Avainsana: Ilmestyskirjan pedot

Yhteenveto paaviuden noususta uskonpuhdistuksen jälkeen

·

Reformaatio asetti Raamatun arvovallan sille kuuluvalle paikalle. Usko määrittyi ”Sola Scriptura” (yksin Kirjoituksista). Raamattu kertoo, että uskonpuhdistuksen jälkeen peto, joka vaatii vain Jumalalle ja Hänen Sanalleen kuuluvaa arvovaltaa itselleen, häviää hetkeksi historian tuulista, mutta nousee jälleen valtaan (Ilm. 13:3; 17:8). Paavi menetti (yleisen) poliittisen valtansa vuonna 1798 (sai Raamatun sanoin ”kuolettavan haavan”), kun Napoleonin kenraali Berthier valtasi Rooman, Ranskan vallankumouksen aikoihin. Tämän jälkeen Katolinen kirkko alkoi vähitellen voimistumaan ja saamaan yleistä poliittista valtaansa takaisin, mutta seuraavaksi esitetään myös muutama seikka ennen Ranskan vallankumousta tapahtuneista paavin kannattajien toimista; sillä vaikka uskonpuhdistus vaikuttikin ennen kaikkea Katolisen kirkon uskonnolliseen uskottavuuteen, se alkoi vaikuttamaan myös paavin poliittiseen valtaan (vaikka ei siis hävittänyt sitä nimellisesti ja yleisesti, niin kuin vuoden 1798 tapahtuma), jonka vuoksi Katolista kirkkoa edistävät toimet ennen paavin Berthierin vangiksi joutumista loivat pohjan 1800-2000 lukujen tapahtumille uskonnollis-poliittisessa historiassa. Seuraavaksi lyhyt katsaus historiaan uskonpuhdistuksen jälkeen, keskittyen vaiheisiin, joiden kautta Katolinen kirkko sai jälleen vallan.

  • 1500-luvulla katolilaiset (Ignatius Loyola ja hänen ystävänsä) perustavat vastauskonpuhdistusliikkeeksi Jesuiittojen Veljeskunnan. 30-vuotinen sota oli seurausta uskonpuhdistuksesta ja vastauskonpuhdistuksesta. Mistä tuossa sodassa oli kysymys? Kirjailija Theodor Kriesinger vastaa: ”Päämäärä ja tarkoitus oli, että sodasta… tulisi hävityssota. Sitä paitsi, oliko mahdollista, että he [jesuiitat] olisivat sallineet rauhan maissa, joiden kapinalliset hallinnot olivat laatineet lain, jonka mukaan jesuiitat eivät saisi enää ikinä kuoleman uhalla näyttää naamaansa siellä…” (The Jesuits: Their Complete History, Lontoo, W.H. Alien & Co. 1903, julkaistu alunperin v. 1873, s. 256-257). Jesuiitat karkotettiin lähes jokaisesta, katolisestakin, maasta, koska heidän toimintansa oli niin erimielisyyttä ja hajaannusta aiheuttavaa. Edes katolilaiset kuninkaat eivät uskaltaneet vangita jesuiittaa, koska heidän valaansa kuuluu sellaisen maan tuhoaminen, joka ryhtyy heitä vastaan. Mm. katolinen keisari Ferdinand II tuki jesuiittoja. Griesinger jatkaa: ”Pelottavan vastuun tästä kauheasta 30-vuotisesta sodasta täytyy langeta keisari Ferdinand II:lle… ja hänen opettajilleen, hallitsijoilleen ja läheisille ystävilleen, Loyolan pojille.”
  • Uskonpuhdistus toi maailmaan äärimmäisen Valon Lähteen. Äärimmäisen valon hylkääminen synnyttää automaattisesti äärimmäisen pimeyden. Niinpä perustettiin äärimmäiselle pahuudelle perustuva jesuiittojen veljeskunta, joka on häikäilemättömyydessään ennennäkemätön. Sen periaatteisiin kuuluu, että pyrkimyksessa saada paavin ehdoton valta takaisin, tarkoitus pyhittää keinot. He eivät kaihda imartelua, juonittelua, uhkailua ja salamurhia. Raamatun mainitsema peto, uskonnollis-poliittinen instituutio, tarkoittaa valtakoneistoa jonka yksilöiden omantunnon määrittelee itse koneistoon sitovat sopimukset ja valat. Sellainen on Katolisen kirkon, jesuiittojen ja mm. vapaamuurarien hierarkia. Sellainen oli myös mm. natsien hierarkia. Länsimaiden perinteisen keskiaikaisiin ritarikuntiin perustuvan hallintojärjestelmän (Katolisen kirkon ja feodaalisen järjestelmän [muinaisen poliittis-taloudellisen eliitin]), joka on voimassa vielä nykyäänkin, erityinen piirre joka tekee siitä pedon onkin juuri se, että sen opetuksiin kuuluu asettaa aina kirkon etu ensimmäiseksi. Kirkon edun on, heidän mukaansa, mentävä myös laupeuden ja oikeudenmukaisuuden edelle.
  • Samuel Morse, morseaakkosten keksijä, sanoi: ”Ja keitä ovat nämä agentit? He ovat suurimmaksi osaksi jesuiittoja, maailmankuulu kirkollinen järjestö; ovela, kaksinaamainen, ja täysin tyhjä moraalisista periaatteista; järjestö joka on niin taitava kaikissa petoksen taidoissa, että jopa katolisista maista itse Italia tuli suvaitsemattomaksi, ja kansa vaati sen tukahduttamista.” (Foreign Conspiracy Against the Liberties of the United States, Crocker & Brewster, 1835, Boston Massachusetts, vol I, s. 55)
  • Fjodor Dostojevski kirjoitti jesuiitoista: ”… he ovat katolilaisista pahimpia, inkvisiittorit, jesuiitat!… He ovat yksinkertaisesti roomalainen armeija tulevaisuuden maailman yksinvaltiuden puolesta, jonka keisariksi tulee Rooman piispa… jotakin kuin maailmanlaajuinen maaorjuus jonka herroina ovat he (on se mitä he suunnittelevat). Se on kaikki, minkä puolesta he seisovat. He eivät edes usko Jumalaan kenties.” (Karamazovin veljekset, New York Random House 1950, s. 309)
  • ”Jesuiittojen kenraali vaatii johtajuutta, yksinvaltiutta, yksinvaltiaiden yli. Mihin tahansa jesuiitat päästetään, siellä he tulevat olemaan johtajia, maksoi mitä maksoi. Heidän yhteisönsä on luonnostaan diktatoorinen, ja siksi se on leppymätön vihollinen kaikelle perustuslailliselle vallalle.” (Charles Chiniquy, Fifty years in the Church of Rome, Grand Rapids Michigan Baker Book House. 1968, alunperin julkaistu v. 1886, s. 487-488; lainaus Napoleonin vankeuden muistelmista)
  • Saksalainen filosofi Friedrich von Hardenberg sanoi: ”Koskaan ennen maailman historiassa ei ole ilmaantunut sen [jesuiittojen] kaltaista yhdistystä. Edes vanha Rooman senaatti ei punonut sellaisia juonia maailman hallitsemiseksi, joilla olisi ollut parempi mahdollisuus onnistumiselle.” (The Power and Secret of the Jesuits, Rene Fulop Miller, Garden City Publishing Co. 1930, New York, s. VI)
  • Ranskalainen kenraali, poliitikko, George Washingtonin adjutantti, Thomas Jeffersonin ystävä, yksi Amerikan siirtokuntien armeijan päälliköistä ja USA:n itsenäisyysjulistuksen luonnoksen laatija, katolilainen markiisi de La Fayette sanoi: ”Mielipiteeni on, että jos tämän maan (USA:n) vapaudet tuhotaan, se tapahtuu roomalaiskatolilaisten jesuiittapappien oveluuden kautta. Sillä he ovat salakavalimpia, vaarallisimpia vihollisia kansalais- ja uskonnonvapaudelle. He ovat lietsoneet suurimman osan Euroopan sodista.” (Romanism: A Menace to the Nation, Jeremiah J. Crowley, Aurora Missouri, The Menace Publishing Co. 1912, s. 140)
  • Arkkiherttua Maximillian Francis sanoi: ”He ovat niin jatkuvasti sekaantuneet oikeuden ja valtion asioihin, että heitä täytyy, oikeuden mukaan, nuhdella pyrkimyksistä yleismaailmalliseen valtaan…” (The Jesuits in History, Hector Macpherson, Springfield Missouri, Ozark Book Publishers, 1997, alkuperäinen teos vuodelta 1900, s. 126-127)
  • Seuraava lausunto on Michael Angelo Tamburinilta vuodelta 1720. Hän oli jesuiittojen kenraali; ja puhuu
    Brancasin herttualle. Hän sanoi: ”Katsokaa herrani, tästä huoneesta tästä huoneesta käsin en hallitse vain Pariisia, vaan myös Kiinaa, en vain Kiinaa vaan koko maailmaa, ilman että kukaan tietää kuinka se tapahtuu.” (History of the Jesuits, Andrew Steinmetz, Philadelphia Pennsylvania, Lea and Blanchard, 1848, vol 1, s. 107)
  • Noin 1500-luvulta lähtien perustetaan Vapaamuurarit, sekä sen sisäisiä riittejä niin kuin the Rite of Avignon, the Order of the Temple, Fessler’s Rite, the Grand Council of the Emperors of the East and West—Sovereign Prince Masons, jne. Lähes jokainen näiden riittien perustajista niin kuin Paroni Hundt, Chevalier Ramsay, Tschoudy ja Zinnendorf työskentelivät Jesuiittojen kenraali Ignatius Loyolan komennuksessa. (Helena Blavatsky, Isis Unveiled [Los Angeles, CA: The Theosophy Company, 1968]: 390.) Vapaamuurarit ovat keskiajalla perustettujen Temppeliherrain ritarikunnan ja Maltan ritarikunnan kunniajärjestyksen sekä tehtävän säilyttäjiä.
  • Jesuiitat ja vapaamuurarit hankkivat valtaa Euroopassa.
  • On muistettava, että jesuiittojen tarkoitus on viedä katseet pois Raamatusta, ja rakentaa ajattelua jossa auktoriteetti annettaisiin jälleen Katolisen kirkon vallalle. Niinpä jesuiitat soluttautuivat protestanttisiin opinahjoihin sekä perustivat omia koulujaan, joissa opetetaan mm. humanismiin, rationalismiin ja deismiin perustuvaa raamatunkäsitystä ja maailmankäsitystä, ennemmin kuin Raamatun tarjoamaa maailmankäsitystä. Näin ateistinen ajattelu alkoi kehittymään. Panteismin sekä itämaisen mystiikan / platonisen antropologian yhdistäminen rationalismiin synnytti materialistisen mystiikan, jonka pohjalta syntyi mm. makroevoluutioteoria.
  • Jesuiitat ja vapaamuurarit hankkivat valtaa Amerikoissa. Jokainen Yhdysvaltojen presidentti on ollut vapaamuurari, lukuun ottamatta Abraham Lincolnia sekä John F. Kennedyä.
  • Jesuiitta professori Adam Weishaupt (Ingolstadt College) perustaa Illuminati järjestön vuonna 1776 Bavariassa Saksassa. Puolestaan Voltaire ja Napoleon Bonaparte olivat vapaamuurareita (Voltaire oli lisäksi jesuiitta) (http://freemasonry.bcy.ca/aqc/napoleon.html). Näiden kahden seuran jäsenien kesken perustettiin Jakobiinit, joka johti Ranskan vallankumousta. Kyseisen vallankumouksen rahoitti siis jesuiitat ja vapaamuurarit. (Richard Levy [ed], Antisemitism: A historical encyclopedia of prejudice and persecutionvolume 1 [ABC-CLIO, 2005]: 456.;http://amazingdiscoveries.org/S-deception-Jesuits_French_Reformation_Hitler#three). Humanismi oli kasvanut äärimmäisyyksiinsä, ja Ranskan vallankumouksen tarkoituksena olikin perustaa ateistinen eli julkisesti Jumalan kieltävä vastavoima Raamatulle, sekä sille perustuvalle yhteiskuntaideologialle- ja järjestykselle. Ranskan kuningassuku alkoi loitontua katolilaisuudesta ja jesuiitoista, ja yksi vallankumousten tarkoituksista on juuri ollut poistaa jesuittojen agendan vastaiset monarkiat (esim. myös Venäjän tsaariperheen- ja Itävällan Habsburgien syrjäyttäminen valtaistuimelta). Eurooppaan ja maailmaan ryhdyttiin luomaan yhtenäistä poliittista ja taloudellista järjestelmää. Raamatullisen ideologian mukaan monarkioiden tai tasavaltojen tehtävänä on pitää huolta kansastaan ja maastaan, ei pakkovallalla vaan raamatullisella valistuksella. On merkittävää, että edustuksellinen monarkia elpyi juuri protestanttisessa Englannissa 1600-luvulla, joka saavutti huippunsa kun Vilhelm III Oranialainen syrjäytti katolilaisen Jaakko II:sen valtaistuimelta. Mainio vallankumous on merkittävimpiä käännekohtia Englannin kuninkaan ja parlamentin valtasuhteiden kehityksessä. Wikipedia kirjoittaa siitä seuraavasti: ”Parlamentti sääti Bill of Rights -lain, joka yhtäältä julisti kuninkuuden siirtyneen Jaakko II:lta Vilhelmille ja Marialle ja toisaalta rajoitti monarkin valtaa ja pysäytti kehityksen kohti absolutismia muun muassa takaamalla kansalaisille ja parlamentille tärkeitä poliittisia oikeuksia, alistamalla parlamentille kuninkaan verotusoikeuden ja oikeuden pitää maassa sotaväkeä sekä kieltämällä kuningasta puuttumasta oikeuslaitoksen toimintaan. Laki myös poisti lopullisesti mahdollisuuden katoliseen kuninkaaseen, sillä lain voimaantulosta lähtien Englannin hallitsija on vannonut kruunajaisvalassaan puolustavansa protestanttista uskoa. Vuodesta 1689 Englannissa ja myöhemmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa on katkeamatta vallinnut parlamentaarinen monarkia.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainio_vallankumous) Katolinen kirkko tarvitsi muutoksen tähän vapautta ja kansojen keskinäistä rauhaa kasvattavaan ideologiaan. Oli muutettava koko universaali poliittinen ja taloudellinen järjestelmä jälleen kiltoihin ja ritarikuntiin perustuvaksi (salaseuroihin ja kabinettipolitiikkaan perustuvaksi). Oli ryhdyttävä keskittämään valtaa. Oli tapahduttava vallankumous. Ranskan vallankumous sekä sitä seuranneet lukuisat vallankumoukset olivat juuri jesuiittojen vastaus Englannin suurelle ihmisoikeuksia ja perustuslaillista valtaa korottavalle vallankumoukselle. Jesuiittojen oli ryhdyttävä muuttamaan ihmisten ajattelua, jotta he itse valitsisivat katolisen maailmankäsityksen, sillä äärimmäiseen pahuuteen päätyneiden ateististen ja hirviömäisten totalitarismien rinnalla, katolinen pakkovalta ei välttämättä enää näyttäisikään niin pahalta. Massamurhaavat hirmuvallat juuri johtivat Euroopan ja maailman tiiviimmälle yhteistyölle ja yhdistymiselle (esim. YK ja EU), huolimatta siitä että niiden perustajat olivat katolilaisia ja jesuiittoja. On mielenkiintoista, että historioitsijat käyttävät ajasta 1890-1945 nimitystä ”Modernin maailman synnin aika” (The Sin of the Modern World) (John Jovan Markovic, Modernin historian ja kirkkohistorian professori, Andrews University, https://www.audioverse.org/english/sermons/recordings/6354/emergence-christianitys-impact-on-the-seventhday-adventist-movement-part-1.html). Tuona aikana nousivat ennen kaikkea kolonisaatio, rasismi, maailmansodat, totalitaariset hirmuvallat, antisemitismi, holokausti, sekä atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja Nagasakiin.
  • On mahdollista, että paavin kirkon kuolettavaan haavaan vaikutti myös sen sisäiset valtataistelut; esim. Ranskan vallankumouksessa päättynyt katolinen valta oli dominikaaninen valta, jota kohtaan jesuiitoilla oli valtataistelua. Lisäksi Katolisesssa kirkossa oli ja on myös Raamatun sanaan tukeutuvaa papistoa; esim. Trenton kirkolliskokouksessa osa katolisista osallistujista puolsi Lutherin näkemyksiä. Joten on mahdollista, että Ranskan vallankumouksen aikoihin protestanttisuus oli tehnyt vaikutuksen osaan papistosta, jolloin kirkko tarvitsi ”puhdistuksen vääräuskoisista” (Walter Veith). Joka tapauksessa Ilmestyskirjassa kerrottu pedon haava tarkoittaa politiikassa tapahtuvan paaviuden yleisen ja tunnustuksellisen vallan kärsimistä. Maanalaisissa seuroissa se ei valtaansa menettänyt. Onkin mielenkiintoista, että Raamattu Kansalle (sekä myös BBE ja NIV) käännöksessä lukeekin, että peto vain ”näytti olevan kuolettavasti haavoittunut.” (Ilm. 13:3; http://www.raamattukansalle.fi/filearc/1_Ut%20ja%20Psalmit.pdf) Teollistumisen mahdollistaman Raamattujen tehopainamisen vuoksi, Raamatun sanoma levisi erittäin laajalle maailmaan ja erittäin nopeaa vauhtia. Tästä syystä Katolisen kirkon oli pysyttävä jonkin aikaa maan alla haavoitettuna, koska Raamattu paljastaa sen valheet ja osoittaa sen Pedoksi ja Antikristukseksi. Maan alla ollessaan, se kuitenkin alkoi käyttämään tehokkaasti salaseuroja vallan uudelleen saamiseksi näennäisen demokratian turvin. Erityisesti se alkoi ohjata valistusta ja opetusta harhaanjohtavan raamatuntutkimuksen, sekä harhaanjohtavan tieteen rakentaman materialistisen maailmankatsomuksen turvin.
  • Napoleon perustaa Ranskan pankin, pörssin sekä tasa-arvoisen verotuksen (modernin länsimaisen talousjärjestelmän) (http://napoleon-series.org/ins/weider/c_jews.html) (vaikkakin protestanttinen Englanti kehitti pörssin jo 1688 vallankumouksen aikaan). Tämä ei vähentänyt Katolisen kirkon taloudellista valtaa, vaan päinvastoin lisäsi sitä, koska se oli jo keskiajalla rakentanut kirkon ja politiikan talouden fasistiselle ”kapitalismille” (eli fasismille) ritarikuntien ja kiltojen pankkitoiminnan kautta (nykyaikana vastaava vapaamuurarien toiminnalle); ja on ollut Euroopan talouden dominoiva voima siitä lähtien (johon protestanttinen kapitalismi toi toki suuren kilpailijan). Toinen modernin länsimaisen talousjärjestelmän paavillista- ja ritarillista hierarkiaa hyödyntävä syy on se, että nyt syntipukiksi alkaa näennäisesti muodostumaan protestanttinen kapitalismi, jonka väitetään olevan ahneuden ja epätasa-arvon aiheuttaja, jotta Katolisen kirkon taloutta kontrolloiva valta nähtäisiin ainoana oikeana keinona taloudellisen ja järjestelmällisen pysyvyyden turvaamiseksi maailmassa. Näin katolinen ajattelu on Uuden maailmanjärjestyksen perustana.
  • Katolinen kirkko julistaa: ”Se, mitä kirkko on tehnyt ja menneinä aikoina tukenut julkisesti tai salaa, on tarkalleen sitä, mitä se tulee tekemään avoimesti tai tukemaan salaisesti tulevaisuudessakin, jos samanlaiset olosuhteet toteutuvat.” (Catholic Review, tammikuu 1854)
  • 1890 Leo XIII laatii paimenkirjeen, jossa lukee seuraavaa: ”Kaikkien katolilaisten täytyy tulla aktiivisiksi tekijöiksi päivänpolitiikassa. Jokaisen katolilaisen täytyy käyttää valtaansa avustaakseen kansakuntien perustuslakien muuttamista Pyhän kirkon periaatteiden mukaisiksi.” (Sapientiae Christianae, Osa 12, http://www.newadvent.org/library/docs_le13sc.htm)
  • 1929 pääministeri Benito Mussolini ja kardinaali Pietro Gasparri laativat Lateraanisopimuksen, joka takasi Vatikaanin itsenäisyyden ja paavin pääsyn jälleen yleiseen politiikkaan. Tämä oli merkittävin ja ensimmäinen yleisessä politiikassa näkyvä askel pedon haavan paranemiseksi.
  • Toisen maailmansodan jälkeen perustetaan Yhdistyneet Kansakunnat, jonka artiklojen filosofisen pohjan laatii jesuiitta filosofi Pierre Teilhard de Chardin. YK:n aikakausilehdessä kirjoitettiin: ”Me, Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet, vakavasti julistamme yhteisen päämäärämme työskennellä joutuisasti Uuden taloudellisen maailmanjärjestyksen perustamiseksi.” (U.N. Monthly Chronicle, quoted by Mary Steward Relfe in When Your Money Fails… ’The 666 system’ Is here, Montgomery Alabama: Ministries Inc, 1981, p. 38) YK:n perustuslaki on lähes identtinen Neuvostoliiton perustuslain kanssa! (Des Griffin, Fourth Reich of the Rich, South Passadena California, Emissary Publications, 1978, s. 140). Miehestä nimeltä Alger Hiss ”tuli johtava pääsihteeri pian YK:n perustamisen jälkeen… Hiss ja Joseph E. Johnson (josta myöhemmin tuli Bildeberger ryhmän sihteeri) olivat ne, jotka kirjoittivat suurimman osan YK:n peruskirjasta, laatien sen Venäjän perustuslain ja Kommunistisen manifeston mukaan.” (David Allen Rivera, Final Warning: A History of the New World Order, Harrisburg, Pennsylvania, Rivera Enterprises, 1984, 1994, s. 167).
  • Katolilaiset, jesuiitat ja vapaamuurarit ottavat äänienemmistön Yhdysvaltain senaatissa ja eduskunnassa.
  • Jesuiitta Joseph H. Retinger perustaa Eurooppalaisen Taloudellisen Yhteistyön Liigan (European League for Economic Cooperation), Amerikan Komitean Yhdistyneen Euroopan Hyväksi (American Committee for United Europe) (jonka rahoitti Rockefeller), Eurooppa liikkeen ja Bilderberg ryhmän. (Drahtzieher der Macht – Die Bilderberger – Verschwörung der Spitzen von Wirtschaft, Politik und Medien. Droemer Knaur, Februar 2010; H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography by Alden Hatch)
  • Katolilaiset Joseph H. Retinger, Jean Monnet (ranskalainen ulkoministeri), Robert Schumann (länsi-saksalainen kansleri; mukana myös Naton perustamisessa), Konrad Adenauer (saksalainen kansleri; mukana myös Naton perustamisessa) ja italialainen pääministeri Alcide de Gasperi perustavat EU:n.
  • Katolilaisilla on runsas enemmistö EU:n lainsäädännössä.
  • Vatikaani on tehnyt II:n konsiilinsa jälkeen (1965) jo yli sata konkordaattia eri valtioiden eri instituutioiden kanssa (kansainvälistä sopimusta Vatikaanin kanssa, jotka voivat vaihdella aina diplomaattisesta tunnustuksesta lailliseen sitovuuteen Vatikaanin lakien ja oppien noudattamisessa ja Katolisen kirkon tukemiseen veronmaksajien rahoilla). Esimerkkivaltioita ovat Itävalta, Brasilia, Britannia, Kroatia, Tsekki, Ranska, Saksa, Israel & Palestiina, Hollanti – Belgia – Luxemburg, Norja, Peru, Puola, Espanja ja Venezuela. (Concordat Watch; Amount of treaties – Gregoriana University)
  • Kesäkuussa 1999 solmitaan sopimus roomalaiskatolisen kirkon ja Luterilaisen maailmanneuvoston välillä, joista jälkimmäinen edustaa noin 57 miljoonaa luterilaista. Tämä sopimus Joint Declaration on the Doctrine of Justification (Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista) seurasi nopeasti Amerikan evankelisluterilaisen kirkon tekemää sopimusta 1997 Joint Declaration on the Doctrine of Justification, jossa ELCA päätti, että todellisuudessa ei ole mitään merkittävää eroa sen kannan ja roomalaiskatolisen käsityksen välillä. (Albert James Dager, Vengeance Is Ours: The Church in Dominion, (Redmond, WA: Sword Publishers, 1990; http://www.arvioikaa.com/ekuroom.html)
  • Kardinaali Ratzinger (myös tunnettu paavi Benedictus XVI:na) sanoi: ”Kutsuttaessa toisia kirkkokuntia sisariksi, on oltava aina selvää, että pyhä, katolinen ja apostolinen universaali kirkko ei ole sisar, vaan kaikkien kirkkojen äiti.” (Note on the expression Sister Churches, 4.9.2000)
  • Heinäkuussa 2007 paavi julisti, että henkilö voi pelastua ainoastaan jos hänet on kastettu roomalaiskatolilaisen kirkon jäseneksi. (http://www.historicist.com/daniel/the-antichrist-in-daniel)
  • Elokuussa 2008 Vatikaani antaa lausunnon, että maailman taloudelliset ongelmat kaipaavat uskontoa politiikkaan. (http://www.thetrumpet.com/article/5584.3900.0.0/economy/the-vatican-exploits-the-worlds-financial-crisis)
  • Itse asiassa Humanistisessa Manifestossa sanotaan: ”Me tunnemme mielipahaa ihmiskunnan nationalismin aiheuttamasta jakautuneisuudesta. Olemme tulleet käännekohtaan historiassa, jossa paras vaihtoehto on ylittää kansallisen itsemääräämisoikeuden rajat ja siirtyä kohti maailman yhteisön rakentamista.” (Paul Kurtz, toim., Humanistiset Manifestot I ja II, Buffalo, New York, Prometheus Books, 1973, s. 21)
  • Syyskuussa 2011 paavi pitää puheen EU:n parlamentissa, ja ilmaisee, että jäsenvallat ovat nyt tunnustaneet hänen asemansa mukana politiikassa. Hän myös kertoo, että valtiovallan tulisi perustua järkeen ja luontoon (toisin sanoen katoliseen moraaliin, joka perustuu kreikkalaisesta filosofiasta sekä Tuomas Akvinolaisen kirjoituksista otettuun oppiin, jonka mukaan Jumala puhuu ihmiselle ensin tämän järjen kautta, mitätöiden näin Raamatun auktoriteetin). (http://www.dw.de/pope-remains-philosophical-in-historic-speech-to-german-parliament/a-15409800).
  • 2011 Katolinen kirkko kutsuu maailmaa yhteiseen globaaliseen talouteen. (http://www.nytimes.com/2011/10/25/world/europe/vatican-calls-for-global-oversight-of-the-economy.html?_r=0)
  • Nykyinen jesuiittapaavi Franciscus on saanut koko maailman hyväntekijän, reiluuden, tasa-arvon ja suurimman moraalisen äänen aseman uskonnollispoliittisena johtajana. Raamatun profetia pedon haavan täydellisestä paranemisesta on aivan oven takana.

Raamattu kertoo, että nousee toinen peto, joka toimillaan johtaa ihmiskuntaa ensimmäisen pedon alaisuuteen käyttämällä talouspakotteita ja sotilaallista voimaa (Ilm. 13:11-17). Kuvaukseen sopii Yhdysvallat, länsimaiden voimakoneisto, joka ajaa lopunaikana voimakkaasti maailman moraalisen poliisin virkaa, ohjaten ja painostaen maailmaa Uuteen maailmanjärjestykseen, yhden moraalisen johtajan, paavin alaisuuteen. Lisäksi, ja ennen kaikkea, väitteelle on vahvat raamatulliset perusteet. Toisin kuin ensimmäinen petovalta, tämä karitsansarvinen valta nousee maasta. Meret ja vedet kuvaavat kansoja Raamatussa (Ilm. 17:15), joten toisin kuin ensimmäinen peto joka nousi merestä (tiheään asutusta kristillisestä Euroopasta), karitsansarvinen peto nousee harvaan asutulta seudulta, jollainen Amerikka oli vielä 1600-1700 luvuilla Eurooppaan verrattuna. Euroopan uskonsotiin, vainoihin ja ahtauteen kyllästyneet ihmisryhmät pakenivat Amerikkaan aloittaakseen uuden, omatunnon vapauteen perustuvan elämän. Näin Amerikka aloitti hyvältä pohjalta, jolloin siinä ilmeni kristillisiä periaatteita, joita Karitsan (Kristuksen) sarvet kuvaavat. Katolilaisuus kuitenkin valtasi pian Amerikan, jolloin se ryhtyi puhumaan kuin lohikäärme (Ilm. 13:11).

Karitsansarvinen peto kuvaa myös Amerikan hengellistä vaikutusta ja sieltä nousseita spiritistisiä herätysliikkeitä. Sanotaan, että tämä valta ”tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta ihmisten nähden” (13:13) jäljitellen näin Pyhää Henkeä joka laskeutui opetuslasten päälle tulisten kielten tavoin helluntaina (Ap.t. 2:3). Amerikasta noussut karismaattinen huomiohakuisuus ja tunteisiin perustuva hengellisyys ovat tälle pedolle tunnusomaisia piirteitä. Väärät käsitykset kuoleman jälkeisestä elämästä ovat altistaneet osan kristikuntaa spiritismille, jolloin Saatanan henget pääsevät vaikuttamaan ihmeteoissa. Kyse on maailmanlaajuisista liikkeistä, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä, mutta tosiasiassa toimivat Häntä vastaan, ollen näin antikristillisiä. Karkeasti ilmaistuna, karitsansarvinen peto kuvaa siis myös rappiollista protestantismia.

  • 1800-luvun spiritismi avaa ovia karismaattiselle liikkeelle.
  • 1940-70 luvuilla alkoi voimakas painotus ekumeeniseen karismaattisuuteen ja karismaattiseen ekumeenisuuteen. Liikkeen suurin edelläkävijä oli Kathryn Johanna Kuhlman. Jack Chick kertoo hänen olleen yksi Rooman merkittävimmistä ”salaisista agenteista”, nimitetty soluttautumaan karismaatikoihin ja protestantteihin Karismaattisen liikkeen kautta. Hän oli hypnoosin ja psyykkisten voimien mestari. Palkintona loistavasta työstään, hän pääsi henkilökohtaiseen tapaamiseen paavin kanssa. (Jack Chick, ”The Crusaders” series, Volume 13.)
  • Kuuluisa karismaattinen evankelista Benny Hinn sai erityisen paljon vaikutteita Kuhlmanilta.
  • Trenton kirkolliskokouksen (1545-63) tarkoitus oli voimistaa jesuiittojen oppia: Raamatun alasajoa ja hyvien tekojen (humanismin) merkitystä. Jesuiittojen päämääräksi muodostui karismaattinen ja sosiaalinen vaikuttaminen. Vatikaanin II konsiilin (1962-65) päämäärä oli sama. Pastoraalisäädöksen mukaan kirkon tulee ottaa osaa nyky-yhteiskunnan sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ongelmiin ja osoittaa niissä hyvää tahtoa ja moraalia. Trenton kirkolliskokouksen oppia ei muutettu, eikä aiottukaan muuttaa; mutta sen oppia uudistettiin nykyajalle sopivaksi ja syvemmäksi. Konsiilin toisia päämääriä olivat: uudistaa karismaattiset lahjat ja uudistaa ekumeenisia pyrkimyksiä vuorovaikutuksessa toisten uskontojen kanssa. Lisäksi kirkko kehitti hierarkista järjestelmäänsä siten, että muun muassa piispoille annettiin enemmän valtaa. Samalla korostettiin paavin ylivaltaa ja erehtymättömyyttä. (http://en.wikipedia.org/wiki/Second_Vatican_Council)
  • Ekumenian tarkoitus oli ja on tietenkin olla yhtä myös ja ennen kaikkea kaikkien kristillisten yhteisöjen kanssa, mutta yhteyden perusteena on ainoastaan yhteys; ei yhteys totuudessa. Yhteyden muodostajaksi valittiin karismaattisuus. Paavi Johannes XXIII nimitti kardinaali Joseph Suenensin (Templeton palkinnon saaja v. 1976 sekä vapaamuurari) Vatikaanin II konsiilin pääarkkitehdiksi. Suenens lausui: ”Siitä lähtien kun minulla on ollut tämä (karismaattinen) kokemus, minun uskollisuuteni Pyhälle Isälle Kristuksen Sijaisena (paaville) on korostunut ja voimistunut. Kunnioitukseni Mariaa kohtaan pelastukseni toisena välittäjänä ja sovittajana on varmentunut.” (David W. Cloud, Flirting with Rome: Evangelical entanglement with Roman Catholicism, Volume 4. – The Charismatics; Calvary Contender [August 15. 1996, Vol. 13, No. 16, p. 1]; Piers Compton, The Broken Cross: The Hidden Hand in the Vatican, 1984, p. 78)
  • Vatikaani II:sen ”uudistetun kristillisen yhteyden” nimitys on mm. The Emerging Church (”esiin tuleva/nouseva/kasvava/kehittyvä/rakentuva kirkko”). Käytetään myös nimitystä Spiritual Formation (”hengellinen kasvu/rakentuminen/muodostaminen/muodostuminen), joka tosin on tapa/harjoitus joka edistää Emerging Churchia. Emerging Churchin juuret kirjoissa: Ronald Wilkins ja William Kalt, The Emerging Church, 1968 (kirjoittajat katolilaisia; kirja sai virallisen hyväksynnän Vatikaanilta [imprimatur hyväksyntä]); Bruce Larson (kuuluisan televankelista Robert Schullerin työtoveri [molemmat reformoituja]) ja Ralph Osborne (reformoitu/presbyteeri/baptisti), The Emerging Church, 1970; Maxwell White (helluntailainen), The Emerging Church (pieni kirjanen), 1971; A. John Carr (skotlantilainen tutkija), The Emerging Church: In Ephesians, 1980; Johann Baptist Metz (kuuluisa saksalainen tutkija ja katolilainen poliittinen teologi, Karl Rahnerin oppilas), The Emerging Church (englanninnoksen nimi), 1981; Dan Scott (entinen helluntailainen, nykyinen ”emergikko”), The Emerging American Church, 1994
  • Paavi Paavali VI puhui Kansainvälisessä Katolisen Karismaattisuuden Uudistus tilaisuudessa 19.5.1975 (http://amazingdiscoveries.tv/media/608/938-the-jesuits-and-the-counter-reformation-part-1/). Tilaisuudesta kerrotaan: ”Piispat, arkkipiispat ja kardinaalit, yrittäen pitää hatut päässään, lauloivat ja tanssivat ekstaasissa, syleillen toisiaan, nostaen kätensä taivasta kohti – ja paavi Paavali VI:n puhe oli höystetty hurmoksella.” (Christianity Today, 6.6.1975)
  • Kansainvälisessä Täyttä Evankeliumia kokouksessa Anaheimissa Kaliforniassa kesällä 1975, Kathryn Kuhlman puhui: ”Haluan teidän tietävän, että paavi Paavali VI olisi sopinut hyvin tähän suureen maailmanlaajuiseen kokoukseen… Hän olisi ymmärtänyt kaiken, mitä tapahtui. Hän olisi ymmärtänyt… tämä on osa Jumalan suurta suunnitelmaa.” (Homer Duncan evankeelisesta kokouksesta, http://amazingdiscoveries.tv/media/608/938-the-jesuits-and-the-counter-reformation-part-1/)
  • Paavi Johannes Paavali II yhdisti erityisesti Katolista kirkkoa ja evankeelisia ryhmiä. Hän mm. lausui: ”… Karismaattinen uudistus voi toimia erittäin tärkeässä roolissa paljon tarvitsemassamme kristillisen elämän puolustamisessa…” (ICCRO konsiili 14.3.1992; http://pdf.amazingdiscoveries.org/References/RtR/PDF-908/What%20is%20a%20Charismatic.pdf); sekä saarnassa toukokuussa 2004: ”… Kiitos karismaattiselle liikkeelle, suuri määrä kristittyjä, miehiä ja naisia, nuoria ja aikuisia ovat löytäneet Helluntain jälleen päivittäiseksi todellisuudeksi elämässään.” (ibid.)
  • Eräs protestantismin suurimmista yllätyksistä oli ekumeeninen dokumentti Evangelicals and Catholics Together (ECT) (Evankeliset ja katoliset yhdessä), jonka aloitteentekijöinä olivat vuonna 1994 Prison Fellowship Ministries’in puheenjohtaja Chuck Colson ja katolinen pappi Richard John Neuhaus Institute on Religion and Public Life’sta. Asiakirjassa julistetaan: ”Me evankeliset ja katoliset tunnustamme yhdessä rikkoneemme sitä ykseyttä vastaan, jonka Kristus on tarkoittanut kaikille opetuslapsilleen”.
    Asiakirjan tarkoituksena on esiintyä yhtenäisessä rintamassa maailman pahuutta vastaan. Dokumentti väittää perustuvansa Uuteen testamenttiin, mutta se ei mainitse lainkaan erillisiä opinkohtia, vaan tuo esille ns. spirituaalisen ekumeenisuuden. Se vakuuttaa, että on vain yksi kirkko/seurakunta ja että kaikki kristityt kuuluvat tuohon yhteen kirkkoon/seurakuntaan riippumatta siitä, minkälaista oppia he julistavat. (Albert James Dager, Vengeance Is Ours: The Church in Dominion, (Redmond, WA: Sword Publishers, 1990; http://www.arvioikaa.com/ekuroom.html; http://en.wikipedia.org/wiki/Evangelicals_and_Catholics_Together)
  • 2014 paavi yhdistää katolilaisuuden ja evankeeliset suunnat mm. lähettämällä henkilökohtaisen viestin karismaatikkojohtajille, ja tapaamalla kuuluisan televankelistan. (https://www.youtube.com/watch?v=B6Q7kc51QhE&list=UUoukmbvEg2-qlFU5HCxUJfQ; http://www.religionnews.com/2014/07/09/pope-francis-meets-u-s-televangelist-first-ever-papal-high-five-follows/)
  • Vatikaani II:n toinen päätavoite oli sosiaalinen vaikuttaminen. Karl Rahner, Vatikaani II:n yksi merkittävimmistä suunnittelijoista, kehitti uuden uskonnollisen termin: anonyymi kristitty; sanoen sen tarkoittavan buddhalaisia, toisia ei-kristittyjä ja jopa ateisteja, jotka ovat omatunnontarkkoja, kunnollisia ja välittäviä (God´s 20th Century Giants, George Cornell, Associated Press, December 22, 1988) Rahnerin motto oli: ”Herramme täytyy mukautua maailmaan, ei maailman Häneen.”
  • Uskonnon keskukseksi muodostui ihmisen kokemukset, ja humanismi, ennemmin kuin usko. Yksi tapa tehdä se oli 60-luvun sosiaalisen murroksen ja hippiliikkeen kautta. Liikkeen edelläkävijöitä oli esim. jesuiitta professori Mc. Sorley Georgetown Yliopistosta. Hän oli Bill Clintonin opettaja sekä Kennedyn perheen neuvonantaja. Häntä kutsutaan legendaksi hippiliikkeessä. (http://fatherjohndear.org/articles/death.html). Martin Heideggerin (katolilainen filosofi) ajattelussa ”elämän vastaus löytyy omasta itsestään – itsetunnosta ja kristillisestä psykologiasta. Sielu löytää aidon olemuksensa kun siitä tulee myötätuntoinen.” Painopiste on jälleen ihmisessä itsessään ja toisista välittämisessä, joissa ei ole mitään väärää; päinvastoin! Mutta kaiken painopisteen siirtyessä ihmisen tekoihin, Jumalan valmistama pelastus unohtuu.
  • Isä Gustavo Gutierrez sanoi, että latinalaisen seurakunnan täytyy olla sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan että vallankumous prosessi edistyisi. (Richard P. McBrien; Freerepublic.com)
  • ”Kirkko täytyy tunnistaa sen energiasta, karismasta ja maailman edistämisestä.” (Richard P. McBrien, Catholicism, Harper/Collins, NY, new edition 1994, p. 701). McBrien on (tai oli) teologian professori Notre Damen yliopistossa, entinen Amerikan Katolilaisen Teologisen Yhdistyksen johtaja, ollut kommentaattori CBS-televisiossa, kommentaattori kaikille suurille TV-kanaville, sekä ABC News neuvonantaja. Hän ajaa voimakkaasti ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ihmisoikeuksien asiaa.” (Richard P. McBrien, Catholicism, Harper/Collins, NY, new edition 1994, p. 725). ”Kirkon tehtävä on palvella ihmisiä, erityisesti köyhiä, sorrettuja, ja vähemmistöryhmiä. Vaikka valtarakenteet ovat välttämättömiä tälle missiolle, nuo rakenteet ovat aina alistettuja sille, ja niitä tulee arvioida niiden kyvyllä auttaa seurakuntaa tyttämään missionsa.” (ibid. p. 705)
  • Hyvistä teoista, aktivismista ja sosiaalisten epäkohtien korjaamisesta on tullut suosittua. On tarpeen painottaa uudestaan, että niissä ei ole mitään väärää (tietenkään!), mutta jos niistä tulee koko uskonnon ydin, niin mennään väärään. Viimeisellä tuomiolla meidät tuomitaan sekä toisen että ensimmäisen laintaulun mukaan, ei vain toisen. Lisäksi usein sosiaalisten epäkohtien korjaamisella pyritään luomaan maanpäällistä taivaanvaltakuntaa, koska paavin katsotaan olevan maanpäällinen Kristuksen sijainen (Vicar of Christ).