Avainsana: auktoriteetti

Koronaepidemia Raamatun profetiassa: uusi normaali, vapaus, vastuu ja maailman perintö

Lohdullinen tulevaisuus

Näinä vaikeina aikoina moni kysyy: Mistä tällaisen epidemian tuleminen kertoo? Mikä on maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus? Onko Koronavirus yksi maailmanlopun merkeistä? Missä on Jumala? Miksi Hän antaa tällaisen viruksen levittää tuhoa, murhetta ja kuolemaa?

Ennen kuin menemme kysymykseen ”Mikä on maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus Raamatun profetian kannalta?”, mukaan lukien mahdollinen profetia Koronavirusepidemiaan liittyen, kerron muutaman sanan epidemian alkuperästä ja Jumalan luonteesta. Artikkelin lopussa käsittelen tarkemmin Jumalan suunnitelmaa ja perintöä uudessa maailmassa, jonka Hän tahtoo antaa jokaiselle.

Jumala ei ole kaukana maailman tuskasta. Hänellä on aina ollut suunnitelma ihmisen varalle. Saatana on todellinen syyllinen kaikkeen pahaan, tuskaan ja kuolemaan maan päällä, niin kuin Jobin kirja elävästi kertoo. Kun tiedämme Jumalan nähneen kaiken ennalta, saamme lohdutuksen siitä, että kaikki on Hänen kädessään. Elämä ja kuolema ovat Hänen kädessään.

Ehkä minun on helppo sanoa tämä, kun en tunne kaikkien ihmisten sairautta, kipua, huolta ja tuskaa. Mutta Jumala kaiken ahdinkomme. Jumala sanoo meille Raamatun välityksellä:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. (2. Kor. 4:16—5:1 KR92)

 

Lopunajan profetia ja uusi normaali

Jumala on myös ilmoittanut sanassaan, kuinka asiat tulisivat menemään lopunaikana. Hän ei kerro tarkkoja yksityiskohtia, mutta tapahtumien ääriviivat on ilmoitettu. Kun käännymme Jumalan puoleen, Hän lupaa pitää meistä huolen. Kun etsimme, me löydämme. Koska Hän välittää meistä, Hän tahtoo paljastaa meille mistä Koronavirusepidemiassa on lopulta kyse. Hän tahtoo pelastaa meidät eksytyksiltä ja väärältä suhtautumiselta ihmiskunnan ongelmiin, mukaan lukien tähän epidemiaan.

Mitä Jumala sitten sanoo sanassaan Koronavirusepidemiasta, ja kuinka meidän tulisi suhtautua siihen?

Raamatun profetiat ovat hämmästyttäviä. Ne ovat kertoneet tästä maailman tilanteesta ennalta. Väkivaltaisuudet (πόλεμος, huomaa: pitää sisällään myös terrorismin), taudit ja luonnonkatastrofit (σεισμός tarkoittaa myös yleisesti luonnonvoimien järkkymistä) kuuluvat lopunaikaan, niin kuin Jeesus sanoo (Matt. 24:6–7; Luuk. 21:11). Koronavirus kuuluu tietenkin ”tautien” joukkoon. (Luuk. 21:11:n ja Matt. 24:7:n bysanttilaisissa käsikirjoituksissa on sana λοιμοὶ, joka tarkoittaa tauteja ja epidemioita.)

Miksi tämä on merkittävää? Onhan erilaisia tauteja ja epidemioita ollut halki aikojen. Miksi juuri Koronavirus olisi sen merkittävämpi epidemia Raamatun kannalta? Voisiko jotakin suurta ja maailmanlaajuista olla tapahtumassa epidemian vuoksi?

Asiaan johdattelee lainaus Anna-Stina Nykäsen kolumnista Helsingin Sanomissa. Hän kirjoittaa:

”SUURIMMAN osan ajasta ajattelen suuria asioita. Historian, ajanlaskun, maapallon, ihmisyyden, eksistenssin kysymyksiä. Oikeasti. Kaikkihan sitä tekevät.

”Suuria asioita, elämää ja kuolemaa, mietitään kotona ja kävelyllä, niistä puhutaan puhelimessa, rukoillaan, haaveillaan ja pelätään. Mitä tapahtuu nyt? Jotain äärettömän suurta.

”… Viruksella ei ole moraalia, mutta sen seurauksiin liittyy moraalisia kysymyksiä. Virus on pannut mahtivallat polvilleen ja talouden rattaat pysähtymään. Se toi tilaa nähdä asioita ja pakotti katsomaan. Kenenkään arki ei ole ennallaan, kun joka ovenkahvassa voi vaania tappava virus.

”… [Arundhati] Roy sanoo, että paluuta entiseen ei ole. Portaali tulevaan on auki. Voidaan vain valita, raahataanko uuteen mukaan kaikki vanhat, kuolleet ideat. Vai etsitäänkö uusia ja taistellaan niiden puolesta.

”MIKÄ on se erilainen tulevaisuus, jonka itse haluaisin tai voisin edes kuvitella? Ei aavistustakaan.” (Anna-Stina Nykänen, ”Nyt tulee ajateltua elämän suuria asioita,” Helsingin Sanomat, 16.4.2020, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006475839.html)

Voisiko olla niin, että Koronavirusepidemian jälkeen paluuta entiseen ei enää ole? Muuttaako tämä virus maailmaa lopullisesti? Olemmeko siirtyneet ns. ”uuteen normaaliin”? Raamattu vaikuttaa viittaavan siihen suuntaan. Tarkastellaan asiaa.

Samassa asiayhteydessä, jossa Jeesus mainitsee epidemiat, Hän myös osoittaa toisiin lopunajan merkkeihin, jotka täydentävät toisiaan. Nämä merkit kertovat siitä maailmantilanteesta lopunajan viimeisessä vaiheessa. Tämä maailmantilanne koostuu ihmiskunnan taistelusta väkivaltaa, luonnonmullistuksia ja tauteja vastaan niin, että ihmiskunta näkee parhaaksi antaa uskonnollispoliittisten johtajien asettaa vapautta kahlitsevat lait ja jopa omaatuntoa rikkovat kansainväliset lait. Pelon ilmapiiri johtaa uuteen normaaliin, joka on tiukka ja kaiken-kattava kontrolli, joka pyrkii ottamaan huomioon ihmisen elämän jokaisen osa-alueen. Uuteen normaaliin sisältyy myös ulkoiseen ”uskollisuuteen” (solidaarisuuteen) pohjautuva uusi ihmiskunnan yhteinen mieli. Katsotaanpas, kuinka Raamattu ja viimeaikaiset tapahtumat, erityisesti Koronavirusepidemiaan liittyen, selittävät näitä väitteitäni.

Antikristus ja uusi normaali

Yksi erittäin ratkaiseva seikka on se, että Matt. 24:n asiayhteydessä Jeesus viittaa Danielin kirjan Antikristukseen, joka tarkoittaa valtaa, joka uskottelee olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Paavali kyllä sanoo, että Antikristus on Jumalan vastustaja (ἀντικείμενος, 2. Tess. 2:4), mutta ”anti” (ἀντί) -sana ennen ”kristus”-sanaa voi tarkoittaa joko vastustajaa tai sijaista (Thayer’s Greek Lexicon), joten Antikristus on sekä Jumalan vastustaja että sijainen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Ilmestyskirja paljastaa, että Antikristus on ”kristillinen” valtatekijä, sillä ”nainen” kuvaa kirkkoa/seurakuntaa Raamatun symboliikassa (Puhdas nainen = Jer. 6:2; 2.Kor. 11:2; Ef. 5:23-27; Langennut nainen / haureus = Hes. 16:15-58; 23:2-21; Jer. 3:6-10; Ilm. 14:4, 8). Lisäksi ”anti”-sana tarkoittaa seuraajaa, joka asettuu sijaiseksi (Thayer’s Greek Lexicon). Kyseessä on siis se kristillinen seuraanto, joka nosti itsensä näennäiseksi Kristuksen sijaiseksi maan päällä, ja josta tuli valtavirrallisesti maailman merkittävin Kristinuskon edustaja, mutta joka turmeli Kristuksen seuraannon ja seurakunnan väärillä opeillaan ja sotkeutumisella politiikkaan, vainoten, kiduttaen ja murhaten kaikkia, joita se katsoi harhaoppisiksi. Kyseessä on keskiajan paavikunta. (Lue enemmän artikkeleista: Harhaopit varhaisessa kirkkohistoriassa; Paaviuden nousu kirkkohistoriassa.)

Raamatun mukaan Antikristus nousee Keisarillisen Rooman jäänteistä kansainvaellusten aikana ja nousee ensin Euroopan ja sitten koko maailman hallitsevaksi uskonnollispoliittiseksi vallaksi lopunajan viimeisessä vaiheessa. Kyseessä onkin lopunajan peto eli valtakunta, niin kuin Dan. 7 perustelee. Raamattu antaa useita ja selviä todisteita petovallan luonteesta ja teoista historiassa. Jumalan sana jopa antaa aikaprofetian, joka ilmoittaa Antikristuksen nousun ja väliaikaisen tuhon, jonka jälkeen se kuitenkin nousee jälleen aivan maailmanajan lopulla. (Lue enemmän artikkelista: Kristillinen apokalyptiikka.) Tämä petovalta pysyy toiminnassa Kristuksen takaisintuloon saakka (Dan. 7:22). Jo Matt. 24 viittaa tähän suuntaan, sillä Jeesus ei sano Antikristuksen olevan menneisyyttä, vaan tulevaisuutta.

On tärkeää tietää Antikristuksen tahto nousta maailman johtavaksi moraaliseksi ääneksi sen takia, että Danielin kirja täydentää Antikristuksen seuraanto-ominaisuutta niin, että se kertoo Antikristuksen pyrkivän olevan se, jolla on oikeus periä koko maailma. Ajankohtainen asia onkin: Kuinka ihmiskunta pelastuu luonnonmullistuksilta, terrorismilta ja epidemioilta? Kuka tai ketkä johtavat viisaudellaan maailman perintöä? Kuka tai ketkä ovat maailman moraalinen ääni, vieden ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen?

Raamatun mukaan Antikristus väittää olevansa se viisaus ja moraalinen ääni, joka määrittelee maailman perinnön takeet. Tämä on selitettävissä sillä, että Dan. 8:9:n ”pieni sarvi” (Antikristus) on uskonnollispoliittinen valta, joka juuri asettaa arvonsa maailman arvoiksi ja valloittaa maantieteellisesti. Dan. 8:9 käyttää sanaa יֶתֶר, joka tarkoittaa (myös) jäännöstä, joka jää hallitsemaan maata. Sana tulee Vanhan Testamentin merkityssisällöstä, jossa maan perijä oli maan hallitsija (katso esim. 1. Moos. 49:3). Ja vielä, Danielin kirjan vallat nousevat seuraannossa, jossa seuraava valta on aina edellistä vahvempi (katso Dan. 2 ja 7). Paavikunta katsoo olevansa Kristuksen perinnön vaalija ja apostolisen seurakunnan suoranainen jatkaja (lue enemmän: Kertooko Raamattu ihmisten vai Jumalan arvovallasta?), jonka tulee hallita ihmiskunnan kaikkia osa-alueita. Paavikunnan hallinta-oikeus, jonka se uskoo omaavan, ilmenee sen sosiaalisessa oikeudessa. Seuraavaksi lainaus artikkelistani Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?:

Sosiaalinen oikeus Katolisen kirkon mukaan. ”Yhteiset ihmisoikeudet”, ”yhteinen hyvä” ja ”sosiaalinen oikeus” ovat sanoja joita kuulee Katolisen kirkon edustajilta erittäin usein. Ne perustuvat paavikunnan ymmärrykseen luonnollisesta laista ja ihmisjärjellä saavutettavasta arvoperustasta. Kirkko uskoo että ihmisjärki, ei Raamattu, on lopullinen auktoriteetti hyvän ja pahan määrittelyssä (“Man,” n.d.). Paavikunta opettaa, että kirkon johdolla on todellinen ja ainoa oikeus tulkita Raamattua ja moraalista luonnollista oikeutta, joka ilmoittaa Jumalan tahdon (Cook, 2007; Paul VI, 1969, para. 9; “Sacred Scripture,” para. 20).

Katolisen kirkon katekismus kyllä sanoo, että jokaisella on oikeus tehdä henkilökohtaisia, moraalisia päätöksiä uskonnollisissa asioissa, mutta se opettaa myös, että omaatuntoa tulisi opettaa, ja ohjata kirkon arvovallalla, joka varmistaa vapauden ja turvallisuuden yksilön omista päätelmistä (“Moral Conscience,” n.d., para. 7-10).

Tämä on selvästi havaittavissa paavi Franciscuksen kommenteissa. Hän sanoi, että uskontoa ei tulisi rajoittaa henkilökohtaiseen omaantuntoon (“Pope Francis,” 2015). Tärkeämpänä, Franciscuksen vetoamukset viittaavat siihen, että uskonnollisilla ryhmillä voi olla uskonnonvapaus niin pitkälle kuin ne muuttavat yksillölliset oppinsa pluralistisiksi uskonkappaleiksi (Perriello, 2015; Pullella, 2013), tai, niin kuin David Ingram, filosofian professori Loyola yliopistossa, sanoo, laajentavat “kapeita opillisia lähtökohtiaan” uskontoneutraaliin tulkitsemistapaan sosiaalisen oikeuden ja “universaalin poliittisen arvon” nimissä (Ingram, 2014, p. 381-382).

On totta, että Katolinen kirkko on “edistänyt demokratiaa 20:nen vuosisadan kolmena viimeisenä vuosikymmenenä”, (Ingram, 2014, p. 381). Joka tapauksessa, paavikunnan näkemys demokratiasta ei ole muuttunut vuosien aikana (Miller, 2003). Paavi Franciscus I toivoi “kansainvälisiä instituutioita” (Francis I, 2015, para. 175), viitaten paavi Benedictus XVI:hin, joka kaipasi “globaalia taloutta”, ja “todellista maailmanlaajuista poliittista auktoriteettia” (Benedictus XVI, 2009). Robbins (1999), poliittisen filosofian tohtori John Hopkins yliopistossa, valaisi paavikunnan motiivin, jonka se on osoittanut keinoillaan politiikassa, joka on sen pyrkimys hallita ”kaikkia yhteiskunnan ja talouden osa-alueita” (s. 85-86). Vuonna 1874, Britannian pääministeri W. E. Gladstone sanoi peittelemättä: “Yksilöllinen palvelevaisuus, oli se kuinka nöyristelevää hyvänsä, ei tule tyydyttämään latinalaista kirkkoa. Myös valtion on oltava orja” (as quoted in Semlyen, n.d., s. 167-168). (Tarkat lähteet lainauksille ja parafraaseille löytyvät itse artikkelista.)

Antikristus siis pyrkii olemaan Kristuksen seuraaja, joka hallitsee koko maailmaa arvoillaan. Tähän se oleellisesti tarvitsee politiikkaa. Minkälaisia ovat tämän maailmanlopullisen uskonnollispoliittisen vallan politiikan arvot? Uudesta Testamentista luemme, että Antikristus asettaa omantunnonvapautta polkevat lait (Matt. 24:15; Mark. 13:14 [KJV]). Jeesuksen viittaus Danielin kirjaan on merkittävä, sillä teksti, johon Jeesus viittaa, on erityisesti Dan. 11:31–34, jossa Antikristus juuri sortaa ja vainoaa ”miekalla ja tulella, vankeudella ja ryöstöllä” Jumalan kansaa (katso myös Dan. 7:21–22, 25; 8:23–25; 9:27; 11:44). Ilmestyskirja selittää tämän vainon laatua, ja se yhtyy Danielin kirjan opetukseen siitä, että vainoava Antikristus on globaali uskonnollistaloudellispoliittinen valta (2.Tess. 2:1-10; 1.Joh. 2:18-19; Ap.t. 20:29-30; Ilm. 13; 12:13-14; 17). Valtakunnat vainoavat lakien kautta, joka tarkoittaa sitä, että Antikristus rajoittaa joidenkin oikeuksia (sekä käyttää pakkovaltaa) (Ilm. 13:15). Kuinka omaatuntoa loukkaavat vainot voivat liittyä Koronaepidemiaan?

Työelämäprofessori Maija-Riitta Ollila Turun yliopistosta sanoi mielenkiintoisesti, että Koronavirusepidemian kautta olemme huomanneet, että ihmisoikeuksissa on hierarkia: elämän varjeleminen tulee ennen muita oikeuksia (Yle Areena, Marja Sannikka, ”Nyt punnitaan se, mistä meidät on tehty”, 20.3.2020, https://areena.yle.fi/1-50389987#autoplay=true). Koronakriisin vanavedessä laadittiin Valmiuslaki poikkeusoloja varten nyt myös Suomessa. Tämä kaikki on merkittävää maailman lopunajan kannalta siksi, että Raamatun perusteella globaali ”ihmisperhe” tuleekin nostamaan muita arvoja omantunnonvapauden yli, kun pyhät kirjoitukset ennustavat tiukoista maailmanlaajuisista laeista, jotka juuri rajoittavat oikeuksia, kun tietyt ihmiset eivät saa ostaa eivätkä myydä (Ilm. 13:15). Tähän tilanteeseen johdattaa juuri Antikristus. (Lue enemmän siitä, mihin tämä tulkinta perustuu artikkelista: Kristillinen apokalyptiikka.)

Jeesus siis puhuu epidemioista ja omantunnonvapauden polkevasta petovallasta samassa kontekstissa (asiayhteydessä). Näin meillä on jo kaksi todistajaa Matteuksen 24 luvusta siitä, että elämme erityistä lopunaikaa. Näillä todistajilla tarkoitan epidemioita ja oikeuksien alasajoa Antikristuksen toimesta. Mainitsen vielä kolmannen todistajan. Lisääkin löytyisi, mutta kolme riittänee tässä asiayhteydessä.

Se kolmas todistaja on se, että samassa kontekstissa (Matt. 24 luvussa) Jeesus mainitsee, että ”kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee” (Matt. 24:12). Mitä tämä merkitsee? Jeesuksen sanoilla on varmasti useita merkityksiä, mutta tässä yhteydessä ne merkitsevät sitä, että sodilla ja väkivaltaisuuksilla, nälänhädillä, luonnonkatastrofeilla ja epidemioilla on jokin yhteys laittomuuden valtaan pääsemiseen sekä rakkauden kylmenemiseen. ”Laittomuus” viittaa ”Laittomuuden ihmiseen”, ”jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla” (2.Tess. 2:9). Lisäksi tuo laittomuuden ihminen pyrkii muuttamaan ajat ja lain (Dan. 7:25), joka tarkoittaa Jumalan aikoja ja lakia. Kyse on siis jälleen lopunajan Antikristuksesta, joka pyrkii muutamaan Jumalan käskyt. Tähän liittyen on ratkaisevaa tietää, että neljäs käsky eli lepopäiväkäsky käsittelee sekä aikaa että lakia. Antikristus siis vainoaa niitä, jotka eivät alistu sen lepopäiväkäskylle. Mielenkiintoisesti paavikunta ajaa sunnuntainviettoa sosiaalisen oikeuden ja kansainvälisen lain kulmakiveksi (katso Paavi Franciscuksen Laudato Si kiertokirje). Paavikunnan mukaan sunnuntain pyhittäminen on maailman perinnön tae.

Kun Jeesus viittaa rakkauden kylmenemiseen, on tiedettävä se, että rakkaus on Raamatun mukaan Jumalan lain noudattamista koko sydämestään (Mark. 12:28–34). Jumalan laki on uskonnollinen ja sosiaalinen, ja sen noudattaminen koko sydämestään tarkoittaa vapaasta tahdosta nousevaa palvelusta. Toisin sanoen, lopunajalla omantunnonvapaus kylmenee globaalin Antikristusvallan toimesta. Itse asiassa Raamatun mukaan Jumalan käskyjen vapaaehtoisessa pitämisessä on elämä (5. Moos. 30:15–20; Matt. 19:17). Tämä tarkoittaa sitä, että omantunnonvapaudessa on elämä. Tämä on ymmärrettävä rakkauden näkökulmasta. Ei nimittäin ole rakkautta, ellei ole vapautta. Jumala ei luonut ihmistä robotiksi, jota ohjailla ja pakottaa asioihin, niin kuin totalitarismi uskoo. (Keskiajan paavikunta oli totalitaristinen valta, jonka suvereeni hallitsija oli paavi.)

Tietenkin solidaarisuudessa ja toisien huomioonottamisessa on myös elämä. Jumala ei luonut ihmistä itsekkääksi. Mutta ilman vapautta, solidaarisuudessa ei ole elämää. Elämä ja sen arvot ovat siis kokonaisuus.

Raamatun mukaan tiukkojen omantunnonvapautta polkevien lakien säätäminen ja noudattaminen on siis sitä vääränlaista suhtautumista ihmiskunnan kriiseihin, mukaan lukien epidemioihin. Omantunnonvapauden varjeleminen on myös elämän varjelemista. Ei ole todellista elämää ilman vapautta. Niin kuin Maija-Riitta Ollila sanoo, elämän varjeleminen on tärkeää. Mutta se ei voi hallita muita arvoja, sillä elämä on arvojen kokonaisuus. Mielestäni tämä tulee hyvin esiin Amerikan Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistuksessa, jossa lukee, että kaikilla ihmisillä on erottamattomat oikeudet elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun (Declaration of Independence in The Declaration of Independence and Other Great Documents of American History 1775–1865, Dover Thrift Editions, ed. John Grafton [Mineola, NY: Dover, 2000], 6–7). Tämä ihmiskunnalle korvaamaton julistus sanoo myös, että tyrannia ei ole hyväksi edes yhteiselle hyvälle (sille solidaariselle yhteisen elämän varjelemiselle) (Ibid., 7).

En nyt tarkoita, että nämä ihmiskunnan solidaariset yritykset varjella itseään suurelta ja tappavalta epidemialta olisivat tyranniaa. Tarkoitan vain sitä, että ne yritykset vievät tyranniaan siksi, koska ihmiskunta on suurelta osin hylännyt Jumalan sanan periaatteet ja arvot. Lisäksi olen sitä mieltä, että tarvitaan myös vastuuta. Vapauden ja vastuun sopusointu ja tasapaino olisikin ihanne. Mielestäni siihen olisi pyrittävä. Ja tietenkin tämä Koronavirusepidemia on poikkeustilanne (poikkeustila), joten väliaikainen joidenkin vapauksien rajoittaminen on toki ymmärrettävää; ja on suositeltavaa, että on tehtävä kaikki mahdollinen taudin leviämisen pysäyttämiseksi ja ihmisten henkien varjelemiseksi ilman omantunnonvapauden polkemista.

Nyt rajoituksia ollaan purkamassa, mutta mikäli epidemian toinen aalto ja ehkä vielä kolmas tai vaikka vielä neljäskin aalto nousee, on melko todennäköistä, että pyritään tekemään yhä voimallisemmin kaikki mahdollinen taudin pysäyttämiseksi. Ja silloin on melko todennäköistä, että ihmisten perusoikeuksien madaltaminen syvenee normaalitilana (tai ehkä vasta alkaa myös Suomessa, koska Suomen valmiuslaki ei todellisesti velvoittanut yli 70-vuotiaita karanteeniin ja ei sulkenut rajoja, koska Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalaisten liikkumista ei voi rajoittaa; hallitus ja media vain antoivat vaikutelman, että ne olivat velvoitteita [Janne Saarikivi; Saska Saarikoski]); ja voi olla, että jo Koronaepidemian vuoksi perusoikeuksien alasajo laajenee omantunnonvapauden täydelliseen polkemiseen, joka vie lopulta totalitaariseen järjestelmään (Antikristuksen systeemiin). Lisäksi perusoikeuksien alasajo vie todennäköisesti yhä syvempään ihmisten elinkeinojen romuttumiseen ja kaaokseen, väkivaltaisuuksiin ja kuolemiin. On mielenkiintoista, että Mark. 13:8:n bysanttilainen alkuteksti kertoo, että luonnonmullistuksien ja nälänhädän lisäksi maailman lopunajalla ilmenee epäjärjestystä tai kapinoita (ταραχαί). Voi olla, että Jeesus tarkoittaa myös tätä epäjärjestystä ”laittomuudella”. Joka tapauksessa, jos poikkeustila tai normaalitila vielä kulminoituu omantunnonvapauden rikkomiseen, silloin olemme siirtyneet lopulliseen antikristilliseen ja tyrannimaiseen järjestelmään.

Se, että omantunnonvapauden rikkominen ei johda pysyvään rauhaan, vaan pikemminkin levottomuuksiin, on perusteltavissa juuri sillä, että ei ole elämää ilman vapautta. Ihminen ei ole luonnostaan rakennettu hyvään elämään pakotuksen ja ainaisen valtion valvonnan alaisena. Vaikka Jeesus tarkoittaa erityisesti väkivaltaisuuksia, Hän sanoo myös luonnonkatastrofien, nälänhädän ja tautien asiayhteydessä, että ”katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” (Matt. 24:6) Voimme siis soveltaa Jeesuksen sanoja kaikkeen lopunaikaan liittyvään mullistukseen, joka hämmentää ihmiskuntaa, johon Jeesus sanoo, että ei tule pelätä niin kovasti maailman tuhoutumista, että unohtaa Jumalan suunnitelman ja huolenpidon, sillä loppu ei tule sosiaalisten ongelmien, terrorismin ja sotien (ei edes ydinsodan), luonnonkatastrofien, ilmastonmuutoksen eikä globaalien epidemioiden muodossa. Loppu tulee vasta, kun Jeesus tulee (Matt. 24:29–35). Kuitenkin Antikristuksen globaali vaikutusvalta onnistuu ohjailemaan maailman kansaa tietynlaiseen ajatusmaailmaan, jossa terve vastuu ja toiminta turvallisuuden, sosiaalisen oikeuden, luonnon suojelemisen ja hyvinvoinnin alueilla muuttuu peloksi niin, että jopa omantunnonvapautta ei pidetä enää loukkaamattomaan ja luovuttamattomaan ihmisarvoon kuuluvaksi, jollainen se todellisuudessa on. Pelon ilmapiiri tekee tehtävänsä. Antikristus on tietyn kaltainen ihminen, tietynkaltainen ajatusmaailma (laittomuuden ihminen), joka yhdistää maailman ja ihmisyyden ja antaa sille omat petolliset arvonsa. ”Viekkaan älynsä vuoksi hän menestyy petollisissa toimissaan” (Dan. 8:25).

On siis paljon mahdollista, että nämä kovat lait, jotka kieltävät oikeuden ostaa ja myydä vaativat poikkeusolot. Onkin mielenkiintoista, että Suomen Oikeusministeriön ehdotus uudeksi valmiuslaiksi vuodelta 2005 sanoo: ”Lopuksi yleisenä kehityspiirteenä vertailumaissa [joissa on jo hätätilalaki] voidaan pitää uudenlaisten uhkien, kuten kansainvälisen terrorismin ja luonnonkatastrofien korostumista” (Oikeusministeriö, Ehdotus uudeksi valmiuslaiksi, 2005, 31, https://www.ecb.europa.eu/ecb/legal/pdf/fi_con_2006_6_draft_law.pdf). Niin kuin mainittiin, Jeesus viittasi juuri väkivaltaisuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Oikeusministeriön luetteloon voidaan nyt lisätä vielä epidemiatkin. Paavikunta (ja sen globaalit liittolaiset) juuri pyrkii saamaan uskontoa ja arvojaan politiikkaan ohjaamalla ajattelua Katolisen kirkon sosiaalisen oikeuden ja kansainvälisten lakien suuntaan väittämällä, että sen sosiaalinen oikeus on viisas, inhimillinen (huomaa: laittomuuden ihminen) ja pelastava ajattelumaailma globaaliin turvallisuuteen, Koronaepidemiaan, talouteen ja politiikkaan liittyen (https://www.reuters.com/article/us-pope-encyclical/pope-calls-for-a-global-authority-on-economy-idUSTRE5662VM20090707; https://www.business-humanrights.org/en/pope-francis-calls-for-action-to-tackle-climate-change-linking-its-impacts-to-poverty-inequality-social-injustice; https://zenit.org/articles/terrorism-and-international-law-a-catholic-perspective/; https://www.ecowatch.com/pope-francis-coronavirus-climate-crisis-2645677364.html; https://www.euronews.com/2020/04/12/coronavirus-pope-francis-calls-for-debt-relief-and-end-to-sanctions). Kaikkia ihmiskunnan osa-alueita on hallittava, jotta maailma, heidän mukaansa, pelastuu. Paavikunnan hallintavaltateologian on saatava mm. poliittiset, taloudelliset, kasvatukselliset ja medialliset mahdit taakseen, jotta se voi hallita maata aivan kuin Danielin kirja profetoi sen hallitsevan.

Niin kuin on jo tuotu esille, yksi merkki omantunnonvapauden rikkovasta systeemistä on ihmisten perusvapauksien ja perusoikeuksien väheneminen vähenemistään. Valvontaa ja mm. sananvapauden rajoittamista on yhä enemmän ja enemmän. Koronavirukseenkin pyritään vastaamaan valvonnalla, kun nyt myös

”Suomessa valmistellaan kännykkäsovellusta, jolla jäljitetään koronaviruksen tartuntaketjuja kansalaisten keskuudessa… Asia on hyvin herkkä, sillä koronasovellus tunkeutuu syvälle ihmisten yksityiselämän alueelle… Ja myös Euroopassa kehitteillä olevalla järjestelmällä voidaan toteuttaa samanlainen keskitetty järjestelmä, jossa viranomaiset tuntevat jokaisen käyttäjän.” (https://yle.fi/uutiset/3-11299573)

Kuitenkin

”Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen arvioi, että koronasovellusta on arvioitava ainakin henkilötietojen suojan, luottamuksellisen viestinnän suojan, kotirauhan suojan sekä liikkumisvapautta koskevien perusoikeuksien näkökulmasta… [mutta] [k]eskitetty mallikin olisi Voutilaisen mukaan toteuttamiskelpoinen. Nykyinen tietosuoja-asetus antaa oikeuden henkilötietojen käsittelyyn, kun se on tarpeen elintärkeiden etujen tai kansanterveyteen liittyvän yleisen edun vuoksi. Pandemiatilanteessa jopa terveystietojen käsittely on mahdollista.” (https://yle.fi/uutiset/3-11299573)

On siis vielä epävarmaa tuleeko Suomeen maltillisempi vai ”tehokkaampi” malli. Joka tapauksessa vapauksien rikkominen toteutuu asteittain, joten mikäli ensin tulee maltillisempi malli, maailman tilanteen pahentuessa joko sosiaalisen turvallisuuden tai luonnontilan tai molempien tai niiden ja epidemiatilanteen osalta, se on vain yksi askel kohti kovempia malleja (olkoot ne mobiilisovelluksiin liittyviä tai eivät).

Koronavirus epidemia saa maailmantalouden sekaisin. Se myös vähentää pienyrittämistä, joka kumpuaa oikeudesta ostaa ja myydä. Lisäksi epidemia saattaa olla vaikuttamassa käteisrahasta luopumiseen ja digitaaliseen valuuttaan siirtymiseen, joka huomattavasti helpottaa totalitaarista koneistoa, joka silloin tietää tarkalleen kuka ostaa ja myy mitäkin. Talouden kuriin laittaminen on myös yksi merkittävä keino, jolla ihmiskunnan kontrollia voidaan tiukentaa. Pedon merkki ei ole jokin piisiru otsassa tai kädessä, vaikka sillä jopa estettäisiin henkilön mahdollisuus ostaa tai myydä digitaalisen tekniikan avulla. Vaikka tällainen piisiru tulisikin, se olisi vain yksi kontrollin väline petovaltakunnan taholta, mutta pedon merkki tarkoittaa pedon arvojen, uskomusten ja ajattelumaailman valintaa (jos merkin ottaa otsaan) tai toimintaa noiden arvojen, uskomusten ja ajattelumaailman mukaan (mikäli merkin ottaa käteen). Näin siksi, koska Raamatussa otsa symboloi omaatuntoa, valintoja, mieltä ja sisintä (5. Moos. 6:6-8; Room. 7:25; Hes. 3:8-9) ja käsi tekoja (Saar. 9:10; Jes. 59:6). (Lisää pedon merkistä [ja Jumalan sinetistä] artikkelissa: Uskonvanhurskauden merkki.)

Koronavirus ei siis ole (ainakaan vielä) aiheuttanut omantunnonvapauden rikkomista sanan täydessä ja ennen kaikkea raamatullisessa merkityksessä. Uskontoa ei toki saa harjoittaa suurissa ryhmissä (tai pienissä ryhmissä joissakin maissa) ja yleisissä tiloissa valmiustilan aikana, mutta uskontoja omantuntonsa mukaan silti saa vielä harjoittaa. Ehkä juuri siksi Jeesus sanoo, että ”tämä on vasta synnytystuskien alkua” (Matt. 24:8). Toisin sanoen, epidemiat ovat merkki Herran tulon läheisyydestä ja viimeisten tapahtumien läheisyydestä ennen kuin Hän tulee. Koronaepidemian aiheuttama vapauksien rajoittaminen ei ole lopullinen raamatullinen Antikristuksen rynnistys niin pitkään kuin se ei rajoita uskonnonvapautta kieltämällä Jumalan neljännen käskyn (lepopäiväkäskyn eli sapattikäskyn) pitämistä (joka tarkoittaa nykyisen lauantain pyhittämistä) ja pakottamalla viettämään sunnuntaita lepopäivänä. Pedon merkillä on uskonnollispoliittinen merkitys Raamatussa, ja oikeus ostaa ja myydä kielletään täten uskonnollisista syistä/arvoihin perustuvista syistä.

Koronaepidemia ei siis välttämättä johda vielä lopulliseen ja antikristilliseen omantunnonvapauden murskaavaan kansainväliseen systeemiin, mutta uskon, että se on erittäin merkittävä lenkki siinä ketjussa, joka valmistaa ihmiskunnan globaalia mielialaa tuota systeemiä varten. Kun laittomuus sekä epäjärjestyksenä että vapauksien ja oikeuksien väheksymisenä yleistyy, ja kun maailman ongelmat ja kärsimys tuntuvat vain pahenevan tautien ja katastrofien muodossa, maailma katsoo parhaaksi antaa uskonnollistaloudellispoliittisen johdon panna voimaan kovat lait, jotta se pelastuisi. Ehkä epidemian aiheuttama eristys saa ihmiset tuntemaan kaipuuta yhteen-tulemiseen vaikka äärimmäisin keinoin, jolloin paavikunnan agenda joko toteutuu tai ottaa merkittävän askeleen sen toteutumiselle. Termeillä ”elämän varjeleminen” ja ”turvallisuus” voi olla varsin laaja merkityssisältö. Silloin globaalisti suosituimman merkityksen elämän varjelemiselle ja turvallisuudelle antaa maailmanlaajuinen uskonnollispoliittistaloudellinen vaikutusvalta (paljolti median kautta). Raamattu varoittaa ennen kaikkea tietynlaisesta ajatusmaailmasta ja ihmisyydestä, jonka petovalta onnistuu ”opettamaan” tälle globaalille ”kylälle”. Medialla on suuri rooli tämän yhtenäisen suuren ”kertomuksen” opettamisessa ihmiskunnan arvoista, uskomuksista ja tavoista selviytyä yhdessä ja taistella yhteisiä vihollisia vastaan. Yhteinen vihollinen yhdistää ihmiset.

Antikristus tulee olemaan se, joka jäännöksenä hallitsee maata. Mutta se saa vallan vain hetkeksi ennen kuin Jeesus tulee ja tuhoaa sen (Ilm. 17:12–14). Vaikka aluksi näyttää siltä, että pakkovalta toimii (aivan niin kuin Kiinassa epidemian kurissa pitämiseksi), maailma ei kuitenkaan pelastu niin. On surullista, että ihmiskunta ajautuu turvallisuuden varjolla omantunnonvapaudet polkevaan systeemiin. Toisaalta on iloista, että niin tapahtuu, koska se kertoo siitä, että sen jälkeen Jeesus Kristus tulee, niin kuin Raamattu sanoo. Kun Jeesus tulee, Hän vie omansa kotiin, paikkaan, jossa ei ole kuolemaa, surua, eikä kipua ja tuskaa (Ilm. 21:4). Hän on sen luvannut erehtymättömässä Sanassaan.

Todellinen ja lopullinen maailman perintö Jeesuksessa!

Raamatun mukaan ihmiskunnalla ja maailmalla on lohdullinen tulevaisuus. Jeesus sanoo:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte” (Joh. 14:1–4 VKR). ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman” (16:33 VKR).

Vaikka Antikristus yrittää nousta maailman perinnön ja jäännöksen lunastajaksi ja hallitsijaksi, sillä ei ole oikeutta eikä takeita siihen. Jeesus on voittanut maailman! Ainoastaan Jeesuksen täydellisessä veressä on oikeus ja takeet uuden maan asuttamiseen. Hän voitti Saatanan Golgatan ristillä (Joh. 12:31–33) ja kuolleista ylösnousemuksen kautta. Pelastus ei ole ainoastaan ylösnousemus taivaaseen viimeisenä päivänä, vaan se on myös elämä uudessa maassa. ”Uudeksi minä teen kaiken”, Jumala lupaa (Ilm. 21:5), ja Hän tarkoittaa tätä maapalloa (Ilm. 21:1–4). Jumala ennallistaa kaiken syntiinlankeemuksen kautta menetetyn. (Lue lisää maailman viimeisten tapahtumien järjestyksestä täältä.) Hän voitti oikeuden ihmiskuntaan kuuluville tulla jälleen Jumalan lapsiksi ja uuden maan perillisiksi. Usko on se käsi, jolla tartumme tuohon perintöön. ”[K]aikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Jeesuksen usko ja totuus ovat todellisen jäännöksen tuntomerkit, sillä jäännös (the remnant, λοιποί) pitää Jumalan käskyt eikä pedon käskyjä (Ilm. 12:17; 14:12 KJV). Jumalan käskyt ovat Jumalan auktoriteetin merkki, ja Jumalan auktoriteetin määrittelijä nykyihmiselle on Jumalan sana (Raamattu). Antikristus juuri hylkää Raamatun totuuden ja pyrkii yhdistämään kaikki uskonnot ”rakkauden” ja solidaarisuuden perustalle ilman totuutta, sillä sen vanhurskauden (hyvyyden) ja viisauden koetinkivenä ovat sen omat arvot, eivät Raamatun (totuuden) arvot. Siksi Antikristuksella ei ole oikeaa ja todellista rakkauttakaan. Antikristuksen systeemi ei toimi siksi, koska rakkauteen kuuluu omantunnonvapaus ja koska arvot ovat kokonaisuus.

Mutta Jeesukselta Kristukselta ”me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa.” (1. Piet. 1:4 KR92) ”[J]a Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana.” (1:5 RK) Nyt on viimeinen aika. Nyt on lopunajan viimeinen vaihe.

Nyt jos koskaan on aika kääntyä Jumalan puoleen ja etsiä Hänen kasvojaan. Nyt jos koskaan on aika rukoilla Jumalaa ja pyytää syntejä anteeksi Hänen nimessään. Jeesus on ainoa Välittäjä (Ylipappi) Jumalan ja ihmisen välillä. Kun pyydät syntejäsi anteeksi Jumalalta Jeesuksen kautta, Hän antaa ne anteeksi. Hän puhdistaa sinut lunta valkeammaksi lukemalla Jeesuksen hyvyyden (vanhurskauden) sinun syntiesi sovitukseksi. Jumala lupaa:

”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes. 1:18 VKR)

Kun näet syntisyytesi ja tunnustat kyvyttömyytesi pelastamaan itseäsi, ja kun pyydät syntejäsi anteeksi, Jumala ottaa sinut lapsekseen. Hän myös johdattaa sinua Pyhän Hengen kautta kuin paimen lampaitaan. Jeesus on ainoa Ylipaimen; ja Hän sanoo:

”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” (Joh. 10:27–29 KR92)

Seuraa Jeesusta, niin löydät perille uuteen maahan, jossa ei ole enää epidemioita, ei vainoja, eikä mitään pahaa. Seuraa Häntä, sillä Hän on todellinen ja lopullinen maailman perijä. Seuraa Häntä, sillä Hän osoitti rakkautensa sinua kohtaan kuolemalla puolestasi ja antamalla perinnön myös sinulle, kun uskot Häneen.