Blogi uskonpuhdistuksen hengessä. Sivusto siis pyrkii etsimään totuutta ja perustamaan väitteensä Raamatulle. ”Totuudensanat” tarkoittaa Raamattua, ei tätä blogia. Sen lisäksi, että tämä henkilökohtainen blogini sisältää myös Adventtikirkon opetusta, se sisältää näkökulmia, jotka rakentuvat Adventtikirkon opetukselle mutta ovat omiani ja eivät välttämättä löydy varsinaisista Adventtikirkon opinkohdista. Tämän blogin tarkoitus ei ole esittää koko totuutta viimeistä piirtoa myöten. Se on ihmiselle mahdotonta. Reformaatio perustui ja perustuu periaatteelle, että on olemassa tämänhetkinen totuus, joka ei ole ristiriidassa aikaisemmin Raamatusta löydettyjen totuuksien kanssa (Jes. 8:20), sillä ”vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananl. 4:18). Rukoilen Pyhän Hengen apua sekä lukijoilleni että itselleni ja toivon innoittavia oivalluksen hetkiä lukijoilleni tutkiessamme totuuden periaatteita.

Totuus on kuin valo.

—————

Globaali petos ja kysymys vapaudesta: Ilmestyskirjan pasuunat

Kirjani apokalyptisistä pasuunoista on nyt julkaistu pehmeäkantisena -ja PDF-versiona. Kirjaa voi tilata pehmeäkantisena ottamalla yhteyttä palautelomakkeen kautta.

Valon edessä podcast

—————

Jumala ”asuu valossa, jota ei voi lähestyä.” (1. Tim. 6:16) Onko tässä koko totuus? Onko totuus ”tuolla ulkona”, kaukana?

Totuus on kuin valo, jonka näkee vasta kun parantuu sokeudesta. Totuus on siis subjektiivista (”yksilöllistä”). Se ei ole vain jokin kaukaisessa horisontissa siintävä mahdollisuus tai kuin ulkoavaruudessa mysteerisesti piileksivä korkeampi elämän muoto. Totuus ei vain ole ”tuolla ulkona”, vaan se on myös lähellä ihmistä.

Totuuden subjektiivisuus ja yksilöllisyys ovat varsinkin nykyihmiselle tuttuja ajatuksia, kun postmoderni filosofia vaikuttaa maailmassa. Toisaalta postmodernismi väittää, että totuus on ainoastaan subjektiivista: siis, että jokaisella on oma totuutensa, ja, että ei ole lainkaan objektiivista (”yleistä”) totuutta. Ja puhumme nyt kaiken lisäksi metafyysisestä totuudesta ja ns. suuresta kertomuksesta tai syvimmästä todellisuudesta. Suuret yhtenäiset kertomukset, niin kuin Raamatun pelastuskertomus, ovat kuolleet postmodernin filosofian mukaan.

Postmodernismi ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että ilman objektiivista totuutta ei ole objektiivista hyvää eikä pahaakaan. Valon säteet ”yltävät” maahan. Ilman yleistä valoa ei ole myöskään toivoa hyvän voitosta pahan yli. Sama ongelma on naturalistisessa narratiivissa (kertomuksessa), joka väittää, että syvin todellisuus on ilman Jumalaa. Vaikka naturalismi väittää objektiivisen totuuden löytyvän ainoastaan tieteestä, se sekoittaa filosofian (naturalismin) ja kokeellisen tieteen, kun se sanoo tietävänsä kuinka maailmankaikkeus ja elämä ovat saaneet alkunsa (tai kun se väittää, että naturalistinen kertomus on todennäköisin teoria). Tämä väite perustuu naturalistiseen tutkimusmetodiin, joka perustuu naturalismiin (filosofiaan).

Naturalismista ja sen metodista nousee mm. makroevoluutioteoria tai darvinismi tai uusdarvinismi (eläinmaailman lajien asteittainen kehittyminen yhdestä kantamuodosta). Kun The Royal Society of London järjesti evoluutioteoriaa käsittelevän kokouksen syksyllä 2016, bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola kertoo tapahtumasta seuraavaa:

Wienin yliopiston professori Gerd Müller totesi, että uusdarvinistinen teoria ei selitä 1) biologisten muotojen alkuperää, 2) uusien anatomisten muotojen syntyä ja 3) hyppäyksellisiä muutoksia fossiiliaineistossa. Samaan ovat päätyneet monet ateisteinakin tunnetut filosofit ja tutkijat kuten Andreas Wagner, Thomas Nagel, Antony Flew, Marcel Schützenberger ja David Berlinski muutamia mainitakseni.

—Areiopagi

Naturalismin tieteellisten väitteiden epävarmuuden lisäksi, naturalismin kertomus (alkaen naturalistisesta kosmologiasta) ei ole todennäköisin narratiivi, sillä se perustuu ei-millekään. Se ei todennäköisesti perustu todellisuudelle, koska sillä ei ole merkittävää päämäärää ja yleensäkään merkitystä (todellisuutta), sillä se alkaa ei-mistään (tyhjyydestä) ja päätyy ei-mihinkään (tyhjyyteen). Kuitenkin merkitystä on löydettävissä rationaalisesti tutkittavasta maailmankaikkeudesta ja sen laeista. Esimerkiksi DNA:ssa on informaatiota ja informaatio perustuu koodistoon eli merkistöön, joka on vahva todistus merkityksestä. Merkitys tulee järjestäytyneestä koodistosta. Looginen johtopäätös on, että kaiken takana on laajempi merkitys, sillä merkityksille perustuva maailmankaikkeus on kokonaisuus.

Jos taas ei ole merkitystä ja järjestystä, ei ole merkitystä kaiken takana. Silloin kosmisella todellisuudella on ehkä ikuinen menneisyys ja tulevaisuus, kun se, ehkä, hajoaa tai katoaa (tai rusentuu tai mitä vain) ja ”syntyy” aina uudelleen kehämäisesti. Silloin maailmankaikkeus jatkuu merkityksettömänä ja ei-minään, koska me (tietoiset olennot) vain kuolemme yksilöinä, vaikka osa ihmisistä onnistuisikin väliaikaisesti lentämään pakoon jollekin toiselle planeetalle. Jopa Sam Harris, naturalistinen moraalifilosofi myöntää, että kollektiivisen hyvinvoinnin lisäksi yksilön hyvinvoinnilla on merkitystä (Harris, The Moral Landscape: How Science Can Determine Human Values, 62, 238–40, 300n15).

Vaikka ihmiskunta onnistuisikin voittamaan kuoleman tieteen avulla (johon tosin en usko), se ei ole pystynyt eikä pysty poistamaan kaikkea kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Lisäksi John Sanford, Cornell yliopiston apulaisprofessori sanoo, että jokaiselle uudelle ihmissukupolvelle tulee lisää 60–200 uutta mutaatiota, joka tarkoittaa sitä, että ihmiskunta tulisi lopulta kuolemaan sukupuuttoon mutaatioiden ylikuormituksen tähden (https://www.icr.org/article/human-mutation-clock-ticking/). Tiede ei pysty hävittämään pahuutta ja itsekkyyttä, joka on syvällä ihmisen olemuksessa. Kokeellinen tiede kyllä auttaa sivistyksen kasvussa ja laajenemisessa, mutta ei kykene muuttamaan ihmisen elämän suuntaa, joka tarvitsee vakaan merkityksen elämälle ja todelliset hyvyyden ja pahuuden ominaisuudet. Todellinen suunnan muutos pahuudesta hyvyyteen tarvitsee yksilöllisen valinnan, joka myös edellyttää todellisia hyvyyden ja pahuuden ominaisuuksia sekä johdonmukaisen alun ja lopun suuressa narratiivissa. Naturalistisella kertomuksella ei ole johdonmukaista alkua ja loppua, mikäli se väittää tieteen pelastavan ihmiskunnan, sillä se perustuu ei-millekään.

Miksi yksilöllisillä ihmisillä on merkitystä? Miksi on tärkeää löytää merkitys? Miksi on toivo? Miksi on lopullinen oikeudenmukaisuus (tuomio)? Koska merkitys on olemassa. Koska totuus on myös objektiivista. Koska esim. hyvyys ja rakkaus ovat todellisia. Koska Raamattu on totuus, sillä sen suuri kertomus perustuu johdonmukaiselle ja todelliselle (merkittävälle) alulle ja lopulle ja todellisille hyvyyden ja pahuuden ominaisuuksille. Lisäksi Raamatun historiallisuus ja profetiat todistavat sen totuudellisuudesta.

Raamatun kertomus on johdonmukainen. Sen päämäärä on ihmisen alkuperän palauttaminen, joka oli synnitön ja ilman kärsimystä ja kuolemaa. Myös koko luomakunta ennallistetaan. Raamatun mukaan, lopulta, pahuus hävitetään maailmankaikkeudesta. Toivo on yhteydessä merkittävyyteen. Toivo perustuu Jeesuksen voittoon pimeyden valloista.

Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: ”Tule!” Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen …

— Ilm. 6:1–2 KR92

Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti.

— Ilm. 19:11 KR92

”Valkoinen” (λευκός) voidaan kääntää myös ”loistava” tai ”valoisa”. Valkoinen hevonen kuvaa sen selässä istuvan henkilön luonnetta. Jeesuksen Kristuksen puhdas luonne ja olemus ovat Raamatun kertomuksen keskiössä. Hän on uusi ihminen: uuden ihmisyyden ja luomakunnan alku ja perusta. Hän on totuudellinen ja todellinen. Johannes kuvailee Jeesusta ja totuutta valoksi (1. Joh. 1:5–7). ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” (Joh. 1:4) ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (jae 14) Valo tuli luoksemme.

Pilatuksen kuulustellessa Jeesusta, Jeesus sanoi: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” (Joh. 18:37) Pilatus vastasi: ”Mikä on totuus?” (jae 38 VKR) ”Tämän sanottuaan Pilatus meni… ulos.” (38) Pilatus ei jäänyt odottamaan vastausta, vaikka hänen edessään seisoi itse Totuus: totuus Jumalan tarkoitusperistä ja välittämisestä ihmiskuntaa sekä koko maailmankaikkeutta kohtaan. ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16)

Jumalan Pojassa on, siis, sekä rakkaus että totuus. Jeesus myös sanoi: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun (Jumalan) sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Voimme nähdä rakkauden ja totuuden periaatteet Jeesuksessa ja Jumalan Sanassa (Raamatussa). Paavalille ja toisille apostoleille totuus, rakkauden lisäksi, oli tärkeää (2. Tess. 2:10; 2. Tim. 2:16–19; Tiit. 2:1; Jaak. 5:19; 1. Piet. 1:22; 2. Piet. 1:12). Paavali kirjoitti: ”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen… Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen.” (Ef. 4:13,15)

Vaikka totuus onkin persoonat, Jeesus Kristus (Joh. 14:6) ja Pyhä Henki (1. Joh. 5:6), on totuus myöskin Raamattu. Tähän on ainakin seitsemän syytä: (1) Koko Raamattu on Pyhän Hengen innoittama (2. Tim. 3:16; 2. Piet. 1:21), joka tarkoittaa sitä, että sen kirjoittajien subjektiivisten ilmaisutapojen lisäksi, Raamatussa on objektiivinen ja yhtenäinen suuri kertomus ja totuus; (2) Raamattu on Jumalan auktoriteetti opissa ja käytännössä (Ps. 119:89, 105, 142, 160; Jes. 8:20; Joh. 10:35; 2. Kor. 10:5; 2. Tim. 3:15–17); (3) Jeesus on Jumala (Joh. 1:1; Hepr. 1:1–14), ja Hän johdatti ja innoitti sekä Uuden että Vanhan testamentin kirjoittamisen (1. Kor. 10:4; Joh. 15:26; 16:13), jolloin koko Raamattu on Jeesuksen Sanaa; (4) Raamattu puhuu totuudesta ja opeista samoissa asiayhteyksissä (1. Tim. 1:3; 2:4–7; 4:1, 16; 5:17; 6:3–5; 2. Tim. 4:3–4); (5) totuus pelastaa (2. Tess. 2:10–13), joka tarkoittaa sitä, että myös Jeesuksen oppi, joka on Raamattu, pelastaa viemällä katuvan syntisen Jeesuksen luo ja auttaen todellisen suhteen syntymisessä ja ylläpitämisessä Jeesuksen kanssa; (6) pelastus on tarjolla kaikille (Joh. 3:16); ja niin (7) tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Raamatun objektiivinen totuus on tärkeämpi ja hallitsevampi tekijä kuin sen kirjoittajien subjektiiviset ilmaisutavat sekä Raamatun lukijan subjektiivinen lähtökohta ja ajatusmaailma. Tätä puoltaa se, että kirjallinen dokumentti on vakaampi ja pysyvämpi standardi kuin hengen kokemukset (Jes. 8:20; Luuk. 4:4, 8, 12; 1. Joh. 4:1; Ilm. 16:13–14). Lopputulos on se, että kun nykyihminen lukee ja tutkii Raamattua, hänellä on mahdollisuus löytää objektiivinen ja universaali totuus, joka on jo valmiina löydettävissä Raamatusta ja vain Raamatusta, sillä se on kokonaisuudessaan totuus.

Ilmestyskirjan kuvaukset valkoisesta hevosesta on yhdistetty siis Kristuksen äärettömään hyvyyteen ja vanhurskauteen sekä totuudellisuuteen ja todellisuuteen. Valkeus ja valo ovat myös symboleja Pyhistä Kirjoituksista (Raamatusta) (Ps. 119:105). Valo kuvaa vanhurskautta eli hyvyyttä ja oikeamielisyyttä (Jes. 1:18; Dan. 7:9; Ilm. 1:14), ja Jumalan kirjoitettu sana vahvistaa sen, että Jeesus on kaikkea tuota; Hän on ainoa todellinen: Hän, joka on (2. Moos. 4:14).

Tärkeintä Raamatun totuudessa on se, että Jeesus Kristus kuoli koko maailman syntien tähden. Hän itse oli synnitön, mutta sijaiskärsijänä kantoi synnin ristille ja vuodatti verensä. Hän nousi ylös kuolleista, nousi ylös taivaan pyhäkköön, ja elää ja toimii jokaisen ihmisen parhaaksi, niin kuin Raamattu kertoo (Hepr. 4:14–16; 7:23–28; 8:1–2). Hän on välittäjä Taivaan Isän ja ihmisen välillä. Hän ottaa vastaan jokaisen katuvan syntisen. Saatanan syyttäessä langenneita, jotka hän on ensin ajanut syntiin, Jeesus on ihmisen puolestapuhuja. Ainoastaan Jeesus täytti Jumalan täydellisen moraalilain ehdot täydellisesti elämällään. Siksi vain Hän oli täydellinen uhri. Ainoastaan Hänen täydellinen verensä, eli Hänen tahraton elämänsä, joka vuoti Golgatalla, sovitti synnin aiheuttaman kuilun Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Jeesus luovuttaa omat täydelliset ansionsa ihmisen hyväksi, jos tämä ottaa ne lahjana vastaan. Raamatun mukaan tässä ihmisen hyväksi-luetussa Jumalan vanhurskaudessa on ihmisen lopullinen pelastus. Tämän vuoksi, niin kuin Ilmestyskirja 19:11 sanoo, ainoastaan Jeesus Kristus pystyy taistelemaan pahuutta vastaan voittoisasti; ja ainoastaan Hän pystyy tuomitsemaan koko maailman oikeamielisesti.

Luopumuksen ja pimeän keskiajan tukahdutettua Valon ja Jumalan vanhurskauden, Jumala nosti uskonpuhdistuksen asettamaan Lampun takaisin jalkaansa. Prosessin voidaan sanoa alkaneen keskiajalla, mutta se on jatkunut moderniin ja postmoderniin aikaan asti. Siitä syystä totuuden kirkkaus on suhteellista omaan aikaansa nähden, vaikka se on ollut aina löydettävissä Raamatusta. Niin kuin totesin yllä, tämän blogin tarkoitus ei ole esittää koko totuutta viimeistä piirtoa myöten. Uskonpuhdistuksen periaatteen mukaan, blogini tarkoitus on esittää totuudet, totuuden periaatteet ja peruslinjaukset, joihin nykyinen totuus on meidät saattanut.

—————

Onko meillä opittavaa muinaisista kirjoituksista?

Jumala sanoo tänäkin päivänä jokaiselle totuuden etsijälle: ”En ole puhunut salassa, jossakin maan hämärässä kolkassa. En ole neuvonut Jaakobin jälkeläisiä (saatikka nykyihmisiä) etsimään minua autiudesta ja tyhjyydestä. Ei, minä olen Herra, minä puhun julki totuuden ja minun sanani ovat oikeat.” (Jes. 45:19)

Nykyajan useat filosofiat ja maailmankatsomukset vetävät meitä eri suuntiin. Filosofiset teoriat saavat uskonnollisia muotoja ja uskontojen sisältö on ytimessään syvälle luotaavaa pohdintaa mm. omasta olemuksestamme sekä jumaluuden olemuksesta ja luonteesta. Tutkimus elämän alkuperästä ja päämäärästä on myös ajankohtainen ja kytkeytyy oleellisesti käsitykseen Jumalasta tai metafyysisistä ulottuvuuksista (niin kuin tajunnan eri asteista tai henkivalloista). Tieteellinen maailmankäsitys ei selitä kaikkea, eikä pysty tutkimaan esihistoriaa ja kaikkia ihmiselämän puolia kokeellisilla tutkimusmenetelmillä. Silloin esiin nousevat filosofiset, henkiset ja historialliset teokset.

Muinaisiin teksteihin liittyen, tohtori Martin Anstey sanoi: ”Vanhan Testamentin kirjoituksilla on aivan alusta lähtien täsmällinen historiallinen luonteensa toisin kuin muiden kansojen vastaavilla kirjoituksilla. Kaikkien muiden kansojen muinaiskertomukset peittyvät legendojen, myyttien ja tarujen joukkoon. Kreikan ja Rooman, Egyptin ja Intian, Persian ja muiden idän kansojen uskonnolliset järjestelmät eivät alun pitäenkään pyrkineet rakentumaan millekään historialliselle perustalle. Mitä kauemmaksi menemme niiden menneeseen historiaan, sitä epämääräisemmäksi ne tulevat.” Tutkiessamme elämän alkuperää ja maan varhaista historiaa, luettavanamme on vain yksi vakavasti otettava dokumentointi. Sen kirjoittamisen ja kokoamisen aloitti tunnettu heprealaiseen kansaan kuulunut profeetta nimeltä Mooses.

Mitä historia ja muinaiset kirjoitukset valaisevat meille? Profeetta Jeremian kirjassa lukee: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista!” (Jer. 6:16) Mikään muu vanha kirjoitus ei kerro yhtä syvästi ihmiskunnasta välittävästä Jumalasta, eikä väitä itse Jumalan tarttuneen ihmiskunnan kohtaloon samalla tavoin kuin Raamattu. Yksikään toinen uskonto ei anna Jumalasta niin yhtenäistä, mieltä ylentävää ja kunnioitettavaa kuvaa niin kuin nämä Kirjoitukset. Monissa muissa uskonnoissa on toki paljon hyviä neuvoja ja hengellisiä arvoja jotka kohottavat ihmistä moraalisesti ja eettisesti. Buddhalaisuudessa pelastus on vapautumista kärsimyksestä, hindulaisuudessa taas tietämättömyydestä. Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa pureutuu syvemmälle. Se antaa ulospääsyn kärsimyksen ja tietämättömyyden alkujuuresta; niiden syystä ja aiheuttajasta.

Rooman keisari Pompeiuksen valloitettua Jerusalemin vuonna 64-63 eaa. häntä kiinnosti juutalainen temppeli ja sen sisältö. Pompeius marssi juutalaisten rakastamaan temppeliin ja pappien kauhuksi kurkisti Kaikkein Pyhimpään. Hän ehkä odotti näkevänsä siellä jumalankuvan patsaan muodossa. Huone oli kuitenkin tyhjä. (Pompey, Bible-history) Tämä kokemus on todennäköisesti tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen Pompeiukseenkin. Mitä se kertoo Jumalasta jos Häntä ei pysty kuvaamaan millään ihmisen luomuksella?

Heprealaisten käsitys ja kokemus Jumalasta ja jumalanpalvelus olivat tarkoituksella erilaisia ympäröiviin kansoihin verrattuna. Vanhan Testamentin aikana ei väitetty, että ei olisi muita jumalia kuin Herra. Raamattu kertoo, että on muita palvottuja jumalia, mutta ne eivät ole oikeita jumalia ollessaan vain ihmisen mielikuvituksen ja käsityön tuotosta. Niiden voidaan sanoa kuvaavan puutteellisesti Jumalan valtasuuruutta. Mikään luotu ei pysty kuvaamaan Luojaansa niin kokonaisvaltaisesti, että se ansaitsisi palvontaa. Jeremia kirjoittikin osuvasti: ”Herra on voimallaan luonut maailman, asettanut viisaudellaan maan paikoilleen, levittänyt taivaan taidollaan… jumalankuvat saattavat tekijänsä häpeään, valetut patsaat ovat pelkkää harhaa, ei niissä ole henkeä.” (Jer. 10:12,14) Raamatun luomiskertomuksen selkeys erottuu selvästi toisista muinaisista luomiskertomuksista, joissa jumaluudelle annetaan maallisia, hämäriä ja mielivaltaisia muotoja. Genesiksestä huokuu Jumalan ääretön voima ja arvovalta; sillä ”mitä Hän sanoi, se tapahtui, mitä Hän käski, se pysyi.” (Ps. 33:9)

Raamatun Jumala väittää luoneensa kaiken. Mielenkiintoista onkin, että näemme ympäröivässä luonnossa ja maailmankaikkeudessa suuren suunnitelmallisuuden, järjestelmällisyyden ja visuaalisen kauneuden. Loogisesti ajateltuna, kokonaisvaltaiset järjestelmät edellyttävät järjestelijää ja visuaalinen kauneus edellyttää taiteilijaa. On merkittävää, että Raamattu kertoo Jumalan luoneen kaiken kuudessa kirjaimellisessa päivässä. Heprean kielen päivää merkitsevä sana yom viittaa vuorokauteen aina kun sen edessä esiintyy lukuarvo. Aiheesta enemmän:

(Luominen lehti; Evoluutio vai luominen)

(Institute for Creation Research; Answers in Genesis)

Muinaisia jumalankuvia voi verrata useisiin nykyaikaisiin filosofioihin koskien jumaluutta ja Luojamme luonnetta. Monet niistä antavat vääristyneen ja puutteellisen kuvan Jumalasta. Eräs merkittävimmistä esimerkeistä on makroevoluutioteoria. Eläinmaailman lajien asteittainen kehittyminen kilpailun, julmuuden ja kuoleman kautta antaa Jumalasta julman kuvan. Miksi Jumala olisi luonut kaiken hitaasti etenevän kärsimyksen kautta? Tällainen päätelmä madaltaa Luojan välinpitämättömäksi, mielivaltaiseksi ja epäpäteväksi.  Kuuluisa hengellinen kirjailija Ellen White kirjoitti osuvasti: ”Jumala ei koskaan ole tarkoin ilmoittanut ihmisille sitä, millä tavoin Hän suoritti luomistyönsä, eikä inhimillinen tiede pysty saamaan selville Korkeimman salaisuuksia. Hänen luomisvoimansa on yhtä käsittämätöntä kuin Hänen olemassaolonsakin.” (Alfa ja Omega 1, s. 96) Itse Raamatussa puolestaan lukee: ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti.” (5.Moos. 29:29) ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8,9)

Raamattu piirtää merkittävän kuvan Jumalasta. Hän on universumin Luoja, Kaikkivaltias, sellaisen kirkkauden ja kunnian omaava ”Hän joka On” (2. Moos. 3:14) jota mikään kieli ei voi kuvailla. Kuvauksessaan Jumalan luonteesta, Raamattu valaisee kuitenkin jotakin vielä hämmästyttävämpää. Jumala teki teon, jota koko maailmankaikkeus tulee ihmettelemään halki ikuisuuksien. Hän toi pelastuksen uhraamalla itsensä! Mikään muu uskonto ei anna kuvaa Jumalasta, jossa Hän on lähtökohtaisesti äärettömän pyhä, erehtymätön, kaikkivoipa ja oikeamielinen, mutta on kuitenkin lähestynyt ihmistä, tullut ihmiseksi maanpäälle meidän pariin, ottanut meidän ”muodon”, tullut ”ihmisten kaltaiseksi” (Fil. 2:7), jonka nimi on ”Jumala meidän kanssamme” (Jes. 7:14, Matt. 1:23), ja joka on tuonut itse sovituksen ihmisyyden pahuudelle, synnille ja kuolemalle, kokemalla itse synnin seurauksen, joka on kuolema (Room. 6:23).

Olisiko tällainen kuva Jumalasta kannattanut tallentaa ylös ja jakaa ihmiskunnan kanssa? Ehdottomasti! Näin vaikuttavat ajatelleen myös Raamatun kirjoittajat sekä Raamatun kirjojen järjestelijät ja julkaisijat. Mooses, juutalainen varhaishistoria ja temppelipalvelus katsoivat eteenpäin tulevaan Messiaseen ja Kuninkaaseen; ja Hänen jälkeensä julkaistut Kristilliset kirjoitukset kertovat samasta maailmaan tulleesta Pelastajasta, Jumalan Pojasta, Jeesuksesta. Messiaan luonteesta, tarkoituksista ja teoista on Vanhassa Testamentissa yli 300 ennustusta / esikuvaa. Erityisen merkittävä on ennustus, joka kertoo Kristuksen ensimmäisen tulon tarkan ajankohdan sekä selittää pelastushistorian vaiheita (Dan. 8:13-14; 9:20-27). Siitä kerrotaan artikkelissa: Kristillinen apokalyptiikka.

Tarkastellessamme Raamattua historiallisen ja profeetallisen luotettavuuden näkökulmasta, se kestää koetuksen. Tarkastellessamme Raamattua maailmankatsomuksellisesta ja filosofisesta näkökulmasta, huomaamme sen olevan omaa luokkaansa. Sana kertoo Jumalasta joka elää ja toimii ihmiskunnan jokaisen yksilön parhaaksi. Jeesus sanoikin, että jos filosofiset ja tieteelliset todisteet eivät riitä, eivätkä ole edes oleellisia tekijöitä synnyttämään uskoa, niin Hän pyytää meitä katsomaan Hänen tekojaan (Joh. 10:34-38; 14:8-11). Hänen jokainen sairaan parantanut kosketus, jokainen rohkaiseva sana, ja jokainen syntisiä, stressattuja ja eksyneitä säälivä ja armahtava katse kertoivat ja kertovat tänäkin päivänä, että Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan rakkaus. Sinun tarvitsee vain pyytää Jeesukselta syntejäsi anteeksi, niin Hän kääntyy sinun puoleesi. Hän sanoo: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan… ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Luuk. 11:9-10; Joh. 6:37)

—————

Raamattu—Historia—Tulevaisuus

Kuinka maailma muuttuu? Venäjä- ja terrorismipelko saavat länsimaat ja koko maailman yhdentymään. Kulttuurit sekoittuvat pakolaistulvilla. Myös Suomessa on paljon muutoksia, siirryttäessä kohti tietynlaista uutta yhteiskunnallista rakennetta. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) toteuttaa maailmanlaajuisen yksityisomaisuuden takavarikoinnin valtiovallan avulla (KTF Uutiset). Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi sai Angela Merkelin suostumaan taloudellisen vallan keskittämisestä Euroopan keskuspankille. 9.5.2014 YK:n johtaja tuli Vatikaaniin saamaan taloudellisia neuvoja, johon paavi Franciscus vastasi kehottamalla hyvinvoinnin ja varallisuuden uudelleenjakamiseen (Reuters). Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kutsuu paavia pyhäksi isäksi ja Franciscus on ensimmäinen paavi joka on puhunut Yhdysvaltojen kongressissa. Vierailunsa aikana Yhdysvalloissa, paavi puhui myös YK:n yleiskokouksessa. Pian sen jälkeen, eli aivan vasta, Obaman hallitus ja Yhdistyneet kansakunnat laittoivat voimaan maailmanlaajuiset poliisivallat kitkemään pois ”ääriajattelu” (Deparment of Justice). Yhdysvalloissa tuotiin lakiehdotus, joka mahdollistaisi Yhdysvaltain presidentille rajattomat sotilaalliset oikeudet koko maailmassa (Free Thought Project). Puolestaan tuorein Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on tuomassa uskontoa politiikkaan, josta helposti voi seurata – historian esimerkkien mukaan – omantunnonvapautta rajoittava uskonnollispoliittinen systeemi (Lue enemmän artikkelista Kirkon ja valtion liitto: Siunaus vai kirous?).

Kaikkien maailman suurten poliittisten käänteiden ja uudistusten takana on itse asiassa Raamatun kuvailema hyvän ja pahan voimien kamppailu. Tämä taistelu käydään ajattelutapojen välillä. Kyseessä on hengellinen taistelu, joka konkretisoituu maailmanvallan pyrkiessä kontrolloimaan ja vainoamaan toisinajattelijoita, vaikka nämä olisivat vielä kaiken lisäksi väkivallattomia toisen maailmankuvan omaavia yksilöitä. Seuraavaksi kerrotaan tämän kamppailun sisällöstä ja nykyaikaisista vaiheista.

Maailma muuttuu taloudelliselta, ekologiselta ja sosiaaliselta rakenteeltaan. Myös maailman turvallisuuden rakenteita pyritään muuttamaan. Yksi muuttava voima on ns. vapautuksen aate, johon kuuluu myös vapautuksenteologia. Vapautuksenteologia on katolilaista alkuperää, ja se keskittyy lähes ainoastaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Totalitaarinen Neuvostoliitto ja natsismi olivat kauheita esimerkkejä tietynlaisen vapautusaatteen yhdistämisestä evoluutioteoriaan ja sekularismiin (natsismissa jopa okkultismiin). Harva tietää, tai monet tahtovat unohtaa, että länsimaisen totalitarismin ja dominionismin (ns. hallintavalta teologian) idea ja juuret ovat Rooman uskonnollispoliittisessa järjestelmässä. Siitä ovat esimerkkeinä keskiajan feodaalinen järjestelmä sekä jesuiittojen (roomalaiskatolilainen armeija) kommunistiset yhteisöt 1600-luvun Paraguayssa. Emmekö me ole oppineet, minkälaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin sekä muinaiset että modernit ”vapautuksenteologiset”, dominionistiset ja sosialistiset järjestelmät voivat viedä? Näennäisesti olemme oppineet, koska äärimmilleen mennyt kommunismi ja fasismi loivat syyn länsimaiden yhä tiiviimmälle yhdentymiselle. Mutta minkälainen tämä yhdistyminen on luonteeltaan?

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka artiklojen filosofisen pohjan laati jesuiittafilosofi Pierre Teilhard de Chardin niin kuin entinen YK:n pääsihteeri Robert Muller mainitsee kirjassaan Most of All They Taught Me Happiness (Garden City, NY, Image Book, 1985, s. 116-117). Jesuiittojen tapaan, de Chardin yhdisti filosofisissa kirjoituksissaan vanhan mystiikan (okkultismin), kreikkalaisesta filosofiasta tulleen sielun kuolemattomuusopin, spiritistisen ja humanistisen ”Kosmisen Kristuksen” / ”maailman sielun”, hiukan Raamattua, sekä evoluutioteorian, ihmiskuntaa yhdistäväksi aatemaailmaksi, jossa ihmiskunta rakentuu sekä poliittisen että spiritistis-humanistisen evoluution kautta kohti ykseyttä ja jumaluutta. De Chardinin filosofia ei ole raamatullinen; itse asiassa hänen aatemaailmansa pohjautuu Georg W. F. Hegelin (1770-1831) filosofiaan, jonka mukaan ihmisen henki/mieli (geizt) kehittyy sekä yksilönä että kollektiivisesti. Hegel näki ihmiskunnan kehittyvän kohti äärimmäistä orgaanista ”kommuunia”, jossa yksilön (kansalaisten) tehtävä on toimia ainoastaan valtion hyväksi.

Olemme menossa kohti kansainvälistä kontrollia. YK oli askel kohti EU:ta. EU:n perustivat pääosin katolilaiset. Euroopan yhdistymisen (ja mm. Bilderberg ryhmän) perustamisen, taustalla oli mm. Vatikaanin, jesuiittojen kenraali Vladimir Ledochowskin ja Winston Churchill:n kanssa yhteistyötä tehnyt, katolilainen, Joseph Retinger (Retinger, Memoirs of an Eminence Grise, ed. John Bomian). Toisin sanoen YK:n ja EU:n perustajina olivat juuri vapautuksenteologiaan, Rooman universaaliin valtaan ja dominionistiseen teologiaan uskovat. Puolestaan EU on ollut askel kohti maailmanyhteisön rakentamista.

Nykyaikana maailman yhdistämistä harjoitetaan vedoten ihmisoikeuksiin ja humanismiin. Humanistisessa Manifestossa sanotaan: ”Me tunnemme mielipahaa ihmiskunnan nationalismin aiheuttamasta jakautuneisuudesta. Olemme tulleet käännekohtaan historiassa, jossa paras vaihtoehto on ylittää kansallisen itsemääräämisoikeuden rajat ja siirtyä kohti maailmanyhteisön rakentamista.” (Paul Kurtz, toim., Humanistiset Manifestot I ja II, Buffalo, New York, Prometheus Books, 1973, s. 21) Maailman yhdistämisessä rauhan kannalta ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta ongelma on siinä, että se vie lopulta omantunnonvapauden polkemiseen, niin kuin tässä tekstissä tullaan kertomaan tarkemmin. Emme oppineetkaan virheistä. Menimme ojasta allikkoon.

Esimerkki pikkuhiljaisesta kehityksestä on mm. Yhdysvaltojen viiden vuoden neuvottelujen jälkeen läpisaama Vapaakauppasopimus (5.10.2015), joka mahdollistaa globaalit lait (Wikipedia). Lisäksi USA, ollen länsimaisten arvojen ja maailmanlaajuisen hallintavalta-aatteen voimakoneisto, on jo asettanut maansa sisäistä ”terrorismia” vastustavan sotakoneiston (UPI News).

Allikon syvissä vesissä me olemme kun katselee, mitä maailmassa on meneillään. Elämme Raamatun ennustamaa lopunajan viimeistä vaihetta, jonka mukaan pedon haava on parantumassa ja lähes jo parantunut (Ilm. 13:3). Toisin sanoen: se on noussut jälleen politiikan kärkeen. Avain Raamatun Antikristusvallan tunnistamiseen on se, että tämä uskonnollispoliittinen valta on ”kristillinen” valta, kirkko, seurakunta (2.Tess. 2:1-10; 1.Joh. 2:18-19; Ap.t. 20:29-30; Ilm. 17:3-6), joka nousi länsimaista Länsi-Rooman tuhoutumisen jälkeen (Dan. 7:8, 24 VKR; 2.Tess. 2:7), ja tulee olemaan olemassa aina maailmanloppuun asti (Dan. 7:22). Ilmestyskirja käyttää symbolista kieltä, ja esikuvansa se ottaa Vanhasta testamentista. Mm. tämän vuoksi Ilmestyskirjassa kerrotaan Antikristuksen olevan yhtä kuin langennut seurakunta, porton istuessa pedon selässä, sillä nainen kuvaa seurakuntaa (Puhdas nainen = Jer. 6:2; 2.Kor. 11:2; Ef. 5:23-27; Langennut nainen / haureus = Hes. 16:15-58; 23:2-21; Jer. 3:6-10; Ilm. 14:4, 8). Kyseessä on Rooman paavikunta: ainoa uskonnollispoliittinen megavalta, joka nousi pimeän keskiajan hirmuvaltiaaksi, ja jonka vaikutus on koko länsimaiden ja maailman politiikan taustalla. Kyseessä on langennut uskonnollispoliittinen instituutio, sillä sen opit antavat väärää kuvaa Jumalan luonteesta ja pelastussuunnitelmasta (Dan. 7:25; 8:9-14, 25; 11:31, 36). Sitä kuvataan ylimielisenä valtana, joka puhuu uhmaten Korkeinta vastaan (Dan. 7:25), ”kasvaa sydämeltään ylpeäksi” (Dan. 8:25, KR92), ja joka herjaa Jumalaa ja ”puhuu suuria sanoja” (Ilm. 13:5, KR92).  Tähän kuvaukseen sopii mainiosti Paavi Leo XIII:n virallinen kirjoitus kiertokirjeessä: ”Tämän maan päällä me omistamme Jumalan Kaikkivaltiaan paikan” (The Great Encyclical Letters of Pope Leo XIII, New York: Benziger, 1903, oma suom.).  Lisäksi paavikunta vainosi ja tappoi toisinajattelijoita käyttäen valtiovaltaa (Ilm. 13:7; 12:13-14, 6; Dan. 8:23-25; 11:33). Raamatussa ilmaistu aikaprofetia osuu yhteen katolisen kirkon toiminnan kanssa historiassa (Ilm. 11:2-3; 12:14; 13:5; Dan. 7:25; 12:7). Raamatussa on selkeästi ilmoitettu Antikristuksen identiteetti sekä ihmiskunnan viimeisten tapahtumien ja valtojen luonne. Lue Raamatun tunnistamasta Antikristusvallasta, ennustuksista (varmoista profetioista!) sekä näistä tulevista ja nyt jo meneillään olevista tapahtumista sekä ihmeellisen tarkasta messiasprofetiasta tästä linkistä!

Nykyinen jesuiittapaavi Franciscus harjoittaa sosiaalista oikeutta eli vapautuksenteologiaa sekä peruskatolilaista universalismia, yhdistäen uskontoja ja valtoja. Vaikka ihmisoikeuksiin vedotaan, todellisuudessa niitä pyritään ajamaan alas. Vatikaanin neuvonantaja, YK:n erityisneuvonantaja ja Columbia yliopiston Earth instituutin johtaja Jeffrey Sachs sanoi, että paavi Franciscus haastaa suoranaisesti ”amerikkalaisen idean” Jumalan antamista oikeuksista jotka lukevat Itsenäisyysjulistuksessa. Vatikaani ajaa ns. yhteistä globaalia hyvää, jossa yksilön oikeuksista on luovuttava. (KTF News) On mielenkiintoista, että Vatikaani ja jesuiitat ovat myös talouden säätelemisen takana, ja sitä kautta myös talouskriisien takana (Antikristuksen globaali taloudellinen valta).

Paavi Franciscus on myös innokas kestävän kehityksen kannattaja (http://www.interfaithsustain.com/pope/). Kestävä kehitys painottaa luonnonvarojen vastuullista käyttöä ja luonnonsuojelua. Ne eivät itsessään ole huonoja asioita, mutta ne antavat tekosyyn maailmanhallinnon pystyttämiselle, joka seuraa kansalaisten jokaista liikettä. Kaiken lisäksi on monia tiedemiehiä jotka eivät usko, että ihmisen kasvihuonepäästöt aiheuttaisivat maapallon lämpenemistä ja ilmastonmuutosta niin merkittävästi, että se vaatisi paniikin omaista tiukkoihin kansainvälisiin lakeihin siirtymistä (Amazing Discoveries). Mielenkiintoisessa väittelyssä ilmastonmuutosta kriisiksi kutsuvat tiedemiehet eivät puolustaneet kantaansa tieteellisillä väitteillä vaan vetosivat tiedemiesten asemaan, johon vastapuolen tiedemies vastasi, että tieteen konsensus (yleinen mielipide) ei käy väitteestä jos olemassa on tieteellisiä todisteita konsensusta vastaan (Intelligence Squared). Joka tapauksessa, itse en ole ilmastoa tutkiva tiedemies, enkä tiedä mikä on totuus tässä asiassa. Mutta vaikka ihmisen toimet aiheuttaisivatkin vakavaa ilmakehän saastumista, paavikunta käyttää ovelasti ilmastonmuutoksen ja saasteiden kuriin laittamista syynä kansainvälisen oikeuden pystyttämiselle jossa uskonnollinen johto ja valtio toimivat yhteistyössä niin että uskonnollinen johto määrittelee politiikan. On myös mielenkiintoista, että jesuiitat olivat osittain myös ilmastosopimuksen takana (KTF News – Ilmastosopimus perustana ylikansallisille laeille). Pariisin ilmastokokoukseen osallistui 195 maata, ja niiden edustajat antoivat raikuvat aplodit paavi Franciscuksen esiintymiselle. Suomessa uskonnollisten tahojen politiikkaan puuttuminen on alkanut näkyä niin, että kirkko ja tiede alkavat yhä julkisemmin toimia yhteistyössä (MTV Uutiset). Ylen artikkelissa sanotaan: ”[Vatikaanin tieteellisen neuvonantajan,] Veerabhadran Ramanathanin  toivo ilmastonmuutoksen hillinnässä perustuu nyt ruohonjuuritason ’massiiviseen joukkotoimintaan’. Hänen mielestään maailmanuskonnot ovat riittävän vahvoja voimia aktivoimaan ihmisiä. Ne pystyvät tarvittaessa myös vastustamaan globaalin teollisuuden ja kansallisten hallitusten politiikkaa, joka uhkaa ihmisyyden ja ympäristön hyvinvointia.” (Tamminen T. Voiko uskonto torjua ilmastonmuutosta?)

Yhteistä uskoa ihmisyyteen ei voi olla, jos mukana on ”ääriajattelua”. Paavi Franciscus ajaakin voimakkaasti kaiken fundamentalismin tuomitsemista (National Catholic Reporter). Äärijärjestöjen äärimmäiset, väkivaltaiset, teot johtavat äärimmäiseen kontrolliin. Keskiaikaisen systeemin mukaisesti, paavikunnan ja Hegelin filosofia tullaan asettamaan yhteiskunnalliseksi säädökseksi joka katsoo, että uskonnollispoliittisen johdon tehtävä on määritellä myös se mitä ihminen ei saa uskoa, minkälaista uskontoa tai aatemaailmaa ihminen ei saa harjoittaa sekä kenelle ihmisen tulee luovuttaa arvovalta myös uskonnollisissa asioissa. Tämä saadaan aikaan vetoamalla terrorismin pois kitkemiseen, koska kaiken uskonnollisen ”fundamentalismin” katsotaan olevan idealistista ääriliikehdintää tai sanallista väkivaltaa. Nykyaikana vallitseva ajattelu vie helposti siihen, että myös raamatullisen (väkivallattoman) fundamentalismin katsotaan olevan ääriajattelua ja sanallista väkivaltaa, ja sitä kautta ääriliikehdintää, koska Jeesus ei hyväksynyt syntiä ja väärää käsitystä Jumalan luonteesta (vääriä oppeja Jumalasta). ”Fundamentalismi” sanalle on annettu tai sille on tullut huono maku. Myös Ilmastosopimus toimii perustana ylikansallisille laeille. Vaikka ihmisen toimet aiheuttaisivatkin vakavaa ilmastonmuutosta, ja vaikka jotkut uskoisivatkin Raamattuun, ne eivät silti oikeuta väkivallattomien uskontojen ja ideologioiden tuomitsemista ihmiskunnan vihollisiksi ja ”fundamentalistisiksi” uskoiksi tai järjestöiksi. Paavi on useaan kertaan vedonnut sunnuntain pyhittämiseen ja jopa sunnuntailakiin ilmastoa ja taloudellista tasa-arvoa säilyttävänä tekijänä. Sunnuntai ei ole raamatullinen lepopäivä. (Enemmän artikkeleissa Lepopäivä maailmankuvana: Suuret kertomukset sapatin ja sunnuntain takana; ja Uskonvanhurskauden merkki)

Edellä mainittu, myös idealistisen fundamentalismin poiskitkeminen, ei ole protestanttinen vaan katolinen näkemys ”vapaudesta” ja sosiaalisesta oikeudesta. Rooman tarkoitus on aina ollut saada auktoriteetti uskon määrittäjänä Jumalan yli, sillä Jumala osoittaa arvovaltansa Sanassaan, Raamatussa. Yksi protestanttien, niin kuin Martti Lutherin, tarkoituksista oli juuri nousta paavikunnan itsehallintoa vastaan joka nujersi yksilöiden omantunnonvapauden. Se tehtiin aika-ajoin kovinkin sanoin, osoittaen paavikunta Antikristukseksi joka se on Raamatun mukaan. Antikristus on aina luonut väärää käsitystä sekä ihmisen yksilöllisyydestä että yhteisöllisyydestä. Jeesus asetti ns. Uuden liiton (Jer. 31), joka perustuu sekä sydämen uskolle Häneen että Raamatulle, ja joka ei perustu poliittiseen valtaan. Ihmisellä on yksilöllisyys, koska hänellä on valinnan vapaus; ja ihmisen yhteisöllisyyden tulisi perustua Jumalan Sanalle, ei ihmisen laeille. Kaikista maailman uskonnoista ainoastaan kristinuskossa pelastus perustuu Jumalan hyvyyteen, ei ihmisen omaan hyvyyteen ja ihmisen omille teoille; jokainen ihminen on samalla viivalla. Pelastus yleisesti perustuu ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman sovitukseen synnistä, jonka seurauksena ihminen muuttuu ja syntyy yksilöllinen suhde Jeesukseen; yksilöllinen pelastus perustuu juuri sekä sydämen uskolle, joka kohdistuu  Jeesukseen, että tunnustukselle (Raamattuun) (Room. 10:10). Protestantismin, eli uskonpuhdistuksen, tehtävä oli ja on korottaa näitä molempia. Pelastus ei perustu ihmisen yhteisöllisyyteen (ja sitä kautta mm. yhteiseen ehtoolliseen [eukaristiaan], niin kuin kristikunta nykyään paljon opettaa). [Enemmän pelastuksen sisällöstä artikkelissa: Risti ja ehtoollinen (Vetoomus protestanteille)]. Hegelin ja de Chardinin tulevaisuudensuunnitelma ei ole Jumalan Raamatussa ilmaistun pelastussuunnitelman mukainen. Toisin sanoen, länsimaat ja koko maailma ottivat jälleen vastaan jesuiittojen opin. Jälleen: emme oppineetkaan virheistä.

Nykyinen yleinen teologia uskoo, että ihmisyydessä on yhteinen omatunto ja totuus, joka jumalallisena/henkisenä ilmoituksena on perustavin ja syvin arvomaailma sekä auktoriteetti. Siksi ihmisen järkeä ja ihmisen filosofioita korotetaan Raamatun yläpuolelle tai Raamattu vedetään ihmisfilosofioiden tasolle. Siksi ihmisen valta ja ihminen itse (paavin muodossa) korotetaan ihmiskunnan omatunnoksi. Tällainen aatemaailma ei ole Raamatun mukainen, sillä Pyhien kirjoitusten ja omantunnon mukaan totuus ja jumalallinen ilmoitus auktoriteettina on ainoastaan Raamatussa, koska Raamattu on kokonaisuudessaan Jeesuksen pelastussuunnitelma sekä ilmoitus Hänestä itsestään. Raamatulla on Jumalan arvovalta, koska Jumalan Henki on ollut sen kirjoittajien inspiroijana (aiheesta enemmän artikkelissa: Kertooko Raamattu Jumalan vai ihmisten arvovallasta?). Ilman ihmisen ulkopuolista auktoriteettia, ei voisi tietää mitkä henget ja teoriat ovat Jumalasta ja mitkä eivät. Jesuiittojen ekumeeninen teologia (postmodernin teologian viimeisin muoto eli ns. postliberaaliteologia) sekä nykyinen yleinen akateeminen filosofia, järjestelmä ja koulutusjärjestelmä perustuvat juuri Hegelin ja de Chardinin filosofioille, kreikkalaiselle filosofialle sekä ekstistentialismille (ihmisen kokemuksille) (aiheesta enemmän artikkelissa: Filosofioiden vaikutus nykyiseen kristinuskoon ja maailmaan). Ne ovat laatineet oman auktoriteettinsa ja moraalinsa, jotka eivät perustu Jumalan pelastussuunnitelmaan ja Kymmeneen käskyyn (”Kymmeneen sanaan”, niin kuin se lukee heprean kielellä).

Lisäksi tämä yhteisen spiritistisen / spiritualistisen hengellisyyden varaan rakennettu maailmanjärjestys, jota jotkut kutsuvat myös kansainväliseksi järjestykseksi, joka kokoontuu maailmanhistorian viimeisinä päivinä, on ennustettu Raamatussa. Ilmestyskirjassa kerrotaan: ”Minä näin, kuinka lohikäärmeen (Saatanan) suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä…” (Ilm. 16:13) ”Ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maapallon kuninkaat ja koko maanpiirin taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.” (16:14 KJV) On mielenkiintoista, että jälkimmäisen jakeen sana ”maanpiiri” tulee kreikankielen sanasta oikoumene, josta on johdettu sana ekumenia. Ekumenia tarkoittaa sekä sellaista yhteiskristillisyyttä jossa yhdistytään ainoastaan itse ykseyden tähden, ei totuudessa, että yhteisuskonnollisuutta. Nämä maailmanhistorian viimeiset päivät ovat meneillään juuri nyt! Yhä enemmän maailma jakaantuu kahteen leiriin: Raamattuun uskoviin sekä yhteiseen uskonnollisuuteen uskoviin.

Jumalan oikeamielisyys on eri asia kuin ihmisen oikeamielisyys, joka perustuu rajoittuneelle näkökyvylle sekä Jumalasta että ihmisestä itsestään. Niin kuin on jo mainittu, Jumalan näkökulma asioihin (totuus) löytyy Hänen erityisestä ilmoituksestaan: Raamatusta. Lisäksi ihmisen omavoimainen tulevaisuudensuunnittelu rakentuu useimmiten systeemin ympärille, joka vie itseään kohti tuhoa.

Vapautuksenteologia ei etsi totuutta Raamatusta vaan, niin kuin jo mainittiin, vaalii lähes ainoastaan yhteiskunnallista vaikuttamista ja sosiaalista oikeutta. Myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen, oikeuden ja ihmisten välisen ymmärryksen korostaminen sekä rauhan rakentaminen ovat tärkeitä asioita, mutta Raamatun mukaan ne tulevat viemään omantunnon vapautta rajoittavaan globaaliin systeemiin, koska jesuitismin yhteiskunnallinen oikeus perustuu ainoastaan ihmisjärkeen ja ihmisluontoon. Yhteisukonnollisuus ei ymmärrä (tai ei tahdo ymmärtää) pelastusta, joka perustuu Jumalan hyvyyteen, ei ihmisen omaan hyvyyteen (joka jaottelee ihmisiä); sillä todellisuudessa, niin kuin mainittiin, jokainen on samalla viivalla. Minkälainen systeemi on Raamatun mukaan omantunnon vapautta loukkaava? Juuri totalitaarinen systeemi, josta pimeän keskiajan feodalismi, jesuiittojen kommunismi 1600-luvun Paraguayssa, moderni kommunismi sekä fasismi ovat esimerkkejä. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole kannattaa joko kapitalismia tai sosialismia, vaan tarkoitus on osoittaa kuinka ihmisen omatunnonvapauden ja uskonnonvapauden kieltävä systeemi (olkoon se minkälainen tahansa) tulee jälleen, koska Raamattu ennustaa niin tapahtuvan (Ilm. 13; 13:3).

On kuitenkin tärkeää huomata, että YK:n sekä esim IBLF:n (International Business Leaders Forum, http://www.iblfglobal.org/about-us) kestävän kehityksen ideologia ja toteutus pohjautuvat de Chardinin uskonnollispoliittiseen kehitysfilosofiaan. Kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä kohti tasapainoista yhteistyötä liiketoiminnan, valtion ja sosiaalisen verkoston (kuntien) välillä (ibid.). Se merkitsee sitä, että yhä useampaa elämän aluetta kontrolloidaan, koska valtio ja yritykset ovat yhteistyössä yhteisen päämäärän: pakonomaisen maailman pelastamisen, johtamina. Kuuluisa YK:n politiikkaan perehtynyt kirjailija ja luennoitsija sekä yli 103:ssa Yhdistyneiden kansakuntien kokouksessa ja Yhdistyneihin kansakuntiin liittyvissä kokouksissa vieraillut kansainvälinen journalisti Joan Veon määrittelee nykyaikana suositun kestävän kehityksen seuraavasti: ”Julkisen- ja yksityisen sektorin yhteistyön kautta, voimatasapaino siirtyy kansalta sille yhteistyökumppanille jolla on eniten rahaa. Kun valta siirtyy syvimpiin taskuihin (yritykselle), olemme silloin siirtyneet fasismiin – suuren (uudelleen määritellyn) hallituksen ja suuren yritysmaailman johtoon” (Joan Veon, Prince Charles: The Sustainable Prince, Oklahoma City, Hearthstone Publishing, 1997). Veon kertoo seuraavan kahden elementin olevan avaimia fasismin määrittelyssä: 1. Liittovaltion valtiovallan pienentäminen, sopiakseen tulevaisuuden maailmanlaajuiseen hallitukseen; 2. Valtiovallan vaihtuminen julkisten palveluiden yksityistämiseen julkisen- ja yksityisen sektorin yhteistyön kautta (ibid.; Wendy Goubej, Fascism, http://amazingdiscoveries.org/R-Pope_economic_Rerum-Novarum_natural_law). Eikö tällaisen systeemin pystyttämiselle ole jo nyt selviä merkkejä? Yhdysvallat on ollut uranuurtajana sen toteuttamisessa. Niin kuin mainittiin, yksi fasismin tuntomerkeistä on myös äärimmäinen kontrolli ja kansalaisten valvonta, joka vie siihen, että ihmisen omantunnonvapaus ja uskonnonvapaus tukahdutetaan. Onkin mielenkiintoista, että sen lisäksi että pastori [jesuiitta] isä Coughlin ylisti Mussolinin Italiaa kristilliseksi demokratiaksi, jesuiittojen virallisessa aikakausilehdessä Civilita Cattolica luki seuraavaa: ”Fasismi on se hallintotapa, jonka vastaavuus on lähimpänä Rooman kirkon käsityksiä.” (Pierre van Paassen, Days of our Years, New York, Hillman-Curl inc., 1939, s. 465).

Tämä fasismin kaltainen kattojärjestelmä, joka myös mahdollisesti antaa itsenäisille maille omat tavat toteuttaa kontrollia, on todennäköisesti se mainittu tuleva globaali järjestelmä (jota vain kutsutaan eri nimillä – esim. yhteinen moraali, yhteiset tavoitteet, uusi maailmanjärjestys, kansainvälinen järjestys tai globaali perhe), koska Rooman keskiaikainen järjestelmä on sitä lähimpänä. Rooman ideologia ei ole muuttunut nykypäivään mennessä, niin kuin paavi Franciscuksen lausunnot osoittavat. Lisäksi Vatikaani II kirkolliskokouksessa sanottiin erittäin selvästi seuraavaa: ”Jos joku on äärimmäisessä tarpeessa, on hänellä oikeus hankkia tarvitsemansa itselleen toisten rikkauksista… Joten, koska yksityinen omaisuus on moraalitonta, kaikilla ihmisillä – yksityisillä henkilöillä ja valtioilla – on moraalinen velvollisuus uudelleenjakaa hyödykkeitä joita omaisuuden omistajat pitävät epäoikeuden mukaisesti.” (Pastoral Constitution on the Church in the Modern World, Gaudium et Spes, paavi Paavali VI, 7.12.1965, Vatikaani II, [Korostus lisätty], http://www.vatican.va/archive/hist_councils/ii_vatican_council/documents/vat-ii_cons_19651207_gaudium-et-spes_en.html) Joka tapauksessa, niin kuin jo mainittiin, olkoon petojärjestelmä (uskonnollispoliittinen järjestelmä) minkälainen tahansa, sen erottaa pedoksi viimeistään siitä kun se pyrkii kontrolloimaan ihmisten omaatuntoa ja uskonnonvapautta, määräten esim. mikä viikonpäivä ihmisten tulisi pyhittää ja minkä viikonpäivän he eivät saa pyhittää. Se saa vallan vedoten ihmiskunnan kestävään kehitykseen, ilmastonmuutoksen kuriinlaittamiseen, ihmiskunnan ja uskontojen yhtymiseen, aseistariisuntaan, ja köyhyyden ja rikollisuuden minimalisointiin. Paavikunta on se Raamatun peto, joka tulee saamaan jälleen totalitaristisen vallan. Ilmestyskirja kertoo selkeää kieltä tästä; se sanoo: ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.” (Ilm. 13:16-17) On tehtävä selväksi, että myös riistokapitalismi ja rahanahneus ovat väärin. Ekonomisessa fasismissa / nykyaikaisessa ”feodalismissa” onkin hiukan myös kapitalismin piirteitä. Keskiajan järjestelmässa uskonnollistaloudellispoliittinen johto omistaa ja jakaa varallisuuden.

Niin kuin sanottiin, terrorismiuhan ja levottomuuksien (sekä taloudellisen kriisin) takia maihin voidaan laittaa voimaan kansallinen ja maailmanlaajuinen hätätila, joka vaatii erityisiä sotilaallisia turvajoukkoja ja erityisiä lakeja. Pelko turvallisuuden, luonnonvarojen, taloudellisen vakauden ja hyvinvoinnin menettämisestä saa ihmiskunnan paniikin omaisesti tarttumaan omavoimaiseen kontrolliin, luullen sen pelastavan maailman, joka ei perustu evankeliumiin jonka ihminen ottaa vastaan ainoastaan vapaasta tahdostaan. Niin kuin jo selitettiin, Jumala on tarkoittanut ihmisen omantunnon vapaaksi. Siksi ihmisen rakkaus on seurausta siitä, että Jumala on ensin rakastanut maailmaa ja ihmistä. Tätä on Jumalan oikeamielisyys, jonka Hän on ilmoittanut historiassa ja profetioissa; aina luomisesta, Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen kautta, Hänen toiseen tulemukseensa sekä uuden maan luomiseen.

Ihmisoikeuksien lisäksi petovalta yrittää siepata ja uudelleenmääritellä myös uskonnonvapauden ja sananvapauden merkitykset; mutta ei ole uskonnonvapautta jos yhteisuskonnollisuus pakottaa kaikki uskomaan itsensä tavalla. ”Kaikki tiet vievät perille” ajattelu / ihmisusko ovat uskoja muiden rinnalla. Esim. mediassa ja seurakunnissa julistetaan paljon yhteisuskonnollisuutta ja painostetaan siihen, leimaamalla ne jotka eivät sitä hyväksy fundamentalisteiksi tai suvaitsemattomiksi. Uskonnonvapauden tulisi antaa vapaus kaikille uskonnoille, myös uskolle joka pitäytyy Raamatussa, eikä määritellä lailla yhtä ainoaa oikeaa joka on tässä tapauksessa, ja tulee olemaan, yhteisuskonnollisuus.

Uskonnonvapaus ja sananvapaus antaa luvan tutkia ihmisten uskontoja, uskomuksia, ajatuksia, ja myös keskustella niistä ja arvostella niitä. Väkivalta on eri asia ja väärin. Tämä ajatus perustuu Raamattuun, sillä ei voi löytää totuutta ellei punnitse asioita. Tämä on se perus protestanttinen ja raamatullinen ajatus ja usko, sillä kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta määritellä oikeaa ja väärää uskoa. Yhdelläkään ihmisellä tai ihmislaitoksella ei ole oikeutta nousta yksilön omantunnon yläpuolelle ja valita yksilön puolesta.

Paaviuden tarkoitus on aina ollut hallita maanpäällistä ”taivaan valtakuntaa”. Siihen myös nykyaikainen yhteisuskonnollisuus, yhteiskristillisyys  ja ekumenia tähtäävät. Tämä systeemi, jolla on väärä käsitys Jumalan luonteesta, pelastussuunnitelmasta, laista ja arvovallasta, vie kuitenkin maailman tuhoon. Ihmisen pystyttämä valtakunta ei tule kestämään, ja petollinen globaali valta tulee hallitsemaan vain väliaikaisesti; sillä ”(Jumalan itsensä johtama) oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen (Antikristuksen) valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti.” (Dan. 7:26) Jeesus toi selkeästi ilmi, että Jumalan valtakunta on ihmisen sydämeen tuleva ja siellä asuva rauhan valtakunta (Matt. 13), jonka kuitenkin jotkut yrittävät kaapata ja toteuttaa väkivalloin (Matt. 11:12) Siksi tämän kirjoitelman tarkoitus ei ole yllyttää ketään pyrkimään muuttamaan yhteiskuntaa anarkistisin voimakeinoin, koska tulevan järjestelmän tuloa ei voi ihmiskäsin estää sillä Jumala on nähnyt sen kaiken ennalta. Lisäksi, Jeesus rakasti jopa vainoojiaan ja teloittajiaan. Kuuluisa hengellinen kirjailija Ellen White kirjoitti osuvasti ns. kristillisestä politiikasta, joka pyrkii laeilla taivuttamaan maailman uskomaan itsensä tavalla: ”Hallitus, jonka alaisena Jeesus eli, oli turmeltunut ja sortoa harjoittava. Joka puolella oli huutavia väärinkäytöksiä: kiristystä, suvaitsemattomuutta, raakuutta ja julmuutta. Kuitenkaan ei Vapahtaja pyrkinyt yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Hän ei käynyt kansallisten epäkohtien kimppuun eikä tuominnut kansansa vihollisia. Hän ei sekaantunut vallanpitäjien toimiin tai vallankäyttöön. Hän, joka oli meidän esimerkkimme, pysyi maallisista hallituksista erillään. Hän ei tehnyt näin siksi, että Hän olisi ollut välinpitämätön ihmisten vaikeuksiin nähden, vaan koska apukeinoa ei löytynyt pelkästään inhimillisten ja ulkonaisten asiain puiteissa. Jotta parannuskeino tehoaisi, sen täytyy kohdistua yksilöihin ja uudistaa sydän. Kristuksen valtakuntaa ei perusteta tuomioistuinten tai neuvostojen tai lakiasäätävien kokousten päätöksillä eikä tämän maailman suurmiesten suojeluksen alaisena, vaan se tapahtuu siten, että Pyhän Hengen työn välityksellä Kristuksen luonto istutetaan ihmiseen.” (Alfa & Omega 5, s. 65-66). Jeesus sanoi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.” (Joh. 18:36) Petovalta tulee saamaan globaalin vallan vain hetkeksi ennen maailmanloppua, sillä Jumala ei voi katsella pitkään Hänen pelastussuunnitelmansa ja Kymmenen käskynsä polkemista, sillä Hänen huolenaan on koko maailmankaikkeuden hyvinvointi.

Lopulta, Jeesuksella tulee olemaan valta koko maailmankaikkeudessa! Koko maailman nähden ja kuullen, taivastaen valtakunta tulee vasta Jeesuksen tullessa toisen kerran, ja tällä kertaa, taivaan pilvissä (Luuk. 21:25-28; Matt. 24:29-36). Toivo paremmasta tulevaisuudesta löytyy Raamatun kuvauksista uudesta maasta ja taivaasta, jotka Jumala tulee luomaan omilla käsillään, aivan niin kuin Hän loi myös nykyisen taivaan ja nykyisen maan. Toivo paremmasta tulevaisuudesta löytyy Jumalan profeetallisista kirjoituksista; ja tänä nykyisenä aikana ihminen voi tunnustaa syntinsä Jumalalle ja etsiä Hänen kasvojaan. Jumalan luonnetta voi etsiä ja tutkia Raamatusta. Jeesus ilmoitti Jumalan luonteen. Jeesuksen itseuhrautuva rakkaus kertoo sen, millainen Jumala on. Golgatan roomalaisella ristillä kärsi ja kuoli Jumalan Poika, ottaen koko maailman synnit kannettavakseen. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, ja Jeesus koki synnin syvimmän eron Jumalasta joka johtaa kuolemaan. Jumala tuli itse sovittamaan tämän eron. Ottamalla Jeesuksen ristillä hankkiman sovituksen vastaan, ihminen voi pelastua synniltä ja kuolemalta.

Sen lisäksi että Golgatalla vuodatettiin Jumalan Pojan veri jokaisen ihmisen syntien puolesta, Golgata ilmoitti että Jumala on oikeassa sanoessaan olevansa rakkaus ja oikeudenmukaisuus, ja Saatana on väärässä väittäessään Jumalaa ymmärtämättömäksi, epäoikeudenmukaiseksi ja julmaksi tyranniksi. Myös Jumalan hallituksen luonteenlaatu tuli esiin Golgatalla: se ei ole tyranninen, niin kuin Saatanan hallituksen luonteenlaatu on. Paholaisen hallitustavan luonteenpiirteet tulevat esiin juuri näin lopunaikana kun hän uudelleenherättää omantunnonvapautta polkevan systeeminsä.

Tässä omantunnonvapauden rikkovan globaalin ”solidaarisuuden” ja maailmanjärjestyksen toteuttamisessa on erityisen vahvalla tavalla mukana Amerikan Yhdysvallat, joka vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan maailmaan niin merkittävästi, että siitä löytyy profetia Raamatusta. Mihin Amerikan ”löytäminen” perustuu? Mihin sen arvot ja politiikka perustuvat? Kuinka ne ovat näkyneet käytännössä (Abraham Lincolnin salamurha, Vietnamin sota)? Lyhyessä dokumentissa käsitellään Amerikan historiaa ja sen nykyaikaisia toimia sekä sitä, kuinka näitä asioita löytyy Raamatusta, kunhan tietää kuinka etsiä, ja historiasta ja mediasta, kunhan tietää mistä etsiä. Katsoaksesi dokumentin klikkaa alla olevaa kuvaa tai teksti-linkkiä.

Dokumenttivideo ”Amerikan unelma |Profetia|” katsottavissa tästä linkistä