Paavi Franciscuksen tuorein kiertokirje Fratelli Tutti (linkki) julistaa vanhaa katolilaista sosiaalista oikeutta. Toisin sanoen mikään ei ole muuttunut. Paavikunta yhä pyrkii olemaan maailman johtava moraalin auktoriteetti ja se yhä pyrkii hallitsemaan koko maailmaa katolisen sosiaalisen oikeuden kautta, joka tarkoittaa keskiajan systeemin kaltaista ekonomista fasismia, jossa valta on valtioilla ja (suur)yrityksillä, niiden tehdessä yhteistyötä, uskonnollisen johdon ollessa korkein auktoriteetti. (Huom. Kyseessä ei ole kansallinen fasismi, josta Hitlerin Natsi-Saksa on esimerkkinä, vaan kyseessä on ekonominen fasismi [DiLorenzo, Economic Fascism].) Kyseessä on talousjärjestelmä, jossa globaalit kansalaiset eivät omista mitään, vaan eliitti omistaa kaiken. Kyseessä on kapitalismin alasajo eli Great Reset (”Suuri nollaus”), joksi Maailman talousfoorumi (World Economic Forum [WEF]) sitä kutsuu. Tässä artikkelissa pureudumme Fratelli Tuttin taloudelliseen järjestelmään ja katsomme, miten tämä kiertokirje on sopusoinnussa Suuren nollauksen ja YK:n agendan kanssa, samalla arvioiden kirjeen väittämiä sekä Suuren nollauksen ja YK:n agendaa. Kannanottoni ei ole poliittinen, eikä se sijoitu mihinkään millään poliittisella akselilla, vaan artikkelini tarkastelee maailman johtajien suunnitelmia Raamatun profetioiden näkökulmasta.

Fratelli Tutti sanoo monia hyviä asioita. Se mm. tuomitsee ahneuden, joka todellakin on yksi erittäin todennäköinen tekijä globaalien superyritysten monopolien taustalla. Mutta onko Franciscuksen vastaus ahneuden ongelmaan hyvä? Väitän, että paavin ratkaisu ei ole sovelias, sillä kiertokirje ei perustu arvojen kokonaisuuteen, vaan se nostaa yhteisen hyvän yksilöllisen vapauden yli, niin kuin tullaan osoittamaan. Myönnettäköön, että yhteiskunnan toimimisen taustalla on myös sen jäsenten hyväntahtoisuus tai solidaarisuus, niin kuin Fratelli Tutti kuuluttaa. On myös totta, että materialististen asioiden, niin kuin kiinteän omaisuuden, ei tulisi antaa hallita vapautta ja identiteettiä (Fratelli Tutti [FT], 103, 112, 166; vertaa Matt. 6:19–24). Ja vielä, Franciscus on oikeassa siinä, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen inhimillinen arvokkuus (FT, 107, 213). Kuitenkin Franciscus maalaa yksilöllisyydestä negatiivisen kuvan, sillä se yksilöllisyys ja/tai identiteetti ja yksilöllinen oikeus omistaa, joita vastaan Franciscus kirjoittaa, on absoluuttinen (FT, 120, 171) ja radikaali individualismi, joksi hän sitä kutsuu (FT, 105). Seuraavaksi osoitamme, miksi raamatullinen individualismi ei ole absoluuttinen ja radikaali ja miksi yksityisomistus on raamatullinen periaate.

On tärkeää tietää, että omantunnonvapaus (ja sen johdannainen, yksilönvapaus) syntyi protestanttisessa lännessä uskonnollisena ideana, jota valistusajattelijat muokkasivat myöhemmin (Miller, The Religious Roots of the First Amendment, 92–93). Protestantit pyrkivät rakentamaan ideansa Raamatun perustalle, toisin kuin Katolinen kirkko, jonka korkein auktoriteetti ei ole yksin Raamattu vaan Raamattu ja traditio (Trenton konsiili, neljäs sessio). Kun Franciscus hyökkää länsimaista yksilöllisyyttä vastaan, hän ei ymmärrä tai ei tahdo ymmärtää, että yksilönoikeuksien, niin kuin oikeuden omistaa yksilönä, perustana ei ole yksilön absoluuttisuus vaan raamatullinen tasapaino yksilön henkilökohtaisen omantunnon ja sosiaalisen rakkauden välillä (katso esim. 1. Kor. 10:23–33). Yksilön absoluuttisuus tarkoittaa sitä, että yksilön vapaudelle ei ole omatunnollisia rajoja. Toisin sanoen se tarkoittaa yksinkertaisesti itsekkyyttä, niin, että yksilö pitää toista ihmistä välineenä oman arvon paisuttamiseksi. Tasapaino nousee siitä, että kummallekkaan elementille, yksilön vapaudelle ja yhteiselle hyvälle, ei anneta absoluuttisen määrittelijän arvoa yli toisen. Puhuessamme omistusoikeudesta, protestantismi kyllä uskoo, että kaikki kuuluu Jumalalle. Koko maailma on Hänen, ja kaikki, mitä ihmisellä on, tulee Jumalalta lahjana (Webster, “The Human Person,” 228). On myös totta, että inhimillinen arvokkuus ei perustu ihmisen henkilökohtaiseen vapauteen, vaan se perustuu siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Kuitenkin Jumalan kuvana oleminen pitää sisällään henkilökohtaisen valinnanvapauden (1. Moos. 2:16). Jokaisella ihmisellä siis on lähtökohtaisesti omantunnonvapaus ja yksilönvapaus. Molempia arvoja, sekä yhteistä hyvää että ihmisen yksilöllistä vapautta tulisi pitää lähtökohtina, sillä muuten yksi arvo nousee toisen yläpuolelle.

Muinaisessa Israelissa oli tämä tasapaino. Kun 2. Moos. 23:10 edellyttää yksityisomistusta, seuraava jae (11) ohjaa antamaan omastaan köyhille. Vanhan testamentin yhteiskunnalliset/kansalliset lait eivät enää Uuden liiton aikana ole voimassa (Ap.t. 15:28–29; Ef. 2:15 KJV), mutta niiden periaatteet ovat muuttumattomia (Matt. 5:17–48; 13:52). Esim. Paavali viittaa useaan Vanhan testamentin säädökseen antaessaan periaatteita kristilliselle elämälle (Ef. 4—6) (Gane, Old Testament Law for Christians, 10–12).

Fratelli Tutti ei edusta raamatullista tasapainoa yksityisomistuksen ja yhteisen hyvän välillä, vaan siinä toinen arvo nostetaan toisen yläpuolelle, määrittämään toista. Kiertokirje nostaa yhteisen hyvän yksilöllisen vapauden ja omistusoikeuden yli. Franciscus kirjoittaa: ”Luotujen tavaroiden yhteisen käytön periaate on ’koko eettisen ja sosiaalisen järjestyksen ensimmäinen periaate’; se on luonnollinen ja sisäsyntyinen oikeus, joka ottaa etusijan muiden yli…. Oikeutta henkilökohtaiseen omaisuuteen on pidettävä ainoastaan toissijaisena luonnollisena oikeutena, joka on johdannainen luotujen tavaroiden universaalista päämäärästä”. (FT, 120, oma käännös) Saavuttaakseen maailmanlaajuisen oikeuden päämäärän, Franciscus pyrkii ”parantamaan” epätasa-arvon markkinataloudessa, vastaamalla siihen ”ennakoivalla taloudellisella linjauksella” (FT, 168, oma käännös). Selventääksemme, mikä tämä poliittinen linjaus on, kirjeessä lukee: ”Meidän täytyy saavuttaa globaali juridinen, poliittinen ja taloudellinen järjestys, ’joka pystyy kasvattamaan ja antamaan suuntaa kansainväliselle yhteistyölle kaikkien kansojen kehitykselle solidaarisuudessa’”. (FT, 138, oma käännös) Tämä talousfilosofia tulee katolilaiselta filosofilta Tuomas Akvinolaiselta, jonka mukaan yhteisomistusta säätelee paavikunta (lue enemmän artikkelista Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan uskonnonvapauden).

Toisin sanoen paavikunnan agendassa ei ole muuttunut mikään vuosisatojen aikana. Se yhä tavoittelee maailmanlaajuista hengellispoliittistaloudellista yksinvaltaa, joka määrittelee ihmisten oikeudet ja moraalin. Se rakentaa uutta maailmanjärjestystä, joka itse asiassa ei ole uusi vaan keskiajan kirkkovaltion moderni versio. Keskiajalla uskonnollistaloudellispoliittinen eliitti omisti suurin piirtein kaiken ja maatyöläiset hoitivat heidän omaisuuttaan, saaden pienen maa-alueen ei omaksi vaan omiin tarpeisiinsa (Manorialism, World History Encyclopedia). Akvinolaisen filosofian ja Katolisen kirkon mukaan luonnollinen laki määrää nuo tarpeet (Akvinolainen, Summa Theologiae, kysymys 66, art. 7), kun vielä luonnollista lakia tulkitsee oikein Katolisen kirkon johto (Paul VI, Humanae Vitae). Akvinolaisen mukaan ei ole väärin jos henkilö ottaa jotakin toiselta jos hän ”erityisesti” tarvitsee tuota jotakin, sillä kaikki tavara on Akvinolaiselle yhteistä (Akvinolainen, ibid.). Siksi Katolinen kirkko uskoo, että on oikeutettua jakaa varallisuutta ottaen siltä jolla on ja antaa sille jolla ei ole, kirkon johdon tulkitessa sen, mitä on yhteinen hyvä ja sen kenellä tai millä entiteetillä on erityinen tarve ja kenellä ei saada yhteistä hyvää. Siksi Fratelli Tutti asettaa yhteisen hyvän yksityisomistuksen yläpuolelle. Raamattu kertoo, että paavikunta ”ottaa haltuunsa kulta- ja hopeäkätköt” (Dan. 11:43), tarkoittaen, että tämä uskonnollistaloudellispoliittinen valta saa haltuunsa maailmantalouden lopunajalla, kun se jälleen nousee vallan huipulle (Ilm. 13:3). (Lue enemmän siitä, miksi Raamatun profetioiden mukaan paavikunta on tuo lopunajan petollinen valta artikkelista Kristillinen apokalyptiikka.)

Maailman talousfoorumi on ottanut Katolisen kirkon ekonomisen filosofian tavoitteidensa perustaksi. Vuoden 2016 mainosvideossa Maailman talousfoorumi markkinoi Suurta nollausta sanoen, että vuoteen 2030 mennessä ”et tule omistamaan mitään ja tulet olemaan onnellinen” (linkki; katso myös: ”8 predictions for the world in 2030” artikkeli). On totta, että tällä tarkoitetaan sitä, että kaikilla olisi pääsy maan ja tarvikkeiden käyttöön, niin kuin uutistoimisto Reuters huomauttaa (Reuters Fact Check). Kuitenkaan Reuters ei selitä tarkemmin, mitä tämä ”pääsy” tarkoittaa. Kyseinen video nimittäin valaisee, että tämä pääsy tapahtuu niin, että ihmiset lainaavat palveluja. Reuters siis ymmärtää asian väärin, sillä lainatessasi jotakin toiselta, et omista sitä, mitä lainaat. Mikä on se taho, jolta palveluja lainattaisiin? YK:n agenda valaisee tätä kysymystä, sillä YK ja Maailman talousfoorumi allekirjoittivat yhteisen strategian, joka käy yhteen sekä YK:n että Maailman talousfoorumin ekonomis-fasistisen agendan kanssa (World Economic Forum and UN Sign Strategic Partnership Framework).

YK sanoo rakentavansa vahvat taloudelliset rakenteet joka maahan, pitäen sisällään varallisuuden jakamisen (Transforming Our World: 2030 Agenda [TOW], 27) ja siirtämisen (TOW, 41). Perustavanlaatuisia muutoksia on luvassa sen suhteen, kuinka yhteiskunnat tuottavat ja kuluttavat palveluja (TOW, 28). Valtioiden, liike-elämän ja yksilöiden täytyy panostaa yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen, julistus sanoo (TOW, 28). On sanomattakin selvää, että tämä pakonomainen muutos pitää sisällään kokonaisvaltaista sääntelyä lakien ja linjauksien muodossa (TOW, 45; Systemic Issues, 17.13–17.15), joka toteutetaan globaalin ekonomisen hallinnan kautta, vaikkakin ottaen huomioon maiden paikalliset tilanteet (TOW, 63).

YK:n agenda perustuu globaalille solidaarisuudelle, toisin sanoen ”yhteiselle hyvälle”, joka on sekä paavikunnan että Maailman talousfoorumin yhteinen käsite (Great Reset). Suunnitelma tuo yhteen valtiot ja yksityisen sektorin (TOW, 39), joka siis on osa ekonomista fasismia. Sen ja teknologian avulla pystytään kattamaan YK:n, valtion edustajien, suuryritysten edustajien, yhteiskunnan edustajien ja yliopistojen edustajien (jotka kaikki YK:n pääsihteeri nimittää!) ja osakkaiden yhteiset tavoitteet, kun lisäksi yhteisessä foorumissa kehitellään johtamislinjauksia ja verkostoja kerran vuodessa (TOW, 70).

Yllä esitimme kysymyksen, että mikä on se taho, jolta kansa lainaa palveluja? Kuka siis omistaa kaiken sen, josta lainataan? YK:n ja Maailman talousfoorumin agenda vastaa, että YK:n itse-valitsemat edustajat (mm. suuryritykset niinkuin Google, Amazon ja Microsoft [2030Vision]) luovat yhtenäisiä linjauksia ja verkostoja, jotka ohjailevat varojen jakamispolitiikkaa maiden taloudellisten rakenteiden kautta. Eliitti siis päättää sen, kuinka varoja ohjaillaan; toisin sanoen eliitti todella omistaa kaiken. Jälleen tämä on kuin suoraan Katolisen kirkon opetuksesta. Puolestaan Paavikunta itse luonnollisesti katsoo olevansa jopa eliitin yläpuolinen auktoriteetti, aivan niin kuin keskiajalla, jolloin ”[k]uninkaat ja tämänpuoleisen maailman valtakunnat olivat paavillisen feodaaliaatteen mukaan Pyhän Istuimen vasalleja” (Bosl, ”Länsimaiden keskiaika,” 921). Nykyisen eliitin edustajat ovat kuin keskiajan vasallit, jotka ”olivat välittävänä ryhmänä kuninkaan ja niiden massojen välillä, joita nykyisin nimitetään kansaksi, mutta jotka tällöin koostuivat enimmäkseen orjista ja maaorjista, herraansa tai maahansa sidotuista alustalaisista”, vaikkakin myös kuningas oli Rooman piispan (paavin) vasalli (Bosl, 921, 922–23) tai siis paavikunnan mukaan paavi oli ja on korkein kuningas, sillä Vatikaani on monarkia. Eliitissä siis oli ja on hierarkia, mutta pointti on se, että feodaalisysteemissä (tai feodalismissa) loppujen lopuksi on vain niitä, jotka omistavat ja kontrolloivat omaisuutta ja niitä, jotka eivät omista eivätkä kontrolloi omaisuutta. Maailman talousfoorumi ajaa feodaalista systeemiä, jossa kansalle on tietynlainen kierrätystalous, jossa, jälleen, kansa ei omista mitään, vaan lainaa kaiken systeemiltä (Circular Economy; Justin Honse, Does the Great Reset Really Mean I’ll Own Nothing?). Näennäisesti vaikuttaa siltä, että Maailman talousfoorumi ajaisi ainoastaan kierrätystaloutta, mutta todellisuudessa tavarat täytyy lainata joltakin taholta. Tätä selittää YK:n agenda, joka on myös Maailman talousfoorumin agenda heidän yhteisen sopimuksen mukaan, sillä se viittaa siihen, että YK valitsee edustajat, jotka vielä tulevat sellaisista megayhtiöistä niin kuin Google ja Microsoft.

Toinen seikka, joka selittää sitä, kuka todella omistaisi kaiken ja miltä taholta lainattaisi, on keskuspankkien rooli Suuressa nollauksessa. Keskuspankit ovat merkittävässä roolissa Suuressa nollauksessa, sillä ne kontrolloivat digitaalista valuuttaa (Ras Vasilisin, The Great Reset and What It Means for You). Onkin mielenkiintoista, että Tuomas Malisen mukaan keskuspankki ovelasti pyrkii tilanteeseen, jossa se yksin ”tarjoaa kuluttajalle talletuspalveluja, joka samalla valvoo ja kontrolloi kaikkia muita [pankkeja]”. (#neuvottelija 54 – The Great Reset (Tuomas Malinen)) (Malinen on talousennuste- ja riskianalyysiyhtiö GnS Economicsin toimitusjohtaja ja pääekonomisti sekä Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti.) Tämä on jälleen eliitin yksinvaltiutta, ja se on täysin paavikunnan ideologian mukaista. Malinen kysyy oikeutetusti, että kuinka voimme estää sen, että valtiot eivät mene despotismiin, mikäli annamme valtiojohtoiselle keskuspankille kaiken vallan taloudessa? Klaus Schwab, Maailman talousfoorumin perustaja ”vastaa” yrittäen vakuuttaa, että ”emme me ole pahoja” (The Jewish Voice). Ensinnäkin, tulisiko meidän siis uskoa, että kyllä pienellä eliittijoukolla, jolle annetaan valta ohjailla taloutta, on aina hyvät pyrkimykset? Historia ja ihmisen luonto todistavat toisin (esim. sosialistiset diktatuurit). Toiseksi, kysymys ei ole Schwabin tai muun eliitin moraalista, vaan talousjärjestelmästä. Toisaalta juuri talousjärjestelmä tuntuu vaikuttavan johtajien moraaliin ja päinvastoin, niin kuin historia myös kertoo. Malinen sanookin, että Maailman talousfoorumi toimii ekonomisen fasismin pohjalta, jossa ”yksilöllinen vapaus uhrataan yhteisen hyvän puolesta”. Jos menemme keskitettyyn taloudelliseen valtaan, se hyödyttää vain eliittiä ja on paluu takaisin feodaaliyhteiskuntaan, Malinen huomauttaa. Tämä pieni eliitti olisi se entiteetti, jolta maan kansa sitten lainaisi ”omaisuutta”, Malinen tähdentää.

Paavikunta, YK ja Maailman talousfoorumi eivät rakenna tulevaisuutta Raamatun varaan, sillä yksityisomistus on raamatullinen periaate (3. Moos. 25:10; 1. Kun. 4:25; Sananl. 5:15; 13:22). Kahdeksas käsky sanoo, että älä varasta ja kymmenes käsky toteaa, että emme saa himoita toisen omaisuutta (2. Moos. 20:15, 17). Kymmenennen käskyn edellytys onkin se, että on oikeus olla yksityisomaisuutta. Franciscus hyökkää absoluuttista individualismia vastaan, mutta edistää Katolisen kirkon sosiaalista oikeutta sen varjolla. Sekä historian että Raamatun profetian mukaan Katolisen kirkon sosiaalinen oikeus vie totalitarismiin, joka ei hyväksy yksityisomistusta ilman yhteisen hyvän kontrollia. Vaikka yhden yhteiskunnan vallitsevan ideologian yhtenä elementtinä olisikin absoluuttinen yksilöllisyys, ei se anna oikeutta valtiolle tai uskonnollispoliittiselle johdolle kontrolloida kaikkia yhteiskunnan yksilöitä ekonomisen fasismin kautta.

YK ja Maailman talousfoorumi ajelehtivat pois protestantismin perinnöstä kohti paavikunnan perintöä. Yksilönvapaudet saivat siivet alleen protestantismin omantunnonvapauden julistamisen myötä. (Lue enemmän artikkelista Kuinka kansainvälinen laki tulee rikkomaan uskonnonvapauden.) Oikeus yksilölliseen päätöksentekoon kuulostaa itsestäänselvyydeltä nykyihmiselle, mutta keskiajalla se ei ollut sitä, kun paavikunnan kirkkovaltion kanoninen laki päätti, että toisinuskovia tulee ojentaa voimakeinoin, joka tarkoitti heidän vainoamistaan (Schaff, The Middle Ages, vol. 5, 407). Heidän yksityisomaisuutensa takavarikoitiin kirkon viranomaisten toimesta (D’Aubigne, History of the Great Reformation, vol. 4, book 14). 

Henkilökohtainen vapaus kuin kiteytyy yksityisomistukseen. Amerikan Yhdysvaltojen neljäs presidentti James Madison kirjoitti, että käsite ”omaisuus” pitää sisällään kaiken, jolle ihminen voi antaa arvon ja jolle ihmisellä voi olla oikeus; ja joka jättää myös toisille saman mahdollisuuden. Omaisuus siis käsittää maaomaisuuden, tavarat tai rahat, kuin myös ihmisen mielipiteet (pitäen sisällään myös uskonnolliset mielipiteet) ja niiden vapaan ilmaisun (Montanye, “Property Rights and the Limits of Religious Liberty,” 44).

Paavikunnan talousideologia siis perustuu ekonomiseen fasismiin, joka nostaa Katolisen kirkon sosiaalisen oikeuden määrittämän yhteisen hyvän yksilön vapauksien yli. Protestantismi ja Amerikan Itsenäisyysjulistus puolestaan kuuluttavat arvojen kokonaisuutta (tasapainoa). Kansan hyvinvointi tulee arvojen kokonaisuudesta ja tasapainosta. Ekonominen fasismi tai mikä tahansa totalitaristinen talousjärjestelmä ei ajattele kansan etua ja hyvinvointia, vaan Raamattu viittaa siihen, että lopunajalla maailmalle koittaa ahdistuksen aika, joka tulee siitä syystä, kun paavikunta ja maailman eliitti saavat totalitaristisen vallan (Dan. 12:1; Matt. 24:9–12, 15–22; Ilm.9:13–19; 13:7, 15–17).

Fratelli Tutti on kuin jatkoa kiertokirje Laudato Si:lle (linkki), joka painottaa luonnonsuojelua paavikunnan sosiaalisen oikeuden kautta, ehdottaen kansainvälisiä linjauksia ohjaamaan maiden lainsäädäntöä yhteisen hyvän perustalla (Laudato Si, 179, 181). Franciscus huomauttaa Laudato Si:ssä, että vuosien 2007–08 finanssikriisi olisi jo antanut mahdollisuuden siirtyä uuteen säänneltyyn talouteen (Laudato Si, 189). Yhdysvaltalainen poliitikko Ron Paul kuitenkin sanoo osuvasti, että saasteita voidaan torjua parhaiten ei byrokratian ja sääntelyn kautta, vaan vapaan yhteiskunnan avulla ja nimenomaan omistusoikeuden kautta, sillä silloin ei ole oikeutta saastuttaa toisten omaisuutta (The Highwire, episode 218). Hän myös huomauttaa, kuinka totalitaristit sanovat, että ”katsokaa nyt, kuinka rikkaat vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät vapaan kaupan takia”, vaikka todellisuudessa rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet keskuspankkien vehkeilyn takia. Itse en ole ekonomisti enkä poliitikko, eikä tämän artikkelin tarkoitus ole antaa täsmällisiä ”ohjeita”, kuinka toimia tietyissä tilanteissa löytääkseen sääntelyn ja vapaan kaupan tasapainon. Mutta sen uskon, että globaalin talousjärjestelmän siirtyminen ”yhteisen hyvän ekonomiseen fasismiin”, niin kuin minä paavikunnan ja Maailman talousfoorumin ja YK:n talousjärjestelmää kutsuisin, ei ole tasapainoista, vaan nostaa yhteisen ”hyvän” yksilöllisten oikeuksien sääntelijäksi ja vie kansantalouden ja kansan sivistyksen turmioon, niin kuin mm. Neuvostoliiton kohtalo kertoo. Neuvostoliitossa valtio otti rikkailta, mutta ei toiminut kansantalouden parhaaksi, vaan ohjasi varallisuuden valtiolle (Mark Harrison, Soviet and Russian Inequality) (eli siis valtion johtajille). Esimerkiksi talonpoikien pikkutilat yhdistettiin kolhooseiksi, jotka sitten ”saivat valtiolta lainaksi traktorit ja koneet” (Gitermann, ”Venäjän kehitys 1800- ja 1900-luvuilla,” 371). Lopulta Neuvosto-diktatuuri ”päätyi siihen, että se toisaalta julisti päämääräkseen kansan vapauden, mutta toisaalta vaati kansaa matkalla päämäärää kohti luopumaan vapaudestaan” (Gitermann, 376). Erään tutkimuksen mukaan jopa puolet kansasta eli köyhyydessä (The Soviet Union: Poverty and Inequality). Puolestaan Natsi-Saksassa ”Hitler ei koskenut talouselämän kapitalistiseen perustaan”, mutta talouselämä oli silti ”valtion silmälläpidon ja kontrollin alaisena” (Hubatsch, ”Maailmanhistorian kehitys 1920–1945,” 658). Natsi-Saksan kontrolli ja propaganda osoittavat kauhealla tavalla, kuinka massojen kollektiivista omatuntoa voi ohjailla juuri ideologian ja visioiden kautta.

On mielenkiintoista, että YK:n perustuslaki on lähes identtinen Neuvostoliiton perustuslain kanssa! (Des Griffin, Fourth Reich of the Rich [South Pasadena, CA: Emissary Publications, 1978], 140, lainattu Walter Veith, ”Introduction to a World Government”). Miehestä nimeltä Alger Hiss ”tuli johtava pääsihteeri pian YK:n perustamisen jälkeen… Hiss ja Joseph E. Johnson (josta myöhemmin tuli Bildeberger ryhmän sihteeri) olivat ne, jotka kirjoittivat suurimman osan YK:n peruskirjasta, laatien sen Venäjän perustuslain ja Kommunistisen manifeston mukaan.” (David Allen RIvera, Final Warning: A History of the New World Order [Oakland, CA: InteliBooks, 2004], 258, lainattu Veith).

Niin kuin sanoin artikkelissani Antikristuksen globaali taloudellinen valta, johdattamalla maat velkakierteeseen, kansainväliset keskuspankit ja ekonominen eliitti saavat kontrollin niistä. Malinen sanookin, että kun velkoja näennäisesti annetaan anteeksi maille, anteeksiannon ehtona on kuitenkin se, että niiden on toteutettava tiettyä taloudellispoliittista agendaa (#neuvottelija 54 – The Great Reset (Tuomas Malinen)). Maailman talous on ajettu siihen sortumispisteeseen, että Malisen mukaan on vain kaksi tietä ulos: ”Joko me otamme tämän iskun, talousiskun, ja nousemme siitä uudestaan, kuin puhdistetaan taloutemme, tai sitten me siirrymme fasistiseen kontrolliyhteiskuntaan”. Malinen sanoo, että kontrolliyhteiskunta edistää vain eliitin etuja. Ekonominen fasismi ei siis edistä ns. tavallisten kansalaisten etua.

Malinen vaikuttaa olevan oikeassa, sillä paavikunnan ja YK:n agenda tuntuu tukevan Malisen väitteitä. Mikäli Malinen on oikeassa, vaikuttaa siltä, että olemme tulleet merkittävään käännekohtaan maailman historiassa. Sekä eliitti että paavikunta painottavat, että sekä vallitseva ”terveyskriisi” (pikemminkin yhteiskuntien sulkeminen) että ”ilmastokriisi” (pikemminkin ”ilmastohysteria”) antavat tilaisuuden siirtyä uuteen talouteen (Spectator), joka juuri on rakenteellisesti uusi (Great Reset; Pope Calls for New Economic Order) eli ekonomis-fasistinen. Paavikunta kääntää ovelasti ihmiskunnan ajattelemaan, että oikeus yksityiseen omatuntoon ja henkilökohtaiseen omaisuuteen (ja henkilökohtaiseen päätökseen esim. lääketieteellisestä hoidosta vallitsevassa pandemia-tilanteessa) on itsekkyyttä (Pope Francis on the Pandemic and the Virus of Individualism; Washington Post), jonka hän yhdistää absoluuttiseen individualismiin, johdattaen samalla keskiaikaiseen ajatteluun, jonka mukaan uskonnollistaloudellispoliittinen johto määrittelee yhteisen hyvän, joka kontrolloi yksilöllisyyttä. ”Viekkaan älynsä vuoksi hän menestyy petollisissa toimissaan”, sanoo Raamattu paavikunnasta (Dan. 8:25). Paavi sanoo, että pandemia on tilaisuus uudelleenajatella talouden sääntöjä (Asia News). Yhteiskuntia mahdollisesti tullaan sulkemaan myös ”ilmastokriisin” varjolla (Ibid.; Avoiding a Climate Lockdown). Franciscus julistaa, että ei ole enää yhtään aikaa hukattavana ja nyt on aika toimia (Crux). Uuden maailmanjärjestyksen välitön voimaanlaitto tuntuu puskevan läpi sekä eliitin että paavikunnan kommenteissa.

Periaatteessa on kyllä mahdollista, että Suuressa nollauksessa ei onnistuta ja Jumala antaa maailmalle lisäaikaa tai että talousjärjestelmän vaihtuminen tulee pehmeämmässä tai hillitymmässä muodossa, mutta ainakin globaali mekanismi yksilön- ja omantunnonvapauden polkemiseksi ja pedon merkin voimaanlaittamiseksi on realistista toteuttaa Suuren nollauksen kautta, sillä eliitti ja paavikunta vaikuttavat olevan tosissaan siinä, että NYT on heidän aikansa, nyt on heidän tilaisuutensa. (Huom. pedon merkki ei ole piisiru kädessä tai mikään fyysinen ominaisuus, vaan se on uskollisuuden merkki. Sekä Jumalan merkki että pedon merkki ovat osoitus uskollisuudesta joko Jumalalle tai petovallalle. Lue enemmän artikkelista Uskonvanhurskauden merkki siitä, mikä uskollisuuden koetin tarkalleen on kyseessä.) Koskaan aikaisemmin maailman historiassa ei olla toteutettu globaalia yhteiskuntien sulkutilaa, eikä olla oltu toteuttamassa maailmanlaajuista älylaiteseurantaa, joka kertoo siitä, että olemme siirtyneet tietyssä mielessä uuteen aikakauteen.

Aika näyttää. Tämän artikkelin tarkoitus on vain sanoa, että meidän tulee olla valmiina Raamatun ennustamalle ahdistuksen ajalle, joka tulee siitä syystä, kun paavikunta ja maailman eliitti saavat totalitaristisen vallan (Dan. 12:1; Matt. 24:9–12, 15–22; Ilm.9:13–19; 13:7, 15–17), saavatpa he tuon vallan sitten viiden tai kahdenkymmenen vuoden tai minkä tahansa ajan kuluttua. Vaikka Jumala antaisikin ihmiskunnalle lisäaikaa, ei ole pahitteeksi olla hereillä sen suhteen, mitä maailmassa on meneillään ja mihin Suuri nollaus ja paavikunnan ideologia voivat pahimmillaan viedä. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42).

Voimme olla valmiina ja hereillä vain Jeesuksen vanhurskauden kautta. Voimme pelastua vain tunnustamalla syntimme ja syntisyytemme Jumalalle ja uskomalla, että vain Jeesuksen Golgatalla vuotanut veri ja vanhurskaus pelastaa, kun se luetaan meidän hyväksemme taivaan temppelissä, joka johtaa Jeesuksen seuraamiseen ja pyhitykseen. Ja vain kääntymällä Jumalan puoleen ja seuraamalla Jeesusta Raamatun mukaisesti voimme pelastua Saatanan globaalilta rynnistykseltä ja petokselta. Hän voitti Saatanan ristillä. Etsikäämme turvaa ja uskoa Jeesukselta. Jeesus auttaa meitä epäuskossamme, kun lähestymme Häntä (Mark. 9:23–29). Hän lupaa, että ”sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37). Lopulta kaikki paha hävitetään maailmankaikkeudesta (Ilm. 20—22). Sen tekee yksin Jeesus.

Lähteitä

Bosl, Karl. ”Länsimaiden keskiaika.” Sivut 559–1164 teoksessa Suuri maailmanhistoria, vol. 2. Herbert Michaelis, toim. Helsinki: Kirjayhtymä; Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, 1968. 

D’Aubigne, J. H. Merle. History of the Great Reformation of the Sixteenth Century in Germany, Switzerland, &c.. Vol. 4. Book 14. New York: Robert Carter, 1846; repr. Project Gutenberg, 2012. Project Gutenberg edition. http://www.gutenberg.org/ebooks/40971.

Gane, Roy. Old Testament Law for Christians: Original Context and Enduring Application. Grand Rapids, MI: Baker Academic, 2017.

Gitermann, Valentin. ”Venäjän kehitys 1800- ja 1900-luvuilla.” Sivut 253–388 teoksessa Suuri maailmanhistoria, vol. 4. Herbert Michaelis, toim. Helsinki: Kirjayhtymä; Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, 1970. 

Hubatsch, Walter. ”Maailmanhistorian kehitys 1920–1945.” Sivut 522–762 teoksessa Suuri maailmanhistoria, vol. 4. Herbert Michaelis, toim. Helsinki: Kirjayhtymä; Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, 1970.

Miller, Nicholas P. The Religious Roots of the First Amendment: Dissenting Protestants and the Separation of Church and State. Oxford: Oxford University Press, 2012.

Montanye, James A. “Property Rights and the Limits of Religious Liberty.” The Independent Review 16.1 (2011): 27–52. https://www.independent.org/pdf/tir/tir_16_01_3_montanye.pdf.

Schaff, Philip. The Middle Ages. Vol. 5 of History of the Christian Church. 1882. Repr., Oak Harbor, WA: Logos Research Systems, 1997. https://www.ccel.org/ccel/schaff/hcc5.html.

Webster, John. “The Human Person.” Pages 219–234 in Kevin J. Vanhoozer, ed. The Cambridge Companion to Postmodern Theology. Cambridge Companions to Religion. Cambridge: Cambridge University Press, 2003.