Kristittyjen parissa on käsitys, että seitsemännen päivän sapatin pitäminen on lain alla olemista. Usein pidetään yhdeksän muuta käskyä Kymmenestä käskystä, mutta neljännen käskyn (lepopäiväkäskyn) pitämistä pidetään tarpeettomana. ”Lain alla olemisella” tarkoitetaan silloin sitä, että joku yrittää pelastua lain avulla pitämällä Sapattikäskyä, eikä ymmärrä, että ainoastaan Jeesuksen vanhurskaus, joka täytti lain, pelastaa. Tämän lakia käsittelevän artikkelisarjan kahdessa ensimmäisessä osassa kuitenkin on osoitettu, että Jumalan laki (Kymmenen käskyä) on yhä voimassa, sillä ilman Jumalan asettamaa standardia ei ole syntiä; ja ilman syntiä ei ole pelastusta synnistä. On siis tärkeää tietää, mitä ”lain alla oleminen” tarkoittaa Raamatussa.

Paavali on se, joka käyttää käsitettä lain ”alaisena” tai ”alla” olemisesta (ὑπὸ νόμον [hypo nomon]) Uudessa testamentissa. Roomalaiskirjeen 6:14 sanoo: ” Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia [ὑπὸ νόμον].” (RK) Ensimmäinen kirje korinttilaisille 9:20 lukee: ”ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille [ὑπὸ νόμον] ikäänkuin lain alainen [ὑπὸ νόμον], vaikka itse en ole lain alainen [ὑπὸ νόμον], voittaakseni lain alaiset [ὑπὸ νόμον].” (VKR) Paavali käyttää sanontaa galatalaiskirjeessä viisi kertaa, ja ne jakeet, joista tämä kreikankielinen käsite löytyy, ovat seuraavat: ”Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle [ὑπὸ νόμον] suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.” (3:23, VKR) ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi [ὑπὸ νόμον] syntyneen,” (4:4, VKR) ”lunastamaan lain alaiset [ὑπὸ νόμον], että me pääsisimme lapsen asemaan.” (4:5, VKR) ”Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa [ὑπὸ νόμον], vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?” (4:21, KR92) ”Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia [ὑπὸ νόμον].” (5:18, RK)

Mitä Paavali tarkoittaa sanonnalla ”lain alla oleminen”? Ymmärtääksemme sen, on meidän katsottava edellä mainittujen raamatunkohtien asiayhteyksiin sekä Paavalin ja Raamatun kokonaiskuvaan laista, synnistä, armosta ja vanhurskauttamisesta.

Roomalaiskirje käsittelee laajasti vanhurskauttamisoppia, johon kuuluu sekä laki että armo. Jumalan laki (Kymmenen käskyä) ei ole kumoutunut uuden liiton kautta, niin kuin on osoitettu artikkelisarjassa. Paavalikin viittaa siihen sanomalla, että kristityt eivät kumoa lakia tai tee sitä mitättömäksi, vaan vahvistavat lain (Room. 3:31). Lain alla oleminen liittyy lain tehtävään. Lain tehtävänä on osoittaa, mitä on synti (3:20). Laki on vahvistus sille, että ihminen on syntinen ja tarvitsee hänestä ulkoapäin tulevan vanhurskauttamisen pelastuakseen synnin kirouksesta (Room. 5). Laki tekee tämän myös yksilöllisesti sille, joka kuulee Jumalan lakia (7:7-12). Synti on luonnollisen ihmisen herra (6:14; 7:14), ja synnin kanssa tulee kuolema (5:12). Tämän vuoksi synnin herruuden alaisena jokainen ihminen on tuomittu kuolemaan. Lain alla oleminen on siis lain tuomion alla olemista. Yksilöllisessä kokemuksessa laki kuin tuo pintaan ihmisessä asuvan synnin (7:5), jolloin ihminen joutuu lain alaisuuteen eli synnin orjuuteen (6:20), joka johtaa laillisesti kuolemaan. Paavali ilmaisee sen näin: ”Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli tarkoitettu minulle elämäksi, olikin kuolemaksi. Kun synti sai lain käskystä aiheen, se käskyn avulla petti ja tappoi minut. Laki on kuitenkin pyhä ja lain käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:9-12, RK)

Luonnollisen ihmisen tila on siis lain alainen, jolloin laki tuomitsee ihmisen syntisen tilan ja hänen syntinsä tekoina. Mutta evankeliumi ja armo synnyttävät ihmisen uudelleen, jolloin hän pääsee pois lain alaisuudesta armon alaisuuteen (Room. 6), sillä Jeesuksen vanhurskaus on täyttänyt lain ihmisen puolesta, ja Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden syntisen hyväksi. Vanhurskattamisen seurausta on uudestisyntyminen, pyhitys ja ikuinen elämä (Room. 6). Silloin ”[s]ynti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia [ὑπὸ χάριν, hypo kharin].” (6:14, KR92).

Paavali kertoo ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille 9:20, että hän pyrkii olemaan lain alla oleville kuin olisi itse lain alla. Roomalaiskirjeen perusteella Paavali tarkoittaa sitä, että hän pyrkii samaistumaan niihin, jotka ovat kuulleet Jumalan lakia, mutta eivät ole kuulleet Jeesuksen vanhurskaudesta tai eivät ole ottaneet sitä vastaan. Paavali pyrkii samaistumaan heihin, jotta löytäisi keinoja lähestyä heitä ja julistaa evankeliumia heille.

Roomalaiskirjeen ohella myös Galatalaiskirje käsittelee vanhurskauttamisoppia, lakia, ja armoa. Galatalaiskirje toteaa, että lain teoilla ei pelastu (2:16, 21). Se, joka yrittää pelastua lain teoilla, on lain alainen ja orja (2:4). Laki säädettiin osoittamaan rikkomukset (3:19), jolloin se sulkee ihmiset ”synnin vankilaan” eli lain alle (3:22, KR92). Paavali toteaa, että jos Siinainvuoren liittoa pitää vanhurskauden tuovana liittona, pysyy lain alaisuudessa (enemmän Siinain liitosta tämän lakia käsittelevän artikkelisarjan osassa 2). Niin kuin mainittiin artikkelisarjan osassa 2, uhrijärjestelmä ja Kymmenen käskyä liiton arkun sisällä olivat kyllä vain varjoa taivaan todellisuudesta, mutta silti ne perustuivat todellisuuteen. Todellisuus on siis nykyäänkin olemassa. Kymmenen käskyä on siis voimassa tänä päivänä.

On siis totta, että lain alla oleminen tarkoittaa myös omin voimin ja lain avulla pelastumista, koska ihmisen syntinen luonto tahtoo omassa ylpeydessään voittaa synnin (kun se vielä ensin määrittelee itse synnin). Kuitenkin lain alta pääseminen ei tarkoita sitä, että laki menettää merkityksensä ja kumoutuu kristityn elämässä, vaan se tarkoittaa sitä, että kristitty hyväksyy sen, että Jeesus täytti lain (ja sen, että Jumala määrittelee lain: hyvän ja pahan); sitten kun kristitty vielä ottaa Jeesuksen vanhurskaudekseen, siitä seuraa Hengestä syntyminen Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:3-7). Pyhästä Hengestä syntyminen tuottaa synnin voittamista ja lain pitämistä rakkaudesta Jumalaan, sillä laki saa myös uuden merkityksen kristityn elämässä: Jumalan käskyt, jotka Jeesus on vahvistanut kirjoittamalla ne kivitauluihin, tulevat kirjoitetuksi uudestisyntyneen ihmisen sydämen ”tauluun” (Jer. 31:33). Laista tulee myös siunaus, joka toimii ohjeena elämälle, kun Pyhä Henki toimii lain mukaan ja muovaa yksilön elämää ja luonnetta hylkäämään synnin. Silloin Henki johdattaa niitä, jotka eivät ole lain alla (Gal. 5:18). Kuitenkaan tuo synnin voittaminen ei vanhurskauta ihmistä ja tee häntä täydelliseksi ikuisen vanhurskauden mittapuulla, vaan se tapahtuu ihmisen tasolla, joka on pyhitystä.

Se, kun Paavali mainitsee, että Kristus tuli lain alaisuuteen silloin, kun Hän syntyi tähän maailmaan Marian kautta, ei tarkoita sitä, että Jeesus olisi ollut syntinen. Kristus tuli syntisen ihmisen kaltaisena, ei syntisenä (Room. 8:3); muuten Hän ei voisi tuomita syntiä lihassa (8:3 VKR). Paavali tarkoittaa sitä, että Vapahtaja otti taakakseen ihmiskunnan synnin ja siksi laki katsoi myös Hänet syntiseksi. Kristus otti synnin sijaiskärsijänä päälleen ollessaan Ihminen, joka lunasti ihmisen. Jeesus otti lain kirouksen päälleen, niin kuin Paavali selventää (Gal. 3:10, 13). Siksi me voimme päästä pois lain alaisuudesta armon alaisuuteen.