Kuinka pelastumme? Kuinka vanhurskaudumme? Mitä vanhurskauttaminen tai vanhurskautuminen tarkoittaa? Vastataksemme kysymykseen: ”mitä on uskon kautta vanhurskauttaminen?” me ensin katsomme kysymystä: ”miksi me tarvitsemme vanhurskauttamista?” Toiseksi me pyrimme vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen. Ja lopulta yritämme löytää vastauksen siihen, mitä on usko.

Kun Jumala loi tämän maailman ja ihmiset siihen, Hän teki kaiken täydelliseksi (1. Moos. 1:31). Maailmassa ei ollut olemassa syntiä ja kuolemaa. Synti tuli, kun Saatana houkutteli ensimmäisen ihmisparin rikkomaan Jumalan käskyn (1. Moos. 3:1–7). Kuolema tuli syntiinlankeemuksen seurauksena (3:19), sillä ”synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23).

Miksi tarvitsemme vanhurskauttamista?

”[K]aikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (3:23 KR92). Koko ihmiskunta on syntinen (5:12). ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan” (3:10 VKR), koska ihmisen sydän on paha (Jer. 17:9). Me kaikki olemme synnin alaisia ja ansaitsemme kuolemantuomion.

Näiden huonojen uutisten jälkeen on aika julistaa hyvä uutinen. Evankeliumi on se, että ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23 KR92). Koska Jumalan täydellinen laki rikottiin täydellisen ihmiskunnan toimesta Edenin puutarhassa, se tarvitsi täydellisen henkilön ottamaan rangaistuksen päälleen. Vain Jeesus Kristus, ainoa täydellinen ihminen ja Jumala pystyi täyttämään lain vaatimukset ja kuolemaan ihmiskunnan sijaisena. Jeesus otti meidän paikkamme. ”Sen, joka ei synnistä tiennyt [Jeesuksen Kristuksen], hän [Isä Jumala] meidän [ihmiskunnan] tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21 VKR). Mikä rakastava Jumala meillä onkaan!

Tämä oli Jumalan ihmeellisen suunnitelman ydin ihmiskunnan pelastamiseksi. Ristillä Jeesus kantoi maailman synnit, vuodatti kalliin verensä ja kuoli maailman syntien vuoksi (Room. 3:21–26; 5:9). Pelastussuunnitelmaan kuuluu muutakin, esimerkiksi synnin lopullinen hävittäminen ja kaiken maailman luominen uudeksi, mutta koko pelastussuunnitelma keskittyy Golgatan ristin sovitukseen. Mutta, mitä tämä merkitsee minulle henkilökohtaisesti? Kuinka minut tai sinut vanhurskautetaan Jumalan valtaistuimen edessä?

Mitä on uskon kautta vanhurskauttaminen?

Uskon kautta vanhurskauttaminen on pelastuksen (tai tarkemmin sanottuna vanhurskauttamisen) henkilökohtainen vastaanottaminen Jumalalta. Sen jälkeen, kun Jeesus oli kuollut ristillä, Hän nousi ylös kuolleista ja nousi ylös taivaaseen, jossa Hän jatkoi ja jatkaa pelastustyötään ihmiskunnan hyväksi. Vanhurskauttaminen tarkoittaa sitä laillista tointa, jonka Jumala tekee taivaan pyhäkössä niiden yksilöiden hyväksi, jotka tahtovat vastaanottaa pelastuksen ja uskon kautta vanhurskauttamisen (Jes. 6:5–7; Sak. 3:1–5; Room. 4:25; Hepr. 4:14–16; 5:1-6; 6:19–20; 7:25; 8:1, 2, 12; 9:14; 1. Joh. 2:1–2). Hän tekee sen sillä tavalla, että Hän hyväksyy katuvan syntisen silloin, kun tämä uskoo, että Jeesuksen elämä ja kuolema luetaan hänen hyväkseen. Jeesuksen veri kuvaa molempia: Hänen elämäänsä ja kuolemaansa. Tätä Kristuksen veren hyväksilukemista kutsutaan imputaatioksi. Mitä imputaatio tarkalleen ottaen tarkoittaa? Katsotaan.

Jokaisen meidän elämä on merkitty muistiin taivaallisiin ”kirjoihin” (2. Moos. 32:32–33; Ps. 69:28; Dan. 7:10; Mal. 3:16; Luuk. 10:20; Ilm. 13:7; 20:12). Kutsutaan näitä tallenteita jokaisen elämästä nyt vaikka filminauhoiksi. (Toki ne on tehty jostakin ihmeellisestä taivaallisesta aineesta, jota emme voi kokea täällä maanpäällä, tässä todellisuudessa.) Vanhurskauttaminen pitää sisällään kaksi tapahtumaa. Ensiksi, filminauhoja meidän synneistämme ei lueta meidän syyksemme siksi, koska Jeesus jo kärsi rangaistuksen synnistä (2. Kor. 5:19). Tämä on periaatteessa yhtä, kuin syntien anteeksisaaminen (Ps. 32:1–2; Room. 4:6–8). ”[A]nteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta [se on: Jeesuksen uhriverta, joka jo vuodatettiin].” (Hepr. 9:22 KR92) Toiseksi, Jeesus eli täydellisen elämän; ja imputaatio tarkoittaa sitä, että Kristuksen täydellisen ja synnittömän elämän filminauha (ansiot) luetaan katuvaisen epätäydellisen filminauhan sijaan (Room. 5:19; 2. Kor. 5:21). Jumala siis katsoo tallennetta Jeesuksen elämästä silloin, kun Hän lukee katuvaisen vanhurskaaksi oikeuden edessä. Jeesus ottaa meidän paikkamme. Hän laillisesti asettaa täydellisen ihmisyytensä meidän epätäydellisen ihmisyytemme paikalle.

Kristus on ihmiskunnan uusi edustaja (Room. 5:12–21; 1. Kor. 15:20–23). Hän tulee ennallistamaan tämän maailman ja ihmiskunnan paratiisinomaiseen täydelliseen tilaan, jollainen se oli ennen syntiinlankeemusta (Ilm. 21:1—22:5). Meidät luetaan uuden ihmisyyden jäseniksi, jotka perivät uuden maan, vaikka emme ansaitse sitä filminauhamme perusteella (Room. 4). Kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta Kristuksen ikuisessa vanhurskaudessa on ne ansiot, jotka riittävät Jumalan häikäisevän hyvyyden valtaistuimen edessä (Ps. 119:142; 143:2; Jes. 45:24; 51:6; 53:11; Jer. 23:6; Ap.t. 3:14). Niin kuin jo mainittiin, Jeesus oli ja on tahraton uhrikaritsa, ainoa synnitön ihminen, joka on koskaan elänyt ja tulee koskaan elämään maan päällä (2. Kor 5:21; Hepr. 4:15; 1 Joh. 3:5). Hän on se ainoa täydellinen sijaisuus ihmiskunnalle Jumalan täydellisen lain edessä (Hes. 46:13; Joh. 1:29; Ilm. 5:1–14).

Mitä on usko?

Meidät vanhurskautetaan uskon kautta, mutta mitä on usko? Pyhät kirjoitukset sanovat, että ”vanhurskas on elävä uskosta” (Room. 1:17), että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi Jumalan lupaukseen (Room. 4:9–21) ja, että Jumala vanhurskauttaa meidät, kun me uskomme sen tapahtuvan Jeesuksen Kristuksen veren kautta (Room. 3:25; 5:1 KJV; vrt. Gal. 2:16). Siksi usko on jotakin, joka luottaa Kristuksen vanhurskauteen.

Uskon hedelmä on rakkaus Jumalaa kohtaan (Gal. 5:6). Hedelmä tarkoittaa seurausta. Aivan kuin hedelmäpuu tuottaa hedelmää, niin myös usko ihmisessä tuottaa rakkautta Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Uskolla on hyviä seurauksia elämässämme, jos olemme tiukasti kiinnittyneinä Jeesukseen, joka on puu (Joh. 15:1–10). Joten, me olemme oksat. Me haluamme seurata Jeesusta Hänen yhteydessään, emmekä tahdo tehdä syntiä (Room. 8:1–17). Me kasvamme tässä tahdossa ja rakkaudessa, ja sitä kutsutaan pyhitykseksi (1. Piet. 2:2–3; 2. Piet. 3:18; Ef. 4:12—6:24; Room. 6; Gal. 5:16–25; 1. Tess. 4:1–8). Tätä on jatkuva henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa uskon kautta. Välillä kompastelemme ja lankeammekin, mutta meillä on tahto palata uskon tielle.

Pyhitys voisi helposti vaatia uuden kokonaisen luvun sen selittämiseksi. Lyhyesti sanottuna, vaikka Jumalan lapset käyvät läpi pyhityksen ja oppivat rakastamaan Jumalaa, elämään hyvin ja tekemään hyvää, he tarvitsevat Kristuksen sijaisvanhurskauden aina maailmanloppuun saakka, ennen kuin Jeesus tulee (Room. 8:18–39; Fil. 3:20–21). On tärkeää tehdä hyvää toisille, ja Jumala saa sen aikaan lastensa kautta (Fil. 3:20–21). Usko näytetään todeksi sen hedelmän (hyvien tekojen) kautta (Jaak. 2:14–26). Kristus antaa vanhurskautensa kansansa sisimpään, ja siksi he kamppailevat kuollakseen itselleen, ollakseen täysin Kristuksen omia ja antaakseen Pyhän Hengen voittaa kiusauksia ja epäuskoa heidän kauttaan heidän elämässään. Toisin sanoen, Pyhä Henki tekee työn, ja kamppailee puolestamme, mutta silti mukana on ihmisen valinta ja myötävaikutus. Tämä jatkuva suhde Jumalaan Pyhän Hengen kautta ja yhteistoiminta Jumalan kanssa tekee kristityn luonteestaan sopivan taivaselämään, joka alkaa silloin, kun Jeesus tulee takaisin ja vie heidät hänet kotiin.

Tästä huolimatta, edes Jumalan mahdolistama ihmisen myötävaikutus uskossa tai edes Jumalan mahdollistamat hyvät teot ja palvelus Jumalalle eivät riitä Jumalan valtaistuimen edessä (2. Moos. 28:38). Verrattaessa Kristukseen, meidän hyvät tekomme ja pyhityksemme eivät ole täydellisiä, koska me olemme syntisiä (Room. 7:13–25; 8:23–25). Me emme ole täydellisiä olemuksessamme tai teoissamme, sillä Pyhä Henki ei ohjaile meitä kuin robotteja, vaan vanhurskaat teot tapahtuvat yhteistyön kautta Pyhän Hengen ja meidän välillä. Vanhurskaus tarkoittaa sekä meidän sisällämme tapahtuvaa yhteistoimintaa että tämän yhteistoiminnan seurausta, koska meidän sisimpämme tuottaa meidän tekomme (Matt. 12:33–37; Mark. 7:21–23). Toisin sanoen, henkilön sisin vastaa hänen tekojaan. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt. 12:34). Toki ihmisten välillä on eroja. Yksi on pahempi toista. Mutta olemme kaikki syntisiä emmekä pysty tuottamaan äärettömän hyviä tekoja yhteistyössämme Jumalan kanssa. Tämän vuoksi me teemme erotuksen näiden kahden todellisuuden välillä: se vanhurskaus, joka asuu sisällämme Pyhän Hengen kautta ja toimii kauttamme (lahjavanhurskaus/Pyhän hengen elämä meidän elämässämme) on eri asia, kuin se vanhurskaus, joka asuu ainoastaan Kristuksessa ruumiillisesti taivaan pyhäkössä, joka luetaan meidän hyväksemme (forenssinen/imputoitu vanhurskaus/elämä). (Niin kuin mainittiin, Kristuksen elämän lisäksi myös Hänen kuolemansa luetaan uskovan hyväksi. Imputaatiossa siis katsotaan sekä menneeseen [Kristuksen uhriin] että nykyisyyteen [Kristuksen elämä].) Jälleen, lopulta vain Kristuksen forenssinen vanhurskaus on sovelias Jumalan täydellisen oikeuden edessä. Sen tähden Jeesuksen imputoitu vanhurskaus on alku, loppu ja kaiken kattava todellisuus elämässämme silloin, kun meidät on vanhurskautettu uskon kautta, joka johtaa lahjavanhurskauden saamiseen ja pyhitykseen.

Vaikka rakkaus tuleekin uskon jälkeen, yksilö vanhurskautetaan yksin uskosta Jumalan armon tähden. Uskon kautta vanhurskauttaminen voidaan kuvailla seuraavalla tavalla. Kun me uppoamme pahuuden mereen syntisyydessämme, Jeesus tarjoaa kättään; ja silloin usko on kuin ojennettu käsi, joka tarttuu Jeesuksen käteen ja luottaa siihen, että Jeesuksen täydellinen ote pitää.

”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr. 4:16 VKR).

Seuraavassa uskon kautta vanhurskauttamista käsittelevässä artikkeliosassa käymme läpi tutkivan tuomion suhdetta uskon kautta vanhurskauttamiseen. Ehkä tulet yllättymään, tai ehkä et tämän artikkelin lukemisen jälkeen, että tuomiossa/tutkivassa tuomiossa eli adventtia edeltävässä tuomiossa lopulta ainoastaan imputoitu Kristuksen vanhurskaus kestää Jumalan kirkkauden valtaistuimen edessä. Jopa tuomio, ja erityisesti tuomio, korostaa Kristusta ainoana vanhurskautenamme, sijaisvanhurskautenamme. Mutta sitä pyrimme selittämään raamatullisesti seuraavassa osassa.