 23:2-21; Jer. 3:6-10; Ilm. 14:4, 8). Ilmestyskirjan mukaan merestä nouseva peto sai vallan Lohikäärmeeltä (13:2), joka kuvaa Saatanaa (12:9). Onkin mielenkiintoista, että Game of Thronesin Seitsemän kuningaskunnan valtaistuimen muodosti “mahtavimman lohikäärmeen henkäys” (Iron Throne). Lisäksi, aikaisemmin mainittu Ice josta “kaksi miekkaa” oli taottu, on syntynyt “Valyrianin metallista”, joka syntyi lohikäärmeen henkäyksestä (Valyrian Steel).

Ilmestyskirjan seitsemän vuorta kuvaa seitsemää maailman valtaa, joiden kautta Saatana on pyrkinyt vainoamaan Jumalan palvelijoita historian aikana (Stefanovic, 2009, s. 390). Näistä valloista on eri näkemyksiä, mutta Raamattu mainitsee nämä seitsemän suurvaltaa, jotka vainosivat Israelia ja uutta Israelia (kristittyjä): Egypti, Assyria, Babylonia, Meedia-Persia, Kreikka, pakanallinen Rooma ja “kristillinen” Rooma (paavikunta). “Yhtäläisyys näille valloille on se, että jokainen niistä on uskonnon ja valtion yhdistelmä ja jokainen on ollut vastuussa Jumalan kansan vainoamisesta ja yrityksestä tuhota heidät” (Stefanovic, 2009, s. 521). “Kristillinen” Rooma, siis paavikunta (Kristinuskon ja mystiikasta tulleiden uskomusten sekoitus), sai ajatelutyylinsä paljon pakanallisesta Roomasta, joka teki keisareista jumalia. “Oleellista koko jumaliksi tekemiselle sekä Roomassa että idässä [itäisessä osassa Rooman keisarikuntaa] oli se muinaisen ajattelun läheinen yhteys jumaluuden ja ihmisyyden välillä sekä uskonnon ja valtion välillä” (Machen, 1915, s. 13). Juuri paavikunta jatkoi ihmisen ja “keisarin” (korkeimman hierarkaalisen johtajan) nostamista jumalaksi. Paavi otti roomalaisen keisarin arvonimen Pontifex Maximus. Kirkkovaltion johtajan arvovalta Raamatun yli asetettiin vuonna 607, jolloin paavi julistettiin erehtymättömäksi (Historicist). 1511 Extravagantes artiklassa (lisäkohdat kanoniseen lakiin) kutsutaan paavia jopa nimellä ”Herra Jumala paavi”. Kolmestatoista keskiaikaisesta kanonisesta julkaisusta kahdeksan nimittää varmuudella paavia ”Jumalaksi”, ja loput viisi kohtaa ovat epävarmoja. (Biblelight; katso myös Amazing Discoveries). Vuoden 1996 Apostolisessa kehoituksessa paavi Johannes Paavali II lainaa kohtaa jossa paavia kutsutaan “Herra paaviksi” (Vita Consecrata, kohta 46, Vatican.va). Puolestaan viimeisin paavi, Franciscus, istui mielenkiintoisesti valkoisella valtaistuimella, jota ympäröi kerubit ja neljä “vanhinta” (Biblelight), aivan kuten Jumala Raamatun kuvauksessa (Ilm. 4:6; 20:11; Jes. 37:16). Näiden itsekorotuksen merkkien vuoksi paavikunnan kerrotaan olevan Antikristus-peto ja pilkkaavan Jumalaa (Ilm. 13:5-6; Dan. 7:8,25), sillä se tekee itsestään Jumalan vertaisen.

Tämä Ilmestyskirjan peto, joka saa vallan Lohikäärmeeltä, on kuin kaikkien edellä mainittujen maailman valtojen yhteensulautuma ja lopunaikainen huippu; sillä on ominaisuuksia näistä valloista (Ilm. 13:2; 9:8,9; Dan. 7). Puolestaan merestä nouseva peto antoi maasta nousevan pedon käyttää kaikkea valtaansa (Ilm. 13:12). Maasta nouseva peto kuvaa Amerikan Yhdysvaltoja (Lue enemmän artikkelista Maasta nouseva peto). Onkin erikoista, että Barack Obama myös istui “rauta valtaistuimella”, joka, toki, oli humoristinen julkisuus-temppu Game of Thronesin inspiroimana, mutta silti kertoo “puolitotuuden” (Huffington Post). On nimittäin merkittävää, että tämä rautainen valtaistuin on tehty miekoista. Juuri Yhdysvallat on paavikunnan voimakkain sotakoneisto, joka “matkii” keskiajan kirkkovaltiota ollen “maailman moraalin”, paavikunnan sosiaalisen oikeuden, voimakoneisto. Amerikka ajaa paavikunnan asiaa “oikeudenmukaisella” sodallaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan keinoja kaihtamatta (joka on jesuiittojen filosofiaa). Warner Bros:n käsikirjoittajat, ja ehkä jopa Barack Obama, vaikuttavat siis olevan erittäin tietoisia Ilmestyskirjan sanomasta; mutta silti heidän kauttaan rakentuu ajattelumaailma, joka ohjaa paavikunnan ajattelutyyliin ja suosii häikäilemättömyyttä, julmuutta, siveettömyyttä, vääriä käsityksiä Jumalasta ja hyvyydestä sekä kirkon ja valtion yhteyttä. Yhdysvaltojen nykyinen presidentti, Donald Trump myös ajaa voimakkaasti kirkon ja valtion yhteyttä ja sai (yhdessä Republikaanien kanssa) jo mitätöityä lain, joka kielsi politiikan edistämisen kirkoissa (The Guardian).

Mutta, moraalin valtaistuin ei ole paavikunnan eikä kenenkään ihmisen tai ihmisen instituution hallussa, vaan se on Jumalan hallussa. “Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.” (Ps. 9:7)

3. Elokuvat ja suhteellinen moraali

Thronesin karu miljöö menee kuin ihmisen rosoiseen alkuun (mikäli uskoo evoluutioteoriaan), “ihmisyyden ytimeen”, muistuttaen esim. 60-luvun spagettiwestern elokuvia, joiden oli tarkoitus tuoda esiin antisankareiden koruton miljöö. Game of Thrones on vain yksi esimerkki samansuuntaisesta maailmankatsomuksesta ja ihmisnäkemyksestä sekä samanlaisista asenteista ja uskomuksista maailmanlaajuisessa mediassa. Mikä on tämä yhdensuuntaisuus?

Kysymyksessä on relativismi ja eksistentialismi. Nämä tarkoittavat uskomusta siihen, että ihmisen itsensä kautta löytyvät totuus ja moraali, jotka ovat suhteellisia käsitteitä. Jeesus kuvasi aikansa ihmisiä, joka osuu myös postmodernilla ajalla eläviin ihmisiin, seuraavasti: “Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.” (Luuk. 7:31-35)

Jeesus tarkoittaa sitä asennetta, joka tahtoo tehdä ihmisestä itsestään hyvän ja pahan määrittäjän ja tuomarin, jolloin jotkin ihmiset luulevat itse tietävänsä paremmin kuin Jumalan Viisaus, siis itse Jumala, mikä on oikein ja mikä on väärin. Eivätkö juuri esim. lännen elokuvat ihannoi oman käden oikeutta kun “sankari” on se joka vetää aseen vyöltä ja ampuu toisen nopeammin? Mielenkiintoisesti myös edellä mainittu Batman luottaa omankädenoikeuteen, joka kannustaa katsojia tekemään ihmisestä itsestään oikeuden ja moraalin määrittäjän. Eivätkö toimintaelokuvat usein suosi kostoa ja ole rakennettu kosto-juonen perustalle? Raamatun vastaista “oikeutetun” väkivallan ihannointia on jatkanut mm. Sylvester Stallonen tähdittämä Rambo hahmo. Raamatussa kuitenkin sanotaan: ”Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ’Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan’ — näin sanoo Herra.” (Room. 12:19)

Puolestaan Hollywood draamat usein ajavat ns. “kuuntele sydäntäsi” teemaa tai alla kytevää elämänkatsomusta, jonka postmoderniin kulttuuriin toi vapaamuurari ja okkultisti, Aleister Crowley kuuluisalla “Tee mitä haluat” (Do what thou wilt) “motollaan”. Kuitenkin ihmissydän ei ole luonnostaan hyvä Raamatun mukaan. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisessä itsessään ei ole ollut mitään hyvää (Jer. 17:9; Jes. 53:6; Room. 7:18). Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen kuunnellessa sydäntään, ja varsinkin kääntymätöntä sydäntään, hän menee väärään. Toki Jumalan Henki vetää kääntymättömiä ihmisiä puoleensa, mutta ihmisen luontainen taipumus on pahaan ja oman itsensä toteuttamiseen, joka tahtoo löytää totuuden ja moraalin omasta itsestään, ei Jumalasta. “Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: — Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras.” (Room. 3:9-18; katso myös  7:14)

Eivätkö lukemattomat elokuvat kuvaa ihmisen elämää niin, että kun “löytää oman itsensä”, on löytänyt kaiken tarvittavan ja voi toteuttaa itseään esteettömästi. “Päästä irti ja anna mennä” on toinen “filosofia” joka heijastuu useissa elokuvissa. Esimerkiksi Fight Club elokuvassa tämä teema tulee voimakkaasti esiin. Eivätkö lukemattomat elokuvat kuvaa ihmissuhteita niin, että henkilöiden keskustellessa he ovat lähes jatkuvasti tuomassa omaa kantaansa esiin, jolloin ihmissuhteet kärjistyvät; he puhuvat erittäin innokkaasti oman mielipiteen puolesta, kuuntelematta toista osapuolta. Useimmiten draamaelokuva ei ole draama, ellei siinä ole jotakin ongelmaa ihmissuhteissa. Joku voisi sanoa, että ongelmien kautta ihminen oppii ratkomaan niitä kun näkee ongelmia elokuvista. Mutta Hollywood elokuvat (ja myös monet ns. Independent elokuvat) eivät tarjoa vain ongelmia vaan myös ratkaisuja, tai jos eivät suoranaisia ratkaisuja niin ainakin tietynlaisia asenteita ja maailmankuvia, jotka eivät yleensä ole sopusoinnussa Jumalan Hengen kanssa. Raamattu neuvoo: “Älkää panetelko toisianne” (Jaak 4:11); “Jumala ei hyväksy pilkkaajia” (Ps. 1:1). Samanlainen pilkkaava asenne näkyy joskus myös politiikassa, joka osoittautui selvimmin mm. viimeisessä Yhdysvaltojen presidentin vaali-kisassa.

Niin kuin todettiin, ihminen ei ole täydellinen verrattuna Jumalaan, ja usein ihminen erehtyy, lankeaa ja tekee ja sanoo väärin; mutta Jumalan silmissä se ei oikeuta ihmistä “päästämään irti ja antamaan mennä” huolimatta moraalista. Toiseksi, “päästää irti mistä”? Fight Club elokuvassa kehotetaan päästämään irti uskosta Jumalaan, sillä Brad Pittin hahmo juuri sanoo, että ehkä Jumala ei edes välitä meistä. Usein Hollywood elokuvat esittävät ns. “vanhoillisen” ja kristillisen elämäntyylin ja ideologian ahdasmielisenä ja ilottomana, ja kristityt tai vastaavat “vanhoja” tapoja elävät ja puhuvat esitetään “kontrollifriikkeinä”. Todellisuudessa Jeesuksella on kuitenkin tarjota vapaus. Hän sanoi: “Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:34-36) Ainoa todellinen vapaus löytyy suhteesta Jumalaan, joka johtaa hengelliseen ja moraaliseen terveyteen. Tulee kyllä päästää irti omista vääristä käsityksistä pelastua omien tekojen ja rituaalien kautta, ja tulee päästää irti niin ahtaiden sääntöjen verkon rakentamisesta pelastuksen suhteen, jolloin Jumalan Henki tukahdutetaan. Tästä Paavali kirjoitti: “Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.” (Room. 10:1-3) Tällaisesta ns. lakihenkisyydestä tulee päästää irti, mutta Jeesuksen kädestä ei tule päästää irti, sillä ainoastaan Hänellä ja Hänessä on oikeus, hyvyys ja vanhurskaus. “Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.” (Roo. 8:13)

Kaikki voima hyvään elämään tulee ainoastaan Jumalalta, Jeesuksen elämän, kuoleman ja rakkauden kautta, jonka Hän vuodatti Golgatan ristillä, jossa tapahtui ns. yleinen vanhurskautus, joka tarkoittaa syyttömän uhria syyllisen edestä, jolloin Jumala voi katsoa ihmisen syyttömäksi Jeesuksen uhrin perusteella kun yksilö tahtoo ottaa tämän lahjan vastaan. “Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:6-8) Ihminen voi olla ns. hyvä ja täydellinen ihmisenä ainoastaan pyytäen syntejään anteeksi suoraan Jumalalta, Jeesuksen kautta, ja hyväksyen Jeesuksen sijaiskärsimyksen syntiensä edestä, jonka jälkeen ihminen saa Jumalan vanhurskauden “lainaksi” ja Pyhän Hengen sisimpäänsä parantamaan luonnettaan moraalisemmaksi, joka on kasvamista (ns. pyhittymistä), joka on suhteellinen asia, riippuen yksilön suhteesta Jumalaan. Ihminen on täydellinen ainostaan suhteessaan Jumalaan (Fil. 3:12-15), ei olemukseltaan ennen kuin Jeesus tulee taivaasta muuttamaan tämän syntisen ihmisluonnon taivaalliseksi ihmisluonnoksi (1. Kor. 15:40-53; Fil. 3:21; Kol. 3:4) (Lue enemmän artikkelista Omega eksytys).

Paavali sanoo jopa näin voimakkaasti: “Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.” (Room. 10:4) Paavali tarkoittaa sitä, että saadessaan synnit anteeksi Jeesuksen vanhurskauden perusteella, laki “loppuu” niin, että se on tehnyt  tärkeimmän tehtävänsä, joka on näyttää mitä synti on (7:7) ja johdattaa ainoan luokse joka pystyy antamaan synnit anteeksi ja katsomaan ihmisen pelastetuksi (vanhurskaaksi, puhtaaksi Jumalan silmissä). Tämä tapahtuu ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella. Itse asiassa edellä lainattu Room. 10:4 raamatunkohta on 92-vuoden käännöksestä, joka esittää asian hiukan väärin sanoin. Jakeen “loppu” sana on kreikaksi telos (τέλος), joka tarkoittaa myös päämäärää (Thayer’s Greek Lexicon), joka tulee selväksi kun lukee mitä Paavali sanoo laista toisessa kohdassa samaa kirjettä: “Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (6:15); “Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.” (7:12). Kymmenen käskyä ovat ikuinen ja muuttumaton moraalin mittapuu (Ps. 19:8).

Lisäksi, samassa jakeessa, KR92 kääntää jakeen lopun hiukan harhaanjohtavasti, josta voi saada käsityksen, että Jumala tekisi ihmisen itsensä vanhurskaaksi, kun todellisuudessa Jumala lukee Jeesuksen vanhurskauden sen edestä joka uskoo Häneen. Lauseessa nimittäin esiintyy eis (εἰς) sana, joka on prepositio ja tarkoittaa “johonkin” (into) tai “jonkin puolesta” (for). Kokonaisuudessaan lause tulisi kääntää jotenkin seuraavasti: “Sillä Kristus on lain päämäärä kaikkien niiden vanhurskaudeksi, jotka uskovat.”

Vaikka Hollywood elokuvat ja sarjat, niin kuin Fight Club ja Game of Thrones, opettavat suhteellista moraalia, Raamatun mukaan moraali ei ole ainoastaan subjektiivista, eikä varsinkaan suhteellista. Paavi Franciscus väittää, että jos noudattaa kaikkia Kymmentä käskyä, halvaantuu ja tulee kyvyttömäksi menemään eteenpäin (KTF Uutiset). Paavi ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että, niin kuin osoitettiin, Raamattu ei kumoa objektiivista Jumalan lakia ja koko Kymmenen käskyn pitämistä vaan lain pitämisen saadakseen ansioita Jumalan edessä. Lisäksi, Franciscus ei ole tainnut lukea Ilmestyskirjan kohtaa 14:12, joka sanoo että Jumalan omat ovat niitä jotka pitävät Jumalan käskyt. Sama raamatunkohta sanoo myös, että nämä samat Jumalan lapset pitävät myös Jeesuksen uskon. Jeesuksen usko tarkoittaa uskosta vanhurskautumista henkilökohtaisen suhteen kautta Jeesukseen, niin kuin tuotiin myös esille. Paavikunta on myös tätä vastaan, sillä paavi Franciscus sanoi, että henkilökohtainen suhde Jumalaan Jeesuksen kautta on väärin (Vatican.va).

Jumalan laki, luonne ja ajattelumaailma perustuvat Hänen erehtymättomälle ja muuttumattomalle luonteelleen, jonka Hän on ilmoittanut Raamatussa. Jumalan laki ilmoittaa ja tuomitsee synnin, ja synnistä pelastuu vain Jeesuksen kautta, jolloin ihmiselle syntyy henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa, josta hyvä moraali kumpuaa. Mutta, ikävä kyllä, Raamattu sanoo nykyajan ihmisistä, jotka luottavat omaan hyvyyteensä: “On olemassa sukupolvi, joka on puhdas omissa silmissään vaikka ei ole pesty saastaisuudestaan.” (Sananl. 30:12 KJV) Ethän sinä kuulu tähän sukupolveen?

4. Propaganda ja manipuloinnin tavat

Christopher Simpson, The Science of Coersion kirjan kirjoittaja sanoo: “Propagandassa on kysymys ajattelumaailmasta, ideologiasta, maailmankuvasta, siitä kuinka ihmiset näkevät asiat, erossa henkilökohtaisista poliittisista mielipiteistä ja siitä pidätkö tästä tai tuosta ehdokkaasta.” (Psywar) Toisin sanoen propagandan tarkoitus on pyrkiä tekemään tietystä ideologiasta haluttava, tuoden esiin vain sen “hyviä puolia”, ja johtamaan tiettyyn ideologiaan. Koska nykyajan ihmiset eivät niinkään lue kirjoja, media ja varsinkin viihteellinen media ovat merkittävimpiä keinoja pitää ihmiskunta yhdenlaisessa ideologiassa ja ajatusmaailmassa. Sana entertainment (“viihde”) tulee myöhäisen 15:sta vuosisadan käsitteestä pitää joku tietyssä “mielentilassa” (“frame of mind”) (Etymology Online). Media, ja varsinkin näyteltyt elokuvat ja sarjat pyrkivät tekemään vaikutuksen katsojan tunteisiin, asenteisiin, ajatteluun ja maailmankuvaan ohjaten juonen ja taiteen (mm. kuvauksen, leikkauksen ja tehosteiden) kautta tiettyyn mielentilaan, vastaanottamaan teoksen näkökulmat ja asenteet. Viihde on erittäin toimiva ”koukku”.

Bertrand Russell oli kirjallisuuden Nobel palkinnon saanut filosofi, joka työskenteli mm. nuorten lasten koulutuksen parissa. Hän kirjoitti: “Mutta ehkä kaikkein tärkein kaikista nykyaikaisista propagandan vaikuttajista on elokuva… johtaen lähes maailmanlaajuiseen samanmielisyyteen… Nuorten suuri yleisö lähes kaikissa sivistyneissä maissa saa ideansa rakkaudesta, kunniasta, tavasta ansaita rahaa, ja hyvien vaatteiden tärkeydestä, siitä illasta kun he katselivat mitä Hollywood pitää hyvänä heille. Epäilen, että tuskinpa kaikki kirkot ja koulut yhteensä omistavat niin paljon vaikutusvaltaa nuorten mielipiteisiin kuin elokuvat… Hollywoodin tuottajat ovat uuden uskonnon ylipappeja.” (Russell, 1931, s. 194).

Edward Bernays, “itävaltalais-yhdysvaltalainen propagandan, tiedotus- ja suhdetoiminnan ja mainonnan kehittäjä” (Wikipedia), jonka asiakkaita olivat mm. General Electric, the United Fruit Company, Time Inc, CBS, NBC (Independent) ja American Tobacco Company, kirjoitti: “Meitä hallitaan, mieliämme muokataan, makujamme muodostetaan ja ideoitamme tuodaan mieleemme paljolti miehien kautta, joista emme ole koskaan kuulleetkaan… Massojen järjestelmällisten tapojen ja mielipiteiden tarkoituksenmukainen ja älykäs manipulaatio on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa… Ne jotka manipuloivat tätä yhteiskunnan näkymätöntä mekanismia, muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva valta… Propaganda on näkymättömän hallituksen toiminnan käsi… Jos ymmärrämme joukko-ajattelun mekanismin ja motiivit, eikö ole mahdollista kontrolloida massoja tahtomme mukaisesti heidän siitä tietämättä?… Amerikan elokuvateollisuus on suurin propagandan tiedostamaton kantaja tämän päivän maailmassa. Se on suuri ideoiden ja mielipiteiden jakelija. Elokuvateollisuus voi yhdenmukaistaa maan tavat ja aatteet.” (Bernays, 1928, Propaganda, s. 37, 48, 52, 71, 166). Richard Serra ja Carlota Fay Schoolman sanoivat 1973 ilmestyneessä videoteoksessa Television Delivers People melko osuvasti: “Kuluttaja on se jota kulutetaan. Sinä olet television tuote.”

Elokuva-propaganda pyrkii käyttämään klassista ehdollistumista (Wikipedia), jolloin katsojat oppivat asioita ärsykkeiden kautta, joita televisio tuottaa aisteille. Propagandassa tärkeintä ovat mielikuvat ja tunteisiin vaikuttaminen, eivät faktat; tai sitten faktoista tuodaan vain toinen puoli tai informaatiossa painotetaan jotakin puolta asiasta, jolloin koko totuus ei tule esiin ja ihmisille jää väärä mielikuva itse asiasta, mutta samalla ihmisille jää näennäisesti ”oikea” (tai positiivinen) mielikuva propagandan levittäjän tavoitteista.

Niin kuin mainittiin, Game of Thrones on vaikuttavan eskapistinen sarja, jolloin sen manipulaatio on vaikuttavampaa. Mielenkiintoisesti Walton (2014) sanoo Game of Thronesista: “Loppujen lopuksi, se pyytää meitä tutustumaan läheisesti hahmoihin, heidän historioihinsa ja motiiveihinsa, samalla opettaen meille, että meillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä oikeastaan on meneillään. Ja kuka voi vastustaa sellaista ihastuttavaa manipulaatiota?” (Alice G. Walton, Forbes).

Suoran manipulaation lisäksi television ja elokuvien kautta voi syöttää alitajuisia viestejä. Psykologia kertoo, että näillä viesteillä on vaikutusta käyttäytymiseemme (Feldman, 2013, s. 133). On myös mielenkiintoista, että Presidentinvaali keskustelussa, kun oli kysymys suuren yleisön mielipiteestä, poliitikko Nils Torvalds sanoi: “Tällä hetkellä on erittäin tehokkaita menetelmiä vaikuttaa ihmisten alitajuntaan ja me emme tiedä, millä tavalla ne vaikutteet tulevat meille.” (Suuri vaalikeskustelu: Presidentinvaalit 2018, Yle Areena, 14.12.2017, 49:50-)

Tunteisiin vaikuttavuuden, laajan levikin ja piiloviestien lisäksi toistettavuus on median merkittävä vahvuus. William James (1842-1910), modernin psykologian uranuurtaja, sanoi, että jos toistat jotakin tarpeeksi usein, ihmiset uskovat siihen.

Yhteisen ajattelutavan rakentaminen pohjautuu katolilaiseen ajattelutyyliin; sana “katolinen” tarkoittaa “yleismaailmallista” ja “yleisesti hyväksyttyä” (Etymology Online). Kyseessä on ns. universalismi, joka yhdisti keskiaikaisen Euroopan yhteisen uskonnon ja lain alle. Keskiajan kirkkovaltio pyrki saattamaan, ja saattoi, eurooppalaisen (ja laajalti muunkin) ihmiskunnan ykseyteen auktoriteettinsa alle, toimimaan yhtenäisenä massana ja tottelemaan uskonnollisia johtajia ajattelematta itse ja punnitsematta heidän vakuutuksiaan ja oppejaan Jumalan Sanalla. Onkin mielenkiintoista, että kreikan kielen sana hairesis, josta tulevat heresia, kerettiläisyys ja harhaoppi sanat, tarkoittaa valintaa. Samuel Johnsonin sanakirjassa harhaoppi määritellään seuraavasti: ”Yksityisten ihmisten mielipide, joka eroaa Katolisen kirkon ja Ortodoksisen kirkon kannasta.” (Archive; Etymology Online). Jumalan auktoriteetti on kuitenkin siinä mielessä viisas, että se asettaa kaikki ihmiset samanarvoisiksi.

Niin kuin alempana tullaan osoittamaan, vain pieni ryhmä päättää siitä ja kontrolloi sitä, mitä ohjelmia ja elokuvia ihmisille tarjotaan. Larry W. Poland, joka oli Mastermedia Internationalin presidentti ja perustaja, kirjoitti, että he “suodattavat pois ne hengelliset todellisuudet, jotka eivät käy heidän maailmankuvaansa. He jopa luovat valeuutisiin perustuvia ’media tapahtumia’, jotka eivät olisi ’todellisuutta’ (ne eivät siis olisi olemassa) ellei media olisi siellä tekemässä raporttia” (Carson & Woodbridge, 1993, s. 261). Tämä tarkoittaa sitä, että kun nämä median valtaapitävät suodattavat tietynlaista hengellisyyttä pois mediasta, he myös suodattavat tietynlaista hengellisyyttä sisään ohjelmiin ja elokuviin.

Game of Thronesin lisäksi toinen erinomainen esimerkki valtamedian, tässä tapauksessa Hollywoodin, yleistä ajattelua ohjaavasta tuotannosta on Ridley Scottin ohjaama Gladiaattori elokuva, joka ajaa sielun kuolemattomuusoppia, joka on varhaista okkultistista alkuperää. Tästä hengellisyydestä käytetään myös nimitystä uushenkisyys. Helsingin Sanomat kirjoitti: “Uskonnollisuus innostaa ihmisiä yhä vähemmän, mutta samaan aikaan suosiotaan kasvattaa muunlainen henkisyys… Yksilöllistymiseen kuuluu, että ihmiset kuuntelevat mieluummin omaa moraaliaan kuin ylhäältäpäin annettuja ohjenuoria… Uushenkisyydelle on tyypillistä yhdistellä elementtejä useista eri lähteistä”. Moni “hakee kivistä tukea elämän käännekohdissa. Asiakkaat uskovat, että kivillä on monenlaisia energiaa antavia, puhdistavia ja rauhoittavia vaikutuksia ihmisen mieleen ja olemukseen… Enkelien uskonto- ja kulttuurihistoriallinen tausta on vahvasti juutalais-kristillisessä perinteessä. Nykyään termi on muuttanut merkitystään siten, että uushenkisyydessä enkelit voivat olla osa yliluonnollista todellisuutta yhdessä tonttujen, ulkoavaruuden olentojen ja yksisarvisten kanssa.” (HS) Hollywoodissa New Age uskomukset ovat yleisiä. Tunnettu kanavoija on J. Z. Knight, joka on kanavoinut Ramtha nimisen hengellisen olennon ajatuksia mm. näyttelijöille niin kuin Clint Eastwood, Shirley Mclane, Burt Reynolds, Richard Chamberlain, Joan Hacket, Shelley Fabares, Mike Farrel ja Linda Evans (Chandler, 1993, s. 53).

Myös sielun kuolemattomuusoppi pohjautuu katolilaiseen (universaaliin) ajatteluun, jonka mukaan kaikista uskonnoista ja yleisestä ihmisen hengellisyydestä löytyy “ikuisuuden siemen”. Sielun kuolemattomuusoppi soluttautui langenneeseen Kristinuskoon erittäin varhain. New Age liike, joka on jesuiittojen spiritualistisen humanismin hedelmää, niin kuin alempana mainitaan, on merkittävä tekijä spiritualismin ja suhteellisen moraalin opettaja nykyaikana. Raamattu puolestaan opettaa, että kuolleisiin ei tule ottaa yhteyttä, sillä “kuolleet eivät tiedä mitään” (Saar. 9:5), joka tarkoittaa sitä, että kuolleina esiintyvät Saatanan enkelit (Lue enemmän kuolemasta artikkelista Kuoleman arvoitus). Siksi Raamattu varoittaa: “Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta.” (5. Moos. 18:10-11)

New Age filosofiaa on lukemattomia määriä elokuvissa. Esim. lukuisat UFO-elokuvat promotoivat ajatusta, että maailmankaikkeudessa ei ole Raamatun ilmaisemaa Jumalan ylläpitämää järjestystä ja ihmiset eivät pelastu Raamatun pelastussuunnitelman kautta. Legion (2010) elokuva puolestaan sekoittaa Raamatun kertomusta sekä mystiikkaa. Hunger Games (Nälkäpeli) elokuvat pohjautuvat kreikkalaiseen mytologiaan ja horoskooppeihin. Elokuvat ovat myös täynnä kapinaa ja murhaamista, joissa vapaus saavutetaan vallankumouksen avulla. Elokuvien hahmo Presidentti Snow on Jumalan kaltainen hahmo, joka asuu vuorella, istuu valkoisella valtaistuimella ja puhuu kuin taivaasta. Kuitenkin hän on julma “kontrollifriikki”. (LED The Hunger Games are Mocking God) Fight Clubin lailla, Hunger Games promotoi “vanhojen jumalkäsitysten” purkamista ja astumista uudelle aikakaudelle, jolloin maailma pelastuu yhteisen hengellis-poliittisen vallankumouksen avulla. Juuri Paavi Franciscus ajaa voimakkaasti vapautuksenteologiaa sorrettujen puolesta “pahoja fundamentalisti-protestantti-kapitalisti aineksia” vastaan. Hän on sanonut: ”Meidän velvollisuutemme on hajottaa murhaavia ideoita ja ääri-ideologioita” (O’Connell, 2017, America Magazine). Tämä on merkittävää, sillä hän lausui, että ideologinen kristillisyys on sairautta (Vatican Radio, 2013).

Niin kuin myös Hunger Games osoittaa, useissa Hollywoodin fantasia/supersankari/seikkailu elokuvissa Paholaisen ominaisuuksia laitetaan “hyviksille” ja “pahis” on kuin “kontrollifriikki Jumala”. Monista elokuvista jää “tee niin kuin haluat” filosofian ja suhteellisen moraalin maku. Hunger Games vaikuttaa olevan suunnattu enemmän progressiivisille (vasemmistolle). Mutta, scifi elokuvana se käy myös “vanhoillisille” (oikeistolle), sillä juuri (myös) ns. oikeistopopulismi taistelee nykyään vapauden puolesta totalitarismia (mm. kansainvälisiä megapankkeja ja vasemmistolaista valtiolle liikaa keskitettyä valtaa) vastaan. Useiden elokuvien idea onkin siinä, että ne vääristävät hengellisiä todellisuuksia ja ohjaavat ihmisiä katsomaan sosiaaliseen oikeuteen kohdistuvia asioita ja taistelemaan niiden puolesta. Pelastus on jotakin yhdessä saavutettavaa, jossa maailma pelastetaan myös poliittisella ja taloudellisella aktivismilla, joka löytyy myös hengellisistä todellisuuksista, esim. panteismista ja luonnon kanssa yhdeksi tulemisesta. Monien mukaan ihmiskunta pelastuu kun se tulee yhteen itse yhteenkuuluvuuden tunteen ja rakkauden (joka on vääristetty) tunteiden perustalle. Juuri tämä on jesuiittojen opetusta, jota näkee paljon Hollywoodin elokuvissa nykyään.

Mystiikkaa ja okkultismia on nähtävissä suunnattomia määriä Hollywoodissa ja elokuvissa, ja nykyään tehdään aina vain avoimemmin okkultistisia ja noituuteen pohjautuvia elokuvia, niin kuin Doctor Strange (2016) elokuva osoittaa. On mielenkiintoista, että jesuiitta Guy Fawkesin vastauskonpuhdistukselliseen terrorismiin perustuva V niin kuin verikosto elokuva (Guy Fawkes oli jesuiitta, joka yritti räjäyttää Englannin parlamenttirakennuksen) perustuu kirjaan, jonka on kirjoittanut henkilö nimeltä Alan Moore. Hän “on brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja, jonka tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat Vartijat, V niin kuin verikosto, Helvetistä ja Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga.” (Wikipedia). Miksi tämä on mielenkiintoista? Siksi, koska Alan Moore on avoimesti okkultisti ja noita. Myös Disneyn elokuvat pursuavat okkultismia, joiden joukossa Peter Pan hahmo, joka pohjautuu Pan jumalaan, josta tulee panteismi.

Jesuiitta Pierre Teilhard de Chardin oli vaikuttavin nykyaikaiseen kollektiiviseen mieleen, universalismiin ja panteismiin vaikuttanut henkilö. Sen lisäksi, että hän tietenkin katolilaisena ja mystikkona uskoi sielun kuolemattomuuteen, hänen mukaansa ihmiskunta löytää lopulta yhteisen jumaluutensa (ns. Kosmisen Kristuksen) omasta itsestään ja tulee yhdeksi evoluution, prosessin, kautta. Hänen mukaansa tämä kaikille yhteinen humanistinen jumaluus on kaiken päämäärä ja mitta, ja yhteinen todellisuus, jossa voitetaan esteet ja löydetään vastukset. Chardin uskoi, että Rooman pitäminen auktoriteettina on sama kuin ehtoollisleivän syöminen: eukaristia (Contemplative.org). Tämä on se yhteinen eukaristia, johon paavikunta saa ihmiskunnan yhtymään. Lunastus on jesuiittojen mukaan siinä kun ihmiskunta saadaan omaksumaan yhteinen omatunto niin että kaikki ovat samanarvoisia (Rooman alaisuudessa) (Association of Catholics in Ireland; Grumett, 2005, s. 117). Näin henkilökohtaiseen omatuntoon ja Raamattuun perustuva usko mielletään nykyään ihmiskuntaa erottavaksi tekijäksi.

Toinen ihmiskunnan yhteinen ongelma, jota kuulutetaan mediassa on ilmastonmuutos, jota myös paavi Franciscus ajaa erittäin voimakkaasti. On tehty useita ilmastonmuutoksesta varoittavia elokuvia (NY Times). Vaikuttaa siltä, että Republikaanit ryhtyvät toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen puolesta vedoten siihen, että se on “kansallinen uhka” (Washington Examiner). Näin jopa Trump saatetaan saada mukaan ilmastotaistoon, jolloin aukeaa mahdollisuus ryhtyä vakoilemaan ja syyttämään kansalaisia ilmastonmuutosta ehkäisevien lakien rikkomisesta, paavikunnan agendan mukaisesti. Jos Trumpia ei saada mukaan, todennäköisesti hänet syrjäytetään.

Yhteisen spiritualistisen omatunnon ja maapallon yhteisen pelastamisen lisäksi merkittävä massamedian yhteinen “oppi” on evoluutioteoria. Yksi vaikuttavimmista ja salakavalimmista valtavirtamedian propagandatyökaluista ovat luonto-ohjelmat. Luontodokumentit näyttävät kaunista ja ihmeellistä, Luojan luomaa, luontoa, mutta lähes jokaiseen dokumenttiin lisätään opetusta evoluutioteoriasta. On useita todisteita evoluutioteoriaa vastaan, mutta mainittakoon kolme yleistä periaatetta. Ensinnäkin evoluutioteoria ei ollut tieteellisesti löydetty totuus ja todellisuus vaan se alkoi teologisesta ja filosofisesta ajattelusta. Toiseksi, sille ei ole vieläkään löydetty todisteita (BBC, 2017). Kolmanneksi, ihmisten oppiessa evoluutioteoriaa heille tulee väärä kuva Luojasta, sillä Hän ei ole luonut maailmankaikkeutta hitaan prosessin kautta, joka perustuu julmalle kilpailulle, kärsimykselle ja kuolemalle. Evoluutioteoria onkin syntynyt samasta Saatanan ajattelumaailmasta kuin hegeliläinen dialektiikka, joka perustuu “järjestys kaaoksesta” periaatteelle. Molemmissa filosofioissa kärsimys ja kuolema ovat kuin välttämätön “paha” (tai vaihe) “hyvän” (järjestyksen) syntymiselle. On tärkeää tietää, että Katolinen kirkko uskoo virallisesti evoluutioteoriaan. Fenix lintu, joka nousee tuhkasta, joka löytyy mm. katedraaleista ja on merkittävä okkultistinen symboli vapaamuurariudessa, kuvaa samaa järjestyksen syntymistä tuhosta (Amazing Discoveries). On mielenkiintoista, että myös 2012 Olympialaisten alkuohjelmassa esiintyi mm. Fenix lintu ja pyramideja (yhdistettynä vapaamuurarien harppi-symboliin). Avajaisseremoniaa seurasi noin 900 miljoonaa ihmistä (Reuters).

Hollywoodin universalismi on katolilaista universalismia. Myös muunlaista katolilaista propagandaa esiintyy. On nimittäin mielenkiintoista, että karkeasti sanottuna aina kun Hollywood elokuvissa esiintyy pappi, kyseessä on katolilainen pappi. Yksi esimerkki on Katuvarpuset elokuva, jossa kerrotaan seksuaalisesti hyväksikäytettyjen poikakodin kasvattien kostosta. Tässä elokuvassa “hyvä tyyppi” on katolilainen pappi joka auttaa kostajia (jota näyttelee Robert De Niro). Martin Scorcesen jesuiitoista kertova elokuva on yksi uutuus, jota kristityt jopa ylistävät, vaikka Julie Roysin mukaan elokuva ei anna Kristinuskosta oikeaa kuvaa (Christian Post). Jesuiitoista hyvää kuvaa antavan elokuvan suosio on mahdollista ainostaan silloin kun historiasta ei ole tietoa, niin kuin on nyky-yhteiskunnan laita. Tarkastelkaamme siis historiaa, joka kertoo nykyaikaisen median agendan perusteet.

5. Kollektiivisen mielen rakentamisen moderni ja postmoderni historia

Nykyaikaisen — tarkoittaen sekä modernin että postmodernin ajan — valtavirta-ajattelumaailman eli humanismin ja eksistentialismin sekä hengellisen tai henkisen humanismin toi länsimaiden merkittävimmäksi filosofian perustaksi jesuiitat (lue enemmän artikkeleista Uskonpuhdistus ja Vastauskonpuhdistus; sekä Filosofian vaikutus nykyiseen Kristinuskoon ja maailmaan). Heti uskonpuhdistuksen saatua voittoja, he aloittivat vastauskonpuhdistuksen, jonka tarkoitus oli vastata raamatulliseen ajatteluun ja opetukseen humanistisella ja spiritualistisella/mystisellä ajattelulla ja opetuksella (Christenssen & Göranson, Kirkkohistoria 2, s. 248) nujertaakseen protestantismin.

Jo 1500-luvulta alkaen jesuiitat alkoivat käyttämään teatteria tavoitteidensa saavuttamiseksi. Aikansa mittakaavassa merkittävän suurilla tuotanto-resursseilla he tuottivat näytelmiä ohjatakseen ihmisten ajattelua. On mielenkiintoista, että “propaganda” sana tulee jesuiittojen vastauskonpuhdistuksen keinoista levittää paavikunnasta hyvää kuvaa ja protestantismista huonoa julkisuus kuvaa, niin kuin Simpson totesi (Psywar). Näytelmät opettivat tiettyjä jesuiittojen ja katolilaisuuden oppeja ja asenteita, muun yliopisto-opetuksen lomassa (Britannica). Itse asiassa teatterista tuli yksi jesuiittojen tunnusmerkeistä.

Jesuiitat olivat myös teatteritekniikan edelläkävijöitä. Jesuiitta pappi Athenasius Kircher keksi megafonin, jolla saatiin vaikuttavuutta ääni-puolelle. Hän oli myös lanterna magican (esi-kamera) pioneeri (Saussy, 2001, s. 69).

Esi-eksistentialismin promotoimista jesuiitat tai yleisesti roomalaiskatolilaiset jatkoivat mm. elokuvateollisuuden nostamisella yhteiskuntaan. Vuonna 1928 Paavi Pius IX:n poika, A. P. Giannini perusti Bank of American, joka yhdisti Hollywoodin yhdeksi alihankkijakseen (Bonadio, 1994, s. 118). Giannini antoi kolmen miljoonan dollarin lainan kahdelle kaikkein innokkaimmista tuottajista, joiden nimet olivat Darryl F. Zanuck ja Joseph Schenck. He perustivat 20th Century Fox elokuvayhtiön. Noihin aikoihin tuotettiin mm. elokuva The House of Rothschild. Bank of America tuotti myös elokuvan Inherit the Wind, joka parodioi (pilkkaa) Raamatun luomiskertomusta. Rothschild suku nimettiin vanhassa juutalaisessa sanakirjassa Vatikaanin rahaston hoitajaksi (Saussy, 2001, s. 161-162). Ilmestyskirja 18:3 sanookin paavikunnasta: ”Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.”

Gary H. Kah, joka oli Euroopan ja lähi-idän kaupan asiantuntija ja sai useita merkittäviä tunnustuksia ja palkintoja akateemisesta ja ekonomisesta työstään, sanoi, että Rothschild suku tuki Rockefeller pankkiirisukua, jolloin se nousi maailman huipulle (Kah, 1992, s. 15). Ns. Ludlow:n verilöylyn (1914) — jonka takana oli Rockefeller dynastia — jälkeen Rockefellereiden maine oli pilalla, jonka johdosta he alkoivat käyttämään elokuvaa propagandan työkaluna jotta saisivat levitettyä hyvää kuvaa itsestään (Psywar). Rockefeller säätiö on myös ollut mukana elokuvateollisuuden tukemisessa (Archives Chicago Tribune) sekä, Anthony C. Suttonin mukaan, mukana the Order salaseurassa, joka hallitsee valtamediaa, sekä tarkoituksenmukaisessa ihmisten “tyhmentämisessä” mm. koulutuksen kautta (johon, mitä ilmeisimmin, kuuluu myös media ja elokuvat, jotka ovat tietynlainen opetuksen väline) (Sutton, 2002).

Hollywood on tunnettu ihmiskunnan moraalin rappeuttaja, niin kuin todettiin. Niin kuin myös osoitettiin, mm. lännenelokuvat julistavat tietynlaista uskoa ihmisen omaan voimaan ja tahtoon olla itse moraalin auktoriteetti. On mielenkiintoista, että “lännen mies” imagon tuoja oli jesuiitta professori Eusebio Kino, joka toi karjatalouden Amerikkaan (Saussy, 2001, s. 70).

Vaikka Katolinen kirkko toi median esiasteet ja suhteellisen moraalin länsimaihin, on kyllä totta, että paavi Pius XII oli huolissaan Hollywoodin aiheuttamasta moraalin laskusuunnasta kiertokirjeessään Miranda Prorsus (Vatican.va). Joka tapauksessa samaan aikaan hän toteaa moraalittoman taiteen puutteeksi sen että se ei ole “universaalia ja ikuista niin kuin ihmisen henki, jolle se on osoitettu” (para. 36). Juuri spiritualistinen opetus siitä että ihmisen henki on ikuinen johtaa siihen uskoon, että ihminen voi itse määritellä hyvän ja pahan; ja juuri siksi paavi on nostettu ihmiskunnan korkeimmaksi moraaliksi. Tulee muistaa Saatanan juoni, jonka hän esitti jo ensimmäisille ihmisille maan päällä kun Paholainen sanoi: “Ei ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1. Moos 3:4-5).

Katolinen kirkko käyttää ovelasti moraalittomuutta tekosyynä kirkon ja valtion liiton eteenpäin ajamiselle, jolloin kirkko saisi jälleen hallita kaikkea ja määrätä ihmisten omatuntoja, sen jälkeen kun se ensin toi moraalittomuuden lähteen (suhteellisen moraalin ja ihmiseen itseensä keskittymisen) länsimaihin. Inter Mirifica kirjeessä sanotaan, että kirkolla on syntymä-oikeus omistaa lehdistö, elokuvateollisuus, radio, televisio ja mikä tahansa vastaava media sekä käyttää näitä työkaluja (Catholics United for the Faith). On totta, että tarvitsemme moraalista uudistusta, mutta kysymys kuuluu: kuka moraalin määrittelee? Paavikunnan mukaan sen määrittelee paavikunta itse, ei Raamattu. Lisäksi, jos samalla kun korotetaan moraalia viedään pois ihmisten omantunnonvapaus eli oikeus valita itse se mihin uskoo, mennään väärään (Lue enemmän artikkelista Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?). Joka tapauksessa paavi Pius XII:n toivottua moraalisempaa Hollywoodia ja paavikunnan laitettua uskon-sotilaansa toimeen sen toteuttamiseksi (Miranda Prorsus kirjeen mukaan), onko Katolisen kirkon ja jesuiittojen elokuvateollisuuden hallinta nykyään tullut moraalisesti puhtaammaksi?

Hollywood ei ole muuttunut siveellisemmäksi vaan päinvastoin. Väkivaltaa ja seksiä (varsinkin esiaviollista seksiä ja kumppanin pettämistä) on enemmän ja enemmän. Lisäksi okkultismi, jopa aina avoimempi ja avoimempi sellainen, kasvaa kasvamistaan. On mielenkiintoista, että Denzel Washington kertoi avoimesti 60 minutes ohjelmalle saavansa näyttelyn lahjansa “hengiltä” (youtube, 5:06 –). Kuitenkin Paavi Franciscus on osoittanut kiintymyksensä Hollywoodiin tapaamalla mm. Russell Crowin, Antonio Banderaksen (Radio Vaticana), Leonardo DiCaprion (Time), Mark Wahlbergin, Angelina Jolien ja Eva Longorian. Esim. Russell Crow oli pääosan esittäjä okkultistisessa ja Raamatun kertomuksen ja Jumalan luonteen vääristävässä Noah elokuvassa ja Leonardo DiCaprio oli pääosissa Titanic elokuvassa, jossa Celine Dion laulaa kuuluisan My Heart Will Go On kappaleen, joka opettaa sielun kuolemattomuusoppia.

Mielenkiintoinen Hollywoodin ja katolilaisen Mel Gibsonin näkemys Kristinuskoon löytyy The Passion of Christ elokuvasta, joka korottaa Marian toiseksi välittäjäksi, niin kuin Katolinen kirkko uskoo. Elokuvassa on mm. kohtaus jossa Pietari heittäytyy Marian jalkojen juureen palvovalla tavalla ja kutsuu Mariaa “äidiksi”. Teologian ja mariologian professori, tohtori Mark Miravalle sanoo Gibsonin elokuvasta, että siinä Golgatalla Mariasta tulee “universaali äiti” (Dr. Mark Miravalle). Mel Gibson sai Kunniatohtorin arvonimen Loyola Marymount yliopistosta (IMDB), joka on jesuiittayliopisto.

Moni ei tiedä, että jesuiitat eivät ole muuttuneet, sillä Katolinen kirkko ei ole muuttunut; se opettaa yhä, että ihminen pelastuu omilla teoilla, joka tarkoittaa sitä että ihmiset ovat eriarvoisia. Anselm Cantenburylainen (1033-1109), joka on edelleen erittäin merkittävä kirkkoisä katolilaisille, kirjoitti että Jeesuksen ristinkuolema ei ollut tarkoitettu pelastukseksi ihmisille (eikä pelasta ihmistä tänäpäivänäkään) vaan risti palautti Jumalan kunnian ja oli tietynlainen reaktio syntiin, ei pelastus synnistä (Gulley, 2012, s. 642). Paavi Franciscus sanoikin, että köyhien auttaminen on pääsylippumme taivaaseen (Catholic News). On totta, että Jeesus sanoi ja antoi esimerkin siitä että toisia ihmisiä on autettava ja että viimeisellä tuomiolla toisten auttaminen nousee merkittäväksi tekijäksi (Matt. 25:31-46), mutta Jeesus ei sano että toisten auttamisen kautta pelastuu vaan että hyvät teot ovat hedelmää pelastuksesta, sillä pelastetut eivät katso hyvien tekojensa olleen merkittäviä kun he kysyivät Jumalalta että missä asioissa me teimme hyvää (25:37-39). Jeesus myös opettaa muualla Raamatussa, että hyvät teot ovat seurausta pelastuksesta (Joh. 6:28-29; 15:4-6). Lisäksi muu Raamattu opettaa pelastusta ainoastaan Jumalan armosta, uskon kautta.

Paavikunnan sosiaalinen oikeus pyrkii poistamaan epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden maailmasta, samalla nostaen itsensä maailmanjärjestyksen pääksi (joka on epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta), joka kontrolloi kaikkea taloutta, politiikkaa, mediaa ja uskontoja, joka lopulta vie omantunnonvapauden rikkomiseen (joka on myös epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta). Katolinen kirkko yhä opettaa, että kirkollinen johto määrää ihmismassojen omatunnon (Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?). Se opettaa yhä, että inkvisitio, joka tappoi ja kidutti kymmeniä miljoonia ihmisiä, oli oikeutettu (Petre, 2006, Telegraph). Samat vainot alkavat uudelleen kun paavikunta saa täyden vallan maailmassa. On mielenkiintoista, että eriarvoisuuden torjuminen on nostettu supersankareiden tavoitteeksi myös Hollywoodin elokuvassa Justice League (Christianity Today). Itse asiassa supersankarit pohjautuvat mystiikkaan, jossa yliluonnollisia voimia omaavat puolijumalat ovat kuin muinaisia jumalia. Teräsmies hahmo perustuu katolilaiseen ajatteluun, eksistentialismiin ja evoluutioteoriaan. Valtavirta-ajatteluun Teräsmiehen toi filosofi Friedrich Nietzsche. Myöhemmin Natsi-Saksa käytti Teräsmies “kulttia” omien agendojensa ajamiseksi, ja Amerikan sarjakuvapiirtäjät toivat tämän supersankarin popkulttuuriin. Katolilaiseen ajatteluun Teräsmies hahmo perustuu siksi, että tässä sarjakuvassa pelastus tapahtuu yhteiskunnan pelastuksen kautta. Ja Supermies idea korottaa ihmisyyden ja ihmisen kyvyt, mielikuvituksen ja voiman maailman pelastajaksi, yhdistäen lisäksi okkultismia ja mystiikkaa mukaan tarinaan.

Oli aika, jolloin jesuiittajärjestön juonet tiedettiin, ja jesuiittoja osattiin varoa. Jesuiittojen perustajan, Ignatius Loyolan kerrotaan sanoneen: “Lopulta, saavuttakoon kaikki sellaisella oveluudella valta-aseman prinssien, ylhäisön ja lakimiesten yli joka paikassa, jotta he olisivat valmiina toimimaan hyväksemme ja jopa uhraamaan läheisimmät sukulaisensa ja ystävänsä kun me sanomme sen olevan tarpeidemme ja hyötyjemme mukaista.” (Brownlee, 1857, s. 47). Noah Webster’s 1828 sanakirja ilmoittaa sanan Jesuitismi kohdalla: “Jesuiittojen taidot, periaatteet ja käytäntö. 1. Salakavala, huijaus; tekopyhyys; välttelevyys; petolliset teot päämäärän saavuttamiseksi.” Manteren ja Sarvan (1952) historian oppikirjassa lukee: ”[Jesuiittojen] Veljeskunta oli sotilaalliseen tapaan järjestetty munkisto, jonka jäsenet eivät kuitenkaan asuneet luostareissa, vaan toimivat eri aloilla, kaikkialla vaikuttaen katolisuuden hyväksi. He perustivat oivallisia oppikouluja, joissa istuttivat nuorisoon halun taistella katolisen kirkon puolesta. Ruhtinaiden rippi-isinä he yllyttivät hallituksia tukahduttamaan ’kerettiläisyyden’. He toimivat häikäilemättä, keinoihin katsomatta. ’Tarkoitus pyhittää keinot’, oli heidän ohjelauseensa. Suurimmatkin rikokset olivat sallitut, jos esimies määräsi ne tehtäviksi ja niistä oli ilmeistä hyötyä katoliselle kirkolle.” (s. 143). Jos tälle järjestölle suurimmat rikoksetkaan eivät ole kiellettyjä tavoitteiden saavuttamiseksi, kysymys kuluu, eikö ole loogista että silloin “hyvän paimenen” ja ihmiskunnan “yhteistä hyvää” ajavan persoonan näytteleminen, sekä median hiljattainen ja manipuloiva vaikutus, on vielä enemmän sallittua ja erittäin toimiva ja voimakas keino saada valta takaisin? On myös mielenkiintoista, kuinka Batman hahmon luoja sai inspiraatiota Batmanin kehittämiseen Shadow hahmosta, joka näyttää jesuiitalta (musta pitkä viitta ja musta lierihattu), taitaa hypnoosin (hypnoosi tuli mesmerismistä, jonka keksijä opiskeli jesuiittayliopistossa [Franz Anton Mesmer]) ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä palvellakseen ”yhteistä hyvää” niin kuin jesuiitat. (The Shadow)

Saatanan huijaus onnistuu, sillä hän käyttää juuri silmänlumetta, joka näyttää ja tuntuu hyvältä ja vetoaa ihmisen luontaiseen ylpeyteen, joka tahtoo määrittää itse oikean ja väärän ja tahtoo löytää hyvyyden, pelastuksen tai järjen valon omasta itsestään/ihmisyydestä itsestään/ihmiskunnasta/ihmiskunnan systeemeistä. Ihmiskunnan systeemeistä paavikunnan hierarkaalinen ja uskonnollispoliittinen systeemi on merkittävin, sillä sen juuret ovat vanhassa traditiossa, ja spiritualismin synkretisoinnissa, jota monet ihmiset kunnioittavat. Juuri tämä vanha traditio on tuotu viehättäväksi nykyihmiselle, uusin (ja vanhoin) keinoin median (ja muunkin opetuksen kautta), yhdistäen sekä konservatiivisesti että progressiivisesti ajattelevat. Ihmiset johdetaan havaitsemaan, että he tavoittelevatkin samaa päämäärää: maailman pelastusta. Tämä spiritualismia ja okkultismia yhdistelevä “meedio” (media) on sama asia kuin noituus. Onkin mielenkiintoista, että Ilmestyskirjassa sanotaan lopunaikaisesta Babylonista, joka tarkoittaa juuri hengellisyyksien ja uskontojen “sekoitusta”: “Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan.” (18:23) Kuvaus käy myös hypnoottisten todellisuuksien viljelemälle medialle ja huumekulttuurille.

Huijaus onnistuu, sillä Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lähtien paavikunta ei ole niinkään julistanut oppiaan vaan pyrkinyt muuttamaan yhteiskuntaa sisältäpäin ja opettanut katolilaisuutta ilman sen nimeämistä katolilaisuudeksi. Katolilaisuutta on juuri ihmiskeinoin pelastuminen ja universalismi. Erittäin voimakas vaikuttaja universaalin mielen rakentamisessa on ollut Yhdistyneiden kansakuntien ohjelma kansojen ”valistamiseksi”. Yksi vaikuttavimmista YK:n globaalin suunnitelman rakentajista oli Robert Muller, jota kutsutaan ”globaalin opetuksen isäksi”, joka loi ”maailman perusopetuksen opetus-suunnitelman” (Robert Muller.org), ja joka piti de Chardinia kuin ”oppi-isänään” (Muller, 1985, s. 116-117). Maailman perusopetuksen opetus-suunnitelma katsoo eteenpäin yhdistyneeseen ihmisperheeseen, ja laajemmin katsottuna YK:n ohjelma pitää sisällään myös ”maailmanlaajuisen medianäkyvyyden rakenteet” (Robert Muller.org), joka tarkoittaa globaalia media-propagandaa jesuiittojen hengellisyyden ja tieteen levittämiseksi. Muller kirjoitti: ”Päätä avata itsesi Jumalalle, maailmankaikkeudelle, kaikille veljillesi ja sisarillesi, sisäiselle itsellesi… ihmisrodun potentiaalille, sisäisen itsesi äärettömyydelle, ja sinusta tulee maailmankaikkeus… sinusta tulee äärettömyys, ja sinusta tulee lopulta oma todellinen jumalallinen mahtava itsesi.” (Muller, 1986, s. 2, korostus lisätty; Amazing Discoveries)

Hyvä esimerkki ihmiskunnan yhteisestä uskosta omaan potentiaaliin maailman pelastamisessa, jota opetus ja tiede kuuluttavat, on kuinka Docventures keskusteluohjelmassa mietittiin tulevaisuutta ja se nähtiin valoisana, sillä haastateltavien asiantuntijoiden mukaan ihmiskunta tulee yhdessä pelastamaan itsensä tulevalta murrokselta (Murros — jälkikeskustelu, 13.9.2017, Yle Areena). On hyvä, että ihmiset tahtovat yhdessä rakentaa parempaa tulevaisuutta, ja on hyvä olla positiivinen, mutta oleellista on, mille pohjalle tulevaisuutta rakennetaan ja onko positiivisille näkymille pysyvää perustaa. Toinen oleellinen kysymys on: mitä Jumala on mieltä asiasta. On surullista, että ihmisillä ei ole tietoa Jumalasta. Luojan kädenjälki näkyy luonnossa ja maailmankaikkeudessa, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. Maailmankaikkeus on täynnä kauneutta ja järjestelmällisyyttä, mutta ihmiset eivät etsi Jumalaa ja äärimmäistä hyvyyttä. Jos he etsisivät, he löytäisivät. He tahtovat rakentaa tulevaisuutta ihmisen oman ymmärryksen ja moraalin varaan. Jumalalla ei ole mitään ihmisen kykyjä, tiedettä ja yhteiskunnan rakentamista, edistämistä ja sivistämistä vastaan; päinvastoin. Mutta väärään mennään silloin, jos tieteestä ja ihmisen kyvyistä ja systeemeistä tehdään äärimmäinen ja lopullinen pelastaja. Silloin päädytään siihen, mitä Avaruustähtitieteen Emeritusprofessori, Esko Valtaoja totesi samassa Docventures keskustelussa. Hän sanoi, että tulevaisuudessa on mahdollista, että pystytään valvomaan kaikkia niin tarkasti, että se aiheuttaa parempaa moraalia. Juuri tämä on katolilaisuuden hedelmä. Ulkoinen pakko toki vaikuttaa myös jonkin verran hyvään moraaliin, mutta se ei ole ratkaiseva tekijä eikä todellakaan ole hyvän moraalin perusta ja näin ihmisten ”pelastus”.

Paholaisen huijaus onnistuu myös siksi, että tietämättömyys hyvästä ja pahasta ja taistelusta Kristuksen ja Saatanan välillä on niin laajalti levinnyttä ja kaiken kattavaa, joka on onnistunut juuri massamedian kautta. Nykyään ei tiedetä, mihin tämän maailman suuri taistelu hyvän ja pahan välillä perustuu; ei tiedetä, että se perustuu Jumalan ja Saatanan väliseen kamppailuun, jossa Saatana antoi valtansa ja voimansa tämän pahan maailman korkeimmalle ihmisauktoriteetille ja vakuuttavimmin ihmisen luontaiseen ylpeyteen vetoavalle järjestelmälle, joka on paavikunta, niin kuin oikeastaan jokainen uskonpuhdistaja uskoi (Reformer’s interpretations of Anti-Christ, Reformer’s Interpretations of Antichrist). Ei tiedetä, että uskonpuhdistuksessa ja vastauskonpuhdistuksessa on koko länsimaiden historian avain. Tästä historiallisesta avaimesta ihmiselämän ja tulevaisuuden ymmärtämiseen ei tiedetä, sillä massamedia (yhdessä painotuksellisen historian kouluopetuksen kanssa) on pitänyt siitä huolen, että historiaa tuodaan esiin tietyllä tavalla, selittäen historian käänteitä lähes ainoastaan syyn ja seurauksien lakien valossa, jättäen pois sen merkittävimmän tekijän.

Tietämättömyydestä tai tietoisesti lähes jokainen “protestanttinen” kirkkokunta, uskontojen johtajat sekä valtarakenteet ovat jo tehneet liiton paavikunnan kanssa. Monet kristityt ajattelevat, että Antikristus on vain ajattelumaailma, idea, filosofia tai poliittinen suuntaus, vaikka Raamatun mukaan se on myös historiallinen ja tietty uskonnollistaloudellispoliittinen järjestelmä. Ilmassa on paljon salaliittoteorioita, mutta ne usein perustuvat väärille käsityksille Jumalan luonteesta, eivät käsitä suuren taistelun merkitystä, eivätkä tiedä Antikristuksen luonnetta Raamatun mukaan. Monet esimerkiksi pitävät globalismia, kansainvälisiä pankkiireita ja yrityksiä, kansainvälisiä juutalaisia pankkiireita, sekularismia tai Islamia “antikristuksina” ja/tai Uuden maailmanjärjestyksen hallitsijoina, mutta eivät ota huomioon sitä että Antikristuksen tunnistaa ainoastaan Raamatun avulla, sillä protestantismiin kuuluu Raamatun tulkitseminen Raamatulla (Sola Scriptura); ja Raamattu sanoo, että Antikristus on tietty “kristillinen” järjestelmä, joka nousi tiettynä aikana historiassa (Enemmän Antikristuksen tunnistamisesta etusivun kirjoituksessa sekä artikkelissa Kristillinen apokalyptiikka). “Kaikkein suurin todiste siitä, että jesuiitat ovat todellakin saaneet täyden arvostuksen Yhdysvalloissa tänään on se häkellyttävä tosiasia, että mies joka väittää paljastavansa globaalin varjoissa olevan salaliiton joka uhkaa koko maailmaa, pyytää jesuiitan osoittamaan todeksi ja vahvistamaan teoriansa. Kukaan joka on tietoinen kirkkohistoriasta ei koskaan tekisi sellaista ellei hän uskoisi että on tullut aika jolloin jesuiitat eivät enää ole itse epäiltyjä. Mitä ilmeisemmin, Gary Allen uskoo, että tämä aika on tullut. Miljoonat konservatiivisuuteen kallistuvat Amerikkalaiset jotka ovat Allenin kanssa samaa mieltä ovat joko täysin tietämättömiä historiasta tai uskovat että jesuiitat ovat muuttuneet.” (Cooke, 1985, s. 18) Paavi Franciscus voi olla avoimesti sitä mitä on, jesuiitta, ja avoimesti korottaa katolilaisuuden oppeja ja sosiaalista oikeutta ja nostaa itsensä maailman moraaliksi ja uskontojen ja yhteisen panteistisen henkisyyden yhdistäjäksi, sillä maailma on jo siinä tietämättömyyden tilassa, että paavi voi lausua huikeita Raamatun vastaisia kommentteja yleisön hurratessa. On mielenkiintoista, että esim. Helsingin Sanomat kirjoittaa paavi Franciscuksesta kuin jostakin hyvän päivän tuttava-isähahmosta (HS) (HS:n monet muut kirjoitukset paavista: HS). Toisaalta niin tekee kaikki valtavirtamedia.

6. Kuka vetelee median naruista?

Niin kuin on jo tullut ilmi, paavikunta on yhteisen universaalin hengen rakentamisen historiallinen ja poliittis-hengellinen perusta. Mutta, kuinka Vatikaani hallitsee ja ohjailee mediaa tänäpäivänä?

Ensinnäkin Hollywood tuottaa paljon materiaalia, joka on Raamatun sanomaa vastaan. Sen okkultistiset, spiritualistiset, ateistiset, irstaat ja väkivaltaiset elokuvat kertovat jo itsessään, että niiden takana on voima, joka tahtoo toimia Jumalaa vastaan. Toiseksi olemme huomanneet, että jesuiitat nostivat Raamatun vastaisuuden aatemaailmaksi, ja ryhtyivät käyttämään elokuvaa tavoitteidensa ajamiseksi. Hollywoodin spiritualistiset ja siveettömät elokuvat seuraavat katolilaista oppia, sillä juuri Katolinen kirkko opettaa uskomuksia, joiden juuret ovat mystiikassa ja oppia että henkilökohtainen suhde Jumalaan Jeesuksen kautta on väärin, niin kuin mainittiin. Tämä on merkittävää, sillä juuri henkilökohtainen suhde Jumalaan Jeesuksen kautta on ainoa lähde synnin voittamiseen henkilökohtaisessa elämässä. Siitä huolimatta, Katolinen kirkko opettaa syntien tunnustamista papeille ja katumusharjoituksia, jotka ovat tämän lähteen ulkopuolella, sillä ne nojautuvat ihmisvoimiin; se johtaa siihen, että moraalista ei tule sydämen asiaa vaan suhteellista ja ainoastaan yhteiskunnallista. Kolmanneksi, juuri massamedia on se väline, jolla paavista annetaan hyvää kuvaa, huolimatta hänen Raamatun vastaisista kommenteistaan.

Neljänneksi, paavikunnan ollessa, kiistattomasti, maailman vaikutusvaltaisin uskonnollitaloudellispoliittinen järjestelmä, jonka luokse poliitikot menevät hakemaan neuvoja, sillä on myös siksi vahva vaikutusvalta mediassa. Viidenneksi, korkeat valtiolliset tahot, niin kuin CIA, ohjaavat mediaa (Global Research; Washington’s Blog; Washington’s Blog). Hollywood on CIA:n voimakkain propaganda-työkalu, niin kuin the Atlantic väittää (The Atlantic;  Global Research). Vatikaani on aina ollut tiiviissä yhteistyössä CIA:n kanssa, jonka lempinimi on Catholic Intelligence Agency (Katolinen tiedustelu järjestö) (Wargas, 2016, Catholic Herald). CIA:n luoja oli katolilainen, ja tällä tiedusteluorganisaatiolla on yhä läheiset yhteydet Vatikaaniin (Lee, 1983, para. 3). The Atlanticin mukaan siis CIA manipuloi Hollywoodia, joka ei ole outo asia, sillä CIA:n toiminta ja pelkkä olemassaolo perustuvat paavikunnan systeemiin, ja Katolinen kirkko lausui Inter Mirifica kirjeessä että kirkon tulee hallita kaikkea mediaa. Koska CIA perustuu katolilaisuuteen, se katsoo johtajansa olevan kirkollinen johto, sillä Katolinen kirkko katsoo kirkon olevan korkeampi auktoriteetti kuin maallinen auktoriteetti. Lisäksi Avro Manhattan, Sorbonnessa ja London School of Economics oppilaitoksissa opintonsa suorittanut paroni kirjoitti: “Poliittisesti hän (Katolinen kirkko) vaikuttaa yhä enemmän Valkoisessa talossa. Hän on valta Senaatissa, Pentagonissa, näkymätön tekijä FBI:ssä, ja kaikkein vaivihkaisin, käsin koskettelematon pää-ohjaaja siinä pyörässä toisen pyörän, USA:n, sisällä, joka on CIA.” (Catholic Power Today, s. 129)

Kuudenneksi, Hollywood on paljolti vapaamuurarien (tai Illuminatin) hallinnassa, joka on myös jesuiittojen välikäsi. Jesuiitta Adam Weishaupt perusti Illuminatin, ja jesuiitat perustivat (tai valtasivat) myös vapaamuurarit, joka on jesuiittojen alajärjestö (Blavatsky, 1968, s. 390; Parton, 1855, s. 76. [as quoted in Cusack, 1896]; Sadler, 2003, s. 175-181). Vapaamuurarien oma youtube kanava mainitsee Thomas Alva Edisonin kuuluneen muurareihin (We Are the Masons – Thomas Edison). Se onkin mielenkiintoista, sillä juuri Edison perusti Yhdysvaltojen ensimmäisen elokuvastudion (Wikipedia), jonka toimesta filmattiin maailman ensimmäinen lännen elokuva (Wikipedia). Niin kuin mainittiin, juuri lännen elokuvat (ja gangsteri elokuvat) aloittivat merkittävän “oman käden oikeuden” eli suhteellisen moraalin ihannoinnin. Monet, elleivät kaikki korkeimmilla paikoilla olevat, näyttelijät ovat vapaamuurareita / Illuminatin jäseniä, tai Illuminatin ohjaamia (Illuminati Symbols/Celebrities). Esim. Clark Gable, John Wayne, Oliver Hardy, Duke Ellington, Gene Autry, Cecil B. Demille, Nat King Cole ja Walt Disney olivat vapaamuurareita. Elokuvayhtiön Warner Bros perustaja oli Jack Warner (Time Warner omistaa HBO:n, jonka sarja on Game of Thrones), Metro Goldwyn Mayerin Louis B. Mayer ja 20th Century Foxin Darryl Zanuck; he olivat vapaamuurareita. (Masonic Info; Battlefield Hollywood, part 3).

Yhteistä vapaamuurareilla ja jesuiitoilla on se, että molemmat järjestöt kutsuvat paavia ylipapiksi ja molemmilla on samoja merkkejä ja tunnuksia (Protestanttinen näkökulma maailmaa yhdistävään politiikkaan). Rakennus, jossa Oscar tilaisuus pidettiin aina vuoteen 1999 asti, oli nimeltään Shrine Auditorium (Wikipedia). Shrine on yhtä kuin “pyhäkkö” tai “alttari”, joksi vapaamuurarit kutsuvat omia “pyhiä” paikkojaan. Rakennuksen perustivat William Florence ja Walter Fleming, jotka olivat vapaamuurareita. Lisäksi Oscar juhlaa kutsutaan englanninksi Oscar ceremony (Oscars), jonka merkitys tulee latinankielen sanasta caerimonia, joka tarkoittaa “pyhyys” (Etymology Online).

Tunnetusti, vapaamuurarit eivät palvo Raamatun Jumalaa vaan Valontuojaa, eli Luciferia, joka kirjaimellisesti tarkoittaa “Aamutähti” tai “Valontuoja” (Pike,1871, s. 102, 321, 704; Etymology Online). Vuoden 1999 Oscar juhla oli täynnä valaistuksella tehtyjä vapaamuurarien symboleja niin kuin musta-valkoinen shakkikuviollinen lattia, holvikaari ja aurinko (lisäksi itse rakennuksen kattokruunu esittää aurinkoa yhdessä katon symbolismin kanssa) (Battlefield Hollywood, part 3). Tämä on merkittävää, sillä auringon (tai eri tyyppisten auringon jumalien) palvonta on loppujen lopuksi Luciferin palvontaa.

Tästä muinaisesta pakanallisesta mystiikasta ja jumalien palvonnasta myös sunnuntai (auringon päivä) on jäänne, jonka Rooma omaksui houkutellakseen ei-kristittyjä kirkkoon, ja jonka jälkeen se jäi suurimmalle osalle kristikuntaa. Shakkikuvio onkin esim. Rennes-le-Chateau kirkon lattiassa. Shakkikuvio symbolismi ei kuitenkaan ole äärimmäinen todiste, vaan ainoastaan vihjetodiste Rooman auringonpalvonnasta. Varsinainen todiste on sen spiritistinen ja kreikkalaiseen filosofiaan (joka pohjautuu osittain muinaiseen mystiikkaan) ja mm. gnostilaisuuteen tukeutuva opetus. Onkin yhdentekevää onko valtamedian hallinnassa the Order vai vapaamuurarit vai jokin muu liittoutuma, sillä kaikkia korkeimpia salaseuroja yhdistää se, että ne perustuvat ikivanhaan mystiikkaan ja okkultismiin, jota yhdistää “laittomuuden salaisuus” (2. Tess. 2:7). Tämä salaisuus on juuri siinä, että ihmistä itseään pidetään moraalin auktoriteettina ja että ihmisellä on ikuinen sielu; se palaa juurilleen Saatanan “itsekorotuksen oppiin”. Kuitenkin, niin kuin edellä mainittiin, ainakin Rothschild ja Rockefeller suvut ovat merkittävästi ajaneet paavikunnan agendaa, ja niiden yhteyttä mediaan käsitellään alempana.

Suuret media-jätit ajavat samaa agendaa. Vaikka tätä ei aina pystytä todistamaan henkilökohtaisesti, eikä voida sanoa kaikkien alalla toimivien, edes korkeiden johtajien, olevan jesuiittoja, vapaamuurareita tai minkä tahansa salaisen agendan omaavia henkilöitä (esim. CNN:n johtajan, Ted Turnerin sanotaan olevan vapaamuurari), massamedian samanlaiset ohjelmasisällöt todistavat yhteisestä suunnasta, on se sitten harkittu tai ei. Malachi Martin, entinen jesuiitta ja Pontifical Biblical Institute:n professori, kirjoitti, että Hollywood tietoisesti muutti elokuvia globaalisemmiksi (Martin, 1990, s. 329), ja että radio, televisio ja painettu media tekevät parhaansa, että globaalin maailmanjärjestyksen merkittävimmät rakentajat, niin kuin CIA:n johtaja Richard Helms jolla oli suhteet megayhtiöihin, näkyvät ja kuuluvat (ibid., s. 313, 314). Yhteneväinen sisältö onkin tärkein todiste kollektiivisen mielen rakentamisesta. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on se kun Amerikan uutistoimistot julistavat uutisia täsmälleen samoin sanoin, ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaisesti josta jopa tehdään huumoria mediassa (esim. Conan O’brien, youtube).

Paavikunnan järjestelmässä valta kontrolloida ihmisten ajattelua ja omatuntoa on kirkollisella johdolla, joka ohjaa valtion ylintä johtoa sekä liikemaailman ylintä johtoa, jotka puolestaan kontrolloivat alempia väestön kerroksia (Robbins, 1999). Itse asiassa, tämä on fasistinen järjestelmä, jossa valta on harvoilla. Larry W. Poland kirjoitti: “Ehkä ei minkään toisen sukupolven aikana ole niin pienellä joukolla ole ollut niin valtavaa vaikutusvaltaa kulttuurin määritelmien muokkauksessa totuudesta ja erheestä, oikeasta ja väärästä, puhtaasta ja epäpuhtaasta — jopa todellisuudesta ja harhasta — niin kuin on median valtaapitävillä tämän päivän Amerikassa. Väitteeni, että kysymyksessä on pieni ryhmä, perustuu yhdentoista vuoden työhön elokuva- ja televisio-alan ammattilaisten parissa Hollywoodissa ja New Yorkissa ja vähintään kolmen vuoden tutkimukseen tunnistaakseni ne harmaat eminenssit jotka hallitsevat näitä kahta median alaa. Alkujaan arvioin, että seitsemän sataa ihmistä hallitsee kolmea neljäsosaa elokuvasta ja televisiosta. Sen tutkimuksen jälkeen, jonka tarkoitus oli tunnistaa nämä yksilöt nimeltä, organisaationi henkilökunta laski luvun noin viiteensataan” (Carson & Woodbridge, 1993, s. 261). Tämä kommentti oli vuodelta 1993; ja Malachi Martin kirjoitti vuonna 1990, että Hollywood oli silloin seitsemän yhtiön omistuksessa (Martin, 1990, s. 329). Business Insiderin mukaan nykyinen Amerikan media on kuuden megayhtiön omistuksessa ja hallinnassa (Business Insider). On myös mielenkiintoista, että Bilderberg yhteisön perustaja oli katolilainen, ja yhteisön kokouksissa on vieraillut myös media-alan jättejä (Wikipedia).

Pohjoismaalaista Bonnier viestintäkonsernia voisi verrata näihin Amerikan mediajätteihin. Se omistaa SF Studiot, johon kuuluu Suomen suurin elokuvateatteri- ja kotiviihdejakelija, SF Film Finland, joka tuo maahan mm. Twentieth Century Fox, Warner Bros. Pictures, DreamWorks Animation, MGM ja Svensk Filmindustri elokuvatuotantoyhtiöiden elokuvia (Bonnier). Lisäksi sen omistuksessa ovat muun muassa “MTV, TV4-Gruppen, Expressen ja Dagens Nyheter. Bonnierin Suomessa julkaisemia lehtiä ovat Evita, Olivia, Divaani, Digikuva, Tieteen Kuvalehti Historia, KotiMikro, Kunto Plus, National Geographic Suomi, Tee Itse ja Tieteen Kuvalehti. Bonnier omistaa suomalaisen kustannusyhtiö Tammen. Huhtikuussa 2011 Sanoma ilmoitti myyvänsä Suomen suurimman kirjankustannusyhtiön WSOY:n Bonnier-konsernille. Stockmann myi Akateemisen Kirjakaupan Bonnierille 1. lokakuuta 2015.” (Wikipedia). Yhtiön omien websivujen mukaan Bonnier omistaa noin 500 mediayhtiötä ja brändiä (Bonnier).

Suurten yhtiöiden päämäärän sanotaan usein olevan rahan hankkiminen tai jokin poliittinen agenda. Nämäkin syyt ovat varmasti totta jossakin määrin, mutta suuri agenda monilla on myös yhteinen uskomus maailmanjärjestyksestä ja/tai ideologia. Tämä on ilmeistä jo siitä syystä, että yhteinen ideologinen tai uskonnollinen/hengellinen rituaali ja missio on psykologisesti suuri tarkoituksen antava tekijä (Schnella & Palib, 2013), jonka näkee juuri hengellisesti ja okkultistisesti yhtenäisten ohjelmien, elokuvien, kirjoitusten ja trendien kautta. Jesuiitat ja vapaamuurarit ovat tunnetusti ritualistisia ja “uskonnollisia” (okkultistisia) järjestöjä (niin kuin muutkin salaseurat). Suuressa taistelussa hyvän ja pahan, Jeesuksen Kristuksen ja Saatanan, välillä on kysymys taistelusta ajattelumaailmastamme, ja siitä, kuinka ymmärrämme hyvän ja pahan sekä ihmisyyden. Suurimmat inhimillisen ja yliluonnollisenkin pimeyden maailman keinot, mukaan lukien massa-manipulaatio, ovat Antikristuksen käytössä, sillä Saatana “antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2) ja Babylon yhdistää kansat noitakeinoilla, niin kuin Ilm. 18:23 kertoo. Kuitenkin, paavikunnalla on toimijoita vaikutusvaltaisilla paikoilla, joista merkittävimpiä käsitellään seuraavaksi.

Agentit ja harmaat eminenssit. Niin kuin mainittiin, CIA on merkittävä paavikunnan välikäsi, joka hallitsee (ainakin) Yhdysvaltojen mediaa. Vastaavia hallinto/tiedustelu järjestelmiä on varmasti joka puolella maailmaa, mutta Yhdysvallat on kuuluisa propagandastaan (tai sitten ei, mikäli media ei ole siitä tiedottanut). Tohtori Sara Diamond, amerikkalainen sosiologi ja asianajaja, kirjoitti, että Time lehden perustaja Henry Luce ja CIA tekivät yhteistyötä propagandan levittämiseksi (Diamond, ‘Roads’, s. 44-45 viitattu os. Seek God). Ehkä kuuluisin PR-huijaus oli Yhdysvaltojen propagandaohjelma, jonka tarkoitus oli saada ihmiset pitämään Persianlahden sotaa oikeutettuna, jossa 15-vuotias kuwaitilainen tyttö oli palkattu valehtelemaan televisiokameroille kertomus, jonka mukaan irakilaiset sotilaat tappoivat vastasyntyneitä vauvoja sairaalassa (PR Watch). Jopa itse presidentti George Bush kertoi saman tarinan televisiossa. Barbara Honegger, entinen presidentin ulkoasiain neuvonantajan apulainen, lausuu että CIA:n entinen johtaja, William Casey sanoi että sitten he (CIA) tietävät propaganda ohjelmansa onnistuneen kun kaikki mitä Yhdysvaltojen suuri yleisö uskoo on valhetta (Presidentti Ronald Reaganin ensimmäinen henkilöstön kokous, 1981, Quora).

Yhdysvaltojen Senaatti tutki CIA:n epäilyttäviä toimia 1970-luvulla. Frank Church, Senaatin komitean puheenjohtaja CIA:n kuulustelujen aikana, sanoi, että kun tutkii CIA:n toimia mediassa, komitea löytää kaksi huolta: salaiset media-operaatiot suuren yleisön manipuloinniksi ja vapaan lehdistön uskottavuuden ja yksityisyyden laskeminen. CIA pimitti tietoa mm. Kennedyn salamurhasta (History Commons). Kuitenkin aivan vasta Kennedyn murhan salaisia asiakirjoja on julkaistu. Yksi julkaistuista dokumenteista kertoo, että korkein lääkintäviranomainen raportoi Kennedyn ampumahaavasta kurkussa, aatamin omenan alapuolella (Government Archives), joka tarkoittaa sitä, että häntä ammuttiin Kennedystä katsoen edestä oikealta. Siksi Kennedyn pää nytkähti takavasemmalle, niin kuin Zapruder filmi näyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että salamurhassa oli Oswaldin lisäksi (mikäli hän oli osallinen lainkaan) toinen ampuja. Pitkän aikaa suurelle yleisölle valehdeltiin, juuri median kautta, että Lee Harvey Oswald toimi yksin (ellei häntä lavastettu, jolloin hän ei olisi ollut syyllinen).

CIA on kuulu julmista teoistaan, ihmiskokeistaan ja kidutuksestaan, josta mm. Projekti MK-Ultra ja vesikidutus ovat todisteina (Wikipedia; NY Times; The Guardian). Jopa Helsingin Sanomat toi esiin epäilyn, jonka mukaan CIA myrkytti Pablo Nerudan (HS).

“Tee niin kuin haluat” filosofia, joka näkyy Hollywoodissa, esiintyy myös musiikkiteollisuudessa. Mielenkiintoisesti, MK-Ultra ja CIA yhdistetään mm. kirjailija Dave McGovanin mukaan hippiliikkeen syntyyn. Kyseessä on Los Angelesin Laurel Canyonin USA:n armeijan tiedustelun tukikohdan tiiviit suhteet hippiliikkeen muusikoiden suurien nimien kanssa. Mm. Jim Morrisonin isä George Stephen Morrison oli paikanpäällinen päätekijä Tonkinin lahden tapauksessa (todennäköisesti lavastettu hyökkäys), joka antoi “syyn” USA:lle hyökätä Vietnamiin; Frank Zappan isä oli MK-Ultrassa mukana ollut sodankäynti-spesialisti; John Phillips (The Mamas and the Papas) oli tiedusteluvirkamiehen poika (Bramhall; youtube). Muita yhtyeitä, joilla oli siteitä armeijaan oli the Byrds, Buffalo Springfield, Jimmy Hendrix, the Grateful Dead ja the Police. Police yhtyeen jäsenen Steward Copelandin isä oli OSS:än perustaja (Deep Politics Forum). Mukana oli myös Rockefeller säätiö. George Piccardin mukaan MK-Ultran rahoittaja oli Josiah Macy, Jr. Foundation, joka oli Rockefeller säätiön rahoittama (Liquid Conspiracy, s. 78). Hippiliikkeen kuninkaana ja guruna pidetty Vito Paulekas oli sukua Rockefeller perheelle (Conspirazzi). (MK-Ultrasta kannattaa katsoa dokumentti Evidence of Revision, youtube).

Ollessaan viidentoista päivän tutustumiskiertueella David Rockefellerin maailmanlaajuiseen imperiumiin, Television kommentaattori Bill Moyers teki havainnon, että ainoastaan noin tusina johtajia tekee jokapäiväisiä päätöksiä, jotka sääntelevät pääoman ja tavaroiden liikettä koko maailmassa (Martin, 1990, s. 326). Niin kuin mainittiin edellä, Rockefeller suku, jonka nousua valtaan tuki erityisesti Rothschild suku, oli merkittävästi mukana elokuvateollisuuden rahoittamisessa. Paroni Edmond de Rothschild oli avain hahmo myös Council on Foreign Relations (CFR) globaalin verkoston perustamisessa ja rakentamisessa. Mm. David Rockefeller, Henry Kissinger ja George H. W. Bush olivat CFR:n puheenjohtajia (Kah, 1992, s. 31). Vuosina 1987-1990 CFR sai huomattavia rahallisia avustuksia mm. Newsweek, Inc., Reader’s Digest (Valitut Palat) Foundation, Washington Post Company yhtiöiltä ja Association of Radio and Television News Analysts yhdistykseltä (ibid., s. 31-32), jotka liittyvät mediaan. Gary Kah vielä erityisesti mainitsee, että median vaikutusvaltaisimpia nimiä oli mukana CFR:ssä (ibid., s. 32). CFR:n päämäärä on rakentaa maailmanlaajuinen sosialistinen systeemi demokratian nimissä, niin kuin entinen FBI:n työntekijä Dan Smooth sanoi (siteerattu Kah, 1992, s. 32). Kongressimies John R. Rarick varoitti, että CFR:llä on vaikutusvalta hallita massamediaa (ibid.). Nämä esimerkit valaisevat sitä, että maailman vaikutusvaltaisimmat päättäjät tekevät yhteistyötä kansainvälisen yhteisön rakentamisessa, joka edellyttää yhteistä päämäärää, joka edellyttää yhteisiä arvoja ja ideologiaa, ja joka pitää sisällään tiettyjen ideologioiden (ja hengellisten oppien) sisältämän median.

Yksi merkittävimmistä Uuden maailmanjärjestyksen rakentajista, joka on näkynyt mm. Bilderberg kokouksissa, on Henry Kissinger. Onkin mielenkiintoista, että hän kirjoitti kirjaansa World Order seuraavaa: “Uskonnollinen yhtenäisyys särkyi protestantismin selviytymisen ja leviämisen myötä. Protestanttinen reformaatio tuhosi käsityksen maailmanjärjestyksestä, jota oli pitänyt yllä paavikunnan ja keisarikunnan ‘kaksi miekkaa’” (s. 20). 1970-luvulla Kissinger teki yhteistyötä CIA:n kanssa, käyttäen Richard Nixonia välikätenään, mahdollistaakseen diktatuurin jatkumisen Chilessä (NS Archive). Yhdysvallat lähetti miljoonia dollareita jesuiitoille Chilessä, jotta he voisivat jatkaa julmaa hirmuvaltaansa tuossa maassa (Cooke, s. 20). Toisin sanoen se maailmanjärjestys jota Kissinger, CIA ja jesuiitat rakentavat on paavikunnan järjestelmä. Maailman johtajat tekevät mitä haluavat saadakseen jälleen voimaan katolilaisen maailmanjärjestyksen. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että presidenttikautensa alussa Donald Trump tapasi Henry Kissingerin.

7. Kollektiivinen mieli vs. Kristuksen mieli

Niin kuin on jo mainittu, kollektiivisen mielen rakentaminen perustuu ihmisen itsensä nostamiseen auktoriteetiksi hyvän ja pahan määrittelemisessä. Toiseksi se perustuu spiritualismiin, joka tarkoittaa uskomusta siihen että ihmisellä on kuolematon sielu. Nämä yhdessä ovat “laittomuuden salaisuus” (2. Tess. 2:7), ja Saatana on johtanut sen käyttämiseen mediassa ja elokuvateollisuudessa. Manly Palmer Hall, mystikko ja vapaamuurari (Freemasonry), sanoi, että mystiikka “perustettiin siinä tarkoituksessa, että ihmisluonto voitaisi paljastaa tiettyjen hiottujen sääntöjen puitteissa, jotka, uskollisesti noudatettuina, ylensivät ihmisen tietoisuuden pisteeseen jossa se oli kykenevä tiedostamaan sen oman olemuksensa ja todellisen olemassaolon tarkoituksen.” (Hall, The Secret Teaching of All Ages, s. 125).

Mainittiin myös lyhyesti, että ihmisen itsensä nostaminen hyvän ja pahan ja totuuden auktoriteetiksi sekä kuolemattomaksi itsessään juontavat juurensa Saatanan petokseen Eedenin puutarhassa. Siellä hän houkutteli ensimmäisen ihmisparin syntiin juuri vedoten edellä mainittuun petokseen, sanoen Adamille ja Eevalle: “Ei, ette te kuole [vaikka teette syntiä]. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1. Moos. 3:4,5) On merkittävää, että Saatana ilmestyi lohikäärmeenä miehelle ja naiselle (3:1), sillä Ilmestyskirja kertoo, että lopunaikana lohikäärmeen suusta tuli pahoja henkiä, jotka kokosivat koko maailman taisteluun Jeesusta vastaan (16:13-14). Taistelu Jeesusta vastaan ei tapahdu ampumalla ydinkärjen taivaaseen, vaan se tapahtuu juuri evankeliumia ja Raamatun sanaa (totuutta) vastaan levitettyjen oppien kautta, joita mm. massamedia viljelee.

Moni johdetaan ajattelemaan nykyään, että tärkeintä on oma itsetuntoni ja usko siihen mitä näen. Eskapismi johtaa kokemuksien etsimiseen ja eksistentialismiin, johon perustuu universalismi, sillä se on ihmiskunnalle yhteistä. Tämä johtaa siihen, että kaikki voivat saada samankaltaisen uskonnollisen tai psykologisen kokemuksen “todellisuudesta”, “elämän merkittävyydestä”, yhteydestä, rakkaudesta jne.; siksi ihmisen kokemuksen ulkopuolella olevan totuuden tärkeyttä pyritään ajamaan alas, jotta voitaisiin yhdistää koko maailma väärälle perustalle.

Nykyihmisen valtaa tunne, että elokuvien ohjaajat, näyttelijät ja muusikot ymmärtävät ihmisyyttä ja elämää paremmin kuin Jumala, ja ovat lähempänä, antamassa lohdutusta kun laittaa leffan pyörimään tai musiikin soimaan. Mutta se on hetkellinen, väärä johtopäätös, mikäli verrataan Jumalaa ja ihmisiä toisiinsa. On olemassa väite, että elokuvien tarkoitus on näyttää ihmisen rappeutuneisuus, itsekkyys, väärinkäsitykset ja herkkyys; ja kun asioita tuodaan esiin, ne laittavat ihmiset ajattelemaan ja mahdollisesti korjaamaan asioita. Joissakin tapauksissa tämä voi olla ja on totta. Kuitenkin elokuvilla on tai voi olla negatiivisia vaikutuksia, jotka on tieteellisesti todistettu. “Useimmat psykologit ovat yhtä mieltä siitä, että väkivallan suuren määrän katselu mediassa tekee katselijat herkemmiksi aggressiiviselle toimimiselle” (Feldman, 2013, s. 204). Onkin tapauksia, jolloin elokuvat ovat vaikuttaneet esim. nuoriin niin tuhoisasti että nämä ovat saaneet niistä inspiraation tappamiseen, niin kuin esim. Dendermonden ampuminen, jossa Kim De Gelder toisti Jokerin sanat Dark Knight elokuvasta (Listverse); ja Heath High school ampuminen, jossa Michael Carneal sanoi saaneensa inspiraation Basketball Diaries (New Yorkin kadut) elokuvasta (Crimefeed; Listverse).

On myös useita tutkimuksia siitä, kuinka television välkkyvät valot ja elokuvien sisältö voivat vaikuttaa psyykkeeseen turruttavasti (Carson & Woodbridge, 1993, s. 268). Kyseessä ovat ainakin sellaiset elokuvat joissa on nopeita leikkauksia. Lisäksi, niin kuin mainittiin, alitajuiset viestit voivat vaikuttaa käyttäytymiseemme.

Tärkein pointti tässä on se, että tulisi olla kriittinen kaikelle mitä katselee ja kuuntelee, lukee ja tutkii. Olettamus, että kaikki ihmiset pystyvät luonnostaan ja/tai ilman kriittisyyttä erottamaan väärinkäsitykset ja oikean ja väärän mm. elokuvia katsellessa pohjautuu juuri spiritualistiseen humanismiin. Se, jälleen, tekee ihmisestä itsestään oikean ja väärän määrittäjän ja viisauden lähteen. Mutta, niin kuin on tullut ilmi, Raamattu on se lähde, joka ilmoittaa oikean ja väärän sekä äärimmäisen viisauden. Kaikilla ihmisillä ei ole oikeaa käsitystä oikeasta ja väärästä, eikä totuudesta, eikä valveutunutta kykyä punnita asioita kriittisesti. Sen tähden, elokuvan tai sarjan juonen käänteiden ja hahmojen kanssakäymisen aikana monet katsojat eivät tee raamatullisesti, Pyhän Hengen kautta ja punniten sitä ajatteluprosessia oikean ja väärän erottamiseksi, vaan he tekevät sen omien käsitysten ja mielihalujen pohjalta; mikäli he tekevät lainkaan minkäänlaista merkittävää ajatteluprosessia, sillä näytellyt elokuvat, passiivisen ja joskus hypnoottisenkin ominaispiirteensä vuoksi, voivat myös viedä mukanaan tunteelliseen eskapismiin ja “hälläväliä” asenteeseen. Monet tuntevat, että heidän elämällään ei isoissa kuvioissa ole merkitystä, ja tyytyvät passiiviseen, sivustakatsojan rooliin. Mutta todellisuudessa jokaisella ihmisellä on merkitystä. Jumala on luonut jokaisen ihmisen saman arvoiseksi ja yhtä tärkeäksi. Jokaisella on yhtäläinen pääsy uskon kautta Jeesukseen, itse maailmankaikkeuden Luojan valtaistuimen eteen tässä ja nyt. Siihen ei tarvita erityisiä eksistentialistisia tai taiteellisia tunteita ja kokemuksia, eikä “nerokkaita” artisteja, tai “ylhäisempiä” ja “viisaampia” pappeja, teologeja, mystiikkoja tai psykologeja. Jokaisella (tai ainakin lähes jokaisella) on mahdollisuus, varsinkin länsimaisissa, vapaissa hyvinvointivaltioissa, tutkia itse mm. kirjallisuutta, historiaa, taidetta, uskontoja, viisautta, kulttuuria, ja monia asioita, itse.

Jesuiittojen spiritualistiseen humanismiin perustuva eksistentialismi toi Romantiikka liikkeen ajattelun. Useinhan erilaisia suuntauksia edustavaan taiteeseen liitetään filosofia, jonka mukaan ihminen itse kuin luo todellisuuden. Näin elokuvataiteen “ismit” voivat olla jatkumoa mm. Romantiikan kaipaukselle ihmisyydestä itsestä löytyvään totuuteen ja mystiseen “maailman sieluun”. Romantiikan perua on myös elokuvien nostaminen “kulttielokuviksi”. “Elämää suurempi elokuva” on kuuluisa luonnehdinta elokuvasta, joka tuo tietyn todellisuuskäsityksen, kuin totuuden, joka käy yhteen tiettyjen katselijan odotusten kanssa, jolloin katsoja ja kokija kutsuu tätä taideteosta elämää suuremmaksi.

Kuitenkin, mikään elokuva ei ole itsessään elämää suurempi. Voimme oppia näkemään elämän ihmeellisyyden tutkimalla ja mietiskelemällä sitä; voimme ajatella runollisesti elämää, jossa löytyy itsessään lukemattomia ihmeellisiä asioita. Elämän kauneuden näkemisessä oppii; se on matka; kasvamista. Luonto itsessään on täynnä kasvua; kaikki kasvaa ja on riippuvainen Jumalan mysteerisestä voimasta. Tuo voima ei itsessään ole Jumala persoonallisesti, vaan tuon voiman takana on Jumala, joka loi kaiken kuudessa päivässä. Ihmisen tarkoitus olisi myös kasvaa hengellisesti ja Jumalan tuntemisessa. Totuus on kaunista; ja totuuden tuntemisessa voi myös kasvaa. Toki elokuvissa on kauneutta(kin), mutta yhdistettynä ismeihin, jotka katsovat löytävänsä totuuden ihmisen omista käsityksistä, syntyy harhaanjohtava sekoitus.

Myöskään kukaan elokuvaohjaaja tai näyttelijä ei ole toisia ihmisiä suurempi tai parempi. On turhaa katsoa ylöspäin Hollywood “tähtiä”, julkkiksia, tai ketään toista ihmistä, sillä Jumala on luonut jokaisen ihmisen samanarvoiseksi ja itsensä kuvaksi. Jokaisella voi olla henkilökohtainen suhde itse Taivaan ja maan Herraan. Kuitenkin massamedia ohjaa ja ehdollistaa ihmisiä kääntymään omaan itseensä totuuden löytämisessä, ja se usein ohjaa katsomaan ihmiskunnan potentiaaliin ja ihmisen (julmiin) keinoihin moraalin auktoriteetin ja rakenteiden korjaamisessa. Miehet koulutetaan olemaan sosiopaatteja ja naiset narsisteja, niin kuin David Leone sanoi (David Leone and Zac Turner talk on MLK and the Omega Point apostasy).

Ihmiset johdetaan tunteiden kautta omaksumaan identiteetti ja todellisuus, jolloin he jakautuvat porukoihin, jolloin on automaattisesti hyväksytty ja voi tuntea kuuluvansa johonkin ja voi tuntea löytäneensä itsensä. Usein he tuntevat olevansa vähemmistö ja uhri, jolloin he luulevat omaavansa oikeuden tuoda omaa itseään esiin hallitsevasti, muuttaakseen yhteiskuntaa. Tästä tunteesta käytetään jopa sanontaa “messiaaninen raivo” (messianic rage), joka kuvaa hyvin nykyihmisen tietämättömyyttä todellisesta Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta, kun he samaistavat itse Herran kokemukset omiin vääristyneestä todellisuudesta syntyneisiin tunteisiin.

Media antaa Jumalasta väärää kuvaa. Hän ei ole ahdasmielinen, julma ja kylmä “kontrollifriikki”, joka kieltämisen ilosta asettaa vaikeita sääntöjä ja tahtoo alistaa ihmiset palvomaan itseään jotta tuntisi itsensä arvostetummaksi. Ei! Hän on rakastava Isä, joka välittää lapsistaan niin paljon että antoi Jeesuksen Kristuksen, koko Taivaan ja maailmankaikkeuden “tähden” ja suurimman aarteen, loistavimman Jumalan kunniaa ja luonnetta sädehtivän olennon tänne synnin pimentämään maailmaan kärsimään ja kuolemaan luotujensa pelastukseksi ja hyväksi. Tälle rakkaudelle ei löydy vertaa maailmankaikkeudessa. Jeesus tuli kaltaiseksemme (synnin ja ihmisluonnon heikentämänä, mutta synnittömänä) sieltä Taivaan kirkkaudesta meidän vuoksemme (1. Piet. 1:20; Fil. 2:6-8) ja antoi itsensä kuolemaan vaikka luuli yhdessä vaiheessa ristillä, että Isä ei hyväksynyt Hänen uhriaan (Matt. 27:46). Myös tämä kertoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta. Jumala tahtoo johdattaa ihmisiä oikeaan, sillä se suojelee heitä vääriltä käsityksiltä oikeasta ja väärästä ja turhilta kärsimyksiltä. Jumala ei pakota mihinkään; me olemme vapaita tutkimaan elämää, onnekkaita löytämään tieteen ja taiteen rikkauksia ja erityisesti rikkauksia tiedossa Jumalasta, ja iloitsemaan niistä.

Valtavirtamedia on kyllästetty väärällä käsityksellä Jumalasta, elämästä, ihmisyydestä ja pelastuksesta. Nykyihmisille syötetään julmuutta ja häikäilemättömyyttä keinoina ”oikeuden” toteuttamiseksi, niin kuin Game of Thrones ja mm. Batman hahmo ilmaisevat. Pimeä keskiaika, sen modernissa muodossa, tuleekin uudestaan Raamatun ennustamana. Mutta, se ei pysy pystyssä kauan aikaa (Ilm. 17:10,12). Game of Thronesin yhtenäisen kuningaskunta-haaveen sijasta, Jumalan valtakunta tulee toteutumaan ja pysymään ikuisesti; Jeesus tulee voittamaan pimeyden vallat! (Ilm. 19-22)

Me saamme valmistautua Jeesuksen tuloa varten. Itse kauneus ja hyvyys saapuu, ja todellisuus paljastuu. Kirkkaus tunkeutuu läpi kaiken pimeyden. Suurin ja tärkein sanoma on Jeesuksen hyvyys! Katsokaa Häntä, joka antoi elämänsä ihmiskunnan hyväksi roomalaisella ristillä. Lukekaa Hänestä! Mietiskelkää Hänen elämäänsä ja sanomaansa! Kaikki perustuu Häneen, tähän yhteen Persoonaan. Jumala on persoonallinen, ystävällinen, mutta kuitenkin ihmeellinen ja ääretön. Hän tuli ihmiseksi, ja osoitti, että Hän välittää ihmisistä. Kuolema on voitettu! Jeesus teki sen! Hän on hyvyyden, rakkauden, viisauden ja tiedon ehtymätön lähde. Meillä on mahdollisuus mennä tuolle lähteelle. On ihmeellistä ja sanoinkuvaamatonta tutustua elävään Jumalaan. Jos et ole sitä vielä tehnyt, tee se tänään, sillä elämä on liian ihmeellinen ja arvokas hukattavaksi. Pyydä Häntä astumaan elämääsi, niin Hän tekee sen, koska Hänen sanaansa voi luottaa. Jos jo tunnet Hänet, ja olet langennut pois tieltä, palaa Jumalan luo, sillä Hän ottaa sinut avosylin vastaan. Sitä Hän odottaa äärettömällä kaipauksella. Kun pyydät syntejäsi anteeksi, Hän on luvannut sanassaan että Hän antaa ne anteeksi. Jos lankeat uudelleen, palaa takaisin. Älä luovuta, älä päästä irti Jeesuksen kädestä ja vanhurskaudesta, sillä Jumala ei sinua hylkää, vaan tukee ja johdattaa yli karikoiden. “Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1. Sam. 7:12) on oma todistukseni Hänen uskollisuudestaan. Mielesi tekee usein takaisin vanhaan elämään ja ehtyville lähteille, mutta Jumala tekee työtään sydämessäsi ja korvaa vanhoja harhaanjohtavia itsensä löytämisen ja tuntemisen kokemuksia ja vanhaa ajattelua ja asennetta uudella ajattelulla ja pohjavirralla, joka on kirkkaampi ja jolla on side Taivaaseen, Jumalaan ja ikuisuuden lähteeseen. Voit olla yksi niistä, joista Jumala pitää huolen erityisellä tavalla. “Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille” (Ilm. 7:17). “Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20). “Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.” (Ilm. 22:17) Tule tuolle elämän lähteelle!

8. Merkittävimmät lähteet

Bernays, E. (1928). Propaganda.

Blavatsky, H. (1968). Isis Unveiled. Los Angeles, CA: The Theosophy Company.

Bonadio, F. A. (1994). A. P. Giannini, banker of America. University of California Press.

Brownlee, W. C. (1857). Secret instructions of the Jesuits. New York: American and Foreign Christian Union.

Carson D. A. & Woodbridge, J. D. (1993). God & culture. Grand Rapids, MI: William B. Eerdman’s Publishing Company.

Chandler, R. (1993). Understanding the New Age. Grand Rapids, MI: Zondervan.

Cooke, R. (1985). The Vatican Jesuit Global Conspiracy. Manahath Press.

Cusack, M. F. (1896). The Black Pope. London: Marshall, Russell & Co.

Feldman, R. (2013). Understanding Psychology (11th ed.). New York, NY: McGraw-Hill.

Grumett, D. (2005). Teilhard De Chardin: Theology, Humanity and Cosmos (Studies in Philosophical Theology). Peeters Publishers.

Gulley, N. R. (2012). Systematic theology: Creation, Christ, salvation (Vol. 3). Berrien Springs, MI: Andrews University Press.

Kah, G. (1992). En route to global occupation. Huntington House Pub.

Lee, M. A. (1983). Their will be done. Mother Jones. Retrieved December 23, 2017 from http://www.motherjones.com/politics/1983/07/their-will-be-done/

Machen, J. G. (1915). The literature and history of New testament times: Part 1: The historical background of Christianity, The early history of Christianity. Philadelphia, PA: The Presbyterian Board of Publication and Sabbath School Work.

Mantere O. ja Sarva G. (1952). Keskikoulun Suomen historia (22. painos). Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö.

Marshall & Pickering. (1984). Evangelical dictionary of theology. Elwell, W. (Ed.). United States: Baker Book House.

Martin, M. (1990). Keys of this blood. New York: Touchstone.

Muller, R. (1985). Most of All They Taught Me Happiness. Garden City, NY: Image Book.

Muller, R. (1986). Deicide to be. Link-Up.

Pike, A. (1871). Morals and Dogma of the Ancient and Accepted Scottish Rite of Freemasonry Prepared for the Supreme Council of the Thirty-Third Degree, for the Southern Jurisdiction of the United States, and Published by Its Authority [Reprinted 1944]. Richmond, VA: L.H. Jenkins.

Robbins, J. (1999). Ecclesiastical megalomania: The economic and political thought of the Roman Catholic Church. United States of America: Trinity Foundation.

Russell, B. (1931). The Scientific Outlook (1st ed.).

Sadler, I. A. (2003). Mystery – Babylon the Great.

Saussy, F. T. (2001). Rulers of evil. HarperCollins.

Schnella, T. & Palib, S. (2013). Pilgrimage today: the meaning-making potential of ritual. Mental Health, Religion & Culture, 16(9), 887-902. doi: 10.1080/13674676.2013.766449

Stefanovic, R. (2009). Revelation of Jesus Christ: Commentary on the book of Revelation (2nd ed.). Berrien Springs, MI: Andrews University Press.

Sutton, A. C. (2002). America’s Secret Establishment: An Introduction to the Order of Skull & Bones. Walterville, OR: Trine Day.

Mainokset